Viestintäministeri Suvi Lindén Kaupunkilehtien liiton 50-vuotisjuhlassa 17.10.2009

Viestintäministeri Suvi Lindén Kaupunkilehtien liiton 50-vuotisjuhlassa 17.10.2009
(muutosvarauksin)

Hyvät juhlavieraat

Viisikymmentä vuotta sitten Suomi oli taloudellisesti ja myös henkisesti hyvin erilainen maa kuin tänään. Kansakunnan taloudellista vaurautta ilmaiseva bruttokansantuote henkeä kohti on nyt lähes neljää kertaa suurempi kuin viisikymmentäluvun lopussa. Maa- ja metsätalous työllisti tuolloin vielä 34 prosenttia työvoimasta, kun vastaava prosentti vuonna 2008 oli 6,5.

Elintaso Ruotsissa oli tuolloin bruttokansantuotteella mitattuna noin 44 prosenttia korkeampi kuin Suomessa. Tänään olemme Ruotsin kanssa lähes samalla tasolla.

Viisikymmentäluvun lopulla Suomi oli kuitenkin jo muuttumassa maatalous-Suomesta teollisuuteen ja palveluihin nojaavaksi Suomeksi. Lasse Liemola oli suuri nimi nuorten keskuudessa, mutta myös rajumpi amerikkalainen rock - Elvis , Bill Haley ja muut – teki tuloaan ja muokkasi myös suomalaisen nuorison musiikkimakua, mikä kertoo siitä, että niukkuudessa elänyt maa oli henkisestikin avautumassa.

Viisikymmentäluvun loppu ja kuusikymmentäluvun alku olivat voimakasta sisäisen maastamuuton ja rakentamisen aikaa. Yksityisen kulutuksen lisääntyminen, elintason nousu ja kaupungistuminen loivat osaltaan perustan kaupunkilehdistön syntymiselle ja kehittymiselle. Suomalainen yhteiskunta ja sen myötä elänyt ja hengittänyt kaupunkilehdistö ovat kuluneina vuosikymmeninä nähneet monia nousuja ja laskuja. Suomi on edennyt harppauksin jälkimoderniksi eurooppalaiseksi tietoyhteiskunnaksi, jonka rakentamisessa kaupunkilehdillä on ollut oma tärkeä panoksensa.

Hyvät juhlavieraat

Meidän kaikkien tiedossa on se, että suomalainen yhteiskunta elää jälleen voimakkaan muutoksen aikaa.

Vaikka meillä kaikilla on aihetta tuntea kiitollisuutta ja pientä ylpeyttäkin Suomen taloudellisesta ja henkisestä menestyksestä, meidän on syytä nähdä se, että menneet saavutukset eivät ole tae tulevasta menestyksestä, vaikka ne luovat sille hyvän pohjan. Edessämme on runsaasti kansalliseen kilpailukykyyn liittyviä mittavia haasteita, joihin vastaaminen vaatii meiltä kaikilta työtä, jatkuvaa uudistumista ja halua tarttua uusiin mahdollisuuksiin.

Maailmantalouden heilahtelujen lisäksi Suomen kansantaloutta ravistelee myös syvä rakennemuutos, jonka tärkein moottori on viestintäteknologian ja sen sovelluksen, Internetin nopea ja yllätyksiä täynnä ollut kehitys.

Internetin käyttäjien määrä on jo yli miljardin ja määrä räjähtää lähivuosina kahteen miljardiin. Internet on luonut perustan lähes tyhjästä singahtaneiden jättiyritysten, kuten Google synnylle ja aivan uudenlaisten palvelujen – Facebook, Habbo,eBay ja niin edelleen – leviämiselle miltei kaikille elämänalueille.

Viestintäteknologian ja siihen perustuvien palvelujen kiihtyvä kehitys ja tämän kehityksen aikaansaamat rakenteelliset muutokset koskettavat mitä suurimassa määrin Suomea ja suomalaisia yrityksiä. Myös kaupunkilehdistöä.

Mielestäni meillä ei kansakuntana kuitenkaan ole mitään syytä synkkyyteen, vaan perusteltuja syitä nähdä uusi maailma suurena mahdollisuutena. Itse asiassa on jopa niin, että lähivuosien suuria kansallisia ongelmiamme, kuten väestön ikääntymistä ja terveydenhuollon kustannusten voimakasta kasvua, ei voida ratkaista muutoin kuin tieto- ja viestintäteknologian tehokkaamman käytön ja uusien innovaatioiden avulla. Mahdollisuudet eivät tietenkään toteudu ilman tahtoa, tekoja ja näkemyksellistä, poikkihallinnollista tietoyhteiskuntapolitiikkaa.

