Viestintäministeri Suvi Lindén Elonmerkki-tapahtumassa

Suomalainen viestintäyhteiskunta 2012

Hyvät kuulijat,
Teknologinen kehitys on tällä hetkellä nopeaa, eikä näköpiirissä ole, että kehitys olisi hiipumassa. Teknologinen ympäristö on jatkuvassa muutostilassa ja olemme kulkemassa kohti ubiikkiyhteiskuntaa. Olen alkanut käyttää tästä tieto- ja viestintäteknologian ”jokapaikkaisuudesta” nimitystä ”arjen tietoyhteiskunta”. Tällä terminologialla olen halunnut tehdä näkyväksi sitä muutosta, jossa tieto- ja viestintäteknologia näyttelee yhä keskeisempää roolia kaikkien kansalaisten ja yritysten arkipäivässä.

Arjen tietoyhteiskunnassa perinteiset televerkot korvautuvat internet-verkoilla. Viestintäverkoissa syntyy uusia, innovatiivisia ja usein käyttäjien itsensä luomia sisältöjä ja palveluita. Käytössämme on yhä monipuolisempi ja älykkäämpi tekniikka samalla kun tieto- ja viestintätekniikan käyttäminen halpenee ja koneiden ja esineiden välinen viestintä yleistyy. On vain ajan kysymys kun kaikki tieto ja sisällöt ovat aidosti saavutettavissa lähes mitä tahansa sähköistä välinettä käyttäen, missä tahansa ja milloin tahansa.

Yhteiskunnassa virtuaaliset toimintatavat leviävät yleisemminkin ja digitaalisen maailman elämyksellisyys lisääntyy. Jo nyt ihmiset hoitavat useat arjen askareensa sähköisesti. Erityisesti matkailu- ja viihdepalvelut tilataan verkosta ja yhä useampi ostaa musiikin, kirjat ja elektroniikan verkon välityksellä. Julkinen sektori siirtää kiihtyvällä tahdilla palveluitaan verkkoon ja vain harva vaivautuu enää pankin luukulle raha-asioitaan hoitamaan. Nuorten ensitreffit sovitaan virtuaalimaailman raiteille ja tekstareilla eletään koko tunne-elämän kirjoa.

Harppaus jälkiteollisesta yhteiskunnasta arjen tietoyhteiskuntaan on ollut nopea ja vauhdissa on ollut pysymistä. Muutoksen nopeus on haastanut sekä ihmiset että organisaatiot. Maailma on viimeisten kahden sukupolven aikana muuttunut niin merkittävästi, että vastaava saa historian saatosta etsiä. Samanaikaisesti on selvää, että jälkipolvet tulevat vielä hörähtelemään tämän päivän James Bondeille ja heidän ”edistyksellisille vempaimilleen” - aivan samoin kuin me , kun nyt katselemme Roger Moore kommunikointia möhkälemäisellä rannetietokoneella. Hilpeyttä voivat myös herättää teknologiset ratkaisut, joiden nimeen nyt vannotaan, mutta jotka myöhemmin osoittautuvat vääriksi valinnoiksi. Tietoyhteiskunnassa on varmuudella pysyvää vain jatkuva muutos.

Myös perinteinen media on muutosten kourissa. Lehdistö ja televisio ovat menneet Internetiin ja uusiin päätelaitteisiin. Sähköinen lehti videoklippeineen on hyvä pohja perinteisten journalististen palvelujen jatkojalostamiselle ja erityisesti nuoren lukijajoukon kiinnostuksen herättämiselle. Televisiokanavien määrä lisääntyy ja kilpailu katsojien ajasta ja rahoista kiristyy. Samanaikaisesti verkkojen ja tallennuslaitteiden kapasiteetti räjähtää ja päätelaitteet sekä maksutelevisio kehittyvät.

Sohvaperuna on toistaiseksi voinut olla onnellisen tietämätön tästä maailman melskeestä. Kuluttajien television katseluaikojen määriin tällä kaikella ei ollut merkitystä, sillä television edessä vietetty aika on kasvanut tai pysynyt samana lähes kaikkialla maailmassa.

