Viestintäministeri Suvi Lindén mediafoorumin ylimääräisessä kokouksessa

Mediafoorumin ylimääräinen kokous
23.10.2008
Viestintäministeri Suvi Lindén

Jokelan ja Kauhajoen tapahtumien myötä aikuiset kautta Suomenmaan ovat heränneet ymmärtämään, että lasten ja erityisesti nuorten internetin käyttö ei ole mitenkään muulle elämälle liitännäinen asia, vaan lapset ja nuoret todella elävät osan elämästään virtuaalimaailmassa, joka on heille arkitodellisuutta. Esimerkiksi pelien pelaaminen ja mesetys ystävien kanssa on netin puolella samanlaista kanssakäymistä kuin kasvoista kasvoihin keskusteleminen tai vieretysten pelaaminen.

Tähän saakka aikuiset ja erityisesti vanhemmat ja isovanhemmat ovat voineet ajatella, että heidän ei edes tarvitse tietää ja tuntea sitä, mitä netissä tehdään ja mitä siellä tapahtuu. Lapsihan on turvassa kotona, jos hän istuu koneen ääressä eikä kaljoittelemassa kadulla tai puistossa. Tämä ajattelumalli ei vaan toimi internetissä.

Meidän täytyy tehdä u-käännös siinä uskossamme, että nuoret välttämättä hakeutuvat aikuisten luo huolineen ja murheineen. Nuorille netti on reaalimaailmaa, ja useille avun ja keskustelukumppanin hakeminen tapahtuu juuri siellä. Meidän täytyy vahvemmin ohjata moniammatillisten auttajien; opojen, kuraattoreiden, kouluterveydenhoitajien, psykiatrien, poliisien ja nuorisotyöntekijöiden läsnäoloa ja työtä nettiin. Tähän on luvassa rahoitusta ensi vuoden budjetin täydennysosasta päätettäessä.

Lasten ja nuorten aikuisen kaipuu on suuri. Tämä seikka korostuu lasten ja nuorten piirissä tehtävissä tutkimuksissa. Tämä piirre on ominainen suomalaiselle yhteiskunnalle aivan eri tavoin kuin esimerkiksi monissa muissa Euroopan maissa. Lapsilta ja nuorilta odotetaan hyvin varhaista itsenäistymistä ja ”pärjäämistä” itsekseen. Kuitenkin useat tutkimukset osoittavat, että runsas yksinolo on vahingollista vielä teini-ikäisillekin.

Sanotaan, että suomalaiset vaikenevat useilla kielillä, mutta kännykkä kuitenkin avaa monien kielenkannat. Samoin tekstiviestien lähettäminen on saanut Suomessa suuren suosion. Netissä puolestaan ei harrasteta small talkia, vaan kynnys asioista kertomiseen on siellä erittäin matala. Nämä ilmiöt on syytä valjastaa voimavaraksi nuorten ja vanhempien maailmojen paremmassa kohtaamisessa.

Arvoisat kuulijat! Näiden surullisten ampumatapahtumien myötä on ilmassa ollut viitteitä siitä, että yhä kasvava joukko ihmisiä kysyy, eikö meidän kansakuntana olisi syytä hylätä perinteinen ”puuttumattomuuspolitiikkamme”. Tämä asenne näyttää johtaneen yhteiskuntaan, joka kohtelee jäseniään välinpitämättömästi. Tilalle tulee ottaa välittämisen periaatteen, sen, että välitämme siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Tätä välittämisen periaatetta voimme jokainen soveltaa monissa eri rooleissa, erityisesti vanhempina, opettajina, viranomaisina ja ylipäätään aikuisina internetin käyttäjinä.

