Viestintäministeri Suvi Lindén Viestintäfoorumissa 21.1.2009.

Viestintäfoorumi 21.1.2009
Viestintäministeri Suvi Lindén

Hyvät naiset ja herrat,

Minulla on ilo jälleen kerran avata vuosittainen viestintäalan huipputapahtuma – Viestintäfoorumi.

Tällä kerralla Viestintäfoorumin aiheena on erityisesti televisio. Ei se vanha ja tuttu ja turvallinen televisio, vaan ennen kaikkea uusi ja uusiutuva televisio. Voi olla, että se ei enää tuntemamme televisio olekaan, vaan vuorovaikutteinen, jakeluteistä vapaa muuntautumiskykyinen ja samanaikaisesti sekä yhteisöllinen että henkilökohtainen kommunikaatioväline ja viestintätapa.

Television lisäksi aion puheessani käsitellä myös muita viestinnän kysymyksiä, jotka ovat alkaneen vuoden aikana erityisen ajankohtaisia. Tarkoitus on keskustella toimilupapolitiikasta muuttuvissa oloissa sekä myös linjata vuosien 2010 – 2016 toimilupapolitiikan suuntaviivoja pitäen mielessä se, millainen tekninen ja liiketoiminnallinen murroskausi on käynnissä.

Ensiksi kuitenkin muutama sana viestintäalasta ja maamme taloustilanteesta.

Taloustilanne

Huolestuttava talouskehitys koskettaa myös viestintäalaa. Kuluttajasektorin käyttämät välttämättömyyspalvelut eivät liene vaaravyöhykkeessä, mutta taantuman pitkittyessä uhkakuva synkkenee,:investoinnit saattavat viivästyä, uusia palveluita ei tuoda markkinoille, yrityssektorin ongelmat heijastuvat palveluiden käytössä. Tänään mainostajien liitto piirsi todella synkeän näkymät mainosbudjeteista. Lähes 90 % mainostajista kertoo supistavansa mainontaa. Supistukset koskevat ennen kaikkea valtamedioita siis televisiota ja sanomalehtiä.

Tärkeää, että myös viestintäpolitiikan keinoin tuetaan suotuisaa talouskehitystä ja lievennetään taantuman haittavaikutuksia. EU:ssa ja Yhdysvalloissa keskeisinä elvytysalueina ovat viestinnän infrastruktuuri ja tutkimus- ja kehitystoiminta. Itse olenkin jo tehnyt tiettyjä avauksia hallituksen piirissä valmisteltavaan elvytyspakettiin. Myös viime vuonna laadittu laajakaistaohjelma on tältä kannalta oikeansuuntainen.

Kansallisten elvytystoimien nimissä olen käynnistänyt selvityksen siitä, voidaanko nopeiden laajakaistayhteyksien rakentamista nopeuttaa entisestään ja mitä toimia se edellyttää. Kuuden vuoden mittainen verkkojen rakentaminen luo yhteensä noin 3000 henkilötyövuotta. Rakennusvaihetta enemmän työllisyyttä parantaa kuitenkin investoinnin tuoma kasvusysäys. Tehokkaammat tietoliikenneyhteydet lisäävät tavaroiden ja palvelujen kysyntää, mikä puolestaan luo pysyviä työpaikkoja.

Hallitus tulee laajasti arvioimaan elvytysmahdollisuuksia lähiviikkoina. Nyt tarvitsemmekin lisää yhteistä keskustelua siitä, miten voisimme parhaiten edistää viestintäalaa ja tietoyhteiskuntaa. Julkisuudessa on esitetty mm huoli riippumattomien tuotantoyhtiöiden tilanteesta ja samalla kertaluonteista elvytysruiskeesta audiovisuaaliselle alalle. Ehdotus on tutkimisen arvoinen. Toivon myös, että huolimatta synkistä näkymistä isot televisiotoimijat voisivat jatkaa tilauksiaan riippumattomilta tuottajilta ja näin ylläpitää alan työllisyyttä.