Tämä teknologinen turbulenssi voi herättää ihmisissä pelkoa ja vastarintaa. Tästä meillä on saatu esimakua jo digitaalisiin televisiolähetyksiin siirryttäessä. Osalla väestöstä on ja tulee olemaan vaikeuksia sopeutua uuteen yhä teknisempään toimintaympäristöön. Tasa-arvoisen ja reilun tietoyhteiskunnan toteutumisen kannalta on kuitenkin välttämätöntä, että kukaan ei tipahda kehityksen kyydistä. Muun muassa kansallisella laajakaistapolitiikalla pyrimme varmistamaan, että tietoyhteiskunnan palvelut ovat kaikkialla käytettävissä, myös harvaan asutuilla ja syrjäisillä alueilla. Yhteysnopeuksia lisäämällä varmistamme myös yhä monipuolisempien palveluiden saatavuuden kaikkialla Suomessa – ihan sitä viimeistä mummon mökkiä myöden.

Yhteyksien saatavuus ei kuitenkaan vielä takaa tasa-arvoisia mahdollisuuksia tietoyhteiskunnan kansalaisuuteen. Kun tekniikka ei toimi tai kun sitä on hankala käyttää, hyytyy hymy helposti - kun tietokone ei käynnisty, kun kaukosäädin on niin monimutkainen kapula, että sen käyttämiseen tarvitaan käyttöliittymäsuunnittelun peruskurssin tiedot ja taidot ja kun asiakaspalvelustakaan ei saa apua.

Tietoyhteiskunnassa ja sen tuotteissa ja palveluissa huomion on nyt kiinnityttävä yhä enemmän palveluiden loppukäyttäjiin, olivatpa ne yksityisiä kansalaisia, yrityksiä, yhteisöjä tai julkishallintoa. Eri tuotteiden, palveluiden- ja järjestelmien helppokäyttöisyydessä, yhteentoimivuudessa ja käyttäjäystävällisyydessä on vielä paljon tekemistä.

Olemme parhaillaan luomassa ministeriöni johdolla kansallisia ratkaisuja palveluiden helpommaksi käyttöönottamiseksi käyttäjän tunnistamista vaativissa palveluissa. Uskon, että tämän työn tuloksena syntyvissä tunnistamisen ratkaisuissa kuten mobiilitunnistamisessa voi syntyä innovaatioita, joilla on kysyntää myös kansainvälisillä markkinoilla. Suomi voisi kaiken kaikkiaan hyödyntää korkeaa mobiiliteknologian osaamistaan laajemminkin yhteiskunnan eri sektoreilla.

Tietoyhteiskunnan kehittyminen edellyttää, että myös ihmisten taidot ja osaaminen kehittyvät. Suomen kokoisessa, nopeasti ikääntyvässä maassa tietoyhteiskuntaosaamisen kehittäminen on välttämätöntä kaikilla rintamilla jos globaaleilla markkinoilla mielii pärjätä. Tieto- ja viestintätekniikan käyttötaidot ovat yhteiskunnan kansalaistaitoja, jotka opittava jo varhaisessa vaiheessa. Tällä hetkellä suomalaiset lapset ja nuoret käyttävät tieto- ja viestintäteknistä osaamistaan pääosin kaikkialla muualla paitsi koulussa. Tähän meillä ei enää ole varaa. Tällä hallituskaudella luodaankin pohjaa sille, että sähköiset oppimisympäristön hyödyttäisivät kaikkien koululaisten oppimista tulevaisuudessa.

Jotta kaikilla kansalaisilla olisi mahdollisimman hyvät valmiudet digitaalisten palveluiden käyttöön, olen esittänyt, että kotitalousvähennystä laajennettaisiin kodin tieto- ja viestintätekniikka palveluihin. Olenkin erittäin tyytyväinen hallituksen ratkaisuun edetä esitykseni mukaisesti. Hallitus tullee tänään hyväksymään kotitalousverovähennyksen laajentamisen näiden palveluiden piiriin. Uudistuksen myötä vähennykseen oikeuttavaa työtä olisi jatkossa esimerkiksi digilaitteen, antennin tai tietokoneen ja sen oheislaitteen asentaminen ja korjaaminen. Lisäksi kotitalousvähennyksestä voi hyötyä tietoliikenneyhteyksien käyttöön ottamisessa ja asentamisessa sekä tietoturvapalveluiden, hankittujen ohjelmien ja hankittujen päivitysten asentamisessa.

Uudistus tarjoaa lisäksi jo pitkään odotetun, hienon mahdollisuuden uudenlaiselle, tietotekniikkapalveluiden tarjontaan perustuvalle yrittäjyydelle. Aivan samaan tapaan kuin on tapahtunut mm. siivous- ja remonttipalveluiden suhteen. Tämän lisäksi erilaisille vapaaehtoisuuden pohjalta toimiville nettitalkkareille tai tietoyhteiskunnan ”puuhapeteille” olisi edelleen tilausta.