Vanhempien epätietoisuus ja epävarmuus monien mediamaailmaan liittyvien ilmiöiden osalta on yllättävän suurta. Esimerkiksi peleille, televisio-ohjelmille ja elokuville asetettuja ikärajoja ja niiden merkitystä ei tunneta. Tietoa ja neuvoja eri asioista on kyllä saatavilla, mutta niiden etsiminen vaatii viitseliäisyyttä – ja aikaa. Lisäksi asiat tahtovat unohtua varsin nopeasti. Tämän johdosta vanhempiin pitäisi pysytä kohdistamaan samaa viestiä riittävän useassa yhteydessä. Vanhempien mediakasvatus voitaisiin aloittaa neuvolasta. Koulutulokkaan materiaaleissa tätä asiaa voitaisiin käsitellä, samoin tarhojen ja koulujen vanhempien illoissa. Tiivis, konkreettisiin neuvoihin pyrkivä materiaali tulisi olla saatavilla ainakin kaikilta Mediafoorumissa mukana olevien tahojen nettisivuilta. Olen haastanut 240 kunnassa toimivat nuorison tietopisteet jakelukanaviksi internet osaamista haluaville vanhemmille. Tarvitsemme myös koulutusta paikallisille vapaaehtoistoimijoille, joita voidaan esimerkiksi käyttää koulujen vanhempainilloissa. Lisäksi tarvitaan kohdennettuja laajoja ja toistuvia kampanjoita valtakunnallisen Tietoturvapäivän yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan tulevaisuudessa vanhempien tulisi pystyä opastamaan lapsi ja nuori mediamaailmaan aivan vastaavalla tavalla, kuin lapselle ja nuorelle opetetaan asioita fyysisessäkin maailmassa. Lapselle opetetaan muun muassa liikennesäännöt. Aluksi hän saa liikkua vain aikuisen seurassa, sitten pääsee yksin naapuriin kadun yli, sitten kouluun, ja vähitellen reviiri kasvaa. Jossakin vaiheessa lapsen tekninen tietämys saattaa ylittää aikuisen tietämyksen, mutta silti lapsi ei ole valmis vielä toimimaan maailmassa täysin omillaan. Vanhempien on syytä kysyä itseltään, päästäisivätkö he 10-vuotiaansa yksin Pariisiin vain sen perusteella, että tämä osaa metrokartan ulkoa?

Vanhempien lisäksi internet tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden lapsille ja nuorille saada kontakti läsnä olevaan luotettavaan aikuiseen. Toisinaan, etenkin murrosiän myrskyissä, voi olla helpompi kertoa asioista jollekulle muulle kuin sille omalle vanhemmalle. Yhteydenotto voi tapahtua jopa nimettömästi, ja muutoinkin kynnys mieltä askarruttavien asioiden purkamiseen on varmasti matalampi kuin fyysisessä maailmassa.

Habbo-hotellissa ja Irc-Galleriassa päivystää tällä hetkellä virtuaalinen nuorisotalo, Hab-bossa 4 kertaa ja IRC-Galleriassa 6 kertaa viikossa. Tähän toimintaan panostaminen on yhteiskunnan varojen erinomaista käyttöä, sillä toiminta tavoittaa netissä todella suuren määrän nuoria. Tätä toimintaa on syytä selvästi laajentaa aukioloaikojen suhteen ja lisätä moniammatillisuutta. Myös muut nuorisojärjestöt, kuten MLL ja Pelastakaa Lapset päivystävät verkossa online.

Osa verkossa tehtävästä nuorisotyöstä perustuu ammattilaisten tekemään työhön, osa vapaaehtoisten panostukseen. Vapaaehtoisista on jatkuva pula. Vapaaehtoistyö yhteiskunnassa on sitäkin arvokkaampaa, koska se on omiaan lisäämään välittämisen ilmapiiriä. Vapaaehtoistyö vaatii kuitenkin tekijältään paljon ja on selvää, että kaikilla ei omasta elämäntilanteesta johtuen ole mahdollisuutta tällaiseen toimintaan. Tietoturvapäivän kummipankkitoiminta on esimerkki vapaaehtoistyöstä, johon voivat samalla kertaa antaa panoksensa sekä yksityiset ihmiset että yritykset.

FiCom ry:n jäsenyritysten piirissä on hyviä kokemuksia siitä, että yritykset ovat antaneet työntekijöilleen mahdollisuuden käydä tietoturvapäivän tiimoilta kertomassa näistä asioista kouluissa. Ensi vuonna pidettävä Tietoturvapäivän yhteydessä toteutetaan erityisesti vanhempien mediakasvatukseen tähtäävä kampanja. Sen yhteyteen pyritään saamaan lisää nimenomaan mediakasvatuskummeja. Kutsunkin paikalla olevat mediafoorumin jäsenyritykset ja yksittäiset foorumin jäsenet sekä paikalla olevat muut asiasta kiinnostuneet ihmiset mukaan näihin talkoisiin!

Vielä nykyään voimme antaa vanhemmille ohjeita sijoittaa televisiovastaanottimet ja tietokoneet yhteisiin tiloihin, mutta pian tämä ohje voidaan laittaa roskakoriin. Kännykät ja minitietokoneet tuovat nämä molemmat laitteet kaikkien taskuihin. Tämä kehitys tulee korostamaan lasten ja nuorten oman ymmärtämisen ja tietoisuuden lisäämistä. Tällöin korostuu paitsi vanhempien rooli ”liikennesääntöjen” opettamisessa, myös koulussa jatkuvasti ja järjestelmällisesti annettavan mediakasvatuksen merkitys. Mediakasvatuksen olisi itse asiassa alettava jo tarhaiässä. Kuten vanhempien kohdalla, myös lasten ja nuorten uuden omaksumisessa korostuu toiston tarve. Lasten ja nuorten mediakasvatuksessa on lisäksi otettava huomioon kuhunkin ikäkauteen sopivan materiaalin tarjoaminen.

