Viestintäministeri Suvi Lindén Pardian tuottavuusseminaarissa

Pardian tuottavuusseminaari
13.10.2008
Oulu
Viestintäministeri Suvi Lindén

Hyvät naiset ja miehet,

Tuottavuus on teema, joka on ajan hermolla juuri nyt. Elämme talouden suhteen ahdistavia ja epävarmoja aikoja. Emme tiedä tarkalleen, miten maailmanlaajuiseksi kääntynyt Yhdysvaltain pankkikriisi vaikuttaa eurooppalaisten ja suomalaisten yritysten toimintaan ja sitä kautta koko kansantalouteemme. Vaikutukset saattavat olla yllättäviä, mutta sen voi onneksi todeta, että olemme varautuneet mahdollisiin huonompiin aikoihin ja valmiimpia kohtaamaan edessä olevia haasteita kuin koskaan ennen maamme taloushistoriassa.

Vaikka talousviisaiden mukaan nyt kyseessä olevaa ensisijaisesti ulkosyntyistä pankkikriisiä ei voi suoraan verrata siihen tilanteeseen missä olimme Suomessa 1990-luvun alussa, on kriisi joka tapauksessa hyvin vakava. 1990-luvun alun tilanteeseen verrattuna Suomen talouden perusfundamentit ovat kuitenkin paljon paremmalla tolalla. On lähdettävä siitä, että sekä julkinen taloutemme että myös yrityksemme ovat riittävän vahvoja läpikäymään sen mitä edessä on, ja että pysyväisluonteisilta ja syvälle käyviltä ongelmilta vältytään.

Toivottavaa on joka tapauksessa, että sekä tämän kriisin alkulähteillä Atlantin toisella puolella että meillä Euroopassa, tällä kriisillä on myös tervehdyttäviä vaikutuksia ja tästä osataan ottaa oppia. Kun pidemmällä janalla taloutta tarkastellaan, niin aina on ollut parempia aikoja ja huonompia aikoja. Eroja on löydettävissä ennen kaikkea sen osalta, miten syvältä kriisit ovat eri valtioita ravisuttaneet ja miten nopeasti ne ovat nousseet uudelleen jaloilleen.
Tuottavuuden rooli tässä tarkastelussa on aina ollut olennainen.

1990-luvun laman seurauksena maahamme syntyi vahva ja kilpailukykyinen tieto- ja viestintäteollisuus. Itse asiassa suomalaisen tietoyhteiskunnan syntysanat lausuttiin laman jälkimainingeissa. Tuolloin hallitus asetti työryhmän arvioimaan voitaisiinko tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisellä nostaa Suomi lamasta ja luoda maahamme uusi elinvoimainen elinkeino.

Esko Ahon hallitus laati 1995 Suomen ensimmäisen tietoyhteiskuntastrategian, jonka tavoitteena oli luoda Suomeen elinvoimainen tieto- ja viestintäteollisuus sekä lisätä muutenkin elinkeinoelämän tuottavuutta ja tehokkuutta tieto- ja viestintäteknologiaa laajasti hyödyntämällä. Aina Ahon ensimmäisen hallituksen ajoista saakka tuottavuusteema on ollut lähellä tietoyhteiskuntapolitiikan ydintä. Se on sitä tänäkin päivänä ja on todettava, että tästä huolimatta tuottavuuden eteen on vielä paljon tehtävissä.

Tarkoitukseni on tässä puheenvuorossa käsitellä tuottavuutta erityisesti oman sektorini eli juuri edellä viitatun viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikan näkökulmasta, mutta sitä ennen jonkin verran yleisemmin valtion tuottavuusohjelmasta ja julkiseen sektoriin kohdistuvista haasteista.