Suomella on tähän asti mennyt tietoyhteiskuntakehityksessä lujaa ja sitä on siivittänyt vahva usko omaan tekemiseen tietoyhteiskunnan kärkimaana. Laajakaistan penetraatiossa olemme saavuttaneet EU:ssa toisen sijan. Yritysten laajakaistayhteyksien määrässä olemme puolestaan ensimmäisiä. Kehitys ja innovaatiotoimintaan panostuksemme on Euroopan toiseksi suurinta. Samalla kun olemme kehittäneet infrastruktuuria ja uutta teknologiaa sekä investoineet t&k -toimintaan, jotain oleellista on jäänyt huomaamatta. Pelkällä teknologian määrällä tai laadulla emme huipulla pysy. Vasta sen aktiivisella ja määrätietoisella hyödyntämisellä voimme ansaita paikkamme tietoyhteiskuntien kärkitaistelussa.

Niin kuin sanonta kuuluu, huipulla tuulee. Positiivinen myötätuuli tietoyhteiskuntakehityksessä on valitettavasti kääntynyt vastatuuleksi, sillä monien viimeaikaisten barometrien mukaan Suomi on menettänyt asemiaan tietoyhteiskuntakehityksessä ja huippupaikka on monella osa-alueella taaksejäänyttä elämää. Erityisesti Suomen sijoitukset kansainvälisissä sähköisen asioinnin ja verkkoliiketoiminnan vertailuissa ovat heikentyneet viime vuosina.

YK:n tuoreen vertailun mukaan Suomen valmiudet sähköiseen hallintoon ovat selvästi huonommat kuin muilla Pohjoismailla. Suomi on pudonnut verkkohallintovalmiuksissa 9.sijalta 15.sijalle ja Suomen sijoitus valtion tarjoamissa verkkopalveluissa rankattiin vasta 23. sijalle. Lisäksi Suomi sai erityisen huonot pisteet kansalaisen vaikuttamismahdollisuuksista netissä, jossa sen sijaluku oli 45.

Edelläkävijän aseman menetys on johtunut muun muassa siitä, että aiemmin vertailuissa huonommin menestyneet maat ovat kuroneet kuilua umpeen. Toisaalta sijoitusten putoamisen taustalla on monia Suomen hallintoon liittyviä heikkouksia kuten sähköiseen asiointiin liittyvien konkreettisten strategisten tavoitteiden puutteellisuus, ohjausmekanismien heikkous, pirstoutunut palveluiden kehittämistyö ja niin edelleen. Toisaalta meillä on loistavia menestystarinoita kuten sähköinen veroilmoitus tai se, ettei virkatodistuksia juurikaan tarvita. Nämä menestystarinat perustuvat pitkälti automaatioon ja hyvin toimiviin nk. ”back-office” –toimintoihin.
Suomen sijoitukset verkkoliiketoiminnan suhteen eivät nekään ole olleet kovin mairittelevia. Kun Suomi oli sähköisessä kaupassa vielä vuonna 2003 paalupaikalla, on se nyt tipahtanut pahasti muiden länsi- Euroopan maiden vauhdista. Suomalaisilta yrityksiltä puuttuu edelleen tietoa siitä, mistä, miten ja millä teknisellä toteutuksella, hinnalla ja resursseilla verkkokaupan voi toteuttaa. Mielestäni onkin aivan välttämätöntä, että sähköisen liiketoiminnan osaamista lisätään kaikilla toimialoilla, kaiken kokoisissa yrityksissä ja kaikilla oppiasteilla. Suomella ei ole varaa jättää verkkokaupan mahdollisuuksia käyttämättä.

Tällä hallituskaudella panostetaankin voimakkaasti julkisten sähköisten asiointipalveluiden kehittämiseen sekä tietoisuuden lisäämiseen sähköisistä palveluista. Tavoitteenani on lisätä tietoyhteiskuntatyön näkyvyyttä muun muassa luomalla tietoyhteiskunnan palveluille oma brändi. Tietoyhteiskunnan brändäämisellä haluamme lisätä kansalaisten tietoisuutta tietoyhteiskunnan edistysaskeleista ja jo olemassa olevista sähköistä palveluista. Lisäksi uskomme sen lisäävän kansalaisten kiinnostusta palveluita kohtaan ja luovan kehittämistyöhön uutta henkeä ja tekemisen meininkiä.