Ensi viikolla pidettävässä arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan kokouksessa taantuma ja elvytystoimet ovat laajemmin asialistalla. Siellä toivottavasti kuulen paljon rakentavia ehdotuksia. – Haluan vielä muistuttaa, että taantuma voi olla myös mahdollisuus teille innovatiivisille viestintäalan toimijoille, joten odotan kiinnostuneena uusiakin avauksia.

Television historiaa

Suomen ensimmäinen televisiolähetys lähetettiin 24.5.1955 Teknisen korkeakoulun sähkölaboratoriosta. Asialla oli Radioinsinöörien televisiokerho.

Televisiotoiminnan aloittamisesta vastasivat amatöörit, kun taas ”alan ammattilainen” Yleisradio odotteli sivussa. Se epäili taloudellisia tappioita ja etsiskeli sopivaa toiminnan rahoitustapaa, mutta piti siltä itsestään selvänä, että televisiotoiminnan varsinainen hoitovastuu kuuluisi sille samoin kuin vastuu televisiokuvan levittämisestä koko maahan.

Yleisradio lähti televisiotoimintaan mukaan vasta 1957. Sitä ennen liikkeelle oli jo lähtenyt kaupallinen mainostelevisio. Alusta alkaen suomalaista televisiotoimintaa on leimannut läheinen vuorovaikutus julkisen ja mainosrahoitteisen televisiotoiminnan välillä. Ne ovat tukeneet toisiaan ja samalla myös kilpailleet keskenään kirittäen toisiaan sisällöllisesti maailmanlaajuisestikin monipuoliseen tarjontaan.

Miltä näyttää tilanne tänään? Television digitalisointi oli 2000-luvun alun suuri tekninen vallankumous, joka on nyt onnistuneesti takana. Seuraava jo käynnissä oleva murros on internetin ja liikkuvuuden liittäminen osaksi televisiotoimintaa. Talouden taantuma varmasti vaikuttaa rahoituskeskusteluun - ei vain julkisen palvelun vaan myös mainos- ja maksukorttirahoitteisen television osalta.

Tekninen, taloudellinen, sisällöllinen ja viestintäpoliittinen maisema ovat siis muuttumassa – se on väistämätöntä.

Verkkotoimiluvat

Digitalisointi tuotti huomattavan "ylijäämän" teknisiltä ominaisuuksiltaan ja taloudelliselta kiinnostavuudeltaan parhaita taajuuksia. Viime kesänä hallitus päätti näiden vapaana olevien taajuuksien käytöstä. Taajuuksia osoitettiin paitsi televisiolähetyksille myös tulevaisuuden laajakaistaisille langattomille matkaviestinpalveluille.

On kiistaton tosiasia, että digitalisointi on lisännyt televisiokanavien lukumäärää merkittävästi maanpäällisissä televisioverkoissa. Television osalta tilanne on tällä hetkellä se, että aikaisempien neljän analogisen televisiokanavan sijasta meillä on nyt viisi valtakunnallista joko kiinteään tai liikkuvaan vastaanottoon tarkoitettua televisiokanavanippua, joissa on tarjolla yli kaksikymmentä kanavaa joko vapaasti vastaanotettavana tai maksullisina. Hallituksen viime kesänä tekemän päätöksen mukaan nykyisten viiden kanavanipun lisäksi televisiolähetyksille varattiin vielä kolme uutta valtakunnallista ja yksi pääkaupunkiseudun alueellinen kanavanippu, näistä kolme teräväpiirtolähetyksille ja yksi normaaleille SD-lähetyksille.

Ministeriö järjesti viime vuoden lopulla julkisen kuulemisen toimijoiden kiinnostuksesta teräväpiirtoisten koelähetysten aloittamiseen maanpäällisessä lähetysverkossa. Kuulemisen perusteella näyttää valitettavasti siltä, että taajuuskapasiteetin tarjonta ylittää kysynnän. Tämä on ymmärrettävää, jos se kuvaa suhtautumista koelähetyksiin, mutta yllättävää, mikäli kyseessä on yleisempi skeptisismi ja haluttomuus aloittaa uutta liiketoimintaa uudella teknologialla.