Viime kesänä julkaistiin useita tutkimuksia, joissa arvioitiin eri maiden tietoyhteiskuntakehitystä. Näiden tutkimusten perusteella voidaan yleisesti ottaen sanoa, että Suomi on edelleen maailman johtavia tietoyhteiskuntamaita, vaikka asemamme on joillakin osa-alueilla laskenut muutamia pykäliä. Tässä yhteydessä on kuitenkin korostettava myös näiden tutkimusten tekijöiden perussanomaa: Missään maassa tieto- ja viestintätekniikkaa ei hyödynnetä likimainkaan niin hyvin ja tehokkaasti kuin olisi mahdollista, eikä millään maalla ole varaa laiminlyödä jatkuvaa kehitystyötä. Eräs alue, jossa meillä on erityisesti aihetta itsetutkiskeluun, on tieto ja viestintätekniikan mahdollisuuksien hyödyntäminen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Olemme tässä asiassa selvästi jäljessä esimerkiksi Ruotsia.

Itse asiassa näen tässä, eli suomalaisten pienten ja keskisuurten yritysten nostamisessa tietoyhteiskunnan kärkeen (jonkinlaisen keskitetyn tieto- ja viestintätekniikkapulssin avulla), erittäin suuria mahdollisuuksia. Tieto- ja viestintäteknologian mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen tällä elinkeinoelämän alueella ja sen yhdistäminen pkt –yrityksissä olevaan innovaatio- ja osaamispotentiaaliin, saattaisi hyvinkin olla se uusi Nokia –lainausmerkeissä - , jota Suomen talouden pelastajaksi on aika ajoin haikailtu.

Mutta kysymys on myös asenteista ja tässä kohdin juuri kaupunkilehdistö, jolla on tiivis kosketuspinta suomalaiseen yrittäjäkuntaan ilmoitustilan tarjoajana ja myös mediana, voi tehdä paljonkin Suomen uudistumisen ja taloudellisen nousun hyväksi.

Hyvät kuulijat

Suomi on vahva lehtimaa. Lehtien kuluttajina olemme maailman kärkimaiden joukossa. Sanoma- ja aikakauslehtien vahva asema suomalaisessa viestintäkulttuurissa ei ole sattumaa. Sen takana on epäilemättä se, että lehdissä arvostettu journalistista laatua. Toisin kuin monissa muissa maissa Suomessa myös lehtien tuotantojärjestelmiä ja lehtiä mainosvälineinä on aktiivisesti kehitetty.

Tänä ”sähköistyvänä” aikakautena uskon vahvasti siihen, että suomalaiset haluavat edelleen nauttia ”analogisesta” käyttöliittymästä eli paperisesta lehdestä. Suomalaiset sanomalehdet ja myös aikakauslehdet ovat viime vuosikymmenininä pystyneet pitämään lukijansa suhteellisen hyvin. Koska kyse on fyysisestä tuotteesta, tarvitaan toimiva ja kustannustehokas jakelujärjestelmä – olipa sitten kyseessä perinteinen postin päiväkanto, erillinen varhais- tai muu jakelu taikka noutopiste.

Uuden viestintäteknologian ja Internetin rakenteita muuttava voima näkyy erityisen selvästi juuri viestintäalalla. Merkille pantavaa on kehityksen nopeus. Useat lehdet olivat muutama vuosi sitten vielä hyvin kannattavia. Tämä media-alan murros alkoi jo ennen finanssisektorin ongelmien paljastumista ja sitä seurannutta taloudellista taantumaa. Tiedossa on, että lehtiyhtiöissä kaikkialla maailmassa mietitään kiivaasti uusia liiketoimintamalleja ja Internet-strategioita. Ikävä kyllä näyttää siltä, että yleispätevää ohjetta siihen, kuinka nykyiset tulovirrat tai nykyinen kannattavuustaso voitaisiin säilyttää, ei ole vielä löytynyt.

Aamuisin kotiin tuleva sanomalehti on ollut itsestäänselvyys suomalaisissa kotitalouksissa, vaikka lehtien levikit ovat lievästi laskeneet. Tähän liittyy välillisesti myös kuluneella viikolla otsikoihin noussut Viestintäviraston päätös Itella Oyj:n säänneltyjen palvelujen hinnoittelusta. Päätöksessään virasto muun ohella totesi, että yhtiön yleispalvelutuotteiden hinnat eivät ole postipalvelulain vaatimalla tavalla kustannuksiin sovitettuja.

En tässä yhteydessä käy päätöstä sen tarkemmin ruotimaan, koska kyseessä on toimivaltaisen viranomaisen päätös, johon päätöksen saaja voi hakea muutosta valittamalla. Kyseessä on pitkä prosessi, jota viime kädessä ratkotaan oikeusteitse. Karkeasti ottaen on kyse siitä, miten postitoiminnan harjoittamisen kustannuksia jyvitetään säännellyille yleispalvelutuotteille, lähinnä kirjeille, ja sääntelyn ulkopuolella olevalle lehtien jakelulle.

Asettamani laaja asiantuntijatyöryhmä on loppuvuodesta 2008 asti valmistellut uuden postidirektiivin toimeenpanoa kansallisesti ja muutoinkin arvioinut postilainsäädännön muutostarpeita. Työryhmä työskentelee tiiviisti ja sen on määrä tehdä ehdotukset tammikuun 2010 loppuun mennessä. Työryhmän asialistalla voidaan sanoa siis olevan kaikki postitoiminnan harjoittamiseen liittyvät kysymykset aina yleispalvelun sisällöstä ja rahoituksesta postitoimialan yleisiin pelisääntöihin saakka.