Väestön ikääntymiskehitys vaikuttaa Suomen julkisiin palveluihin ja niiden kustannuksiin hieman aikaisemmin ja voimakkaammin kuin muissa maissa – sota loppui meillä vähän muita aiemmin joten sodan jälkeiset suuret ikäluokat ovat hieman vanhempia. Jos mitään ei tehdä, kehitys uhkaa julkisen talouden tasapainoa ja kestävyyttä vakavasti noin kymmenessä vuodessa. Heikentymiskehitys alkaa jo vuosikymmenen vaihteessa.

Julkisen sektorin järjestämis- ja kustannusvastuulla olevia palvelujen laajuutta ja kustannusten jakoa käyttäjien ja julkisen vallan kesken on pakko arvioida koko ajan. Sen ohella on tarpeen pyrkiä eri keinoin tehostamaan palvelutuotantoa ja nostamaan sen tuottavuutta.

Toinen vakava haaste on työvoiman riittävyys. Työikäisten määrä kääntyy nyt laskuun. Suomen erityinen haaste on lisäksi, että työperäinen maahanmuutto on vähäistä ja vaikka sitä onnistuttaisiin kasvattamaan, se ei pariin vuosikymmeneen korjaa tilannetta. Ikääntymisen aiheuttamat ongelmat jakaantuvat lisäksi alueellisesti hyvin eri tavoin: Itä- ja Pohjois-Suomessa pieniin kuntiin jää paljon palveluja tarvitsevaa vanhusväestöä mutta työikäisiä palvelujen tuottajia ja rahoittajia on hyvin vähän.
Edellä sanotusta seuraa kysymys, miten voimme turvata ja kehittää pohjoismaisen hyvinvointimallin mukaisia palveluja kun ikärakenne muuttuu. Mielipidetiedusteluissa kansalaiset ovat halukkaita maksamaan veroja hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan ole ratkaisu sen paremmin kansainvälisen kilpailukyvyn kuin työllisyydenkään kannalta.

Keskeisiä toimenpiteitä, joilla maan hallitus on lähtenyt parantamaan julkisen sektorin tuottavuutta ja tehokkuutta, ovat kunta- ja palvelurakenneuudistus sekä valtion tuottavuusohjelman jatkaminen ja sen uuden vaiheen käynnistäminen.

Valtion tuottavuusohjelmaa toteutetaan siten, että ministeriöt ovat nimenneet ja käynnistäneet yhteensä toista sataa uudistushanketta, joiden seurauksena tuottavuus paranee ja henkilöstötarve vähenee. Samalla siirrytään kattavammin sähköisiin palveluihin, kevennetään hallintorakenteita ja siirretään voimavaroja varsinaisiin palvelutehtäviin. Nämä hankkeet otetaan huomioon kehys- ja budjettiratkaisuissa siten, että turvataan niiden investoinnit ja otetaan säästöt huomioon tulevina vuosina. Säästö jaetaan koko valtiontalouden ja hankkeita toteuttavan hallinnonalan välillä.

Viime kevään kehyspäätöksen osana hallituksemme päätti käynnistää uusia tuottavuutta lisääviä toimenpiteitä, joiden henkilöstötarvetta vähentävä vaikutus kohdistuu pääosin vuosille 2012–2015. Näiden toimenpiteiden tulisi johtaa yhteensä 4 800 henkilötyövuoden henkilöstötarpeen vähenemiseen vuoteen 2015 mennessä. Aiemmin päätetyt tuottavuutta lisäävät toimenpiteet johtavat palvelujen ja hallinnon uudistumisen ja tehostumisen ohella valtion henkilöstömäärän pienenemiseen vuodesta 2005 vuoteen 2011 mennessä noin 9 600 henkilötyövuodella.

Näin ollen vain tuottavuuden kasvun myötä voidaan pitää huolta valtion vastuulla olevien tehtävien hoitamisesta ja palvelutason parantamisesta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että on entistä tärkeämpää pitää huolta henkilöstön osaamisesta ja ennen kaikkea työhyvinvoinnista.

