Viestintäministeri Suvi Lindén Tietoyhteiskuntapäivässä 14.4 2010

Hyvät tietoyhteiskuntapäivään osallistujat,

Minulla on ilo toivottaa teidät tervetulleiksi tähän järjestyksessään toiseen Tietoyhteiskuntapäivään. Iltapäivä on taas koonnut hyvän joukon ihmisiä eri aloilta kuulemaan ja keskustelemaan tietoyhteiskuntaamme tänään ja tulevaisuudessa koskettavista asioista.

Tämän vuoden teemana on ”Me voimme vaikuttaa!”. Tietoyhteiskuntatyö on ainoastaan ja vain ihmisten tekoja, inhimillistä toimintaa ja yhdessä tekemistä. Olen tietoyhteiskuntapolitiikasta vastaavana ministerinä eri puolilla Suomea ja maailmaa tavannut lukemattomia ihmisiä, jotka ovat kehittäneet tietoyhteiskuntamme omalla panoksellaan merkittävästi tai ainakin piirun verran parempaan suuntaan. Malliesimerkkinä oikeasta asenteesta palvelun tarjonnassa olen pitänyt Netari-hanketta, jossa parikymmentä kuntaa tarjoaa nettinuorisotalolla netarissa niin Ircissä kuin habossa nuorille kohtaamispaikan nuorisotyön ammattilaisten seurassa.

***

Taloudellisen ja teknisen toimintaympäristön yhä nopeatempoisemmat muutokset ja tiedonvälityksen monipuolistuminen luovat innostavaa haastetta työlle.

Ensiksikin, avoimuuden lisääntyminen näkyy kansainvälisen yhteistyön merkityksen, samoin kuin ihmisten liikkuvuuden ja rajat ylittävien toimintojen kasvuna. Oma asemamme on nähtävä osana suurempaa kansainvälistä työnjakoa ja osaamiskeskittymiä. Ratkaisujemme tulee olla yhteentoimivia niin kansallisesti kuin osana laajempaa yhteisöä. Olisi samalla hyvä muistaa kansallisten markkina-asetelmien puolustuksen järjettömyys siten, että ketterät toimijat voivat nopeastikin saavuttaa käyttäjien luottamuksen esimerkiksi viestin- ja maksunvälityksen palveluissa tai tunnistamis- ja asiointiratkaisuissa. EU:n tasolla painotetaan nyt vahvasti digitalisaation roolia sisämarkkinoiden kehittymiseksi. Tässä olemme tuoneet esille tekijänoikeuksien selkeyttämisen tarpeita, sähköisen kaupankäynnin ohella laajemminkin sähköisten talousprosessien edistämistä sekä julkisen tiedon saatavuutta palvelujen synnyttämiseksi.

Toiseksi, tiedon rooli tehokkuuden ja jalostusarvon kasvattajana on radikaalisti muuttunut. Tieto – ja viestintäteknologia mahdollistaa tiedon jakamisen ja sisältöjen levittämisen uusin tavoin ja helpommin kuin ennen. Sääntelyn harmonisointiin pyritään tässäkin, että innovatiiviset sisällöntuottajat ja palveluntarjoajat pystyvät tuomaan tuotteitaan tehokkaasti markkinoille ja kuluttajansuojaa kehittäen.

Toisaalta ikääntyvä väestö tuo meille ratkaistavia haasteita, pakottaen meitä tuottavuuden nostamiseen ja työikäisen väestön yhä suurempaan vastuunkantoon. Yhteiskunta olemme me myös siten, miten reagoimme kansantalouden mekanismeilla ikääntymiskehitykseen. Työvoimatarpeiden ennustuksissa muutos on nähtävissä terveydenhuoltoalan työntekijöiden suhteellisena kasvuna. Siten hyvinvoinnin alueet ovat myös tietoyhteiskunnan kannalta ne kohteet, joihin on haettava tieto- ja viestintätekniikalla ratkaisuja työvoimapulaan. Tekniikan on tultava ihmiselle avuksi siellä missä se voi aidosti vapauttaa ihmisen rutiinityöstä palveluun sekä autettava ihmisiä hoitamaan omaa terveyttään.

Edellä kuvaamassani maailmassa meillä on paljon voitettavaa. Olemme jo pitkään perustaneet kilpailukykymme tietoon ja osaamiseen. Näitä vahvuuksia tulee nyt vain hyödyntää paremmin – ja tässä pääsen myös päivän teemaan.

