Viestintäministeri Suvi Lindén Laajakaista kaikille -hankkeen alueseminaarissa Oulussa

Arvoisat kuulijat, hyvät naiset ja herrat,

Valtioneuvoston viime joulukuussa valtakunnallisesta laajakaistahankkeesta tekemän periaatepäätöksen kannanotot merkitsevät suunnanmuutosta suomalaiseen viestintäpolitiikkaan. Tähän asti periaatteena on ollut, että teleyritykset huolehtivat kattavien ja edullisten viestintäpalvelujen tarjonnasta markkinaehtoisesti. Nyt käytäntö muuttuu. Jatkossa esimerkiksi teleyritysten lupaehtojen tarkempi määrittely ja julkinen tuki viestintäyhteyksien rakentamiseen ovat osa toimenpidevalikoimaa.

Syitä viestintäpolitiikan uuteen suuntaan on useita. Ensiksikin, riittävät viestintäyhteydet ovat nykyisin välttämättömiä; eivät enää ylellisyyshyödyke. Ilman riittäviä viestintäyhteyksiä kansalaiset eivät voi käyttää tietoyhteiskunnan palveluja.

Toiseksi − me suomalaiset olemme perinteisesti olleet sähköisten viestintäverkkojen ja -palveluiden suunnannäyttäjiä. Laajakaistaverkkokin on Suomessa verraten kattava. Jos otamme huomioon sekä kiinteät että langattomat yhteydet, saatavuus kotitalouksille on jo lähellä sataa prosenttia. Nopeiden yhteyksien käytössä olemme kansainvälisesti vertaillen kuitenkin jääneet jälkeen. Esimerkiksi Ruotsissa nopeiden, yli 10 megabitin liittymien osuus kuluttajaliittymistä on moninkertainen Suomeen verrattuna. Tämä muiden saama etumatka meidän on kurottava kiinni ja päästävä takaisin Euroopan ja miksei koko maailmankin terävimmän kärjen joukkoon.

Kolmas syy viestintäpolitiikan uuteen suuntaan liittyy telemarkkinoihin. Eräät teleyritykset ovat suunnitelleet karsivansa kiinteän verkon yhteyksiä haja-asutusalueilla. Viimeistään syrjäseutujen lankaverkon rullalle keräämisen ja kannattamattomien palvelujen lopettamisen uhka herätti kaikki julkisen vallan edustajat miettimään viestintämarkkinoiden ohjauksen muutostarpeita. Varmaankin se on herättänyt myös teleyritykset miettimään liiketoimintansa linjauksia laajemmalta pohjalta ja seuraamaan julkisen vallan toimenpiteitä.

Valtioneuvosto asetti joulukuisessa periaatepäätöksessä laajakaistayhteyksien kehittämiselle kaksi tavoitetta:

Viimeistään vuoden 2010 lopussa jokaisessa vakinaisessa asunnossa sekä yrityksen ja julkishallinnon organisaation vakinaisessa toimipaikassa tulee voida käyttää kiinteää tai langatonta tilaajayhteyttä, jonka tulevan liikenteen välityskyky on keskimääräiseltä nopeudeltaan vähintään 1 megabittiä sekunnissa.

Vuoden 2015 loppuun mennessä lähes kaikkien vakinaisten asuntojen sekä yritysten ja julkishallinnon organisaatioiden vakinaisten toimipaikkojen tulee olla enintään kahden kilometrin etäisyydellä 100 megabitin yhteyden mahdollistavasta valokuitu- tai kaapeliverkosta.

Vuoden 2010 tavoitteen saavuttamiseen ei käytetä budjettirahaa. Yhden megabitin nopeus määritellään sen sijaan yleispalveluksi, jota yleispalveluvelvollinen teleyritys on viimeistään vuoden 2010 lopussa velvollinen kohtuullisella hinnalla tarjoamaan vakinaisiin asuntoihin ja yritysten toimipaikkoihin. Palveluntarjoaja voi valita, millä tekniikalla se yleispalveluvelvoitteen mukaista yhteyttä tarjoaa; toisin sanoen yleispalveluvelvoite on tekniikkaneutraali. Hallituksen esitys viestintämarkkinalain muuttamiseksi tältä osin on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä.

Olen halunnut, että Suomi ensimmäisenä EU-maana nostaa laajakaistayhteyden tarjonnan yleispalveluksi. Suomalainen tietoyhteiskunta on saavuttanut pisteen, jossa laajakaista on laskettava välttämättömäksi perusviestintäpalveluksi, jonka tulee olla kaikkien suomalaisten saatavilla. Yleispalvelutasoisen nopeuden mahdollista korottamista arvioidaan 2010-luvulla.

