Viestintäministeri Suvi Lindénin avauspuheenvuoro tv-ohjelmien tekstitysfoorumissa 8.10.2009

Arvoisa yleisö,

Minulla on suuri ilo olla avaamassa tätä seminaaria, jossa käsitellään television roolia tasa-arvoisen tiedon ja kulttuurin välittämisessä. Sen lisäksi, että saamme katsauksen suomalaisen televisio-ohjelmiston tekstittämisestä sekä palvelun tarjoamisen taustoista ja tarpeista, meillä on myös mahdollisuus kuulla Ruotsin, Hollannin ja Iso-Britannian kokemuksista ja käytännöistä. Näissä maissa tekstityspalveluja tarjotaan tällä hetkellä hyvinkin laajasti ja uskon, että näiden maiden kokemuksista on meille paljon hyötyä omia ratkaisuja tehdessämme.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun ministeriöni avaa näin laajan keskustelun television esteettömyys- ja saavutettavuus näkökulmasta. Asiaa on valmisteltu ministeriöni viestinnän esteettömyystyöryhmässä, jonka tehtävänä on nostaa esteettömyyskysymysten näkyvyyttä viestintäsektorilla ja etsiä keinoja havaittujen puutteiden korjaamiseksi. Sekä työryhmän että muiden tahojen keskusteluissa on tullut esille, että vaikka itse aihe on ollut esillä jo pitkään, hyvin vähän konkreettisia toimenpiteitä television saatavuuden parantamiseksi on vuosien kuluessa pystytty tekemään. Toivon, että tämä puute saadaan korjattua.

Ilmaisunvapaus ja mahdollisuus ottaa vastaan tietoja ovat yhteiskuntaan osallistumisen keskeisiä tekijöitä. Tiedonkulun ja viestinnän jatkuva kehittyminen muuttavat kansalaisten keskinäistä vuorovaikutusta, asiointia ja palveluiden saantia. Sananvapaus kuuluu jokaiselle. Sen toteutumisesta on lainsäätäjän huolehdittava.

Perustuslaillisen näkökulman lisäksi on syytä muistaa, että Suomi on allekirjoittanut (joskaan ei vielä ratifioinut) YK:n vammaisten oikeuksia käsittelevän sopimuksen. Sopimus velvoittaa jäsenmaita toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimet joilla varmistetaan, että vammaiset henkilöt voivat vastaanottaa ja välittää tietoja ja ajatuksia yhdenvertaisesti muiden kanssa. Sopimuspuolten tulee toteuttaa kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen, että vammaiset henkilöt voivat seurata televisio-ohjelmia saavutettavassa muodossa.

Myös Euroopan Unionin AV-direktiivissä on todettu, että ”Vammaisten ja ikääntyneiden oikeuteen osallistua ja integroitua yhteisön yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään kuuluu erottamattomana osana mahdollisuus käyttää audiovisuaalisia mediapalveluja. Keinoina tähän saatavuuteen pääsemiseksi olisi käytettävä muun muassa viittomakieltä, ohjelmien tekstitystä, äänikuvausta ja helppolukuisia valikkoja.”

Nämä oikeudet eivät kuitenkaan ole toteutuneet täysimääräisesti yhteiskunnassamme.

Jotta vammainen henkilö voisi täysipainoisesti integroitua yhteiskuntaan, tulee hänellä olla mahdollisuus osallistua yhteiskunnan kulttuurielämään. Jotta vammaiset ihmiset voisivat säilyttää tai saavuttaa itsenäisyytensä, heidän on voitava elää mahdollisimman täyttä elämää vuorovaikutuksessa yhteiskunnan muiden jäsenten kanssa. Myös audiovisuaalisen median on heijastettava yhteiskunnan koko monimuotoisuutta.