Tulen esittämään valtioneuvostolle lähiaikoina että vain yhden valtakunnallisen kanavanipun verkkolupa julistetaan haettavaksi teräväpiirtokoelähetyksiä varten. Luonnollisesti myös ohjelmistotoimilupa kyseiseen verkkoon tulee haettavaksi, ja lausuntojen perusteella näyttää siltä, että kiinnostusta yhden nipun täyttämiseen olisi. Tunnelma ainakin ohjelmistopuolella näyttää olevan siis se, että laajempaa liikkeellelähtöä halutaan vielä kypsytellä.

Esitänkin, että laajemman teräväpiirtokokeilun käynnistämisen selvittämistä jatketaan vuodella. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä, että teräväpiirtolähetykset etenevät vauhdilla mm. kaapelissa ja uusimmat televisiovastaanottimetkin alkavat uuteen tekniikkaan taipua. Toimijoiden kiinnostusta muihin teräväpiirtonippuihin tullaan tiedustelemaan uudelleen esimerkiksi vuoden 2010 alussa.

Polku teräväpiirtoon tulee rakentaa toimijoiden kanssa yhteistyössä, siten että taajuudet ovat tehokkaassa käytössä. Jos selvitysten ja lisäajan puitteissakaan ei synny laajempaa kiinnostusta teräväpiirtotelevisiota kohtaan, tulee tietenkin harkita, onko näin arvokasta taajuusvarantoa mielekästä pitää tyhjän panttina, vai saataisiinko taajuuksista suurempi yhteiskunnallinen hyöty jossakin kokonaan muussa käyttötarkoituksessa. Luonnollisesti on otettava huomioon myös se, miten ja millä ratkaisuilla muut Euroopan maat siirtyvät teräväpiirtotelevisioon.

Tulen myös esittämään, että valtioneuvosto julistaa haettavaksi myös toisen uuden valtakunnallisen kanavanipun, ns. F-muksin. Kanavanippu julistetaan haettavaksi tekniikkariippumattomasti siten, että toimilupa voidaan myöntää joko kiinteään tai liikkuvaan vastaanottoon tarkoitetuille lähetyksille. DVB-H eli mobiili-TV ei ole lähtenyt liikkeelle suunnitellulla tavalla, mikä on ollut pettymys.

Tähän on ollut monia syitä, kuten toimivien liiketoimintamallien puute sekä tekijänoikeuksiin liittyvät kysymykset. Vähäisin syy ei ole ollut televisiomarkkinamme rakenne. Uudentyyppisten katselumahdollisuuksien yleistyminen, esim. USB-muistitikkujen tulo markkinoille, saattaa avata liiketoiminnalle uusia, käyttäjien kannalta kiinnostavia mahdollisuuksia.

Näitä ja muita mobiilitelevisiomarkkinan kehittymisen kannalta olennaisia tekijöitä pitää mielestäni nyt arvioida. Samalla, kun F-muksin verkkolupa laitetaan hakuun, pyydetään ohjelmistotoimijoita ilmoittamaan kiinnostuksensa ohjelmistotoimilupia kohtaan sekä ilmoittamaan, millaisessa jakeluverkossa sekä millä pakkausteknologialla ohjelmistotoimijat olisivat halukkaita sisältöjä jakamaan. Riippuen hakijoista, myönnetään kanavanipun F verkkotoimilupa vuoden 2016 loppuun saakka joko DVB-T- tai DVB-H-tekniikalla. Joka tapauksessa uudelle verkolle harkitaan melko korkean, esimerkiksi 85 prosentin, väestöpeittovaatimuksen asettamista.

