Kevyt liikenne

Tavoitteet 

Kävely ja pyöräily ovat kestävän ja ympäristöystävällisen liikennepolitiikan mukaisia liikkumistapoja. Kevyen liikenteen edistäminen on myös osa tasa-arvoisen liikennejärjestelmän kehittämistä. Kaikilla ei ole aina käytössään omaa autoa eikä toimivaa julkista liikennettä, joten paikasta toiseen tulee päästä myös jalan tai polkupyörällä.

Liikenne- ja viestintäministeriön tavoitteena on kasvattaa kevyen liikenteen osuutta erityisesti kaupunkiseuduilla. Kaupunkien katuverkon, kevyen liikenteen verkon sekä pääkaupunkiseudulla raideliikenteen tulee mahdollistaa turvallinen kevyt liikenne. 

Hallitusohjelmassa kehotetaan viranomaisia määrätietoisesti kehittämään pyörä- ja kävelytieverkostoa ja edistämään kevyenliikenteen lisäämiseen liittyviä toimenpiteitä.

Lainsäädäntö ja ohjeet

Kevyttä liikennettä käsitellään tieliikennelaissa (L 267/1981) ja -asetuksessa (A 182/1982) sekä ministeriön päätöksessä liikenteen ohjauksesta (203/1982). Lisäksi Liikennevirastolla ja Suomen Kuntaliitolla on yhteinen kevyen liikenteen suunnitteluohje. Asiaa käsitellään myös katujen ja kevyen liikenteen väylien kunnossapidon ohjeistuksissa.

Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia 2020

Ministeriössä valmistui maaliskuussa 2011 vuoteen 2020 tähtäävä valtakunnallinen kävelyn ja pyöräilyn strategia. Tavoitteena on nostaa kävelyn ja pyöräilyn kulkutapaosuutta 20 prosenttia, mikä tarkoittaa noin 300 miljoonaa lisämatkaa. Saman verran matkoja pitäisi vähentyä lyhyistä henkilöautomatkoista. Strategia on laadittu liikenne- ja viestintäministeriössä kiinteässä yhteistyössä Liikenneviraston, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten, kaupunkien ja kuntien, ympäristöministeriön sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Strategian mukaan kävely ja pyöräily ovat terveellisiä kulkumuotoja, joihin kansalaisia tulee kannustaa. Kävelyllä ja pyöräilyllä tulee olla oma tunnustettu asemansa liikkumismuotoina, minkä tulisi heijastua resurssien jaossa. Kevyt liikenne tulee huomioida myös yhdyskuntasuunnittelussa, liikenteen suunnittelussa ja kaavoituksessa. Kun etäisyydet työhön, kouluun ja palveluihin ovat kohtuullisen lyhyet, miellyttävät ja turvalliset, kevyt liikenne on houkutteleva liikkumismuoto. Jotta tähän päästäisiin, tarvitaan kaikkien toimijoiden tavoitteellista yhteistyötä, resurssien uudelleen suuntaamista, lainsäädännön muutoksia ja kehityksen seurantaa.

Vuoden 2008 liikennepoliittisessa selonteossa hallitus esitti kevyen liikenteen pitkän aikavälin toimintalinjausten laatimista. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ilmastopoliittisessa ohjelmassa (ILPO) vuonna 2009 asetettiin kevyelle liikenteelle määrällisiä tavoitteita päästöjen vähentämiseksi.

Kävely ja pyöräily hallinnonalalla ja aluehallinnossa

Liikennevirasto on laatimassa kävelyn ja pyöräilyn strategiaa toteuttavaa valtakunnallista toimenpidesuunnitelmaa, jonka on tarkoitus valmistua syksyllä 2011.

Kävelyn ja pyöräilyn turvallisuutta edistävät kevyen liikenteen väylät, joita on tällä hetkellä noin 5000 kilometriä, sekä yli- ja alikulut maanteiden varsilla. Teillä, joilta erillisväylät puuttuvat, on tärkeää huolehtia pientareiden hoidosta. Valaistuksen ja liikenteen ohjauksen parantaminen parantavat myös kevyen liikenteen turvallisuutta.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten liikenne- ja infrastruktuuritoimiala toteuttaa valtion aluehallinnolle kuuluvat tehtävät. Liikennevirasto vastaa ELY-keskusten toiminnallisesta ohjauksesta tienpidon alueella. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Liikenneturva seuraavat ja osaltaan markkinoivat liikenneturvallisuustoimia.

Yhteistyö

Liikenne- ja viestintäministeriö tekee ympäristöministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa yhteistyötä kevyen liikenteen kehittämiseksi. Ministeriö on mukana Terveyttä edistävän liikunnan (TELI) neuvottelukunnassa, joka panostaa mm. kävelyn ja pyöräilyn asioihin.

Epävirallista yhteistyötä kevyen liikenteen kehittämisessä tehdään erityisesti muiden Pohjoismaiden ja EU-maiden kanssa.