Vammaiset henkilöt eivät ole ainoa ihmisryhmä, joka jää helposti syrjään suomalaisen kulttuurin piiristä ja tiedonvälityksen valtavirrasta. On olemassa kasvava joukko ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta pysty hyödyntämään muiden saatavissa olevaa tietoa eivätkä osallistumaan yhteiskunnalliseen elämään kuten suuri osa meistä. Tällaisia usein erityisryhmiksi kutsuttuja ihmisjoukkoja ovat myös muun muassa ikääntyvät ja osa maahanmuuttajista. Väestön ikääntyessä ja monikulttuurisuuden lisääntyessä tarve näiden ryhmien erityispalveluille tulee lisääntymään.

Audiovisuaalisen median rooli nyky-yhteiskunnassa on merkittävä. Televisio toimii edelleen vahvana tiedon- ja kulttuurin välittäjänä. Moni välituntien, työpaikkojen ja ystäväpiirien kahvipöytäkeskusteluista käydään edellisenä iltana nähdyn televisio-ohjelman sisällöstä. Vaalikeskustelut, saippuasarjat, poliittiset debatit ja tosi-tv -ohjelmat puhuttavat meistä monia. Tällä hetkellä tietyt väestöryhmät jäävät kuitenkin näiden keskusteluiden ulkopuolelle.

Olemme sitoutuneet aktiivisesti parantamaan kansalaistemme mahdollisuuksia tasavertaiseen osallistumiseen ja yhteiskunnalliseen integroitumiseen. Ei ole kenenkään etu, että osa kansalaisistamme syrjäytyy osasta yhteistä tiedonvälitystämme ja kulttuuriamme. Asiaan on saatava huomattava parannus mahdollisimman nopeasti.

Yksi keino parantaa kansalaistemme osallistumismahdollisuuksia suomalaiseen yhteiskuntakeskusteluun on television esteettömyyden parantaminen. Ohjelmien tekstittäminen on pitkään ollut osa suomalaista televisiokulttuuria. Vieraskieliset ohjelmat on Suomessa totuttu näkemään tekstitettyinä, toisin kuin useissa muissa maissa. Tekstittämisen ansiosta lähes kaikki ovat voineet seurata vieraskielisiä televisio-ohjelmia.

Suomenkielisten ohjelmien kohdalla tilanne on kuitenkin varsin erilainen. Ensimmäinen suomenkielinen tekstitetty ohjelma (Aikapoika ja mono) lähetettiin vuoden 1983 alussa. Parissa vuosikymmenessä tekstitettyjen suomenkielisten ohjelmien määrä on noussut, mutta edelleen varsin suuri osa suomenkielistä ohjelmistoa jää monelle saavuttamattomaksi.

Tällä hetkellä suomenkielisten televisio-ohjelmien tekstitystä tarjoaa ainoastaan Yleisradio. Tekstitettyjen ohjelmien osuus kotimaisesta tv-ohjelmatarjonnasta on noin 30 prosenttia. Tässä osuudessa eivät ole mukana esimerkiksi lastenohjelmat, musiikkiohjelmat ja urheiluohjelmat, joten kokonaisohjelmamäärästä laskettuna prosenttiosuus on vielä pienempi.

Kaupalliset kanavat tekstittävät puolestaan vain vieraskieliset ohjelmansa, jotka muodostavat suurimman osan näiden kanavien ohjelmatarjonnasta. MTV3:n ohjelmistosta noin 55% on vierasperäistä. Nelosen vuosittaisesta lähetysmäärästä ulkomaista ohjelmaa on noin 70%, SubTV:n tarjonnasta peräti 86%. Koko ohjelmistoa tarkastellen tekstitysmäärä on siis melkoisen hyvä, mutta suomenkielisten ohjelmien osalta varsin vaatimaton.

