Sisältöön  

Viestintäpolitiikka

  1. Yleistä viestintäpolitiikasta
  2. Viestintäverkkopolitiikka
  3. Taajuuspolitiikka
  4. Viestintäpalvelupolitiikka

Yleistä viestintäpolitiikasta

Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa mm. infrastruktuuriin eli viestintäverkkoihin liittyvästä lainsäädännöstä, tietosuoja- ja tietoturvakysymyksistä, viestintäpalveluiden saatavuuden edistämisestä, taajuuspolitiikasta sekä radio- ja televisiotoiminnan lainsäädännöstä.

Viestintäpolitiikan tavoitteena on turvata kaikille kotitalouksille, yrityksille ja organisaatioille toimivat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet ja -palvelut.

Ministeriö edistää erityisesti nopeiden laajakaistayhteyksien tarjontaa. Yhteyksien tulee olla korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia. Sähköisen asioinnin on oltava turvallista. Samalla huolehditaan siitä, että perinteiset peruspalvelut kuten postinjakelu säilyvät kaikkialla maassa.

Tieto- ja viestintäteknologian merkitys kasvun ja tuottavuuden parantamiseksi on ratkaiseva. Hallitusohjelman mukaisesti muun muassa kehitetään julkisia sähköisiä palveluita, parannetaan sähköisen viestinnän esteettömyyttä, edistetään julkisten tietovarantojen avaamista ja älyratkaisujen käyttöönottoa poikkihallinnollisesti.

Liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudessa toimiva Viestintävirasto kerää tv- ja toimilupamaksuja, myöntää lyhytaikaisia toimilupia, valvoo tv- ja radio-ohjelmien sisältöä ja mainontaa sekä valvoo postin yleispalvelun toimivuutta ja palvelutasoa. Lisäksi virasto hallinnoi radiotaajuuksia ja tiedottaa tietoturvauhkista.

Ministeriön virkamiehet osallistuvat aktiivisesti asioiden strategiseen valmisteluun myös Euroopan unionissa ja kansainvälisessä yhteistyössä. Euroopan unionin teleministerien neuvostossa Suomea edustaa viestintäministeri.

Ministeriön viestintäpolitiikan osastolla on kolme yksikköä: viestinnän peruspalvelut, internetpalvelut ja viestintämarkkinat. 

Viestintäverkkopolitiikka

Viranomaissääntely pyrkii tekniikkaneutraalisuuteen ja palveluiden laadun, hinnan ja saatavuuden optimointiin. Taajuuksien rajallisuudesta, harvasta asutuksesta ja viestintämarkkinoiden pienuudesta huolimatta Suomessa tarjotaan kansainvälisesti katsoen edullisia ja laadukkaita viestintäpalveluita.

Viestintäpolitiikan keskeinen haaste on teknologisten mahdollisuuksien ja käyttötottumusten muuttuessa luoda ajanmukaiset edellytykset palveluiden kohtuuhintaiseen kaupalliseen tarjontaan ja samalla varmistaa peruspalvelut koko maassa. Alan investointivaltaisuuden takia onnistuneelta viestintäpolitiikalta edellytetään pitkäjänteisyyttä.

Taajuuspolitiikka

Radiotaajuuksia koskevan lainsäädännön tarkoituksena on edistää radiotaajuuksien tehokasta, tarkoituksenmukaista ja riittävän häiriötöntä käyttöä, turvata radiotaajuuksien tasapuolinen saatavuus, luoda edellytykset telelaitteiden mahdollisimman vapaalle liikkuvuudelle sekä edistää viestintämarkkinoiden tehokkuutta yleisessä teletoiminnassa.

Suomalaisen taajuuspolitiikan tavoitteena on varmistaa taajuuksien joustava ja yhteiskunnan kannalta tehokas käyttö. Suomessa on usein tehty merkittäviä taajuuspoliittisia ratkaisuja,  usein ensimmäisenä EU:ssa ja maailmassa.

Marraskuussa 2009 kokeiltiin taajuushuutokauppoja ensimmäisen kerran Suomen viestintäpolitiikan historiassa. Toimiluvan huutokauppaamisen uskotaan lisäävän taajuuksien käytön tehokkuutta. Kokeiluun sisältyvät taajuuksien jälkimarkkinat ja mahdollisuus valita tarjottava palvelu.

Hiukan pidemmällä aikavälillä taajuuksien myöntämisperusteet voivat muuttua hyvinkin radikaalisti. Kognitiivinen radio luo mielenkiintoiset mahdollisuudet taajuuksien käytön joustavuuden lisäämiselle.

Merkittävät televisiomarkkinan uudistukset ovat edessä vuonna 2017, jolloin voitaneen tehdä myös sellaisia taajuuspoliittisia ratkaisuja, joita internetin voimakas eteneminen ja langattoman viestinnän kasvu edellyttää.

Televisiolähetysten digitalisointi vuonna 2007 vapautti jonkin verran taajuuksia. Hallitus päätti kesäkuussa 2008 osoittaa 800 megahertzin alueen laajakaistaisille matkaviestinverkoille. Valtaosa vapautuneista taajuuksista osoitettiin edelleenkin televisiolähetystoimintaan.

Aikaisemmin NMT 450 -matkaviestintään käytetty taajuus on osoitettu uudelle laajakaistatekniikalle. UMTS-käyttö on sallittu varsin matalalla 900 megahertsin taajuudella. 1800-alue on osoitettu UMTS:n jatkokehitykseen LTE:lle.

Viestintäpalvelupolitiikka

Hallitusohjelmassa vuosille 2011-2015 korostetaan kansalaisten oikeutta osallistua tietoyhteiskuntaan ja digitaaliseen maailmaan esteettömästi varallisuudesta, terveydentilasta, taloudellisesta asemasta ja asuinpaikasta riippumatta.

Hallitusohjelmaan sisältyy myös digitaalisen syrjäytymisen torjuminen tukemalla ikäihmisten verkkopalveluosaamista sekä kehittämällä heille suunnattuja palveluja ja teknologiaa.

Julkisin varoin tuotettuja tietovarantoja avataan hallituskaudella yhä enemmän kansalaisten ja yritysten käyttöön. Julkisten tietojärjestelmien yhteentoimivuus varmistetaan käyttämällä avoimia rajapintoja ja standardeja.

Päätösten valmistelua avataan kansalaisille käyttämällä tietoverkkoja. Sosiaalisen median ja muun interaktiivisen tieto- ja viestintäteknologian käyttöä hallinnon ja kansalaisten välisessä kanssakäymisessä lisätään.