F-muksin toimiluparatkaisusta riippumatta olen päätynyt, että DVB-H:n pöytä on syytä vielä kerran puhdistaa ja arvioida millä tavoin liiketoiminta voitaisiin saada kunnolla käyntiin. Sen vuoksi olen päättänyt asettaa työryhmän uudelleen arvioimaan toimijoiden rooleja, liiketoimintamalleja, sisältötarjontaa sekä toimintaan tarvittavaa taajuuskapasiteettia

Esitän myös, että valtioneuvosto julistaa lähiaikoina haettavaksi myös elokuussa 2010 päättyvien kolmen nykyisen televisiokanavanipun A, B ja C verkkotoimiluvat. Verkkotoimiluvat on tarkoitus myöntää vuoden 2016 loppuun asti. Näitä lupia myönnettäessä kantava periaate tulee olemaan jatkuvuuden turvaaminen tavalliselle television katselijalle. Toimiluvat myönnetään nykyisille lähetys- ja pakkausstandardeille. Näin varmistetaan se, että näissä peruskanavanipuissa lähetettävien ohjelmistojen vastaanottamiseksi kuluttajan ei tarvitse hankkia uusia päätelaitteita ainakaan ennen vuotta 2017.

Ohjelmistopolitiikan osalta on arvioitava sitä, että eri teknologiat luovat erilaisia käyttömahdollisuuksia. Mobiilitelevisiokuvaa ei voi katsoa normaalista televisiovastaanottimesta eikä normaalia televisiokuvaa kännykästä. Television katselu kannettavien tietokoneiden ruudulta yleistyy digiboxin muuttuessa mokkulaksi USB-porttiin. Internet-televisio ja mobiilitelevisio tekevät tuloaan, mutta niiden bisneslogiikat ovat vielä epäselviä. Unohtaa ei myöskään sovi yleisöjen moninaisia käyttötottumuksia ja hyvinkin erilaisia odotuksia televisiopalvelujen suhteen.

Teknologiat muuttuvat ja uusiutuvat vauhdilla. Käyttäjät haluavat jatkuvuutta ja muutoksen maltillisuutta, ainakin valtaosa käyttäjistä. Ohjelmistotoimilupien myöntämisprosessin osalta on huomioitava myös se, että nykyinen digitaalinen televisiotoiminta on vakiintunut katsojien olohuoneisiin vasta viime vuosina. Digitalisoinnissa katsojat ovat joutuneet sopeutumaan massiiviseen päätelaitekannan vaihtoon sekä uuteen maksutelevisioon. Televisiotoimijat puolestaan ovat vasta keränneet kokemusta digitaalisesta toiminnasta ja odottavat toiminnalleen jatkuvuutta.

Lailla jatkaminen

Näistä syistä olen päättänyt esittää nykyisten B- ja C-kanavanippujen ohjelmistotoimilupien toimilupakauden jatkamista vuoteen 2016 lailla, ellei erityisiä syitä tule esille. B- ja C-kanavanippuihin ei siis julisteta haettavaksi uusia ohjelmistotoimilupia ennen vuotta 2016, vaan nykyisten toimilupien voimassaolokautta jatketaan kuudella vuodella elokuun 2016 loppuun saakka.

Jatkoaika edellyttää televisio- ja radiolain muuttamista, sillä nykylain mukaan ohjelmistotoimilupakauden enimmäispituus on 10 vuotta. Lakiesitys on valmisteilla ministeriössä ja se annettaneen eduskunnalle loppukeväällä samaan aikaan kuin audiovisuaalisen direktiivin edellyttämät muutokset televisio- ja radiolakiin esitellään. Lakiehdotus lähtee lausunnolle vielä tammikuun aikana.

Esityksen mukaan valtioneuvosto voi lähetystekniikan kehitykseen tai taajuuksien tarkoituksenmukaiseen käyttöön liittyvästä painavasta syystä jatkaa eräiden ohjelmistolupien voimassaoloa enintään vuoden 2016 loppuun saakka. Säännöksessä tarkoitettu painava syy voisi olla esimerkiksi ennakoitavissa oleva tekninen kehitys, joka tulee olennaisesti muuttamaan televisiolähetyksissä käytettävää tekniikkaa, lähetyksiin tarvittavien taajuuksien määrää taikka taajuuksien käyttöä ja näihin liittyen taajuussääntelyn tarvetta. Järjestely olisi kertaluonteinen.

