Viestintäministeri Suvi Lindén Moniarvoinen viestintä 2015 -tilaisuudessa 19.8.

Hyvät naiset ja herrat,

Tervetuloa tähän ”Moniarvoinen viestintä 2015” –keskustelutilaisuuteen. Hieman kryptiseltä kuulostava nimi saattaa herättää kysymyksen tilaisuuden tarkoituksesta. Yksinkertaisesti tässä tilaisuudessa on tarkoitus keskustella siitä, millaiset ovat suomalaisen median tulevaisuuden odotukset ja näkymät; miten käynnissä oleva mediamaailman myllerrys vaikuttaa viestintämarkkinoihin, mitä se tarkoittaa eri toimijoille ja mikä on erityisesti Ylen julkisen palvelun rooli tämän kaiken keskellä. Mielestäni ennen parhaillaan valmistelussa olevien ja erittäin tärkeiden ehdotusten tekemistä on hyvä pysähtyä miettimään, miten voimme muuttuvassa tilanteessa luoda viestintämarkkinoiden kehittymiselle olosuhteet, jotka edesauttavat kaikkien toimijoiden menestystä jatkossa. Suomalaisen viestintäkentän tulevaisuuden kannalta on kriittistä, että sisältöjen tarjonta säilyy moniarvoisena ja monipuolisena. Samalla haluaisin nostaa esille kysymyksen siitä, miten taataan julkinen palvelu kaikille suomalaisille nykyaikaisia kanaviakin hyödyntäen vääristämättä kilpailua ja heikentämättä kaupallisten medioiden toimintaedellytyksiä.

Tämän päivän viestintäpoliittisessa keskustelussa on myös globaali ulottuvuus. Suomalaisen median tilannetta koskevassa keskustellussa emme saa unohtaa sitä, että kilpailu median kuluttajien mielenkiinnosta ja euroista ei ole enää pelkästään kotimaisten toimijoiden välinen asia. Internetin ja laajakaistaverkkojen kehityksen myötä olemme vauhdilla siirtymässä aikaan, jota on kuvattu lauseella ”competing with everyone from everywhere for everything”.

Suomalaiset lehtitalot ovat viime vuosina tehneet erittäin hyviä taloudellisia tuloksia. Taitavan liikkeenjohdon lisäksi tähän on osaltaan vaikuttanut varmasti se, että yhtiöt ovat omien alueidensa mainosmarkkinoilla saavuttaneet lähes monopoliaseman. Olematta sen suurempi ennustaja, voi veikata, että nämä lintukodot järkkyvät myös globaalin media-alan kilpailun kiristymisen ja alalle tunkevien uusien viestintämuotojen vuoksi – siis täysin riippumatta Yleisradion tekemisistä. Erilaiset sosiaalisen median paikallisiin ja alueellisiin asioihin keskittyvät uudet viestintämuodot asettuvat suomalaisten toimijoiden rakentamiin järjestelmiin.

Globalisaation merkittävä trendi on myös television ja internetin sulautuminen yhteen. Uuden sukupolven televisiovastaanottimissa on internet- liittymä. Tiedossa on, että viestintäalan suurilla toimijoilla Yahoolla, Googlella, Microsoftilla, kaikilla Hollywoodin tärkeimmillä tuotantoyhtiöillä sekä BBC:llä ja niin edelleen on suuria suunnitelmia tämän konvergenssin avaamien uusien mahdollisuuksien suhteen.

Toivon siis keskustelua paitsi mediakentän tulevaisuuden odotuksista ja tällä hetkellä ajankohtaisesta julkisen palvelun Yleisradiotoiminnan roolista ja tehtävästä monikanavaympäristössä. Mutta viestintäkentän muutoksessa ei ole kysymys yksin tästä. Internet uusine palveluineen sekä Internetin käytön yleistyminen ja etenkin sen ilmaisuus on muuttanut kansalaisten median käyttötottumuksia ja siihen kohdistettuja odotuksia. Internet vaikuttaa kaikkien medioiden liiketoimintastrategioihin ja toimintatapoihin. Muutos tapahtuu nopeasti ja yhdenmukaistaa eri kanavia. Voisi melkeinpä sanoa, että enää kanavalla ei ole niin väliä. Sen sijaan sisällöllä on. On siis käytävä sisältötuotantokeskustelua - keskustelua sisältötuotannon rahoituksesta ja edellytyksistä.

Suomalainen sisältötuotanto on nähtävä myös osana innovaatiopolitiikkaa. Sille on annettava edellytyksiä säilyä kilpailukykyisenä ja sitä on tuettava monin eri tavoin. Tätä tavoitetta ei luonnollisestikaan edistetä, jos yhdelle keskeisistä toimijoista asetetaan erilaisia kieltoja ja rajoituksia käyttää hyväkseen mm. uusia jakelukanavia. On haettava muita keinoja.

