Liikenneministeri Anu Vehviläinen Omaishoitajat ja Läheiset -Liitto ry:n neuvottelupäivillä 27.8.2010 Joensuussa

Iäkkäiden ja liikuntaesteisten turvallisuus liikenteessä

Arvoisat kuulijat,

Te tiedätte, että tärkeimpiä ovat läheiset ihmiset. Tilastonumeroilla ei ole paljoakaan merkitystä omassa arjessa, ne eivät tue, kannusta eivätkä lohduta. Koska numeroilla on kuitenkin merkitystä yhteiskunnan kehittämisen kannalta, totean tässä muutaman luvun heti puheenvuoroni alussa.

Väestöennusteiden mukaan vuonna 2015 joka viides ja vuonna 2030 joka neljäs Suomessa asuva on yli 65-vuotias. Samalla iäkkäiden liikkumistavat moninaistuvat. Liikkuvuus on tärkeää iäkkäiden itsenäisen elämän kannalta, ja sen tukeminen on myös kansantaloudellisesta näkökulmasta kannattavaa. Lisäksi monilla ihmisillä on liikuntarajoitteita iästä riippumatta, mikä ei suinkaan poista liikkumistarvetta ja -halua.

Suhteessa väestöosuuteensa iäkkäille sattuu enemmän vakavia liikenneonnettomuuksia kuin muille. Onnettomuuden seuraukset ovat iäkkäillä vakavampia kuin nuoremmilla, sillä iän myötä elimistö on hauraampi ja herkempi vammautumaan ja vammat paranevat huonommin. Vakavat tieliikenneonnettomuudet yleistyvät 75 ikävuoden jälkeen.

Kuluvalla hallituskaudella liikenne- ja viestintäministeriön työryhmässä on valmisteltu iäkkäiden liikkumista ja liikenneturvallisuutta käsittelevä tieliikenteen iäkäsohjelma. Tässä ohjelmassa esitetään laaja valikoima toimia ikään¬tyvien tien¬käyttäjien turvallisuuden parantamiseksi. Samalla on pidettävä mielessä, etteivät turvallisuus¬toimen¬piteet saa merkittävästi vähentää iäkkäiden liikkumismahdollisuuksia. Osaa ohjelman ajatuksista on jo lähdetty viemään eteenpäin, mutta osa vaatii enemmän aikaa, resursseja tai molempia toteutuakseen.
________

Elinympäristö, joka on rakennettu heikoimpien ehdoilla, on muillekin viihtyisä ja turvallinen. Lapset, iäkkäät ja vammaiset olisi tarpeen ottaa entistä useammin mukaan oman liikkumisympäristönsä suunnitteluun. Taajamissa tien ylitys suojatiellä on jalankulkijoille riskialtein tilanne. Riittävän alhainen nopeusrajoitus, hidasteet, alikulut ja liikennevalot parantavat jalankulkijoiden selviytymistä.

Iäkkäiden jalankulkijoiden kaatumisten ja liukastumisten vähentämisen sekä esteettömän ja turvallisen liikkumisen kannalta tärkeä asia on kevyen liikenteen väylien ja joukkoliikennepysäkkien hyvä kunnossapito. Iäkkäiden käyttämien reittien varrelle sijoitetut penkit ja levähdyspaikat helpottavat erityisesti iäkkäiden matkantekoa. Oleellista on se, että kulkureitin kaikkien osien esteettömyys ja turvallisuus on otettu huomioon.

Onnettomuustietojen perusteella on nähtävissä, että ikäkuljettajien riskien torjumiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota ris¬teysten ja liikenteen ohjaukseen selkeyteen. Monimutkainen ympäristö kuormittaa varsinkin iäkkäitä ja havaintovirheet ovat tavallisia.

Edellä esille ottamani keinot kuuluvat pääosin tienpitäjän vastuulle. Valtion maanteillä tienpitäjän tehtävät kuuluvat Liikenneviraston ohjauksessa alueellisille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille. Kunnat taas vastaavat näistä tehtävistä omilla kaduillaan ja teillään. Kannustan olemaan aloitteellinen ja ottamaan yhteyttä näihin viranomaisiin, jos havaitsee puutteita omilla tutuilla reiteillään.
________

Ajokortillisten määrä kasvaa, ja sitä mukaa ajokyvyn ja ajoterveyden arviointi on tärkeä osa turvallista liikennettä. Ajoterveydellisten vaatimusten tulee täyttyä henkilön koko ajo-oikeuden ajan.
Ajokunnon arvioinnin tulee perustua luotettaviin, tasapuolisiin ja oikeudenmukaisiin kriteereihin. Ikä ei yksin ole peruste rajoittaa kuljettajien ajo-oikeutta. Ikääntyminen aiheuttaa kuitenkin vähittäisiä muutoksia ajamisen kannalta tärkeissä toiminnoissa, kuten aistien toiminnoissa, reaktioajoissa ja tarkkaavaisuudessa. Iän myötä yleistyvät myös sairaudet. Toisaalta terve ikääntynyt henkilö pystyy suhteellisen hyvin säätelemään ajosuoritustaan ja päätöksen tekoa, vaikka yleinen suorituskyky vähitellen heikkeneekin.

Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan parhaillaan ajokorttilainsäädännön kokonaisuudistusta. Muutoksia on tulossa myös ajoterveyden kontrollointiin. 70 ikävuoden jälkeen ajo-oikeus voitaisiin uusia henkilöauton kuljettajille enintään viideksi vuodeksi, kuten nykyisinkin. Lisäksi ehdotetaan, että 75 ikävuoden jälkeen ajo-oikeuden uusiminen edellyttäisi nykyistä laajempaa lääkärinlausuntoa. Lääkärinlausunto ajokyvystä suunniteltaisiin niin, että siinä otetaan paremmin huomioon iäkkään kokonaisterveystilanne.
Tämän vuoden alkupuolella voimaan tulleen lakimuutoksen myötä myös yli 70-vuotias henkilö voi ajaa kuorma-autoyhdistelmää ja linja-autoa eikä yläikärajoja enää ole. Ajo-oikeus uusitaan kuitenkin enintään kahden vuoden jaksoissa, ja tietenkin niin, että terveysvaatimukset täyttyvät.
________

Kuljettajien itsensä on tärkeää seurata omaa ajokuntoaan ja ajovireyttään. Monien sairauksien lisäksi jo pelkkä kuljettajan väsymys on riski liikenteessä. Erityisesti iäkkäille ja heidän läheisilleen tulee tarjota tietoa ajokuntoon liittyvistä asioista. Kaiken kaikkiaan iäkkäiden ihmisten turvallisen liikkumisen edellytyksiä koskevaa tietämystä tulee lisätä järjestelmällisesti. Aihe on tärkeä paitsi iäkkäiden kanssa toimivien ammattihenkilöille myös kaikille tiellä liikkujille. Oikealla viestinnällä voidaan hälventää iäkkäisiin ja heidän liikkumiseensa liittyviä ennakkoluuloja ja vääriä käsityksiä.

Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä on tarve kouluttaa ajoterveysasioissa, jotta heillä on valmiuksia keskustella iäkkään kanssa ajoterveydestä sekä vaihtoehtoisista liikkumismahdollisuuksista. Tämä edellyttää lisäkoulutusta lääkäreille ja muulle hoitohenkilökunnalle. Ajokyvyn arviointi tulisi kuulua luonnollisena osana lääkärin toimintaa minkä tahansa sairauden yhteydessä. Lääkärin tulisi aina hoitotilanteessa kiinnittää huomiota potilaan käytössä olevien lääkkeiden vaikutusten ja niiden yhteisvaikutusten analysointiin myös ajoterveyden kannalta.
________

Jos kuljettajan liikenneturvallisuusriski kasvaa liian suureksi ajoterveyden tai ajokyvyn puutteiden vuoksi, ajokortista on luovuttava. Tässä vaiheessa yhteiskunnan on pyrittävä tarjoamaan muita vaihtoehtoisia kulkumuotoja tai kuljetuspalveluja. Toimivan joukkoliikenteen lisäksi iäkkäät ja liikuntaesteiset tarvitsevat räätälöityjä kuljetuspalveluja. Lisäksi asiakkaille tulee olla tarjolla riittävästi tietoja kuljetuspalveluista. Joukkoliikenteen käytön tulisi olla kaikille helppoa ja vaivatonta.

Matalalattiaiset bussit ja junat, selkeä joukkoliikenneinformaatio ja helposti hahmotettava liikenneympäristö hyödyttävät kaikkia matkustaja. Monella paikkakunnalla on toteutettu mm. iäkkäiden henkilöiden liikkumistarpeisiin soveltuvaa esteetöntä ja joustavaa – jopa ovelta ovelle palvelevaa ¬ – palveluliikennettä ja kutsujoukkoliikennettä. Tällaisten palvelujen käynnistämistä on avustettu eri puolilla Suomea. Maaseudulla palvelu- ja kutsujoukkoliikenteillä nähdään olevan erityinen rooli ns. kyytitakuun toteuttamisessa eli niiden avulla voidaan taata haja-asutusalueiden asukkaille julkisen liikenteen yhteydet, joilla on mahdollista tehdä vähintään kaksi kertaa viikossa asiointimatka kuntakeskukseen tai muuhun taajamaan.
________

Todellisen liikenneonnettomuusriskin lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota koettuun turvallisuuteen. Liikenneonnettomuuden pelko tai kaatumisen pelko voivat estää ihmisiä liikkumasta. Jotkut pelkäävät myös sitä, että eivät saa tarpeen tullen apua yksin liikkuessaan. Erityisesti iäkkäiden ja liikuntaesteisten liikkumista onkin tuettava monin tavoin. Itsenäinen liikkuminen on tärkeä osa elämän laatua. Korkea ikä sekä monet sairaudet ja vammat vaikeuttavat ja rajoittavat liikkumista, mutta sitäkin tärkeämpiä ovat kaikki pienetkin matkat. Matkanteolla on ihmiselle suuri merkitys, matkan päässä tapaa ystävän, kokee uutta tai saa palveluja. Vaikka sanotaan, että ”reissussa rähjääntyy”, usein matka virkistää ja matkan tehtyään tuntee tyytyväisyyttä.

Hyvää matkaa teille kaikille ja toivon omaishoitajat ja läheiset -liitolle menestystä, voimia ja rohkeutta toiminnassanne.