Viestintäministeri Suvi Lindén Maailma muutoksessa – viestintäyritysten ja viestintäpolitiikan uudet haasteet -seminaarissa

Viestintäministeri Suvi Lindén
Maailma muutoksessa – viestintäyritysten ja viestintäpolitiikan uudet haasteet -seminaari
18.11.2008

Hyvät seminaarin osanottajat, viestintäalan ammattilaiset ja asiantuntijat

Sinivihreän hallituksen ohjelman mukaan hallitus laatii viestintäpoliittisen ohjelman, jonka tavoitteena on lisätä viestintäalan investointeja ja innovaatioita, sekä edistää sähköisten palvelumarkkinoiden kehittymistä ja hyödyntämistä.

Suomi on 90-luvulta lähtien ollut uuden viestintäteknologian kehittäjänä ja käyttäjänä kiistatta eturivin maita maailmassa. Hallitusohjelmaan otettu tehtävä kertoo osaltaan siitä, että poliittisella tasolla Suomen halutaan olevan eturivissä myös tulevaisuudessa.

Hallitusohjelmassa on myös muita kohtia, joissa sitoudutaan viestinnän, viestintäinfrastruktuurin ja laajemminkin tietoyhteiskunnan kehittämiseen. Nyt huomion kohteena olevassa viestintäpoliittisessa ohjelmassa painopiste on elinkeinopoliittisissa kysymyksissä.

Kun hallitusohjemaan otettua tehtävää mietitään tarkemmin, havaitaan nopeasti, että hallitus on antanut itselleen hyvin vaativan toimeksiannon. Viestinnän kenttä on nopeassa ja monitasoisessa muutoksessa, eikä tämän muutoksen ennakoiminen, merkityksen ymmärtäminen ja muutokseen reagoivan ohjelman laatiminen ole mikään helppo tehtävä, varsinkin kun jo tiedämme, että kehitykselle on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut ominaista erityisesti yllätyksellisyys. Maailmantalouden viime kuukausien kehitys ei ole tehnyt tehtävää suinkaan helpommaksi.

Viestintäala on perinteisesti ollut jaettavissa luontevasti mediatoimialaksi ja teletoimialaksi. Kummallakin toimialalla on ollut omat toimijansa eikä niin sanottu konvergenssi ole toistaiseksi sanottavasti häirinnyt kummankaan toimialan elämää. Myös viestintää koskeva regulaatio ja erilaiset elinkeinopoliittiset toimenpiteet ovat pääpiirteissään noudattaneet näitä jakolinjoja.

Viestintäteknologian ja uusien palvelujen, ennen muuta Internetin kehityksen seurauksena perinteiset jakolinjat ovat vähitellen hämärtymässä. Uudenlaiset globaalit liiketoimintamallit ja erilaiset palvelualustat kuten Google sekä uudentyyppiset älykkäät ja tehokkaat päätelaitteet haastavat perinteiset toimijat ja toimintamallit. Luonnollisesti haastetuksi tulevat myös regulaatio ja politiikka.

Olemme siirtyneet yhteiskunnallisessa kehityksessä vaiheeseen, jossa Internetistä on tullut lähes kaiken taloudellisen toimeliaisuuden ydin. Internetin ja siihen nojaavan tietotekniikan mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen on avainkysymys lähes kaikilla toimialoilla. On sanottu, että lentokoneet eivät lennä, kauppojen hyllyt eivät täyty ja pankit eivät toimi ilman Internetiä. Viimeaikaisen kotimaisen keskustelun perusteella on houkutus sanoa, että lehmätkään eivät enää lypsä ilman Internetiä, mutta se on ehkä liian voimakkaasti sanottu, vaikka myös moderni maatalous on monin tavoin riippuvainen tehokkaista ja turvallisista tietoverkkoista.

Edellä sanotulla haluan korostaa sitä, että viestintäpolitiikassa ja viestinnän elinkeinopolitiikassa asioita on tarkasteltava korostetun painokkaasti myös palvelujen tarvitsijoiden – sekä suurten että pienten asiakkaiden – näkökulmasta.