Kuten kaikki tiedämme Yleisradion asemaa ja rahoitusta pohtinut parlamentaarinen työryhmä on ehdotuksensa tehnyt. Reippaasti tiivistäen voisi sanoa, että työryhmän työn painopiste oli Ylen rahoitusmallin pohdinnassa. Sen lisäksi ryhmä ehdotti pientä tarkennusta julkisen palvelun määritelmään. Ylen hallintomallin osalta ryhmä totesi sen olevan jotakuinkin toimiva.

Julkinen keskustelu on vahvasti pyörinyt mediamaksun ympärillä. On täysin oikea-aikaista luopua työryhmän ehdotuksen mukaisesti Ylen rahoituksen sitomisesta televisiovastaanottimeen. Monikanavaisessa jakelumaailmassa tulee ymmärtää, että rahoituksen kohde on nimenomaan Yleisradion sisältötuotanto.

Yleisradion hallintomalliin liittyvää keskustelua on myös käyty, mutta huomattavasti jäsentymättömämmin kuin maksukeskustelua. On esitetty useita eri vaihtoehtoisia tapoja järjestää Yleisradion julkisen tehtävän valvonta. Osa kannattaa BBC-trustin tyyppistä riippumatonta valvontaelintä ja osa luottaa nykyiseen hallintoneuvoston kykyyn valvoa julkista palvelua. Ulkomailta voi ottaa oppia, mutta tavoitteena tulisi olla kansallinen, suomalainen malli, joka istuu meidän mediamaisemaamme ja vastaa meidän tarpeisiimme.

Ministeriössä on kesän aikana hahmoteltu etenemistapoja työryhmän ehdotusten toimeenpanemiseksi. Mediamaksun tai Yle-maksun (miksi sitä nyt sitten halutaankaan kutsua) osalta työryhmän esittämä malli on toteuttamiskelpoinen. Asuntokohtainen, kaikille samansuuruinen maksu on lähtökohdiltaan samansuuntainen kuin nykyinen televisiomaksu, mutta Lintilän työryhmän ehdottama maksu olisi kaikille televisiomaksua maksaneille halvempi. Ongelmana on pidetty sitä, että maksu ei määräytyisi maksukyvyn mukaan. Mediamaksuun on vaikea kytkeä erityisratkaisuja pienituloisille. Budjettirahoitusmalli huomioisi henkilöiden maksukyvyn ja siten on sosiaalisempi tapa rahoittaa julkista palvelua. Erityisesti pienituloisimpien huomioimiseksi myös budjettirahoitusta on selvitetty. Myös budjettirahoitukseen liittyy myös omat ongelmansa.

Pidän tärkeänä, että samalla kun rahoitusmallin toteuttamista valmistellaan, arvioidaan perusteellisesti myös Ylen julkisen palvelun rooli ja siihen liittyen sen valvonta. Yleisradio on tärkeä kansallinen instituutio. Julkinen palvelu on olennainen osa suomalaista mediakenttää. Kysymys kuuluu, miten se voidaan parhaiten sopeuttaa muuttuvaan toimintaympäristöön, jossa sisältöjen välinen kilpailu kovenee ja kanavan merkitys pienenee.

Ylen tarjoamat sisällöt ovat tulevaisuudessa suomalaisten katsottavissa monen eri kanavan kautta. Monikanavaisuus oli myös lähtökohtana parlamentaarisen työryhmän työlle. Erilaisten jakelukanavien kautta Ylen sisällöt saavuttavat kaikki suomalaiset. Siksi on perusteltua, että kaikki osallistuvat Ylen sisältöjen rahoittamiseen. Sen sijaan julkisen palvelun sisältöjen jakelun ja laajuuden kannalta Yleisradion hallintomallia pitää arvioida tarkemmin. Taantuma korostuneesti tuo esiin julkisen palvelun yhtiön toiminnan viestinnän markkinoilla.

Pitkään vallinneen olotilan muuttaminen ei ole helppoa. Julkisen keskustelun valossa tuntuu kuin ennen keskenään hyvinkin voimakkaassa symbioosissa eläneet kaupallinen ja julkinen media olisivat Ylen rahoitusuudistuksen vuoksi joutuneet täysin eri puolille aitaa. Syynä on varmaan jo pitkään pinnan alla vellonut epäselvyys julkisen palvelun roolista ja laajuudesta nimenomaan muuttuvan mediamaiseman osana. Vastakkainasettelun sijaan meidän pitää löytää selkeä työnjako ja oikea tasapaino julkisen ja kaupallisen median välille. Yhteistyökään ei ole kiellettyä pikemminkin suotavaa.

