Viestintäministeri Suvi Lindén Saimaa Summit -tapahtumassa 8.7.2009

(muutosvarauksin)

Hyvät Saimaa Summitin osallistujat,

Tietoyhteiskunnassa on varmuudella pysyvää vain jatkuva muutos. Muutosta voi – ja pitääkin – johtaa, mutta hallita sitä ei täysin voi.

Uskon, että tietoyhteiskuntakehityksen aiheuttama muutoksen nopeus on tullut jossakin määrin yllätyksenä meille kaikille. Teknologinen kehitys on kyseenalaistanut monet perinteiset tapamme toimia, tehdä työtä ja seurustella keskenämme.

Tällä on suora vaikutus myös elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin ja kansalliseen kilpailukykyyn. Talouden taantuma on omalta osaltaan korostanut muutoksen tarvetta, mutta samalla se on tuonut tarvittavaa lisäpuhtia sen johtamiseen.

Olemme tietoyhteiskunta- ja viestintäsektorilla sopeutuneet kehitykseen melko hyvin. Paikoitellen olemme kuitenkin joutuneet hyväksymään sen, että muutos ei olisi muutos, jos se ei olisi vaikea. Joiltain osin olemmekin joutuneet nostamaan tavoitetasoa merkittävästi, jotta emme putoaisi kehityksen kyydistä. Viime viikolla julkaistu tutkimus e-valmiudesta nosti Suomen 13. sijalta kymmenenneksi. Kärjessä olivat Tanska, Ruotsi ja Norja neljäntenä, siis töitä vielä riittää. Samaisessa tutkimuksessa Suomi oli kuitenkin EU-maiden paras liiketoimintaympäristössään, siis kilpailukykyisin ja houkuttelevin maa yritystoiminnan näkökulmasta. Laajakaistapenetraatiossa olemme aivan kärkeä. Tutkimus käyttä YK:n osallisuus indexia, joka on meille katastrofaalinen; olimme 45. Todennäköisesti tämä aiheuttaa meille useiden sijojen pudotusta kokonaistilastossa. Pohdittava on siis miten edistämme kansalaisten mahdollisuuksia osallistua sähköisesti.

Muuttunut toimintaympäristö vaatii uusia linjauksia. Yksi merkittävä sellainen on ollut kunnianhimoiset tavoitteet sisältävä laajakaistapolitiikkaamme. Maassamme on sitouduttu saattamaan ensi vuoden loppuun mennessä kaikkien kansalaisten saataville yhden megabitin yhteysnopeudet asuinpaikasta riippumatta.

Vuoteen 2015 mennessä kaikki voivat puolestaan halutessaan tilata kotiinsa tai yritykseensä 100 megabitin laajakaistayhteyden. Laajakaistayhteyden määrittely yleispalveluksi, ensimmäisenä maailmassa, on tuonut paljon kiinnostuneita yhteydenottoja ministeriöön. Jatkossa korostuu tarve hyödyntää nämä yhteysnopeudet mahdollisimman tehokkaasti ja synnyttää niiden varaan monipuolista ja laadukasta palvelutarjontaa.

Olemme saanet aikaan tärkeitä edistysaskeleita myös sähköisen tunnistamisen ja sähköisen laskutuksen saralla. Vahvaa sähköistä tunnistamista koskeva lakiesitys on vastikään hyväksytty eduskunnassa ja sähköisen laskutuksen tuottavuushyödyistä on saatu vakuutettua alati kasvava joukko kilpailukykymme kannalta keskeisiä toimijoita.

Maailmaa ei kuitenkaan näilläkään toimenpiteillä saada valmiiksi. Joudumme jatkossa ottamaan yhä enemmän kantaa tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksiin erilaisten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisijana, koskien esimerkiksi väestön ikääntymistä ja ilmastonmuutosta. Meidän on myös terästettävä ymmärrystämme teknologisen kehityksen meille luomista mahdollisuuksista.