Suomi ja suomalaiset viestintäyritykset ovat kiinteästi sidoksissa globaaliin talouteen ja sen kehitystrendeihin. Lainsäädännön ja politiikan osalta joudumme sovittamaan kansalliset toimenpiteemme EU:n vastaavaan säädös- ja politiikkakehikkoon. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kansallinen politiikka ei voi enää olla suojamuurien rakentamista, vaan se on vahvuuksien korostamista ja heikkouksien korjaamista. Menestyäkseen kilpailussa suomalaisten yritysten ja niiden tarjoamien palvelujen on oltava kansainvälisesti kilpailukykyisiä.

Teknologian hyödyntäminen ja sen mahdollistamien uusien toimintatapojen käyttöönotto on suorassa suhteessa kansalliseen kilpailukykyymme. Yrityksillä on oikeus vaatia, että niiden käytössä on joka suhteessa laadukas ja toimiva viestinnän infrastruktuuri. Liikenne- ja viestintäministeriö on ohjelman laadintatyöhön liittyen luodannut myös niin sanottujen suurasiakkaiden mielipiteitä suomalaisten teleyritysten palvelujen tasosta. Selvitys on vielä kesken, mutta alustavien tulosten mukaan näyttää siltä, että parantamisen varaa on runsaasti.

Telemarkkinat ovat muutoksessa ja muutos on tuonut muassaan sen, että teleyritykset ovat entistä voimakkaammin kiinnostuneita omistajan kuin asiakkaan hyvinvoinnista. Tämä näkyy muun muassa kiinteän verkon palveluiden karsimisena.

Tämän päivän Suomessa laajakaista on välttämättömyyshyödyke, joka on taattava kaikille. Näin ollen hallitus ei voi seurata sivusta kansalaisten ja yritysten hätää siitä, että asuinpaikan vuoksi osallistuminen modernin yhteiskunnan perustoimintaan on uhattuna tai sitä, että haja-asutusalueilla toimivien pk-yritysten toiminta millään tavoin vaarantuu huonojen yhteyksien vuoksi. Hallituksen tehtävänä on huolehtia siitä, että kansalaisille ja yrityksille on tasa-arvoisesti tarjolla laadukkaita viestintäyhteyksiä kaikkialla.

EU:n ja OECD:n mittareiden mukaan suomalaiset teleyritykset tarjoavat peruspalveluita kohtalaisen edullisesti. Tiettävästi yritykset ovat myös investoineet suunnilleen samaan tahtiin kuin Suomen kannalta keskeisten verrokkimaiden yritykset. Yritykset puhuvat, kuten asiaan, kuuluu kilpailun kireydestä – ministerinä olisin erittäin huolestunut, jos eivät puhuisi - mutta taloudellisten tunnuslukujen mukaan keskeiset toimijat ovat hyvässä kunnossa.

Kiistatta voidaan sanoa, että Suomessa on vahva ja laadukas mediatoimiala. Vaikka maailmatalouden myrskyt koettelevat myös suomalaisten mediayritysten purjeiden kestävyyttä, emme elä ja ole tälläkään toimialalla missään paniikkitilanteessa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei yritysten ja tule olla valppaina, uudistua jatkuvasti ja välttää liiallisen omahyväisyyden syntiä.

Hallituksen keskeisiä instrumentteja sähköisen joukkoviestinnän kehittämisessä ovat taajuus- ja toimilupapolitiikka. Erityisesti toimilupapolitiikassa elinkeinopoliittisten näkökohtien lisäksi joudutaan ottamaan huomioon myös muita näkökohtia kuten sananvapaus ja viestinnän monipuolisuusvaatimukset.

Maanpäällisten televisioverkkojen digitalisointiprosessi saatiin päätökseen viime vuoden elokuussa. Digitaalisen television liiketoimintamallit hakevat kuitenkin vielä muotoansa. Miten maksutelevisio saadaan kannattavaksi? Miten mobiilitelevisio saadaan liikkeelle? Mielenkiintoisia ja vaikeita kysymyksiä yrityksille ja myös hallinnolle. Unohtamatta sitä, että nurkan takana odottaa vuoroaan jo teräväpiirtotelevisio.