Sammalla kuitenkin voidaan valtion palveluksessa olevan henkilöstön määrää sopeuttaa hallitusti koko kansantalouden käytettävissä oleviin työvoimaresursseihin. Vanhuuseläkkeelle siirtymisen kasvun takia valtion henkilöstön vuosittainen luonnollinen poistuma nousee varsinkin vuodesta 2011 lähtien ja pysyy korkealla tasolla koko vuosikymmenen. Kun luonnollinen poistuma sekä uusien tuottavuustoimenpiteiden mukainen henkilöstötarpeen väheneminen otetaan huomioon, vuosien 2012–2015 rekrytointitarpeeksi ennustetaan valtionhallinnossa yhteensä noin 18 800 henkilötyövuotta.

Hallitus tulee käsittelemään tuottavuustoimenpiteiden valmistelu- ja toteutustilannetta tarkemmin vielä loppusyksyn aikana. Senkin vuoksi on erittäin hyvä että aiheesta käydään avointa ja rakentavaa keskustelua, kuten tänään tämän seminaarin puitteissa tehdään.

Seuraavaksi jatkan käsittelemällä tuottavuutta viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikan näkökulmasta.

Tietoyhteiskuntapolitiikan painopiste on eri aikoina heilunut tuottavuuden ja kilpailukyvyn sekä hyvinvoinnin ja elämän laadun välillä. Nämä kaksi teemaa eivät kuitenkaan ole toisiaan pois sulkevia. Tuottavuuden kautta yritysten kilpailukyky paranee ja parantunut kilpailukyky puolestaan ylläpitää kasvua ja työllisyyttä. Tätä kautta paranee myös elämänlaatu.

Tänä päivänä tuottavuuden lisäämispotentiaali ICT:tä hyödyntämällä on vielä paljolti käyttämättä julkisella sektorilla. Erityisesti työn tuottavuus on ollut heikkoa verrattuna muihin sektoreihin. Tuottavuuden nostaminen ICT:n avulla vaatii huomattavia investointeja. Investoinnit ICT:hen on kuitenkin nähtävä kokonaisprosessina, jossa käyttöönotto tarkoittaa teknologian lisäksi panostusta toiminnallisiin muutoksiin ja henkilöstön valmiuksiin sekä osaamiseen. Siten tuottavuusohjelman kehittämistoimenpiteissä ei lyhyellä aikavälillä tulisi katsoa pelkästään henkilöstön vähennysvelvoitteita jos tuottavuusohjelman tavoitteena on turvata edellytyksiä hyvinvoinnin ylläpidolle tulevaisuudessa.

Tietoyhteiskuntapolitiikan yhtenä keskeisenä tavoitteena on julkisen sektorin tuottavuuden parantamiseen. Miten tähän sitten päästään? Tähän päästään sähköistämällä julkisen sektorin tuottamia palveluita. Julkisten palvelujen sähköistämisen tuottavuushyödyt ovat onnistuessaan mittavia. Prosessien järkeistämisellä ja automatisoinnilla vapautuu resursseja suurempaa lisäarvoa tuottavaan palvelutyöhön. Esimerkiksi siirtymällä sähköiseen laskutukseen ja automatisoituun sähköiseen laskutusprosessiin koko valtionhallinnossa voidaan laskutukseen sitoutuneita voimavaroja suunnata uudelleen enemmän ja siten osaamista käyttää tehokkaammin.

Olennaista on, että sähköisten prosessien kuten palvelu-, lupa-, valvonta- ja hallinnollisen prosessien kehittämisessä on pyrittävä keventämään ja yksinkertaistamaan olemassa olevia käytäntöjä. Olennaista on luoda uusia tapoja toimia, ei vain siirtää olemassa olevia palveluja ja prosesseja sähköiseen muotoon. Oleellista on myös, että monien hyvien kokeilu- ja kehittämishankkeiden tulokset hyödynnytetään pysyvästi ottamalla niiden pohjalta käyttöön uudet toimintamallit. Liian usein paljon sekä taloudellisia että ajankäytöllisiä resursseja vaativat kehittämishankkeet jäävät irralleen perustoiminnasta ja tulokset hyödyntämättä.