On myös tärkeää, että osaamme olla ylpeitä saavutuksistamme. Suomalaiset lukevat eniten Euroopassa verkkolehtiä, käyttävät eniten sähköisiä pankkipalveluita, hankkivat eniten terveyteen liittyvää tietoa verkosta sekä suorittavat eniten opintoihin liittyviä kursseja verkon välityksellä. Yrityksemme käyttävät puolestaan eniten olemassa olevia julkishallinnon sähköisiä palveluita. Meillä on runsas joukko elinvoimaisia tieto- ja viestintäalan yrityksiä, jotka panostavat eniten tutkimus- ja kehittämistoimintaan Euroopassa.

Hyvät naiset ja herrat,

Viestintäalan viimeaikaista kehitystä voisi luonnehtia turbulentiksi. Digitalisoituminen ja median käyttötottumusten pirstaloitumisen vuoksi vakiintuneidenkin toimijoiden on tarkasteltava toimintatapojaan. Maailmalla on ollut nähtävissä viestintämarkkinoiden laskeva trendi ja etenkin Yhdysvalloissa teräviäkin pudotuksia. Olemme kuitenkin nähneet esimerkkejä myös hankkeista, joissa verkossa on ryhdytty toimimaan uusien periaatteiden mukaan ja toiminta on osoittautunut kannattavaksi.

Suomi on melko pitkään välttynyt maailmalla vaikuttaneelta viestintäalan laskevalta trendiltä. Itse asiassa Suomen joukkoviestintämarkkinat ovat viimeisen 20 vuoden aikana yli kolminkertaistuneet. Viime vuosina joukkoviestintä on edustanut noin 2,5 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta. Toisaalta meneillään olevan taantuman vaikutus on ollut terävä; joukkoviestintämarkkinoiden mainostulot ovat tippuneet tämän vuoden tammi – huhtikuun aikana lähes kaksikymmentä prosenttia. Toisen vuosineljänneksen lukuja odotellaan, lienevät yhtä karua kertomaa.

Onko kohtalon ivaa, että teknologinen murros ja laaja talouden taantuma sattuvat yksiin? Näin voidaan väittää. Toisaalta käsissämme oleva tilanne pakottaa tekemään tärkeät päätökset nyt. Ne, jotka ovat valmiita arvioimaan tilanteen uudelleen ja tekemään oikeat johtopäätökset – innovoimaan – tulevat olemaan vahvoilla, kun taantumasta noustaan.

Viestintäala ei ole ainoa, jonka rakenteita digitalisoituminen muuttaa. Verkko on luonnollinen osa nuorten elämää ja jokapäiväistä yhteydenpitoa. He myös odottavat saavansa haluamansa palvelut verkon kautta. Ei ole perusteltua olettaa, että he aikuistuttuaan muuttaisivat tottumuksiaan.

Tietoyhteiskuntakehitys on viestintäalalle suuri haaste, sillä perinteiset toimintatavat eivät tuo menestystä verkossa. Enää yrityksen koko ja maine eivät suoraan johda onnistumisiin. Menestyä voi vain hyvillä, käyttäjälle lisäarvoa tuovilla palveluilla. Menestystarinat perustuvat innovointiin ja vanhojen toimintatapojen muuttamiseen.

Laajalle levinnyt käsitys sisällön ilmaisuudesta verkossa asettaa omat haasteensa liiketoiminnan harjoittamiselle. Toisaalta verkossa on mahdollista saada näkyvyyttä ja tavoittaa monia silmäpareja pienillä kustannuksilla. Mainontaa on mahdollista kohdentaa entistä tehokkaammin ja tehdä se kuluttajien kannalta vetovoimaiseksi. Verkosta on – yksityisyyden suojan rajoissa – myös mahdollista saada paljon ja tarkkaa tietoa eri ilmiöistä ja rakentaa tämän tiedon varaan uusia palvelukonsepteja.