Voimassa olevien toimilupien jatkamista lailla on syytä tarkastella sananvapauden ja elinkeinonvapauden kannalta. Ratkaisu on ongelmaton nykyisten toimiluvan haltijoiden kannalta. Sen sijaan ehdotettu toimintatapa vaikuttaa mahdollisten uusien toimijoiden sananvapauteen ja elinkeinonvapauteen. Tästä syystä pidän ehdottoman tärkeänä, että samanaikaisesti kun nykyisten toimijoiden toimilupakautta jatketaan, voidaan tarjota lisää kanavia haettavaksi mahdollisille uusille toimijoille.

Verkkotoimipien osalta toimilupakauden jatkaminen lailla ei tule kysymykseen, koska markkinoilla on tällä hetkellä vain yksi toimija. Olisi varsin omalaatuista jatkaa monopoliyrityksen toimilupia lailla ilman, että mahdolliset uudet toimijat saisivat edes tilaisuutta ilmaista kiinnostustaan alalle tuloon.

Kapasiteettia on tällä hetkellä saatavilla sekä nykyisessä E- että tulevassa F-kanavanipuissa.

Riippuen tietysti verkkotoimiluparatkaisusta, olemme valmistautuneet julistamaan uudet toimiluvat F-kanavanippuun haettavaksi heti ehdotetun sääntelyn tultua vahvistetuksi syksyllä 2009, jolloin kanavanippu käynnistyy vuonna 2010. Lopulliseen aikatauluun voi tosin vaikuttaa jonkin verran naapurimaiden kanssa käytävien taajuuskoordinaatioiden eteneminen, mutta ainakin tällä hetkellä odotuksemme on, että F-kanavanipun taajuudet ovat käytettävissä vuoteen 2010 mennessä.

Kanavanippu E käynnistyi analogisten lähetysten loputtua syyskuun alussa 2007. Kanavanipussa välitetään nykyisin eräitä maksullisia kanavia. Kanavanippuun on jätetty vapaaksi lähetyskapasiteettia SVT:n eli Ruotsin julkisen palvelun television ohjelmistojen jakelemiseksi valtakunnallisesti. Varaus perustuu edellisen hallituksen aikana tehtyyn viestintäpoliittinen ministerityöryhmän päätökseen, jonka mukaan SVT:n näkyvyys Suomessa arvioidaan vuoden 2008 loppuun mennessä.

Olemme syksyn aikana arvioineet tilannetta ja päättäneet, että vapaana olevalähetyskapasiteetti voidaan laittaa hakuun niin, että ne myönnetään ensisijaisesti SVT:n ohjelmistoja välittävälle taholle. Ellei tällaista tahoa löydy, myönnetään kapasiteetti televisio- ja radiolain kriteereiden mukaisesti johonkin muuhun ohjelmistotoimintaan.

Ruotsin julkisen palvelun televisio näkyy Suomessa tällä hetkellä Yleisradion lähettämänä SVTe-koostekanavana vuoden 2010 elokuun loppuun saakka salattuna A-kanavanipussa. SVTe:tä koskeva toimilupa tulee aikanaan tilanteen mukaan haettavaksi uudelleen. E-kanavanipun toimiluvat julistetaan auki tammikuussa ja toimiluvat myönnetään mahdollisimman nopeasti kuluvan kevään aikana.

Sekä E- että F-kanavanipuissa vapautuva lähetyskapasiteetti avaa mahdollisuuksia uusille toimijoille päästä Suomen televisiomarkkinoille, joko maksutelevisiona tai vapaasti vastaanotettavana ja toimijoiden toivomusten mukaan joko maanpäälliseen jakeluverkkoon tai mobiiliverkkoon. Uskon vahvasti, että lisäämällä tarjontaa ja jakeluvaihtoehtoja suomalainen televisiomarkkina alkaa muuttua ja uusiutua sekä erityisesti katsojien television käyttömahdollisuudet lisääntyvät ja monipuolistuvat. Jo tänä päivänä televisio on vahvasti siirtymässä ”läppäreihin” samalla kun olohuoneen ”pääskriiniltä” halutaan nauttia mahdollisimman hyvälaatuisesta kuvasta ja äänestä.

Miksi 2016?

Nyt esitetyillä toimiluparatkaisuilla tähdätään vuoteen 2016. On oikeutettua kysyä, miksi tämä vuosiluku on niin tärkeä?

