Liikenneministeri Merja Kyllönen Talvitiepäivillä 15.2.2012 Tampereella

Liikenneministeri Merja Kyllönen
29. Talvitiepäivät 15.2.2012, Tampere

Arvoisat Talvitiepäivien osanottajat

Viime vuosina olemme saaneet nauttia taas vanhoista kunnon talvista. Talven liikenne on noussut otsikoihin ja talvikunnossapito on noussut osaksi liikennepoliittista keskustelua.

Talven rooli on erilainen, katsooko sitä Suomussalmelta vai etelärannikolta. Media painottaa etelän olosuhteita. Kirjailija Matti Mäkelä irvaili taannoin Helsingin Sanomien kolumnissa, miten maaseudulla lumityöt hoidetaan ilman suurempaa meteliä, mutta Helsingissä apulaiskaupunginjohtaja antaa tv-uutisille lausuntoja Aleksanterinkadulta keltaiset huomioliivit päällä. Vaikka näkökulma on erilainen, on myös myönnettävä, että tilaa lumelle on Kainuussa enemmän kuin Helsingin kapeilla kaduilla.

Talvi vaikuttaa niin meihin kansalaisiin kuin myös kuljetustoimintaan paljon merkittävämmin kuin mitä virallisissa liikennepoliittisissa linjauksissa ja ministeriötasoisessa päätöksenteossa näkyy tai mitä asiapapereihin kirjautuu. Palaan tähän kansalaisnäkökulmaan hiukan myöhemmin.

Kun näitä perinteikkäitä talvitiepäiviä vuosikymmeniä sitten aloiteltiin, tärkeimpänä tavoitteena talvikunnossapidossa oli ottaa tekniikan ylivoimalla selkävoitto talvesta. Aurojen ja aurauksen kehittäminen oli silloin kantavana teemana vuodesta toiseen.

Ilman auroja ei tänäänkään pärjätä, vaikka itsekin olen markkinoinut älyliikennettä. Talviajan liikenne on kuitenkin paljon laajempi asia. Sitä kuvastaa hyvin näiden päivien ohjelma. Kehityksen painopisteet ovat vuosikymmenten saatossa kulkeneet laitekehityksestä osaamiseen ja edelleen kunnossapito-orkesterin hallintaan, laatuun, vaikutuksiin ja asiakkuuteen. Siinä sivussa ovat kehittyneet ja muuttuneet vastuusuhteet, hankintamenettelyt kuin myös sääjärjestelmät. Nämä kaikki elementit ovat tänäänkin osa modernia talvikunnossapitoa.

Talvitiepäivät ja talvikunnossapito luo ensimmäisen mielleyhtymän teiden ja katujen auraukseen. Talvikunnossapito on kuitenkin myös rautatieliikenteen toimivuutta ahtailla ratapihoilla tai jäänmurtoa hyisellä merellä.

Maanteiden talvikunnossapitoon valtio käyttää budjetistaan noin 100 miljoonaa euroa, rautateillä noin 20 miljoonaa ja jäänmurtoon yli 50 miljoonaa. Olen liikenneministerinä oppinut, ettei jäänmurto ole varsinaista talvikunnossapitoa, siis pelkkää vapaan uoman tekoa, vaan alusten saattamista satamiin murrettuja kulkuväyliä pitkin - siis pitkälle vietyä palvelutoimintaa. Joku voisikin sanoa, että jäänmurtajat ovat väylänpidon herrasmiehiä.

Hyvät kuulijat

Teiden talvikunnossapito pitäisikin käsittää palvelutoiminnaksi siinä missä siinä missä asiakaspalvelu Tampereen kauppahallissa. Asiakkaasta oikeasti välitetään ja sen tarpeita kuunnellaan.

Saan paljon sähköpostia kansalaisilta. Ne käsittelevät arkisia asioita ja palvelutasoa tiestöllä ja liikenteessä. Vaikka meillä on erinomainen palautekanava "tienkäyttäjän linja", moni haluaa kertoa liikenneongelmistaan suoraan liikenneministerille. Minulle se on hyvää ja opettavaista palautetta. Ja varsinkin, kun näistä ongelmista sitten vielä viestitellään asiantuntijoiden kanssa. Myös tämä palaute jättää aina pienen jälkensä, vaikka vain harvoihin yksittäisiin palautteisiin voi luvata parannuksia. Sellaistakin tapahtuu.

