Kansliapäällikkö Harri Pursiainen Finnet-päivillä Turussa 29.9.2011

Uutta viestintäpolitiikkaa

Arvoisat juhlavieraat!

On ilo nähdä täällä näin suuri joukko erilaisia tietoliikennealan vaikuttajia katsomassa yhdessä tulevaisuuteen – perinteistä, iloista juhlatunnelmaa kuitenkaan unohtamatta.

Hallituskausi on aluillaan, ja siksi nyt on oivallinen hetki käydä läpi uutta viestintäpolitiikkaa.

Viestintämarkkinat muuttuvat jatkuvasti, mutta yhteiskunnan keskeiset tavoitteet eivät kuitenkaan ole muuttuneet mihinkään. Viestintäpolitiikalla pyritään jatkossakin turvaamaan koko väestölle ja kaikille yrityksille ja organisaatioille kohtuuhintaiset ja luotettavat viestintäpalvelut ympäri maata. Tässä suhteessa uusi hallitus jatkaa monien edeltäjiensä linjalla.

Kansainvälisesti vertailtuna suomalaiset viestintämarkkinat ovat kehittyneet ja kilpaillut, ja tämän asetelman haluamme säilyttää myös tulevaisuudessa. Viestintäpolitiikan perusväline on edelleen kilpailu, jota viestintämarkkinoilla ylläpidetään vahvan sääntelyn avulla. Uudet ajat ovat kuitenkin tuoneet mukanaan uusia keinoja vauhdittaa tavoitteiden toteutumista ja edistää Suomen asemaa maailman johtaviin kuuluvana tietoyhteiskuntana.

On merkillepantavaa, että uusi hallitusohjelma ei enää monen edeltäjänsä tapaan puhu paatoksella tietoyhteiskuntapolitiikasta. Sen sijaan hallituksella on edeltäjiään pragmaattisempi ote, se aikoo toimia kaikilla rintamilla. Hallitusohjelmassa näkyy kautta linjan digitaalisen talouden edistäminen. On erinomaista, että se teema on tarkoitus valaa sisään kaikkeen, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Digitaalisessa taloudessa olennaista ei ole se, että samanmieliset kokoontuvat todistamaan sen riemuista toisilleen, vaan siitä että se niveltyy kaikkeen mitä tehdään.

Sodanjälkeisen Suomen tuottavuuden kasvusta on saatu aikaan puolet tieto- ja viestintätekniikkaa hyväksi käyttämällä, vuoden 1990 jälkeen tuo luku on peräti 70 prosenttia. Siihen havaintoon perustuu, että kestävää tuottavuutta hakeva hallitus velvoittaa jokaisen ministeriönsä laatimaan älystrategian omalle toimialalleen. Huomatkaa tarkoin, että ministeriöt eivät laadi ohjelmiaan vain hallinnonalalleen, vaan koko toimialalleen. Ei siis riitä se, että ministeriöt keskittyvät oman hallintonsa ICT-hankkeisiin, vaan tarkastelun on laajennuttava koko siihen yhteiskunnan kenttään, jota varten ministeriö on olemassa. En toki väheksy vaikutusta, joka tieto- ja viestintätekniikalla on hallinnon tuottavuudelle. Silti esimerkiksi maataloudessa on sittenkin tärkeämpää edistää älymaataloutta kuin maaseutuviraston tietojärjestelmiä. Tarvitsemme älymaataloutta, älykoulua, älyterveydenhuoltoa ja niin edelleen. Ministeriömme vahvasti ajama älyliikenne tarjoutuu tässä mielellään malliksi muille niin Suomessa kuin muualla maailmalla.

Viestintäpolitiikka on digitaalisen talouden työkalu. Viestintäpolitiikka vastaa siitä, että maassa on säädösympäristö, jossa hyviä verkkoja ja palveluita voi syntyä. Edellinen hallituksemme päätyi siihen, että aina se ei riitä. Markkinoiden palvelutarjontaan jättämät reiät joudutaan joskus parsimaan julkisin resurssein.

Laajakaistan kehittäminen on hallituksen viestintäpolitiikan painopisteitä. Viime vuonna Suomi harppasi kohti nopeampaa tiedonsiirtoa. Paremmat yhteydet sallivat entistä monipuolisemmat palvelut hyvinvointi- ja peruspalveluista aina viihteen uutuustuotteisiin asti. Markkinavoimat huolehtivat riittävästä tarjonnassa useimmilla alueilla, ja niin kauan kuin kilpailu pitää hinnat kohtuullisina ja palvelut korkealaatuisina, tilannetta rintamailla ei pidä horjuttaa.