Vuoden 2015 tavoitteeksi asetetun 100 megabitin tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan myös julkista rahoitusta. Tätä varten hallitus on varannut 66 miljoonaa euroa vuosille 2009−15. Helmikuun alussa eduskunnalle annetussa elvytyslisäbudjettiesityksessä hallitus aikaisti laajakaistahankkeen toteutusta vuodella alkuperäisestä aloitusvuodesta 2010. Vuonna 2009 toteutettaviin pilottihankkeisiin on varattu puoli miljoonaa euroa. Liikenne- ja viestintäministeriö tulee lähiaikoina ilmoittamaan, miten tätä puolen miljoonan euron rahoitusta voidaan hakea pilottihankkeisiin.

Valtiontukea on mahdollista saada viiden viimeisen väestönpeittoprosentin alueella; siis hankkeisiin, joilla väestöpeitto nostetaan 95 prosentista lähelle sataa prosenttia. Näillä alueilla on noin 120 000 kotitaloutta. Taajamiin liikenne- ja viestintäministeriö arvioi nopeiden valokuituyhteyksien syntyvän markkinaehtoisesti. Näin 100 megabitin yhteyksien saatavuuden väestöpeitto kasvaa nykyisestä 75 prosentista 95 prosenttiin. Noin 2 000 muusta asutuksesta erillään sijaitsevaa kotitaloutta eli selvästi alle prosentti väestöstä jää taloudellisista syistä valokuituyhteyksien ulkopuolelle. Niiden yhteydet järjestetään kotitalouskohtaisilla järjestelyillä.

Maakuntien liitoilla on tärkeä rooli laajakaistahankkeen jatkovalmistelussa ja toteutuksessa. Ne arvioivat yhdessä Viestintäviraston ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa tämän vuoden lokakuun loppuun mennessä, minne nopeat laajakaistayhteydet tulee rakentaa markkinaehtoisesti ja missä valokuituyhteyksien rakentamiseen tarvitaan julkista rahoitustukea. Maakuntaliitot tulevat myös kilpailuttamaan julkisella osarahoituksella toteutettavat hankkeet. Haluan jo tässä yhteydessä kiittää maakuntia niiden tärkeästä panoksesta!

EU:n huippukokous päätti pari viikkoa sitten noin yhden miljardin euron elvytysrahoituksesta maaseudun laajakaistayhteyksien rakentamiseen. Suomen haja-asutusalueiden laajakaistahankkeelle tästä saataneen noin 25 miljoonan euron lisärahoitus. EU-rahoituksen ansiosta valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaista kuntien maksuosuutta − kolmannesta − on mahdollista olennaisesti pienentää, jopa viidennekseen. Tämä parantaa merkittävästi kuntien mahdollisuuksia osallistua valokuiturakentamiseen.

Pidän tärkeänä, että kunnat valtiontuen vastineeksi sitoutuvat tietoverkossa tarjottavien julkisten palvelujen käyttöönottoon ja kehittämiseen. Nopeiden yhteyksien kysyntä on nykyisin paljon pienempää kuin tarjonta. Nopeista yhteyksistä ei olla kiinnostuneita, jollei niille ole sovelluksia. Sovelluksia ei puolestaan kannata kehittää, jollei ole kysyntää. Julkisella sektorilla kunnat mukaan lukien on mahdollisuus rikkoa tämä noidankehä tarjoamalla nopeita yhteyksiä hyödyntäviä peruspalveluja tietoverkon kautta. Kysynnän näin lisääntyessä myös kaupallisesti tarjottavat sovellukset yleistyvät.

Haluan edistää nopeiden valokuituyhteyksien käyttöönottoa myös kouluissa ja oppilaitoksissa. Oppilaitoksilla on nykyisin varsin huonot mahdollisuudet tarjota oppilailleen tietoyhteiskunnan edellyttämät perusvalmiudet. Suomen runsaasta 4000 oppilaitoksesta vain alle viidenneksellä on käytössään valokuituyhteys. Ne sijaitsevat pääosin suurissa kaupungeissa. Mielestäni kaikkien Suomen koulujen kaikkiin opetustiloihin tulisi saada valokaapeliyhteys ja nopeita yhteyksiä hyödyntävät laitteet. Näin oppilaitokset voisivat toimia nopeiden tietoliikenneyhteyksien käyttöönoton alueellisina moottoreina ja tietoyhteiskuntakehityksen ”koelaboratorioina”. Oppilaitokset olisivat hyvä alusta nopeita yhteyksiä hyödyntävien palvelujen ja sovellusten kehittämiselle.