Mikäli julkisella sektorilla halutaan saada aikaan todellisia muutoksia ja todellisia tuottavuusharppauksia, tulee tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisessä keskittyä palveluihin, joissa tuottavuushyödyt olisivat suurimmat. Tällaisia toimialaoja ovat mm. sosiaali- ja terveysalan tieto- ja viestintätekniset ratkaisut. Näihin panostaminen on erityisen tärkeää, siksi että ne edustavat lähes puolta julkisen sektorin palvelujen volyymistä. Terveydenhuoltojärjestelmän kattava sähköinen potilastiedon hallinta ja sähköinen resepti ovat toteuttamisvaiheessa. Esimerkiksi ajanvarauksen sähköistämisen on sanottu tehostavan toimintaa merkittävästi.

Mutta muussakin sähköisten palveluiden kehittämistyössä on edistyttävä. Tämän hallituksen tietoyhteiskuntapolitiikka sisältää mm. sähköisen asioinnin yhteisten alustojen – kuten kansalaisen sähköisen asiointitilin kehittämisen, yhteispalvelun edistämisen, sähköisen tunnistamisen edistämisen ja edellä mainitun sähköisen laskutuksen edistämisen.

Sähköisen asioinnin kehittämisessä on huomioitava myös julkisen ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö sekä työnjako. Julkisen sektorin ei kannata keksiä ja tuottaa kaikkia sähköisiä palveluita itse – etenkään jos ratkaisut on jo ostettavissa markkinoilta. Julkisen sektorin suunnittelu- ja kehittämistoiminnan tulee palveluiden kehittämisen sijasta keskittyä prosessien uudistamiseen sekä eri julkisen sektorin toimijoiden sitouttamiseen yhteisiin toimintatapoihin. Lisäksi toimivalla kumppanuudella yksityisen sektorin sähköisten palveluiden tuottajien kanssa voidaan nopeammin saada aikaan sähköisten palvelualustojen toimivuuden ja kehittämisen kannalta riittävät asiointivolyymit. Ihmiset eivät halua arjessaan maksaa laskuja yhdessä asiointiportaalissa ja vastaanottaa kelan päätöksiä toisessa ja kunnan lupapäätöksiä kolmannessa portaalissa.

Tieto- ja viestintäteknologinen kehitys on ollut viime vuosina nopeaa. Tämä luo mahdollisuuksia palvelujen kehittämiselle paikkariippumattomasti. Markkinoilla on nyt tarjolla muun muassa luotettavasti toimivia kuvapuhelinlaitteistoja, joten palveluja voidaan tuottaa etäyhteyksien avulla. Näitä mahdollisuuksia tulee käyttää hyväksi.

Valtiovarainministeriö pyysi viime keväänä Kuntaliiton varapuheenjohtajaa Timo Kietäväistä selvittämään jo pitkään jumissa olleen yhteispalvelukonseptin uusia toteuttamistapoja. Kietäväisen selvitys lähtee siitä, että nykyiset aluehallinnon ja julkisten palveluiden rakennemuutokset pakottavat julkiset toimijat ottamaan käyttöön uusia toimintatapoja, jotka ovat pitkälti virtuaalisia. Eivät ehkä heti, mutta ajan myötä kyllä. Esimerkiksi Kietäväisen mukaan etäyhteyksiä voitaisiin tulevaisuudessa käyttää palvelujen tarjoamiseen siten, että jokaisen yhteispalvelutoimiston palvelutarjonnassa ei välttämättä tarvita tulkkeja. Palvelukeskukset voisivat tarjota ruotsinkielisiä palveluja koko maassa ko. viranomaisen osalta. Etäteknologiset ratkaisut erityisesti terveydenhuollossa on myös otettava lähempään tarkasteluun.