Suomessa harjoitettu viestintäpolitiikka on jo parin vuosikymmenen ajan tähdännyt kilpailun edellytysten luomiseen viestintäverkkojen ja -palveluiden tarjonnassa. Kilpailulla on saavutettu merkittäviä etuja, kuten uusia ja monipuolisia palveluita sekä edullisia hintoja. Kansainvälisesti arvioituna suomalainen telemarkkina tuottaa palveluiden käyttäjille kilpailtuja, edullisia, korkealaatuisia ja laajalti saavutettavia palveluita. Televisio-ohjelmistojen monipuolisuus on kansainvälisesti korkealla tasolla. Keskipitkän aikavälin tavoitteena myös televisiomarkkinoilla tulee olla kilpailun lisääntyminen niin ohjelmistotarjonnassa kuin verkoissa.

Verkkojen osalta tällä hetkellä maanpäällistä televisiolähetystoimintaa harjoittaa yksi yritys. Se välittää sekä Yleisradion että ohjelmistotoimilupien haltijoiden lähetyksiä. Aikatauluttamalla kaikkien verkko- ja ohjelmistotoimilupien päättyminen vuoteen 2016 voitaisiin samanaikaisesti myöntää ohjelmisto- ja verkkotoimiluvat Yleisradio Oy:n käytössä olevan kanavanipun lisäksi kaikkiaan kuudelle valtakunnalliselle ja yhdelle pääkaupunkiseudun alueelliselle televisiokanavanipulle.

Tämä mahdollistaisi koko televisiomarkkinan tulevaisuuden uudelleen arvioinnin puhtaalta pöydältä etenkin verkkokilpailun avaamisen näkökulmasta. Kilpailutilanteen arviointiin liittyy olennaisesti myös maanpäällisten televisioverkkojen kanssa kilpailevien verkkojen, kuten nopeiden langattomien laajakaistaverkkojen ja valokuituverkkojen, saatavuuden kehitys vuoteen 2015 mennessä. Toisaalta televisionmarkkinan arvoketjujen muodostaminen vaatii aikaa. Päättämällä tänään siitä, että televisiomarkkinaa tullaan tarkastelemaan kokonaisuutena vuonna 2016, saavat myös alan toimijat aikaa valmistautua tulevaan.

Teknologinen kehitys on mahdollistaja ja katalysaattori myös muille muutoksille: Sisällöntuotanto itsessään muuttaa muotoaan uusien välineiden myötä. Perinteisen ”televisiotyyppisen” sisällön rinnalla versoo uudenlaista audiovisuaalista sisältöä ja viestintää, joka ei ole riippuvaista tietyistä jakeluteistä tai vastaanottolaitteista. Samalla käyttäjän rooli muuttuu: Halutessaan sohvaperuna voi aktivoitua itse osallistumaan sisällön tekemiseen tai sen räätälöimiseen juuri itselle sopivaksi. Näitäkään muutoksia ei voida jättää huomiotta pohdittaessa toimilupapolitiikan tulevaisuutta. Monet signaalit muutoksesta ovat jo nähtävissä ja muutama seuraava vuosi todennäköisesti näyttää, miten näihin muutoksiin tulee reagoida.

Taajuudet ja taajuushuutokaupat sekä taajuuksien hinnoittelu

Hallitus on sitoutunut kehittämään taajuuksien käyttöä joustavampaan ja tehokkaampaan suuntaan. Osana viime syksynä hyväksyttyä laajakaistasuunnitelmaa hallitus päätti myös taajuushuutokauppakokeilusta 2,5 gigahertsin taajuusalueella. Kyseessä on todellakin kokeilu, jonka pohjalta huutokauppojen hyötyjä ja haittoja tullaan arvioimaan – mahdollisesti vielä ennen tämän hallituskauden loppua. Luonnos huutokauppoja koskevaksi hallituksen esitykseksi on ollut jo lausunnolla. Varsinainen hallituksen esitys annetaan eduskunnalle lähiaikoina. Historiallinen taajuushuutokauppa on tarkoitus järjestää vuoden loppupuoliskolla. Huutokauppa vaatii erittäin huolellista valmistautumista. Tilanne on aivan uusi niin teille toimijoille kuin meille lupaviranomaisillekin.