Lähes kolme vuotta sitten aloitetulla Laajakaista kaikille 2015 –hankkeella tuodaan mahdollisuus nopeaan laajakaistaan myös niille alueille, joilla se ei kaupallisesti toteudu. Valtion, kuntien ja Euroopan unionin rahoituksella tuetaan sellaisen runkoverkon rakentamista haja-asutusalueille, että käyttäjä voi halutessaan saada siitä 100 megabitin tilaajayhteyden. Tukialueilla asuu viisi prosenttia väestöstä. Suomi valitsi tässä toisen tien kuin viime vuosikymmenen Ruotsi, joka jakoi tukea kaikkialla maassa, myös siellä minne kaupallinen tarjonta olisi pian ulottunut. Suomalainen veronmaksaja kiittää.

Hanke on nyt edennyt siihen vaiheeseen, että kuuden paikkakunnan pilottihankkeet ovat valmiit, ja varsinaisia hankkeita on jo käynnissä. Useilla alueilla on kilpailuttamalla löydetty sopiva teleyritys hankkeita toteuttamaan, ja verkon suunnittelu on toden teolla käynnissä.

Toisaalta useilla paikkakunnilla, joilla hanketta on yritetty toteuttaa, on kompastuttu erinäisiin ongelmiin. Ne vaihtelevat teleyritysten kiinnostuksen puutteesta ja uudenlaisten teletoimijoiden rahoitushaasteista hakuprosessin monimutkaisuuteen ja huonoon markkinointiin.

Tänä syksynä laajakaistahanke pannaan kuntotestiin. Sen toimintamalli ja alalle tulijoiden rahoitustarpeet punnitaan uudestaan tähän asti saatujen kokemusten pohjalta. Väliarviointi tehdään yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

Väliarviointi tuottaa tuloksen, jos kaikki alan toimijat ovat siitä kiinnostuneita ja halukkaita yhteistyöhön. Toivon sitä erityisesti teleyrityksiltä. Finnet-ryhmän yhtiöt ovatkin kunnostautuneet laajakaistan rakentamistyössä useilla paikkakunnilla. Käytän tässä tilaisuutta hyväksi ja lausun ministeriön lämpimät kiitokset Finnet-ryhmälle yhteiskuntavastuun kantamisesta. Samalla toivon, että Finnet-yhtiöt entistä enemmän loisivat katseensa niillekin laajakaistamarkkinoille, jotka eivät ole niiden perinteisillä toimialueilla.

Myös yritysten ja kansalaisorganisaatioiden aktiivinen osallistuminen väliarvioinnin lausuntokierrokseen todistaa, että kiinnostusta aiheeseen riittää ympäri maata. Siksi uskon vahvasti, että yhdessä pystymme parantamaan hanketta. Meidän ei pidä tinkiä tavoitteesta, että runkoverkko laajenee myös kaikkein harvimmin asutuille alueille ja niistä saadaan kohtuuhintaisia ja häiriöttömiä liittymiä käyttäjille asti.

Laajakaistahankkeessa on otettava irti kaikki yhteisrakentamisen hyödyt. Rakentamalla laajakaistaa yhdessä tie- ja viemäriverkoston kanssa säästetään selvää rahaa, sillä kaivutyön osuus voi olla jopa 80 prosenttia kuituverkon kokonaiskustannuksista. Yhteisrakentamisen edistäminen käytännössä vaatii kuitenkin muuta kuin kaunista puhetta. Yhteisrakentamista hidastavat usein rakentamisstandardien erot ja tiukat rakentamisnormit, mutta myös suunnitelmallisuuden puute ja huono tiedon kulku toimijoiden välillä. Nämä esteet on purettava, jotta yhteisrakentamista voidaan todella harjoittaa tehokkaasti kaikilla paikkakunnilla. Liikenne- ja viestintäministeriöllä on tässä asiassa erityinen rooli, sillä vastaamme sekä liikenteestä että viestinnästä. Ministeriö valmistelee tielainsäädännön muutosta niin, että yhteisrakentamisen edellytykset paranevat.

Uudessa viestintäpolitiikassa otetaan huomioon myös se, että langaton laajakaista on jo yleisin yhteystekniikka maassamme. Esimerkiksi viime vuonna mobiilia laajakaistaa käytettiin jo lähes joka kolmannessa kotitaloudessa, ja kysyntää näyttää riittävän jatkossakin. Taajuuspolitiikan on tuettava laajakaistapolitiikkaa.