Olen kuullut kysyttävän, mihin tarvitsemme 100 megabitin yhteyksiä. Eikö pienemmilläkin nopeuksilla selvittäisi? Minusta kysymys on väärin muotoiltu. Valokuituhankkeessa on kyse kymmenien vuosien investoinnista. Nyt rakennettava verkko on myöhemmin tarvittaessa kohtuullisin kustannuksin päivitettävissä vieläkin nopeammaksi. Valokuitutekniikka on ainoa tekniikka, joka varmasti riittää tarpeisiin myös pitkälle tulevaisuuteen. Asiantuntijoiden mukaan langattomat tekniikat sen sijaan vanhenevat nopeasti. Jos valtio ja kunnat käyttävät kymmeniä miljoonia euroja veronmaksajien rahoja tietoliikenneyhteyksien kehittämiseen, käytettävän tekniikan tulee olla pitkäikäistä.

En millään tavoin halua väheksyä langattomien tekniikoiden rakentamista ja kehittämistä. Päinvastoin. Pyrimme löytämään langattomille tekniikoille uusia ja mahdollisimman käyttökelpoisia taajuusalueita. Uskon vakaasti langattoman laajakaistan voimakkaaseen kasvuun ja nopeuksien kehitykseen. Langatonta laajakaistaa kehitetään ja rakennetaan kuitenkin kaupalliselta pohjalta.

Valokuituyhteyksien rakentaminen tasaa alueellisia eroja viestintäpalvelujen tarjonnassa. Suurissa kaupungeissa kotitalouksille tarjotaan jo nykyisin 100 megabitin tilaajayhteyksiä samalla hinnalla kuin haja-asutusalueella on tarjolla yhden megabitin yhteyksiä. Haja-asutusalueella nopeat yhteydet ovat kuitenkin vähintään yhtä tärkeitä kuin kaupungeissa.

Kun valokuitu on kahden kilometrin päässä, nopea yhteys on haja-asutusalueellakin aidosti saatavilla. Kiinteän tilaajayhteyden kustannukset ovat kohtuulliset; valokuitu kotiin maksaa 2000−3000 euroa. Kuluttaja päättää tilaajayhteyden teknisestä ratkaisusta ja voi halutessaan valita myös hitaamman langattoman yhteyden. Myös langattomien tekniikoiden käyttö helpottuu, kun valokuitu tuodaan lähemmäksi loppukäyttäjää. Pitkät langattomat yhteydet ovat herkkiä sään vaihteluille.

Tietoyhteiskunnan infrastruktuurin rakentamisessa on mielestäni vielä paljon sijaa yhteystyön lisäämiselle niin alan teleyritysten kesken kuin myös alan teleyritysten ja muiden infrastruktuurien rakentajien välillä. Valokuidun rakentamisen yhteensovittaminen maaseudun vesi- ja viemärirakentamiseen on mahdollisuus, joka tulee hyödyntää. Suomessa on meneillään laaja maaseudun vesijohtoverkkojen ja viemäreiden uudistustyö.

Myös tie- ja ratahankkeiden osana toteutettavaa telekaapeleiden rakentamista tulee edistää. Erityisesti tähän on aihetta nyt, kun maahamme laajakaistahanketta toteutettaessa rakennetaan kymmeniä tuhansia kilometrejä valokuituyhteyksiä − suuri osa näistä nimenomaan liikenneväylien varrelle. Minä ja kollegani liikenneministeri Vehviläinen lähetimme joulukuussa teleyrityksille ja väylävirastoille kirjeen pyytäen niitä selvittämään mahdollisuudet fyysisen ja tietoliikenteen infrastruktuurin yhteisrakentamisen lisäämiseen. Teleyritysten ja väylävirastojen vastaukset on nyt saatu ja kun ne on analysoitu, ministeriö tulee päättämään jatkotoimista. Pidän erittäin tärkeänä, että kun uusia liikenneväyliä rakennetaan, niiden rakenteisiin asennetaan samalla valokuitukaapeli tai sen myöhemmän asentamisen mahdollistava suojaputkitus. rakentamisen osuus valokuituyhteyksien kokonaiskustannuksista on jopa 80 prosenttia. Useat rinnakkaiset, eri teleyritysten valokuitukaapelit lisäävät kokonaiskustannuksia ja tienvarsilla tehtävät, usein toistuvat kaivutyöt häiritsevät liikennettä ja aiheuttavat vaaratilanteita.