Kun tuottavuutta yritetään parantaa tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntämällä on kiinnitettävä yhä vahvemmin huomiota julkisten palveluntarjoajien väliseen yhteistyöhön sekä it-toiminnan ohjaukseen. Kuten tuottavuusohjelman väliarvioinnissa mainitaan, ”ydintoiminnan tietojärjestelmät ovat edelleen hallinnonalojen omalla vastuulla”. Yhteistyön on siten vahvistuttava valtionhallinnon yhteisiksi tunnistetuilla kehitysalueilla kuten ratkaisuissa, jotka liittyvät hallinnonalojen yhteentoimivuuteen, tukitoimintojen tietojärjestelmiin, perustietotekniikkaan ja yhteisiin alustoihin esimerkiksi sähköisessä asioinnissa. Tieto- ja viestintätekniikka tarjoaa kunnallisen palvelurakenteen uudistamiseen hyviä mahdollisuuksia yhteistyön kautta. Kuntien tarjoamat lakisääteiset palvelut ovat varsin yhdenmuotoisia ja sähköisen asioinnin yhteisiä ratkaisuja voidaan voimallisesti viedä käytäntöön kunnissa juuri yhteistoiminnan kautta. Ruutia ei tarvitse aina keksiä itse uudelleen.

Valtionhallinnossa olisi löydettävä mahdollisia horisontaalisia alueita, joissa käyttää yhteisiä it-alustoja ja toimintamalleja sekä vahvistaa järjestelmien yhteentoimivuutta ja integroida ne lujasti taustajärjestelmiin. Myös viestintää kansalaisille ja yrityksille julkisten palvelujen saatavuudesta tulisi vahvistaa. Kansalaisten tietoisuus sähköisistä julkisista palveluista on vielä suhteellisen heikkoa, joten yhteinen tietoyhteiskuntapalvelujen brändi tukisi viestintä- ja markkinointiponnistuksia, jotta palvelut saadaan kansalaisten käyttöön.

Käynnissä olevat sähköisen asioinnin ja julkisen hallinnon it-toiminnan kehittämishankkeet luovat erinomaisia edellytyksiä ICT:n laajemmalle hyödyntämiselle julkisella sektorilla. Myös yhteisiä aloitteita hankerahoituksen saamiseksi sähköisten palveluiden kehittämiselle tarvitaan. Ne loisivat edellytyksiä tieto- ja viestintäteknologian käytön tavoitteelliselle ja johdonmukaiselle kehittymiselle valtion ja aluehallinnon kesken. Kehitystoiminnan keskittäminen it-palvelukeskukseen tukee varmasti myös toimintapolitiikan johdonmukaistumista.

Lopuksi haluaisin painottaa, että ICT-lähtöinen tuottavuuden kasvu julkisella sektorilla syntyy viime kädessä verkkopalvelujen käytöstä, joten kansalaiset ovat keskeisessä asemassa tuottavuushyötyjen realisoitumisessa. Lähtökohdat ovat hyvät, sillä kansalaiset ovat jo verkossa. Yli 70 prosenttia 18–64-vuotiaista käyttää Internetiä. Palvelujen tuominen verkon avulla luo ajansäästöä ja helpottaa arjen sujuvuutta.

Korostaisin sitä, että pelkkä sähköisen asioinnin edistäminen palveluiden tarjontanäkökulmasta ei riitä. Sen lisäksi meidän tulee varmistaa edellytykset sähköiseen asiointiin; eli taata nopeat ja kohtuuhintaiset Internet-yhteydet koteihin ja yrityksiin kaikkialla Suomessa. Samalla on varmistettava että palveluiden käyttäjillä erityisesti seniorikansalaisilla ja erityisryhmillä on valmiudet käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa arjen toiminnoissa

Kansalaisia tuulee kannustaa aktiivisiksi verkkokansalaisiksi tarjoamalla tietoa palveluista sekä osallistumismahdollisuuksia niin omien kuin yhteiskunnallisten asioiden hoitamiseen.

Näiden sanojen myötä toivotan teille kaikille erittäin antoisaa seminaaripäivää!