Seuraavaa toimilupakierrosta silmällä pitäen on syytä jo nyt pohtia, missä määrin nykyinen taajuuspolitiikka ja toimilupajärjestelmä ovat linjassa digiajan vaatimusten kanssa. Tähän kokonaisuuteen liittyy Yleisradio, jonka tehtäviä ja rahoitusta olen asettanut selvittämään parlamentaarisen työryhmän. Perään kaikilta osapuolilta myös sähköisen viestinnän ja erityisesti kotimaisen sisältötuotannon osalta uusia ajatuksia ja tuoreita näkökulmia.

Suomalaisten viestintäyritysten vahvuus rakentuu kotimarkkinoiden hyvän tuntemuksen varaan. Toisaalta suomalaiset yritykset ovat yhtä suurta poikkeusta (Sanoma) lukuun ottamatta huomattavan kotimarkkinasuuntautuneita. Merkittävät kansainväliset menestystarinat puuttuvat. Kuinka paljon kotimarkkinoiden varaan voidaan laskea huomisen rajattomilla markkinoilla, joita on kuvattu lauseella ”competing with everyone from everywhere for everything”? Jätän tämän kysymyksen ilmaan.

Sen verran haluan kuitenkin vielä palata internetin rooliin, että sitä ei pidä nähdä vaan globaalina ilmiönä, viihteen ja vapaa-ajan mediasisältöjen areena, vaan entistä määrätietoisemmin globaalina kauppapaikka. Suomen kotimarkkinat ovat varsin rajalliset, kuten tiedämme ja internet jos mikä luo mahdollisuuden toteuttaa käytännössä toisen tunnetun ajatuksen ”thik global, act local”. Tältä osin kysymys kuuluu: voivatko viestintäalan yritykset olla edistämässä paljon laajemmin suomalaisten yritysten edellytyksiä hyödyntää internetin mahdollisuuksia kauppapaikkana?

Me kaikki seuraamme tällä hetkellä huolestuneina maailmanlaajuisen talouskriisin kehitystä ja sen vaikutuksia Suomen talouteen ja suomalaisten yritysten toimintaan. Tällä kertaa olemme onneksi paremmin varautuneita kuin viime kerralla.

Tässä yhteydessä hyvä muistuttaa siitä, että edellä mainittuun hallitusohjelman kohdassa puhutaan myös innovaatioiden edistämisestä. Usein on niin, että uudet asiat ja innovaatiot lähtevät liikkeelle vasta pakon edessä. Viime laman ”pakottamana” puunjalostuksen ja raskaan metalliteollisuuden maahan syntyi vahva ja kilpailukykyinen tieto- ja viestintäteollisuus. Tämä tavoite oli kirjattu Esko Ahon hallituksen tietoyhteiskuntaohjelmaan. Maailma on nyt tietysti toisenlainen, mutta en näe mitään syytä, miksi meillä pitäisi nyt olla vaatimattomammat tavoitteet.

Olemme liikenne- ja viestintäministeriössä lähteneet viestinnän elinkeinopoliittisen ohjelman laadintatyöhön avoimin mielin. Tällaisen ohjelman laadinnassa tarvitsemme tietoja ja visioita sekä tietysti reipasta keskustelua, johon kuuluu myös kuuntelu, eri osapuolten välillä. Emme halua paaluttaa menneisyyttä - meillä ei ole varaa siihen - vaan haluamme omalta osaltamme olla rakentamassa tulevaisuutta

Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta tulee lähiaikoina käsittelemään uuden laajakaistapolitiikkamme rahoitusmallia. Esitykseeni tulee sisältymään yhden taajuusalueen huutokauppa. Hallituksen laajakaistalinjaukset merkitsevät suurta muutosta aikaisempaan politiikkaan, millä viestimme sitä, että politiikkaa voidaan muuttaa, jos aikaisempi politiikka ei tuota sitä yhteiskunnallista hyvää, mitä varten se on kehitetty.

Taajuuspolitiikka on tänä päivänä mitä suurimmassa määrin elinkeinopolitiikkaa, minkä vuoksi rajallisten taajuuksien nykyistä tehokkaampaa jakamista on tarpeen arvioida suhteessa viestintämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan sekä investointien ja innovaatioiden edistämiseen.

Hyvät seminaarin osanottajat. Toivon, että meillä on edessämme ajatuksia ja kysymyksiä herättelevä iltapäivä.