Tietoliikenneyhteyksien kehittäminen tulee mielestäni ottaa kiinteäksi osaksi maankäytön suunnittelua. Olen tietoinen siitä, että tämä on maankäytön ja tietoliikenneyhteyksien suunnittelun erilaisen aikajänteen vuoksi haasteellista, mutta nykyistä huomattavasti koordinoidumpi toiminta on kuitenkin yhteiskunnan edun mukaista.

Hyvät kuulijat,

Viime aikoina talouden elvyttäminen on ollut paljon esillä. Kuten kaikki tiedämme, tietoliikenneyhteyksien toimivuus on vahvasti sidoksissa koko yhteiskunnan kehitykseen. Yhteiskunta tulee päivä päivältä yhä riippuvaisemmaksi viestintä- ja tietotekniikasta. Viestinnän ja viestinten parissa vietetty aika lisääntyy vuosi vuodelta ja arjen rutiinit perustuvat yhä enemmän sähköisiin palveluihin. Olemme entistä riippuvaisempia sähköisten viestintäverkkojen, tietokoneiden ja tietojärjestelmien toimivuudesta. Usein tuntuu yksinkertaisesti siltä, että mikään ei suju, jos kännykkä, tietokone tai sähköposti pettää. Tästä näkökulmasta katsoen tuntuu selvältä, että tietoliikenneyhteyksien toimivuus on tärkeä kilpailukykytekijä. Tietoliikenteen sujuvuutta parantamalla voimme myötävaikuttaa suomalaisten yritysten kansainväliseen kilpailukykyyn ja osaltaan kompensoida lisäkustannuksia, jotka aiheutuvat pitkistä etäisyyksistä keskeisille markkina-alueille.

Mielestäni tietoliikenneyhteyksien kehittämisen tuo elinkeinopolitiikkaan aivan uusia mahdollisuuksia, joita kaikkia ei vielä edes ole ymmärretty saati sitten alettu järjestelmällisesti hyödyntää. Suomen valokuituprojekti tulee moninkertaistamaan tietoliikenteen saatavilla olevat yhteysnopeudet ennen seuraavan vuosikymmenen puoliväliä. Elinkeinoelämämme saa tästä kilpailuedun, joka meidän on hyödynnettävä ennen kuin kilpailijamaat saavat etumatkamme kiinni. Paras toimintastrategia on etsittävä alan toimijoiden yhteistyönä.

Tutkimusten mukaan tietoliikenneyhteyksien kehittäminen työllistää jopa enemmän kuin perinteisesti elvytykseen käytetyt tiehankkeet. Tähän on syynä se, että tietoliikennehankkeilla − toisin kuin fyysisen infrastruktuurin hankkeilla − on merkittävä sysäysvaikutus elinkeinotoimintaan. Paranevat tietoliikenneyhteydet toimivat piristysruiskeen tavoin. Ne käynnistävät kasvusysäyksen, jonka seurauksena nopeampien yhteyksien vaikutuspiirissä syntyy uusia, pysyviä työpaikkoja muun muassa palvelutuotannossa ja sovellusten kehittämisen parissa. Moottoritien rakentaminen ei sen sijaan mainittavasti edistä esimerkiksi parempien autojen kehittämistä.

Haja-asutusalueiden valokuituhankkeen arvioidaan työllistävän vuosittain noin 500 henkilöä yhteyksien rakentamisen ajan. Kansainvälisten selvitysten mukaan nopeutuneiden yhteyksien sysäysvaikutus elinkeinotoimintaan synnyttää vähintään saman verran ja joissakin olosuhteissa jopa nelinkertaisen määrän pysyviä työpaikkoja sen jälkeen kun uudet yhteydet ovat käytössä.

Toivon, että valtiovallan 100 megabitin periaatepäätös antaa voimakkaan sysäyksen myös kaupallisten laajakaistayhteyksien rakentamiselle ja laajakaistapalvelujen tarjonnan lisäämiselle. Meidän kaikkien alalla toimivien on nyt yhdessä tuumin toimittava vuodelle 2015 asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.

Hyvä seminaariväki,

Näillä sanoilla haluan toivottaa teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi laajakaistaseminaariimme. Luvassa on mielenkiintoinen ja toivottavasti keskusteleva iltapäivä.