Lähtökohta on, että postin yleispalvelu turvataan jatkossakin ja postitoiminnan markkinoista tulee nykyistä kilpaillummat. Työryhmän tehtävä ei ole helppo. Suurin muutosvoima postitoiminnassa tällä hetkellä on toimintaympäristön muutos, jota vasten tarvittavia toimia tulee peilata. Sähköinen viestintä valtaa alaa perinteiseltä postitoiminnalta ja vähentää lähetysvolyymejä. Samaan aikaan kilpailu kiristyy. Sähköisen viestinvälityksen muodostaman kilpailun lisäksi kakkua on pyrkimässä jakamaan myös uusia fyysisen viestintävälityksen toimijoita.

Postitoiminta on volyymibisnestä eli mitä enemmän jaettavaa, sen halvempaa jakaminen per lähetys on. Tämän volyymin ylläpitämisessä on lehdillä – niin sanoma- kuin aikakauslehdillä – merkittävä rooli. Tässä yhteydessä on kuitenkin huomattava, että lehtien jakelu ei tällä hetkellä kuulu yleispalveluun eikä postipalvelulain säädöksiä sovelleta siihen. Tästä syystä lehtien jakeluun liittyvät kysymykset ovat sinänsä lainsäädännön valmistelun kannalta ongelmallisia. Työryhmän tulee luonnollisesti ottaa kantaa siihen, tulisiko lehtien jakelu sisällyttää lain soveltamisalaan tai jopa yleispalveluun. Tavoitteena tulee olla se, että lehden kanto kotiin useamman kerran viikossa ei tulisi kohtuuttoman kalliiksi samalla kun kirjeitä lähetetään ja kannetaan kotiin entistä vähemmän.

Työryhmän työn ollessa kesken on vielä liian aikaista sanoa, millaisiin ehdotuksiin työryhmä on päätymässä. Toivon, että työryhmä pystyy rakentamaan tasapainoisen ehdotuksen, joka luo edellytykset fyysisen jakelutoiminnan kehittämiselle tarpeiden mukaisesti. Tavoitteena tulee olla, että Itella olla varteenotettava sanomalehtien jakaja jatkossakin. Ei ole syytä lähteä säätämään lakia, joilla tämä tehtävä vaarantuu. Vähintään yhtä tärkeää on myös säilyttää valinnanvapaus lehdelle omaa jakelijaa valittaessa.

Hyvät juhlavieraat

Taloudellinen taantuma ja viestintäteknologian kehitys on kolhinut pahasti myös suomalaista mediaa. Mainonnan määrä on vähentynyt tammi - elokuussa liki 20 prosentilla. Selvää on, että lehtien omistajat ja työntekijät ovat huolestuneita tulevaisuudestaan. Sanoma- ja myös kaupunkilehtien osalta suuri kysymys on tunnetusti ollut suhde Internetiin. Verkkoa ei voi sivuuttaa, mutta toistaiseksi kukaan ei ole keksinyt yleispätevää keinoa, kuinka Internetin kontaktit muutettaisiin lehtien pienenevät mainostulot korvaavaksi liikevaihdoksi. En sitä ole keksinyt minäkään.

Mielestäni kaupunkilehtien ei kuitenkaan ole mitään syytä heittää kirvestä kaivoon. Ensinnäkin paperilehti on edelleen hyvä käyttöliittymä. Internet on opettanut varsinkin nuoremmat ikäryhmät niin sanottuun ilmaiskulttuuriin, mikä suosii mainosrahoituksen varassa eläviä kaupunkilehtiä edellyttäen, että lehdet kehittävät sisältöänsä ja pitävät sen kiinnostavana. Toiseksi Suomen kaupunkilehdistön perusarvot ahkeruus, luovuuden kunnioittaminen, paikallisuus ja luja yrittäjyys ovat arvoja, joilla on puskettu vaikeiden aikojen läpi ennenkin ja joilla pärjätään varmasti myös Internet-aikana.

Uskon, että kaupunkilehdet pärjäävät parhaiten teknologian murroksen ja talouden laskusuhdanteen puristuksessa. Kaupunkilehdellä on selkeä oma paikkansa juuri paikallisten uutisten kertojana. Kun maakuntalehdet kilpailevat samalla viivalla koko mediakentän kanssa myös valtakunnallisten uutisten tarjoajana, keskittyy kaupunkilehti ruohonjuuritason uutisointiin, joka kiinnostaa lukijaa aina. Tämän paikallisuuden ilmentäjänä verkko tukee painettua sanaa oivalla tavalla. Jätän kuitenkin teidän - oman alanne asiantuntijoiden - arvioitavaksi sen, kuinka suuri rooli kaupunkilehdillä tulisi Internet-maailmassa olla.

Valtioneuvoston ja omasta puolestani toivotan juhlivalle liitolle ja sen jäsenlehdille onnea ja menestystä.