Sanomalehdistö on käännekohdassa; lukijoiden ja mainostajien kiinnostus on siirtymässä printtimaailmasta sähköiseen maailmaan. Lehtitalojenkin pitää luonnollisesti uudistua ja vastata käsillä oleviin haasteisiin säilyttäen kuitenkin vahvuutensa laadukkaan ja kriittisen tiedonvälityksen kärjessä. Lähes reaaliaikaisen sähköisen uutisoinnin ohella myös laadukkaalla ja taustoittavalla journalistiikalla on varmasti edelleen tärkeä tehtävä. Sinällään uutisen saa nopeasti ja vaivattomasti lukuisten eri verkoissa toimivien medioiden kautta. Hyvästä ja laadukkaasta journalismista ollaan valmiita maksamaan; ainakin minä olen. Nopean tiedonvälityksen tuottamat online-uutiset tarvitsevat usein selventävää taustatietoa ja ilmiöitä analysoivaa journalismia. uuden teknologian nopeuden ja perinteisemmän, laadukkaan sanomalehtijutun syvyyden yhdistäminen on mielestäni mahdollista ja toivottavaa. Myös sanomalehtien lukeminen on vielä pitänyt pintansa ihmisten kulutustottumuksissa. Nuorten mediakasvatuksessa pitää tukea nuoren kiinnostusta siihen mitä uutisen taustalla on ja mihin se vaikuttaa. Toivottavasti tulevat sukupolvet eivät tyydy vain uutisotsikoihin.

Paperinen lehti pitää siis vielä pintansa. Tällä hetkellä lehtialaa pohdituttavat myös lehtien jakeluun liittyvät kysymykset. Parhaillaan työskentelee asettamani postilainsäädännön uudistamista pohtiva työryhmä, jossa myös lehtitalot ovat edustettuina. Työryhmän toimeksianto lähtee toisaalta EU:n postidirektiivin voimaansaattamisesta ja toisaalta kansallisista uudistamistarpeista. Lehtijakelu ei lainsäädännöllisesti ole postipalvelu, mutta se kuuluu elimellisenä osana postipalvelujen tarjoamisen prosessia. Näin ollen se tulee ottaa huomioon, kun valmistellaan postitoiminnan lainsäädännön uudistamista. Tavoitteena on varmistaa, että jatkossakin kaikkialle maassamme pystytään tarjoamaan postin yleispalvelua. Odotan, että työryhmä työssään vakavasti arvioi myös mahdollisuuksia ja keinoja, joilla voidaan turvata myös lehtien jakelua.

Monipuolisen ja moniarvoisen viestinnän sekä sananvapauden edistämisen tärkeyttä ei voi koskaan alleviivata liikaa. Muuttuvassa mediamaisemassa erityisen tärkeää on huolehtia siitä, että meillä on oma vahva mediakenttä. Meillä tulee jatkossakin – ja mielellään kasvavassa määrin – olla omia, nimenomaan suomalaisille tehtyjä sisältöjä, jotka palvelevat täällä olevia ja asuvia. Tämän eteen meidän kaikkien tulee tehdä työtä.

Yhtenä valtiovallan tehtävänä on luoda hyvää toimintaympäristöä – pelisääntöjä – viestintäpalveluiden tarjonnalle ja kysynnälle. Pidän tärkeänä sitä, että viestintäkentän toimintaedellytyksiä ja toimintakykyä tarkastellaan kokonaisuutena, kun näitä pelisääntöjä valmistellaan. Tämä kokonaistarkastelu on korostunut juuri nyt, kun arvioidaan Yleisradio Oy:n julkisen palvelun sisältöä ja rahoitusta.

Parlamentaarinen työryhmä – ns. Lintilän työryhmä – luovutti ehdotuksensa julkisen palvelun määrittelystä, rahoituksesta ja valvonnasta huhtikuun lopussa. Raportista annetuissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota muun ohessa julkisen palvelun määrittelyn ja ennen kaikkien valvonnan vahvistamiseen.