Heinäkuussa annettu komission tiedonanto valtiontukien soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan antaa osviittaa ja ohjaa kansallista valmisteluamme. Sitäkin on tulkittu eri puolilla aitaa eri tavoin. Tiedonantoa on käsitelty jo luonnosvaiheessa eduskunnassa ja lopullinenkin versio on tarkoitus saattaa eduskunnan käsiteltäväksi syksyn aikana. Tässä yhteydessä myös eduskunta voi halutessaan jatkaa parlamentaarisessa työryhmässä alkanutta keskustelua. Sinänsä tiedonanto luo linjaukset sille, miten komissio jatkossa tulee mahdollisiin valituksiin julkisen palvelun osalta suhtautumaan. Komissio ei sinänsä edellytä nykytilanteeseen juurikaan muutoksia. Tiedonannossa annettaan jäsenmaille varsin vapaat kädet järjestää julkisen palvelun tarjonta. Komissio kuitenkin edellyttää, että julkisen rahan käyttö on avointa ja valvottua. Lisäksi julkisen palvelun yrityksen tarjoamien uusien av-palveluiden markkinavaikutukset on arvioitava riippumattoman tahon toimesta. Riippumattomuus tarkoittaa tiedonannossa nimenomaan riippumattomuutta Yleisradion toimivasta johdosta.

Hallituskausi on yli puolenvälin. Ylen rahoitusratkaisut luvattiin selvittää hallitusohjelmassa ja näin on tehty. Parlamentaarinen työryhmä teki yksimielisen ehdotuksen, josta järjestettiin laaja lausuntokierros. Näkemyserot olivat suuret. Ottaen huomioon sekä rahoituskeskustelun että hallintomallista käydyn keskustelun sekä myös komission tiedonannon, olen sitä mieltä, että rahoitusmalli ja hallintomalli on vietävä eteenpäin yhtenä kokonaisuutena.

Nyt pitäisi löytää rakentava tie Ylen hallinnon ja rahoituksen uudistamiseksi. Mikäli tähän ei pystytä, tarkoittaa se käytännössä ratkaisujen siirtämistä seuraaviin hallitusneuvotteluihin. En pidä tätä toivottavana, ja uskon, että sekä eduskunnan että alan toimijoiden ja hallituksen yhteinen näkemys löytyy siten, että rahoitusuudistus toteutetaan yhdessä välttämättömien hallinnollisten uudistusten kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että sekä rahoitus että hallintomalli etenevät osana samaa lainmuutospakettia. Tämä puolestaan tarkoittaa sitä, että uudistukset tulevat voimaan vasta vuoden 2012 alusta vuoden 2011 sijasta. Näin seuraava hallitus voi kautensa alussa määritellä Yleisradion rahoituksen tason. Ministeriössä valmistelu jatkuu syksyn aikana, kuten jo totesin.
Hyvät seminaarin osanottajat,

Sähköinen viestintä muuttaa viestintäympäristöämme niin, että sen vaikutukset tuntuvat merkittävinä myös perinteisessä viestinvälityksessä. Kirjeposti vähenee, kun laskuja välitetään bitteinä eikä paperilla ja kun lomamatkoilta lähetetään multimediaviestejä perinteisten postikorttien sijaan. Sanomalehtikin luetaan yhä useammin verkossa. Tämä on otettava vakavasti huomioon, kun mietitään postitoiminnan sääntelyä. Postipalvelulain uudistamista pohtii parhaillaan asettamani työryhmä, jonka tehtävänä on luonnostella lakiin uuden postidirektiivin tuomat muutokset. Direktiiviä suurempi vaikutus kuitenkin on juuri mainitulla viestintäympäristön muutoksella. Harvaan asuttujen alueiden jakelua hoidetaan kasvavien yksikkökustannusten paineessa, joten postin yleispalvelun turvaaminen on entistä haastavampaa. Viisipäiväinen jakelu on jo direktiivissä taattu, ja se on elinehto erityisesti sanomalehdille. Jotta se saadaan hoidettua, on pohdittava tarkkaan, millaiseksi yleispalveluvelvollisuus kokonaisuudessaan muotoillaan. Tässä työssä on syytä kaikkien muistaa, että joustot saattavat olla tarpeen. On hyvä myös tarkastella luovasti totuttuja toimintatapoja ja miettiä, mitä niiden muutoksilla voitaisiin saada aikaan. Tavoitteenahan on turvata postipalvelut koko maassa.

Media-alalla, kuten ei varmasti millään muullakaan alalla, ole kuitenkaan varaa jäädä liian pitkäksi aikaa odottamaan, mitä uusi maailma tuo tulessaan. Turbulentteina aikoina asioihin on tartuttava tässä ja nyt. Tästä syystä olen kutsunut teidät kaikki tähän tilaisuuteen ja toivon vilkasta osanottoa keskusteluun. Telepuolella asioita usein pohditaan yhdessä. Yhteistyön avulla löytyy helpommin uusia tapoja toimia ja hankaloihinkin asioihin löytyy usein yhdessä helpommin ratkaisu. Digisiirtymä oli oivallinen esimerkki miten joskus eripuolilla pöytää toimivat voivat myös istua saman pyöreän pöydän ympärille ja saada aikaan. Jos yhdessä halutaan yrittää, niin kuin sanonta kuuluu, ministeriö mielellään toimii koollekutsujana.