Kuvatut muutokset vaikuttavat eri tavoin yksilöiden kykyyn toimia yhä teknistyvässä maailmassa. Tässä tarvitsemme toistemme tukea. Me voimme omin toimin vaikuttaa asemaamme ja tulevaisuuteemme niin yhteiskunnan kuin henkilökohtaisen elämänpiirimme tasolla. Digitaalisuuteen perustuvalle kasvulle tulee luoda edellytyksiä, mutta samalla kansalaisten eheydestä voimme pitää huolta vain katsomalla lähiympäristöömme.

Kaikille on siten taattava riittävät valmiudet toimia tietoyhteiskunnassa murentamatta kannusteita tehdä asioita uusin tavoin.

Yksilökeskeisyys on varsin vahva suuntaus nyky-yhteiskunnassa, mutta sitä suuremmalla syyllä uskon, että yhteisötuotantoa kannustavilla toimintatavoilla luodaan seuraavan sukupolven käyttäjälähtöisiä palveluita, yrittävyyttä ja innovaatioita. Nyt on tunnistettava ne toimet, joilla osallistumisen voima saadaan vapautettua. Näen, että yksi keskeinen keino tähän on, että julkinen sektori tarjoaa aktiivisesti tärkeää palvelujen raaka-ainetta eli tietoa. Meidän on uudistettava tietopolitiikkaamme ja -infrastruktuuriamme vastaamaan digiaikaa. On löydettävä ne rakenteet ja käytänteet, jotka parhaiten tukevat tiedon jalostamista ja hyödyntämistä palvelemaan kansalaisia, yrityksiä ja hallintoa. Pidän täysin selvänä, että meillä on syntymässä yhteinen näkemys siitä, että julkisen sektorin tiedon tulee olla pääsääntöisesti maksutta kaikkien hyödynnettävissä. Tätä kohti teemme parhaillaan työtä työryhmien avustuksella.

Hyvät kuulijat,

Suomalainen tietoyhteiskunta on palapeli, jota kootaan pienistä palasista ja vähitellen kokonaiskuva hahmottuu. Välillä liitetään paloja, jotka eivät suurta julkisuutta saa, mutta ovat oleellinen osa tietoyhteiskunnan rakenteita. Erilaisilla mittareilla koko ajan kiritetään ja maita yritetään vertailla keskenään. Hyvä niin, mutta sitä väitettä, että Suomi ottaisi askeleita taaksepäin en allekirjoita. Erityisesti tällä vaalikaudella viestintäministeriössä on kiinnitetty huomiota ihmisten mahdollisuuteen olla tietoyhteiskunnan jäsen. Laajakaistasta yleispalvelu –ratkaisu ja Laajakaista kaikille- hanke ovat meidän toimenpiteitä tavoitteen saavuttamiseksi. ja hyvältä näyttää, vaikka tie on vielä pitkä. Teleyrityksiltä saamiemme lukujen perusteella nyt yli 86 % kotitalouksistamme on kahden kilometrin päässä valokuidusta. Yritykset arvioivat, että taso nousee yli 94 %:iin vuoden 2015 loppuun mennessä. Valtion tukea jonottaa kaupallisen tarjonnan ulottumattomissa jo 800 hanketta. Niistä suuri osa on aika käynnistää alkavan kesän aikana. Tämän hankkeen toteuttajina on mittava joukko ihmisiä. Yksistään rakentamisvaihe tuo töitä noin 500 hengelle kuudeksi vuodeksi. Kasvusysäyksestä seuraavan pysyvän vaikutuksen arvioidaan olevan yhtä suuri tai jopa 1000 uutta työpaikkaa. Siten työmahdollisuudet lisääntyvät haja-asutusalueilla parempien tietoliikenneyhteyksien ansiosta.

Vaikka tietoyhteiskunnalle ei ole selkeää määritelmää toisin kuin maatalous-, teollisuus-, tai palveluyhteiskunnan käsitteille, on selvää, että yhteiskuntamme toimintamekanismit ja tarvittavat perusrakenteet ovat muuttumassa. Haluaisinkin nostaa tietoyhteiskunnan merkityksen uudelle tasolle, joka ei näy vielä tilastollisissa vertailuissa.