Hyvällä taajuuspolitiikalla voidaan varmistaa sekä langattomien perusviestintäpalveluiden että langattomien edistyneempien viestintäpalveluiden tarjonta. Keskeisenä ajatuksena on se, että tehokkaiden mobiiliyhteyksien kysynnän kasvaessa teleyritykset tarvitsevat uutta taajuustilaa toimintaansa varten. Olemme neuvotelleet useita vuosia Venäjän kanssa 800 megahertsin taajuusalueen käytöstä. Hiljattain olemme sopineet taajuusalueen koordinoinnista. Käytännössä se tarkoittaa, että uusien matkaviestinverkkojen rakentamisen aloittaminen Suomessa aikaistuu.

800 megahertsiä on sekä teknisesti että taloudellisesti erittäin houkutteleva taajuuskaista. Radiosignaalit kulkevat tuolla alueella häiriöttömämmin ja pidempiä matkoja kuin korkeammilla taajuuksilla. Siksi uusilla taajuuksilla voidaan palvella aikaisempaa paremmin erityisesti haja-asutusalueita. Lisäksi radioasemia vaaditaan 800 megahertsin kaistalla vähemmän kuin korkeammilla taajuuksilla, mikä osaltaan vähentää operaattorin kustannuksia. Asiantuntijoiden mukaan 800 megahertsin taajuuksilla mobiililaajakaistan käyttö tulee olennaisesti edullisemmaksi kuin nykyisillä kolmannen sukupolven taajuuksilla.

Uusi taajuuskaista osoitetaan teknologianeutraalisti laajakaistaisille matkaviestinverkoille. Käytännössä taajuuskaistaa käytetään 4G-verkon rakentamiseen. On tärkeätä luoda edellytyksiä uudentyyppiselle, kehittyneelle taajuuksien käytölle. Syksyn aikana on tarkoitus antaa taajuuspoliittinen periaatepäätös, jossa linjataan uusien taajuuksien toimilupien jakoperusteet. Lisäksi periaatepäätöksellä turvataan 800-taajuusalueella vielä olevien radiomikrofonien käyttäjäryhmien oikeudet.

Eipä Finnet-päivillä kai voi puhetta pitää sanomatta jotakin taajuuksien huutokaupoista. Kaksi vuotta sitten Suomessa kokeiltiin ensimmäisen kerran huutokauppaa perinteisen mallin sijasta, jossa hakijoita vertaillaan laissa säädettyjen kriteerien valossa. Silloin kohteena olivat 2,6 gigahertsin toimiluvat. Kokeilu onnistui. Se osoitti, että huutokauppa on mahdollinen myöntämistapa myös jatkossa, kun sen ehdot asetetaan oikein ja kohtuullisesti myös markkinoiden näkökulmasta. Hallitusohjelma ei luvannut huutokauppoja, mutta ei sulkenut niitä poiskaan. Aikanaan päätetään, laajennetaanko huutokauppa myös 800 megahertsin taajuusalueen toimilupiin. Voin luvata, että periaatepäätöksen valmistelu on avointa ja kaikkia sidosryhmiä kuullaan valmistelun eri vaiheissa.

Arvoisa yleisö!

Oikein suunnattu julkinen rahoitus ei riitä viestintäpolitiikan välineeksi, vaan tarvitaan myös valppaasti ajan tasalla pidettyä lainsäädäntöä. Niinpä uutta viestintäpolitiikkaa ei voi käsitellä mainitsematta mittavaa lakiuudistusta, jonka hallitusohjelma nimeää tietoyhteiskuntakaareksi.

Vuoden 1734 lakiin kuuluivat mm. maakaari, kauppakaari, rikoskaari, perintökaari ja naimiskaari. Ne sääntelivät kukin nimensä mukaista elämänaluetta laidasta laitaan. Kiinteistöoikeuden, siviilioikeuden, rikosoikeuden ja perheoikeuden oheen on nykyajassa siis matkalla myös tietoyhteiskuntaoikeus.

Nykyisissä viestintänormeissa on paljon kerrostumia yli kahden vuosikymmenen ajalta. Historian sedimenttien purkamiseksi, lakien selkeyttämiseksi ja niiden tulkinnan helpottamiseksi tarvitaan kokonaisvaltainen tarkastelu. Siksi sähköistä viestintää ja tietoyhteiskunnan palvelutarjontaa koskevaa lainsäädäntöä aletaan kasata yhteen tänä syksynä. Tietoyhteiskuntakaari tarvitaan, jotta voidaan poistaa lakien päällekkäisyydet ja ristiriitaisuudet. Yhteensä kaareen hitsataan kymmenkunta eri lakia. Aikamoinen harjoitus, kun samassa yhteydessä nousee varmasti esiin monia lakien sisällönkin muutostarpeita. Niitä ei ole tarkoitus kavahtaa.