Palvelutoiminnan mitoittaminen ja toteuttaminen on haasteellista, varsinkin kun sekä tienpitäjät ja urakoitsijat toimivat taloudellisten realiteettien pohjalta. Kaikella ylimääräisellä on aina hinta. Sitä se on erityisesti talvihoidossa, jonka seurauksena kevään korvalla ei jää jäljelle pysyvää konkreettista lumien sulaessa. Jäljelle kuitenkin jää mahdollisimman monta säästynyttä onnettomuutta, sujuvia matkoja ja kuljetuksia sekä huojentuneita mielialoja.

Olen poliittisella urallani oppinut, kuinka kiinnostuneita poliittiset päättäjät ovat investoinneista, siis konkreettisesta. Hoito ja palvelu eivät tunnu olevan kovin seksikkäitä. Perusväylänpidon rahoituksen ja sen ostoarvon turvaamisen perusteleminen tarvitsee hieman enemmän aikaa.

Haluan tässä yhteydessä korostaa sitä, että talvikunnossapidossa mietitään aina liikennettä ja niitä ihmisiä, jotka päivittäin ovat tien päällä: henkilöautoissa, busseissa, junissa, kuorma-autojen ratissa, jalkaisin tai polkupyörällä.

Sopimuskäytännöt eivät saisi johtaa tilanteeseen, että palvelusta säästämisellä voidaan tehdä tulosta. Toisaalta sopimukset on tehty noudatettavaksi myös ilman tiukkaa valvontaa. Kansalaispalautteet ja palautejärjestelmät ovatkin tärkeä väline budjettirahojen käytön valvonnassa. Jatkossa myös älytekniikan avulla voidaan seurata, että auramiehet lähtivät matkaan pian sen jälkeen, kun tekstiviesti Ilmatieteenlaitokselta aurauskehotuksesta lähti urakoitsijalle. Urakoitsijalla on houkutin pitää lähtökynnystä hieman korkeammalla, kun urakoiden katteet on ajettu alas.

Tienpitäjä saa vuosittain noin 60 000 suoraa palautetta edellä mainitsemaani tienkäyttäjän linjaan. Suurin osa siitä tulee alemmalta tieverkolta ja erityisesti talvikunnossapidosta, vaikka koko liikenteestä suurin osa ajetaan vilkkaimmalla tiestöllä. Palaute tuo alemman verkon lähelle kaupunkikeskustoihin tottuneita virkamiehiä.

Meillä Suomessa on pitkä tieverkko asukasmäärään nähden. Liikennemäärät suurimmalla osalla tiestöä ovat vähäisiä. Pitkän ja vähäliikenteisen tiestön hoidon taso on haaste. Nykyvaatimusten mukaiset pitkät toimenpideajat merkitsevät, että tiestöllä saattaa joskus olla useiden tuntien ajan hankala ajokeli. Kansalaiset eivät ole tyytyväisiä. Kuitenkin tason nostaminen merkitsisi myös rahoituksen selvää lisäämistä. Palvelunäkökulman vastapainona tienpitäjä joutuu ajattelemaan myös kustannustehokkuutta liikenteen kokonaistarpeen näkökulmasta. Olen tätäkin joutunut moneen kertaan perustelemaan.

Hyvät kuulijat

Olen tervehdyksessä tarkoituksellisesti jättänyt sivuun liikennepoliittisen selonteon, jota liikenne- ja viestintäministeriössä parhaillaan valmistellaan. Erityisesti rahoitustasoon sidotuille linjauksille tämänhetkinen epävakaa taloustilanne ei ole otollista aikaa. Lisärahan saaminen liikennesektorin kokonaiskehykseen on vaikeaa.

Sisäisin linjauksin ja siirroin on kuitenkin tärkeätä pystyä varmistamaan koko liikenteen ja kaikkien väylien riittävän tasoiset olosuhteet, mutta kuitenkin järkevällä ja hyväksyttävällä tavalla priorisoiden. Tämä tarkoittaa tarvetta siirtää määrärahoja suurista investoinneista perusväylänpitoon. Näin rajallinen rahoitus palvelisi paremmin koko verkkoa ja sen liikennettä niin kunnossapidon kuin myös pienten investointien kautta. Tämä tukisi edellä peräänkuuluttamaani asiakaslähtöisyyttä ja palveluhenkeä.

Kiitokset järjestäjille ylläpitämästään perinteestä järjestää Talvitiepäivät ja menestystä tämänkertaisille päiville.