Yhteiset keskustelut alan toimijoiden kanssa ovat vahvistaneet sen, ettei kukaan kannata tiettyjen ihmisryhmien syrjäyttämistä televisiotarjonnan sisällöistä. Erimielisyyksiä ovat sen sijaan aiheuttaneet tietyt kysymykset kunkin toimijan roolista näiden palveluiden tarjoamisessa, palveluihin tarvittavan laitteiston ja lisähenkilöstön määrä ja kustannukset, sekä tämän hetkisissä kanavanipuissa käytettävissä olevan siirtokapasiteetin rajallisuus. On myös keskusteltu tavasta, jolla ohjelmatekstitystä ja muita television esteettömyyttä edistäviä palveluita tulisi Suomessa lisätä ja kysytty kenen kustannusvastuulla näiden palveluiden tuottaminen on.

Vaikka televisio-ohjelmien tekstittämisellä on Suomessa melko pitkät perinteet, ei meillä ole tuotettu asiaa koskevia tutkimuksia juuri lainkaan. Tämän vuoksi myös osa tekstittämiseen liittyvistä vastauksista on jäänyt avoimiksi tai vähintään epämääräisiksi. Parantaaksemme sekä omaa että yleistä tietoisuutta television tekstittämis-, selostus- ja tulkkauskysymyksistä, ministeriöni on vastikään teettänyt kaksi erillistä selvitystä. Selvitykset helpottavat jatkokeskustelua tarjoten meille perustiedon tietyistä käytännön kysymyksistä, kuten käytettävissä olevasta tekniikasta ja kustannuksista.

Teettämiemme selvitysten mukaan tekniikan osalta voidaan todeta, että kotimaisten ohjelmien ohjelmatekstityksen käyttöönotto kaupallisilla kanavilla edellyttäisi näiden kanavien siirtymistä niin sanotusta kuvaan poltetusta tekstityksestä erilliseen digitaaliseen DVB-tekstitykseen. Tämä muutos tulee mitä todennäköisimmin oleman kehityksen suunta joka tapauksessa, eivätkä uuden tekniikan käyttöönottokustannukset selvityksen mukaan olisi ylitsepääsemättömiä. Tekstityksestä aiheutuisi kanaville kustannuksia, jotka olisivat noin prosentin luokkaa toimijoiden liikevaihdosta. Suurimman kustannuksen muodostaisi edelleen tekstittämisen taustalla oleva työvoima.

Ihmistyövoimaa ei tällä hetkellä pystytä vielä korvaamaan millään keinolla. Automaattista puheentunnistusta kehitetään niin maailmalla kuin Suomessa ja edistystä on tapahtunut, mutta tekstitystä ei vielä saada toteutettua automaattisesti. Pidän kuitenkin tärkeänä, että puheentunnistuksen mahdollisuuksia tutkitaan ja järjestelmien kehittämiseen löytyy jatkossakin tekijöitä.

Toinen polttava kysymys kohdistuu kanavanipuissa olevan kapasiteetin rajallisuuteen. Lisäpalveluiden toteuttaminen vaatisi jonkin verran lisäkapasiteettia, mutta uskon että asia on hoidettavissa kanavanippujen B ja C ohjelmistolupia järjestelemällä.

Suomessa on hyvä ja kattava nopeiden tietoliikenneyhteyksien tarjonta. Pidänkin tärkeänä, että ohjelmatekstitys- ja äänitekstityspalvelujen tarjonnassa on mahdollisuus hyödyntää myös tietoverkon mahdollisuuksia. Verkon kautta on mahdollista palvella erityisryhmiä tehokkaasti ja joustavasti. Verkko saattaa olla toimiva väline myös pikauusintojen ja tekstitettyjen suorien lähetysten välittämiseen, joiden kohdalla haaste on erityisen suuri.

Hyvä yleisö,

Emme voi jättää huomiotta vaikeaa taloudellista tilannetta, joka heijastuu media-alan yritysten toimintaan ja toimintaedellytyksiin. Tänä vuonna tapahtunut televisiomainonnan supistuminen 13 prosentilla ja koko mediamainonnan vajaalla 20 prosentilla on karu tosiasia, joka tuntuu kaupallisen viestinnän arvoketjun kaikissa portaissa.

Vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi monissa yrityksissä joudutaan jäädyttämään investointeja ja hidastamaan palveluiden kehitystä. Elämme kieltämättä haastavaa aikaa, jota kuvaa suuri teknologinen murros yhdistettynä vaikeaan taloustilanteeseen. Voikin olla, että harkittavaksi tulee myöhemmässä vaiheessa esteettömyyttä edistävien palvelujen tarjoamisen tukeminen julkisen palvelun tavoin. Näin etenkin siinä tapauksessa mikäli toimilupapolitiikkaa aikanaan uudistettaessa siirrytään aiempaa kaupallisempaan suuntaan.

Nyt tarvitaan kuitenkin nopeampia keinoja esteettömän television edistämiseksi. En halua, että Suomi profiloituu maana, jossa vain näkevillä, kuulevilla ja nuorilla on täysimääräinen mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja suomalaiseen viihde- sekä kulttuurielämään.

Sen vuoksi olen käynnistänyt lainsäädäntöhankkeen, jossa selvitetään suomen- ja ruotsinkielisten ohjelmien tekstitysmahdollisuuksia. Tavoitteena on, että merkittävän osan yleisöstä tavoittaviin suomen- tai ruotsinkielisiin televisio-ohjelmiin liitetään asteittain ohjelmatekstitys. Vieraskielisiin ohjelmiin liitetään äänitekstitys, joka perustuu olemassa olevaan tekstitysaineistoon.

Samalla kun annetaan lakiehdotus ääni- ja tekstityspalvelusta, tarkastetaan kaapelioperaattoreiden ohjelmistojen siirtovelvoitetta. Tällä hetkellä siirtovelvoitteen piirissä ovat julkisen palvelun kanavien lisäksi vapaasti vastaanotettavat kaupalliset kanavat. Siirtovelvoitetta ehdotetaan rajattavaksi niin, että kaapelioperaattoreiden tulee jakaa verkoissaan julkisen palvelun kanavien lisäksi ne valtakunnalliset televisiokanavat, joihin on liitettävä ääni- ja tekstityspalvelu. Lakiesitykset on tarkoitus viedä eduskuntaan heti alkuvuodesta.

Näkö- ja kuulorajoitteisten palveluissa julkisen palvelun Yleisradion on luontevaa edetä suunnannäyttäjänä. Monipuolisen ja moniarvoisen viestintäympäristön takaamiseksi on kuitenkin tärkeää, että myös kaupalliset televisiotoiminnan harjoittajat tarjoavat tekstitys- ja äänitekstityspalveluja ainakin osassa ohjelmistaan.

Tähän saakka tekstitys ja äänitekstitys on ehkä hieman virheellisesti nähty lähinnä ylimääräisenä kulueränä. Maailmalta saadut kokemukset osoittavat kuitenkin, että ohjelmien tekstitys saattaakin avata ohjelmille uusia käyttöyhteyksiä myös normaalikuuloisten parissa. Pitää muistaa, että väestön ikääntymisen seurauksena myös suuret yleisöt tulevat hyötymään tekstityspalveluista aiempaa enemmän. Tekstityspalvelut ovat tärkeä tuki myös maahanmuuttajille suomen kielen omaksumisessa.

Televisio on usein läsnä myös tilanteissa, joissa sen ääntä ei voi käyttää. Tällaisia tiloja ovat muun muassa ravintolat, ostoskeskukset, joukkoliikennevälineet, sairaalat ja muut laitokset. Tekstitys parantaa television käytettävyyttä näissä tilanteissa. Tekstityspalvelujen todellinen käyttäjämäärä on potentiaalisesti huomattavastikin suurempi kuin ehkä alun perin on ajateltu.

Käynnissä oleva tekstityshanke on erittäin tärkeä ja uskon, että siitä hyötyy yleisön lisäksi koko suomalainen audiovisuaaliala.

Toivotan teille innostavaa seminaaria päivän asiantuntijoiden parissa.