Viimeisenä, vaan ei merkitykseltään vähäisimpänä, tämän päivän teemoista haluaisin vielä nostaa esiin jokaisen aikuisen netinkäyttäjän toiminnan. Julkisessa keskustelussa on tähän saakka asetettu vastakkain toisaalta ylhäältä päin toimiva, viranomaispohjainen internetin kontrollointi ja toisaalta vaatimukset, että internetiä ei pitäisi mitenkään pyrkiä rajoittamaan. Välimuotoja ei ole esitetty. Kauhajoen jälkeisessä mielipideilmastossa näyttää ensi kertaa siltä, että asetelmaan olisi ilmestymässä myös harmaan sävyjä.

Nyt on näkyvissä merkkejä siitä, että suuren enemmistön reagointikynnys internetissä löytyvään haitalliseen tai jopa rikolliseen materiaaliin on madaltunut. Tavallista herkemmin ilmoitetaan esimerkiksi uhkaavaksi koetusta tai kiusaamiseen liittyvästä materiaalista. Sanotaan, että internetin vahvuus on siinä, että se on täynnä käyttäjien luomaa sisältöä. Ehkä tuo sisältö voitaisiinkin jatkossa nähdä kokonaisuutena niin, että jokainen yksilönä ja kaikki yhdessä voivat vaikuttaa siihen, millaiseksi se sisältö muotoutuu.

Internetiä on vaikea valvoa ylhäältä päin, ja ainoa todella tehokas keino vaikuttaa negatiivisiin ilmiöihin on se, että käyttäjät ovat valveutuneita ja ottavat epäilyttävään aineistoon törmätessään yhteyden joko ylläpitäjään tai tarvittaessa jopa viranomaiseen. Matti Juhani Saari löytyi netistä häiriökäyttäytymisensä vuoksi. Nettiyhteisö itse otti yhteyttä poliisiin. Tämä signaali on otettava vakavasti. Tarvitsemme lisää yhteisöllisyyttä ja yhteiskuntavastuuta netissä. Tarvitsemme parempaa yhteistyötä nettiyhteisöjen kanssa. Meidän pitää olla samalla puolella pöytää ei vastakkaisilla. Eivät netin käyttäjät halua Kauhajoen tai Jokelan tapaisia tragedioita. Meidän tulee tukea ja edistää yhteistyötämme netti yhteisöjen kanssa.

Yhteisöjen ja keskustelupalstojen ylläpitäjille ei ole asetettu lakisääteistä vastuuta siitä, mitä niiden alustoilla tapahtuu. Joissakin yhteisöissä on olemassa hyvin selkeät sisäiset säännöt, ja niiden rikkomuksiin puututaan. Monista paikoista tällaiset puuttuvat. Vastuullista toimintaa netissä on moderointi, jota tehdään monien eri tahojen toimesta. Yritykset kantavat yhteiskuntavastuutaan seuraamalla ja moderoimalla sivuillaan tapahtuvia asioita.

Viime hallituskaudella tehty tietoyhteiskuntastrategia ei puhu kansalaisoikeuksista netissä. Hallituskauden loppupuolella tarkoituksenamme on uudistaa tämä strategia ja käsitellä myös kansalaisoikeuksia, mutta myös kansalaisvastuuta internetissä. Meidän kaikkien tulee kantaa vastuuta lähimmäisistämme niin reaalimaailmassa kuin internetissäkin.

On syytä pyrkiä siihen, että ilmoittaminen niin ylläpitäjille kuin viranomaisillekin tehdään mahdollisimman helpoksi. Samalla on syytä toivoa, että internetin käyttäjät ja ne, joilla on keinot puuttua asioihin ilmoitusten perusteella eli toisin sanoen ylläpitäjät ja poliisi, voisivat tehdä joustavaa ja rakentavaa yhteistyötä. Niin meillä kaikilla ja erityisesti lapsilla ja nuorilla olisi paremmat mahdollisuudet nauttia niistä internetin lukuisista rikkaista ja riemastuttavista sisällöistä.

Tulette tänään kuulemaan puheenvuoroja, joissa kerrotaan tarkemmin näistä lyhyesti kuvaamistani ilmiöistä. Teille kerrotaan monista toimenpiteistä, joihin on ryhdytty tai aiotaan lähiaikoina ryhtyä näiden ajatusten toimeenpanemiseen tai muista hankkeista, joilla lasten ja nuorten nettimaailmasta voitaisiin tehdä turvallisempi ja joiden avulla välittämistä voitaisiin lisätä.

Näistä asioista meidän pitää yhteisesti keskustella ja näitä asioita yhdessä edistää.