Toimilupien huutokauppaaminen tuo uudenlaista markkinaehtoisuutta toimilupien myöntämiseen. Taajuuksien käytön joustavuuden ja tehokkuuden kannalta vielä merkittävämpi uudistus on kuitenkin se, että huutokauppojen myötä kokeilualueella sallittaisiin taajuuksien jälkimarkkinat. Markkinat ja teknologiat kehittyvät nopeasti ja taajuuksien paaluttaminen 15 vuodeksi yhdelle toimijalle, yhteen käyttötarkoitukseen ei ole nykypäivää. Uutta olisivat myös tekniikka- ja palveluriippumattomuuden periaatteet, joita huutokaupatuilla taajuuksilla pyrittäisiin soveltamaan niin laajasti kuin se on mahdollista. Tekninen häiriöttömyys ja käyttäjänäkökulma tullaan tietenkin varmistamaan myös markkinaehtoisessa mallissa.

Kolmas keino ohjata taajuuksien käyttöä tehokkaampaan suuntaan, ovat jatkuvat taajuusmaksut. Huutokauppakokeilun yhteydessä ei ole tarkoitus puuttua taajuusmaksujen tasoon eikä siihen, miten nämä maksut määräytyvät. Yleisemmin olen kiinnittänyt kuitenkin huomiota siihen, että eri toimijoiden Viestintävirastolle maksamien taajuusmaksujen taso vaihtelee huomattavasti.

Esimerkiksi matkaviestintään ja televisiotoimintaan on kumpaankin osoitettu kutakuinkin sama määrä taajuuksia. Teleyritykset maksavat matkaviestintaajuuksista vuosittain noin 3,6 miljoonaa euroa vuodessa, kun taas huomattavasti arvokkaampia yksinomaan alle 1 gigahertsin taajuuksia käyttävät televisiotoimijat maksavat taajuuksista yhteensä vain 55 000 euroa. Ero on 65-kertainen eikä sitä voi perustella millään järkisyyllä. Viranomaisten käyttämien taajuuksien maksut ovat vielä oma lukunsa.

Olen asettanut neuvottelukunnan käsittelemään taajuushallintoon liittyviä kysymyksiä. Toivon neuvottelukunnalta esitystä siitä, miten taajuusmaksujen määräytymistä voitaisiin muuttaa nykyistä oikeudenmukaisemmaksi.

Ohjelmistotoimiluvat

Ohjelmistotoimilupien näkökulmasta viestintäpoliittinen tavoite on sisältöjen monipuolisuus ja moniarvoisuus. Yleisradion julkinen palvelu on hallitusohjelman mukaisesti turvattava ja sen rahoitusta koskevien ratkaisujen parissa uurastaa parhaillaan viime talvena asettamani parlamentaarinen työryhmä kansanedustaja Mika Lintilän johdolla. Olen antanut ryhmälle jatkoaikaa tämän vuoden huhtikuun loppuun saakka ja toivon todella, että ryhmä päätyy toimivaan, riittävän kauaskantoiseen, oikeudenmukaiseen ja Yleisradion talouden turvaavaan ratkaisuun.

Viime keväänä valmistuneiden television tulevaisuutta ja toimilupapolitiikka arvioineiden selvitysten valossa on ilmeistä, että suomalainen ohjelmistotoimilupapolitiikka kaipaa ravistelua. Televisiotoiminta on meillä edelleen vahvasti sidoksissa maanpäälliseen jakeluun, jota ohjataan tiukasti toimilupaehdoin. Alalle tulo on vaikeaa samoin kuin sopeutuminen markkinoiden heilahteluihin ja kysynnän vaihteluihin. Toimilupapolitiikka kaipaa ennen kaikkea joustavuutta. Kilpailua on edistettävä ja alalle tuloa helpotettava. Ministeriössä on parhaillaan käynnissä selvitys huutokauppojen soveltumisesta myös ohjelmistotoimilupien myöntämiseen. Selvitys ei vielä tarkoita, että toimilupia huutokaupattaisiin esimerkiksi vuonna 2016, mutta tätäkään vaihtoehtoa ei pidä sulkea pois.