Kuvaan tätä ”kolmena teenä” (3T:nä): Tietoa, taitoa ja toimintaa. Tämä tarkoittaa sitä, että sähköiselle tiedonvälitykselle luodaan tasavertainen asema palvelujen tarjonnassa - huomioiden ensisijassa käyttäjien taidot ja tottumukset. Käyttäjillä tulee olla myös oikeus omiin tietoihinsa ja niiden käyttöön aina ja kaikkialla. Kolme teetä tarkoittaa myös esteiden purkamista tiedon hyödyntämisen, avointen järjestelmien ja vuorovaikutuksen tieltä. Näistä periaatteista seuraa, että meidän tulee yksinkertaistaen päivittää lainsäädäntöä tietoyhteiskunnan tasolle. Esimerkkeinä painottaisin tekijänoikeus-, tietosuoja- ja maksuperustelainsäädännön uudistamista yhdessä hallinnollisten käytänteiden kanssa. Nämä ovat tarpeen luovien ideoiden, tiedon ja sisältöjen liikkeelle saamiseksi palvelemaan kansalaisia, yrityksiä ja hallintoa. Tarvitsemme myös johtajuutta, rakenteiden joustoa ja kannusteita. Tavoitteet siitä kuinka helposti tietoyhteiskunnan palvelut ovat kansalaisten ja yritysten käytössä, kuinka paljon voimme vähentää hallinnollista työtä tai lisätä yritystoiminnan sujuvuutta tai liiketoimintamahdollisuuksia olkoot johtotähtemme kasvuun.

Perinteisen vientiteollisuuden rinnalle on muuttuvassa työnajossa löydettävä uusia ns. kivijalkoja (digijalkoja?). Menestyksemme riippuu pitkälti kyvystä ymmärtää ja kehittää kansalaisten tarpeista lähteviä palveluja hyödyntämällä tieto- ja viestintäteknologiaa. Pienikin yritys tai yhteisö voi näin löytää kysyntää, jolla nousta oman alansa johtajaksi. Uusia avauksia ja toimintatapoja tekemiselle haemme myös kansallisten tietoyhteiskuntastrategian teossa kevään aikana. Käsiteltävät teemat ovat tiedon rooli infrastruktuurina, käyttäjistä lähtevät palveluinnovaatiot, kestävä kehitys ja tasa-arvo tietoyhteiskunnassa.

Pienenä maailmankansalaisena meidän on siten kyettävä erikoistumaan ja löytämään itsellemme soveltuvia skaalaetuja, joka vaatii vahvaa verkostoitumista ja keskittymistä vahvojen resurssiemme käyttöön. Digitalisaatiossa ei periaatteissa ole maantieteellisiä esteitä tai jakelukustannuksia. Tänään esittelyssä oleva Muxlim-yhteisöpalvelu on oiva esimerkki siitä, kuinka rajoja piirtävät paremminkin nyt sosiaaliset verkostot ja erilaiset hengenheimolaisuudet kuin maantiede.

Siten Suomen kasvustrategia voisi perustua ihmisten elämänlaatua, yritysten kilpailukykyä ja hallinnon tuottavuutta parantavien digitaalisten sovellusten ja viestintäratkaisujen kehittämiseen. Myös perinteisten teollisuusalojemme insinööritaitoa voidaan yhdistää Internetin teknisen, semanttisen ja sosiaalisen kehityksen ymmärtämiseen. Näillä tuotteilla on nähtävä maailmanlaajuisesti lisäarvoa.

Ja lopuksi hyvät kuulijat,

oppimisen ja kehityksen vauhdittamisen kannalta näen hyvin tärkeänä, että nostamme esille menestystarinoita, jaamme esimerkkejä ja iloitsemme onnistumisista – myös toistemme onnistumisia.

Tietoyhteiskuntapäivän alla järjestetty kansalaiskilpailu tietoyhteiskuntateoista antaa osoitusta siitä, että ihmiset tarjoavat läheisten tarpeista lähtien arvokasta apua esimerkiksi tieto- ja viestintäteknisten laitteiden opastuksena. Toisekseen monet ihmiset osallistuvat omalla osaamisellaan ja ajallaan esimerkiksi vapaaehtois- ja järjestötyöhön tai harrastetoimintaan. Kolmanneksi on ihmisiä, jotka ennakkoluulottomalla ajattelullaan ja peräänantamattomalla työllä luovat jotakin täysin uutta. Näistä kasvaa arjessamme usein itsestään selvinä pitämiämme asioita: tekstitystä, ohjelmointikieliä, karttasovelluksia, pankkiautomaatteja, elokuvia, teräväpiirtolevyjä, pelikonsoleita, viivakoodeja, verkkoselaimia jne. Meitä kaikkia tarvitaan tietoyhteiskunnan kehittäjinä. Näkisin jopa, että tekniikkaan uteliaasti asennoituvana kansana meissä on erityistä potentiaalia toimia elävänä laboratoriona, joka luo maastamme houkuttelevan ICT:n kehitysympäristön esimerkiksi liikenteen, ympäristösuunnittelun, opetuksen tai hyvinvointipalvelujen alalla.

Näistä teemoista lähtien, toivotan kaikille hyvää ja keskustelurikasta iltapäivää!