Tietoyhteiskuntakaartakaan eivät virkamiehet kirjoittele yksinänsä virastojen hämyssä, vaan se toteutetaan tiiviissä yhteistyössä muiden keskeisten toimijoiden kanssa. Te viestintäyrityksissä tai alan järjestöissä toimivat, te tunnette oman alanne ja sen haasteet kaikkein parhaiten. Siksi toivon ja tiedänkin, että olette aktiivisesti mukana tässä yhteisessä projektissa.

Hyvät naiset ja herrat!

Viimeiseksi haluaisin esitellä teille lyhyesti sähköisen median viestintäpoliittisen ohjelman, jolla on vahva yhteys äsken mainitsemaani tietoyhteiskuntakaareen ja sen etenemiseen.

Suomalainen televisio on muuttumassa. Television taannoinen digitalisointi ei tosiaankaan ollut mikään pikajuoksu, vaan pikemminkin maratonin alkukilometri. Tekniikan, uusien jakeluväylien ja asiakastarpeiden muutokset tuovat televisiolle haasteita. Toimiala ja yleisö odottavat oikeutetusti niihin vastauksia viestintäpolitiikalta.

Vuosi 2016 on televisiotoiminnan supervuosi, kun lähes kaikkien verkko- ja ohjelmistotoimilupien voimassaoloaika päättyy. Viestintäpoliittisen ohjelman tavoitteena on linjata televisiotoimialan tulevaisuutta jatkuvasti kehittyvässä teknisessä ympäristössä ja luoda toimintaedellytyksiä erityisesti kotimaiselle sisällöntuotannolle myös tämän supervuoden jälkeen. Ohjelmassa arvioidaan kokonaisuutena maanpäällisen television tulevaisuutta, televisiotoiminnan markkinakehitystä sekä nykyisen toimilupajärjestelmän mahdollisia muutostarpeita. Kuluttajan kannalta tärkeätä on tieto palveluiden jatkuvuudesta. Murrosvaiheissa voimme ottaa oppia television digitalisoinnin hyvistä ja huonoista kokemuksista.

Liikenne- ja viestintäministeriö haluaa viestintäpoliittisella ohjelmalla luoda edellytykset viestintäyritysten palveluille ja sen myötä edistää mediapalveluiden tarjolla oloa kaikilla jakeluteillä. Ohjelma koskee syvällisesti myös laajakaistayhteyksien tarjoajia, sillä Internetin asema ensisijaisena mediana vahvistuu jatkuvasti.

Maailman merkit eivät viittaa siihen, että televisio menettäisi asemaansa suomalaisen viestintäkulttuurin ytimessä. Ehkäpä asia on päinvastoin. Siinä missä perinteisen antennitelevision katselu vähenee, verkkotelevision suosio kasvaa nopeasti. Viestintäpolitiikalla voidaan vaikuttaa siihen, että murrosvaiheenkin aikana väestöllä on mahdollisuus nauttia hyvästä ja edullisesta televisiosta ympäri maata.

Viestintäpoliittisen ohjelman valmistelu on tarkoitus aloittaa heti kun Yleisradion rahoituskysymys saadaan ratkaistua. Ensi keväänä arvioidaan, ehtivätkö ohjelman tarpeellisiksi osoittamat lainmuutokset mukaan tietoyhteiskuntakaareen. Ohjelma laaditaan virkamiestyönä ministeriössä, mutta kuten muutkin suuret hankkeemme, myös tämä toteutetaan tiiviissä yhteistyössä ja avoimessa vuorovaikutuksessa alan toimijoiden ja heitä edustavien yhteisöjen kanssa.

Hyvät kutsuvieraat!

Näiden teemojen valossa haluaisin kiittää teitä kaikkia kiinnostuksesta uuteen viestintäpolitiikkaan. Suomi kuuluu yhä viestinnän edelläkävijöihin, ja uudella viestintäpolitiikalla pyrimme pitämään paikkamme ja kohentamaankin sitä.

Vuosikymmenten hyvästä yhteistyöstä kiittäen onnittelen liikenne- ja viestintäministeriön puolesta Finnet Liittoa 90-vuotisesta taipaleesta paikallisten puhelinyhtiöiden toiminnan edistäjänä ja tärkeänä osana suomalaista tietoyhteiskuntaa.