Liikenneministeri Vehviläinen Suomalaisen liikkumisen ohjaus –verkoston 1. tapaamisessa

Hyvät kuulijat!

Alkaneella vuosikymmenellä liikennepolitiikka uudistuu väistämättä: ilmastonmuutos haastaa kaikkea inhimillistä toimintaa, niin myös liikennepolitiikkaa. Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan tulevina vuosikymmeninä Suomen yhteiskuntaan ja talouteen – sekä liikennejärjestelmän tavoitteisiin ja kehittämiseen merkittävällä tavalla.

Olemme tällä hallituskaudella monin eri tavoin sitoutuneet liikenteen päästöjen vähentämiseen.

EU:n ilmasto- ja energiapoliittinen taakanjakopäätös asettaa päästökauppasektorin ulkopuolisille toimijoille, liikenne mukaan lukien, yhteisen 16 prosentin vähennysvelvoitteen vuoteen 2020. Kansallisessa ilmasto- ja energiastrategiassa liikenteelle osoitettiin kannettavaksi 15 prosentin vähennystavoite.

Viime lokakuussa valmistunut valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta kiristää päästövähennystavoitteita entisestään. Tulevaisuusselonteon mukaan Suomen tulee leikata päästöjään vähintään kahdeksankymmentä prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050. Liikennesektorilla tämä tarkoittaa muun muassa lähes päästötöntä henkilöautoliikennettä sekä huomattavia muutoksia kulkumuotojakaumissa.

Ilmastopolitiikan ohella älykäs liikenne on kuluvan vuosikymmenen liikennepolitiikan suurin muutostekijä. Älykkään liikenteen palvelut auttavat haastavien ilmastotavoitteiden toteuttamisurakassa. Esimerkiksi joukko- ja kevyen liikenteen käyttöä voidaan tukea yhteen toimivilla maksujärjestelmillä ja käyttäjäystävällisillä liikkujan palveluilla. Liikkujalla on oikeus luotettaviin ja ajantasaisiin palveluihin, jotka auttavat reittien valinnassa ja tekevät mahdolliseksi kestävien liikkumismuotojen käytön. Jos palvelut toimivat, niitä myös arvostetaan ja käytetään.

Ilmastonmuutos, globalisaatio, tiukkeneva julkinen talous ja tuottavuusvaatimukset vaativat niin hallinnolta kuin koko yhteiskunnalta enemmän tehokkuutta. Vähemmillä resursseilla on saatava aikaan enemmän ja parempaa.

Resurssien käytön tehostaminen edellyttää priorisointia ja uutta ajattelutapaa. Liikennepolitiikassa ainoa vastaus ei voi enää olla uudet ja kalliit investoinnit. Uudeksi ajattelutavaksi nousee päinvastoin se, miten uusia ja kalliita väyläinvestointeja voitaisiin välttää.

Liikennehallinnon virkamiehet puhuvat tässä yhteydessä ns. neliporrasperiaatteesta. Sen tavoitteena on varmistaa matkojen ja kuljetusten taso sekä turvallisuus ja ympäristön laatu erityyppisiä keinoja yhdistämällä. Neliporrasperiaatteen mukaan liikenneongelmia ratkaistaessa tarkastellaan ensiksi, voidaanko ongelma hoitaa liikenteen kysyntään vaikuttamalla. Sitten tutkitaan mahdollisuudet olemassa olevan liikennejärjestelmän tehostamiseen tai pienimuotoiseen parantamiseen. Vasta jos kaikkien edellä mainittujen toimien sopivuus on todettu puutteelliseksi, otetaan tarkasteluun uudet väylähankkeet.

Neliporrasperiaatteen mukaiset kehittämistoimet ovat usein nykyistä lyhytvaikutteisempia, mutta vastaavasti niitä tehdään nykyistä useammin. Uudella kehittämisstrategialla tavoitellaan väyliin sijoitettavan pääoman käytön tehostamista ja palvelutason kehittämiseen liittyviä innovaatioita.

Arvoisat kuulijat,

Tällä vaalikaudella on toteutettu historiallinen liikennehallinnon uudistus. Hallintoa uudistamalla vahvistetaan uuden ajattelutavan juurtumista ja voimistumista liikennesektorilla. Uuden ajattelutavan mukaan liikennehallinnon olemassaolon tarkoitus ei enää ole rakentaa väyliä, vaan ratkaista yhteiskunnan liikkumisen ja kuljetusten ongelmia innovatiivisinkin keinoin.

Liikkumisen ohjaus on keskeinen osa uutta liikennepoliittista ajattelua. Sillä tarkoitetaan ihmisten liikkumisvalintoihin vaikuttamista tiedollisen ohjauksen ja markkinoinnin keinoin. Liikkumisen ohjauksen avulla on mahdollista vaikuttaa liikenteen kysyntään ja kulkumuotojakaumiin. Se palvelee siis nimenomaan neliporrasajattelun ensimmäistä porrasta eli on se ensimäinen vaihtoehto liikenteen ongelmia ratkottaessa.

Liikkumisen ohjaus yhdistää 2010-luvun liikennepolitiikan tavoitteita, kuten päästöjen vähentämistä ja investointien priorisointia, hyvällä tavalla. Ohjauksen tavoitteena on erityisesti oman auton käytön vähentäminen sekä ja joukko- ja kevyen liikenteen suosion kasvattaminen. Näkyvin osa liikkumisen ohjausta ovat erilaiset netissä, kännykässä tai joukkoliikennepysäkkien infotauluissa toimivat reitti-, aikataulu- tai häiriötietoihin liittyvät neuvontapalvelut. Liikkumisen ohjaus on älyliikennettä mitä enemmissä määrin.

Miksi liikkumisen ohjauksessa ei olla edistytty tähän mennessä riittävällä tavalla?

Muun muassa siksi, että esteenä on tähän asti ollut tiedon tarjonnan hajanaisuus ja sirpaleisuus. Yhdistettyä informaatiopalvelua vaikkapa junien ja linja-autojen aikataulujen ja reittien yhteensovittamiseksi on usein ollut vaikea saada. Toinen vakava puute on ollut se, että tietoa kestävän liikenteen vaihtoehdoista ei aktiivisesti ole tarjottu ihmisille, vaan heidän on oletettu itse etsivän mahdolliset tiedonlähteensä.

Liikkumisen ohjaus –toiminnan paremmalla organisoimisella sekä toiminnan pysyvällä rahoittamisella tilanteeseen saadaan aikaiseksi parannus. Tämä tilaisuus on startti liikkumisen ohjauksen aidolle alulle ja yhteistyölle eri toimijoiden välille. Toivon tilaisuudelle menestystä ja innovatiivista otetta!