Olen tutustunut huolella esitettyihin näkökantoihin. Näkemykseni on, että rajanvetoa sen välillä, mikä on julkista palvelua ja mikä ei, voidaan parhaiten tehdä valvonnan ja ohjauksen kautta, joka konkretisoi käytännössä lain määritelmän. Tällöin luonnollisesti tulee kiinnittää huomiota siihen, mille taholle valvontatehtävä asetetaan ja miten valvontaa käytännössä hoidetaan. Voisiko sanoa, että entisessä elämässä valvonta oli paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa; Yle oli radio- ja tv-toimija, sanomalehdistö hoiti kunniakkaasti omaa rooteliaan tiedonvälittäjänä ja kaupallisilla sähköisillä viestimillä oli oma vahva roolinsa joukkoviestinten kentässä. Kaikilla meni kohtuullisen ja jopa erittäin hyvin ja elettiin eräänlaisessa symbioosissa. Nyt kaikki on toisin. Monikanavaisuus korostuu ja pääsääntöisesti moniosaajat pärjäävät paremmin kuin yhteen jakelukanavaan keskittyneet. Muuttunut viestintäkenttä mielestäni edellyttää, että julkisesti rahoitetun viestintä- ja sisältötalon Ylen palvelujen vaikutusta koko joukkoviestinnän kenttään arvioidaan huolellisesti. Myös mahdollisesti kaikille kotitalouksille tuleva Ylen rahoituksen hoitava maksu edellyttää vahvempaa ohjausta.

Komissio linjasi viime viikolla yleisradiotoiminnan valtiontukea koskevia sääntöjä. Tärkeimpänä muutoksena on vastuuvelvollisuuden ja tehokkaan valvonnan painottaminen kansallisella tasolla. Uutta on myös vaade arvioida uusien mediapalvelujen kokonaisvaikutuksia. Yksi komission päätavoite on säilyttää elinvoimainen viestintäympäristö verkkoviestinnän alalla ja varmistaa, ettei julkisten yleisradioyhtiöiden verkkopalvelut eivät vääristä kilpailua.

Moniarvoisen viestinnän kentän toimintakyvyn turvaaminen on hallitukselle tärkeä tehtävä ja tavoite. Komission linjaus antaa tukea ja eväitä sille tavoitteelle. Tapa, jolla se hoidetaan, on kuitenkin kansallisissa käsissä. Mielestäni siksi tarvitaan julkista keskustelua siitä, miten rakennetaan suomalainen malli valvonnan hoitamiseksi. En usko, että maailmalta on kopioitavissa meille täysin toimiva malli, vaan meidän tulee itse ratkaista nämä kysymykset ja räätälöidä suomalaiseen toimintaympäristöön istuva tapa toimia. Tältä osin työ meillä ministeriössä jatkuu.

Näkemykseni on, että hallintoneuvoston roolia tulee arvioida uudelleen kriittisesti. Saattaa olla, että hallintoneuvostoa toimivampi ratkaisu olisi esimerkiksi itsenäinen yleisradioneuvosto, jonka tehtävänä olisi soveltuvin osin työryhmäraportissa hallintoneuvostolle esitetyt tehtävät. Pidän tärkeänä, että yleisradiotoiminnan ohjauksen ja valvonnan poliittinen kytkös eduskuntaan säilyy. Yleisradio Oy julkisen palvelun tuottajana tulee edelleenkin olla eduskunnan ohjauksessa ja valvonnassa toimiva yritys. Pidän erityisen tärkeänä, että tällaisella yleisradioneuvostolla on riittävät tiedot ja taidot sekä resurssit haastaa Yleisradio Oy:n hallituksen näkemykset ja arvioida itsenäisesti julkisen palvelun tilaa, tavoitteita ja tarkoitusta.

Hyvät naiset ja herrat,

Tietoyhteiskuntakehitys asettaa viestintäalalle merkittäviä haasteita mutta niitä enemmän haluaisin rohkaista teitä näkemään ne mahdollisuudet, joita kehitykseen liittyy. Suomen viestinnän kenttä on monipuolinen ja elinvoimainen ja sillä on kaikki mahdollisuudet uudistua ja vastata ajan haasteisiin.