Jotta voimme kuroa umpeen eroa menestyneimpiin tietoyhteiskuntiin, meidän on myös vaikutettava aktiivisesti kansainvälisen kehityksen suuntaan ja tavoitteisiin.

Tietoyhteiskunnan kehittyminen ei tapahdu tyhjiössä. Maailmantalouden globalisaatio haastaa päivittäin kansallista innovaatiokykyämme. Tietoyhteiskunnan kehittyminen edellyttää yrityksiltä voimakasta panostusta innovaatio- sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Lisäksi käynnissä oleva teknologinen murros vaikuttaa yritysten toimintamahdollisuuksiin ja edellyttää yrityksiltä uutta osaamista ja investointeja. Julkishallintoon kohdistuvat paineet ovat pitkälti samansuuntaiset.

Teknologisen kehityksen rooli ja merkitys on Suomelle nyt ja jatkossa elintärkeä. Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen ja sen mahdollistamien uusien toimintatapojen käyttöönotto määrittelee pitkälti - ei vain meidän vaan - kaikkien teollisten valtioiden kilpailukykyä. Kykenemme ylläpitämään taloudellista kilpailukykyä ja tuottavuuden jatkuvaa kasvua ainoastaan, jos pystymme siirtämään panostusta tieto- ja viestintäteknologian tuotannosta myös sen entistä aktiivisempaan ja innovatiivisempaan käyttöön. Keskittyminen yksin teknologiseen kehittämiseen ja teknologisiin innovaatioihin ei riitä. Tarvitaan lisäksi sosiaalisia ja organisatorisia innovaatioita. Ja ennen muuta niitä käyttäjiä.

Kilpailukyky perustuu usein kykyyn oivaltaa asiakkaiden, kuluttajien ja kansalaisten tarpeet ennen kilpailijoita ja tarjota niitä vastaavia tuotteita ja palveluja. Kaikkialla maailmassa eturivin yritykset ovat ottaneet kuluttajat ja asiakkaat mukaan tuotekehitykseen. Innovatiivisuus kuitenkin perustuu viimekädessä yksilöiden osaamiseen ja luovuuteen. Ihmiset joko tekevät muutoksen tai estävät sen. Tieto- ja viestintätekniikalla onkin tärkeä rooli kysyntä- sekä käyttäjälähtöisten innovaatioiden mahdollistajana. Muun muassa sosiaalisen webin sovellutukset luovat alan innovaatioille hyvää pohjaa.

Meidän on myös kyettävä vastaamaan teknologisen kehityksen mukaan tuomiin haasteisiin. Maailmassa, jossa kansalaisista ja heidän virtuaalimaailman liikkeistään kerääntyy yhä enemmän henkilö- ja tunnistetietoja, on kansalaisten yksityisyyden suojan säilyminen kyettävä turvaamaan. Lisäksi yhä ammattimaistuviin tietoturvauhkiin on varauduttava ja niiltä on kyettävä suojautumaan.

Tietoyhteiskuntapolitiikan haasteena on myös ratkaista, kuinka teknologiaa hyödyntäen pystymme paremmin vastaamaan ympäröivän yhteiskunnan ja globalisaation asettamiin haasteisiin. Teknologia voi tuoda merkittävää helpotusta lukuisiin ongelmiin kuten ilmasto- ja ympäristökysymyksiin, väestön ikääntymisen aiheuttamiin haasteisiin, vain muutaman esimerkin mainitakseni.

Katsottaessa eteenpäin tieto- ja viestintäteknologialla on yhä suurempi merkitys ihmisten ja yritysten arkipäivässä sekä arvioitaessa niitä haasteita, joita suomalainen yhteiskunta ja suomalaiset yritykset kohtaavat. Käynnissä oleva muutos edellyttää voimakasta muutosjohtamista, aikaisemman kyseenalaistamista ja uuden luomista. Tarvitsemme rohkeutta luopua vanhoista rakenteista ja intoa yhä monimutkaisempien ja toisiinsa kytkeytyvien asioiden ymmärtämiseen ja niiden hyödyntämiseen. Laadukkaat sisällöt, luovuus ja innovaatiot eivät ole irrallisia saarekkeita vaan aivan keskeinen osa elinkeino-, viestintä-, tietoyhteiskunta- ja kulttuuripolitiikkaa. Ja kaikilla näillä aloilla kuluttaja ON kuningas. Viitekehykseksemme meidän on otettava koko muu maailma sillä globaalissa kilpajuoksussa ei kukaan enää pärjää yksin.