Etenkin maksutelevisioiden ja radioiden ohjaus tiukasti sisältösidonnaisin toimiluvin on osoittautunut vaikeaksi. Toimijat ja ilmeisesti myös katsojat toivovat sisältöpolitiikkaan joustoa ja mahdollisuutta vastata kysynnän muutoksiin ilman valtioneuvoston nuijaa. Joustavampaa toimilupapolitiikkaa voitaisiin kokeilla käytännössä laajemmin vuoden 2011 radioiden toimilupakierroksen yhteydessä.

Vain toimilupamenettelyjen kaupallistamiseen perustuvan toimilupapolitiikan peikkona on keskittyminen. Perustuslakivaliokunta on usein kiinnittänyt huomiota viestinnän omistuksen keskittymiseen sananvapauden näkökulmasta. Viimeksi keskittymisen uhkaa mitattiin TV 4:n ja Canal’:n kauppojen yhteydessä.

Melko odotetusti Kilpailuvirasto ei niellyt kauppaa ehdoitta. Virasto arvioi tapausta kuitenkin vain maksutelevisiomarkkinan näkökulmasta. Viestintäpolitiikassa keskittymistä tulee arvioida myös ohjelmaostojen näkökulmasta. Suunniteltu määräysvallan muutosta ei toistaiseksi ole käsitelty valtioneuvostossa televisio- ja radiotoimintalain säädösten valossa.

Toimilupapolitiikan hallitsematon kaupallistaminen saattaa johtaa kotimaisen tuotannon toimintaedellytysten heikkenemiseen, kansainvälisen viihdetarjonnan huomattavaan lisääntymiseen ja ohjelmistojen keskittymiseen yhä vahvempien käsiin. Tästä syystä ainakin ensi vuosikymmenen ajan pitää vielä huolehtia riittävän laajasta vapaasti vastaanotettavasta ohjelmistotarjonnasta sekä tarjota edellytyksiä myös kaupallisesti ei-kiinnostavien ohjelmistojen tarjonnalle.

Hyvät naiset ja herrat,

Vaikka viestintäfoorumin fokus tänä vuonna onkin television uusissa mahdollisuuksissa, liittyy teemaan myös tietoyhteiskuntakehitys. Hallituskausi on puolivälissä ja on aika arvioida myös tietoyhteiskuntapolitiikan saavutuksia. Tästä järjestetään maaliskuussa ensimmäistä kertaa tämän foorumin kaltainen tietoyhteiskuntapäivä, jossa asioita tarkastellaan sekä menneeseen että tulevaan.

Olemme saaneet aikaan paljon konkreettista, kuten tarkoitus olikin. Mainita voisi vaikkapa vuoden alusta voimaan astuneen kotitalousvähennyksen laajennuksen koskemaan myös tieto- ja viestintätekniikkaa. Konkreettinen asia, joka tukee mahdollisuuksia hallita tietoteknisiä laitteitaan ja käyttää niitä.

Muitakin on. tasaisin välein saamme lukea lehdestä uusista julkishallinnon e-palveluista, merkittävä askel otettiin päätöksessä kansallisesta laajakaistastrategiasta. Sähköinen lasku valtionhallinnossa otetaan käyttöön laajasti tänä vuonna ja sähköinen asiointitili on luvattu 2010.

Lakiesitys sähköisestä tunnistamisesta annettaneen eduskunnalle lähiaikoina. Sitä ennen hallitus kuitenkin vielä hyväksyy periaatepäätöksen sähköisestä tunnistamisesta. Tämä on tarpeen, tietäen miten vaikea taival yhteisten linjausten luominen sähköiselle tunnistamiselle on ollut.

Nyt onkin operaattorien vuoro toimia. Kun kokoonnumme vuoden päästä uudestaan, toivon että meillä on jokaisella taskussamme kännykkä, jolla voi turvallisesti tunnistautua keskeisiin sähköisiin palveluihin.