Viestintäministeri Suvi Lindén Viestintäfoorumissa 2.2.2010

Viestintäministeri Suvi Lindén Viestintäfoorumissa 2.2.2010
Viestintäpolitiikan linjat 2010-luvulla

Arvoisat viestintäalan toimijat ja vaikuttajat,

Olen iloinen nähdessäni tämänvuotisessa Viestintäfoorumissamme näin paljon osallistujia ja tuttuja kasvoja. Teemamme on tänä vuonna ”parempaan tulevaisuuteen”. Tämä tavoite mielessäni, käsittelen puheessani kolmea ajankohtaista viestintäpolitiikan kokonaisuutta:

Ensiksi:

- Kilpailun avaaminen on aihe, joka ei koskaan vanhene. Historian ensimmäinen taajuushuutokauppa, millä eväin eteenpäin? Kilpailun edistämistä tarvitaan myös maanpäällisessä televisioverkkotoiminnassa. Entä mitä uutta on odotettavissa ohjelmistotoimilupien ja internettelevision osalta?

Toiseksi:

- Hallituksen esitys siirtovelvoittesta eli must carrystä on valmis annettavaksi. Käyn läpi esityksen pääpiirteet.

Kolmanneksi:

- Miten laajakaistan yleispalvelun ja haja-asutusalueiden laajakaistahankkeen toimeenpano etenee.

Ensimmäisenä muutama sana kilpailun avaamisesta maltillisten hintojen taajuushuutokaupoilla ja televisioverkkotoiminnassa.

Maamme viestintäpolitiikan historian ensimmäinen taajuushuutokauppa järjestettiin viimevuoden lopussa. Päätös taajuushuutokaupan järjestämisestä oli varsin huomattava poliittinen linjanmuutos. Epäilijöitä oli ja vastustusta aiheuttivat karmaisevat kokemukset viime vuosituhannen vaihteen UMTS-huutokaupoista, joissa monet teleyritykset riehaantuivat huutokaupoista ja koko toimialan kehitys oli vähällä hyytyä.

Viestintämaailma on kuitenkin kovin muuttunut kymmenessä vuodessa. Markkinoille on välttämätöntä antaa aikaisempaa suurempi joustavuus valita tarjottava palvelu ja käytettävä tekniikka. Toimiluvan betonoiminen yhdelle markkinatoimijalle 20 vuodeksi kuuluu vanhanaikaiseen työkalupakkiin. Meillä on oltava mekanismit taajuuksien siirtämiselle mahdollisimman tehokkaaseen käyttötarkoitukseen myös toimilupakauden aikana. Näistä lähtökohdista – osana hallituksen laajempaa laajakaista-avausta – päätettiin runsas vuosi sitten taajuushuutokauppakokeilusta.

Nyt olemme yhtä kokemusta rikkaampia. Mielestäni huolella valmisteltu ja taiten toteutettu huutokauppakokeilu antaa hyvän pohjan arvioida, voidaanko huutokauppamenettelyä laajentaa myös muihin valtioneuvoston myöntämiin verkkotoimilupiin. Vasta vuosien kuluttua voidaan tehdä kokonaisarvio huutokaupan vaikutuksista, mutta jo nyt mielestäni voidaan lausua, että toteutetun kaltainen maltillisten hintojen huutokauppa sopii Suomeen.

Taajuusasiat ovat olleet paitsi huutokauppojen muodossa myös yleisemmin tämän hallituksen tärkeimpiä viestintäpolitiikan työvälineitä. Monet tehdyt päätökset pohjustavat tietä vuoteen 2016. Tuolloin päättyvät televisiotoiminnan toimiluvat ja vuodesta eittämättä tulee tv:n supervuosi ja johon on varauduttava hyvissä ajoin etukäteen. Tulevina vuosina television taajuustarve vähenee, kun lähetystoimintaa siirtyy entistä enemmän vaihtoehtoisiin jakeluteihin. Samaan aikaan tiedämme, että mobiiliviestinnän taajuustarve jatkaa kasvuaan.

Viestintäpolitiikan avulla on tarkoitus vauhdittaa markkinoiden kehitystä. Haluttuun lopputuloksen päästään useimmiten parhaiten, jos markkinatoimijoille onnistutaan tarjoamaan sopivassa määrin paitsi ”keppiä” myös ”porkkanaa”. Jos joku pitää teleyrityksiä koskevan yleispalvelupäätöksen toteuttamista ”keppinä”, silloin ”porkkana” voisi olla matkaviestinnän taajuustarpeiden huomioon ottaminen vuoden 2016 televisiomarkkinoiden remontissa. Jotta päätöksentekoon aikanaan on riittävät eväät, haluan selvityttää, olisiko teknisesti mahdollista ottaa televisiotaajuuksien 700-kaista mobiilikäyttöön vuoden 2017 alusta lukien? Mikä olisi tämän taajuusalueen käytettävyys ja miten se vaikuttaisi televisiotoimintaan?

Hyvä seminaariväki,

Myös televisioverkkomarkkinoilla on lähdetty määrätietoisesti liikkeelle kilpailun edistämiseksi viestintäpolitiikan keinoin. Ensimmäisenä askeleena verkkokilpailun avaamisessa valtioneuvosto myönsi viime vuonna kaksi teräväpiirtotelevision verkkotoimilupaa DNA:lle. Nyt meillä on Digitan lisäksi toinen toimija tarjoamassa maanpäällisen televisiotoiminnan tarvitsemaa kapasiteettia. Varsinaista kilpailua ei vielä tällä päätöksellä saatu aikaiseksi. Digita tarjoaa verkoissaan sd-lähetyksiä ja DNA teräväpiirtolähetyksiä.

Parhaillaan ministeriössä valmistellaan päätöksiä, joilla myönnetään verkkotoimiluvat yhteen valtakunnalliseen ja yhteen laajennetun pääkaupunkiseudun käsittävään kanavanippuun. Keskeisenä kriteerinä myös näiden päätösten valmistelussa on kilpailun edistäminen.

Kuten totesin suurin osa televisioverkko- ja ohjelmistotoimiluvista päättyy vuoden 2016 lopussa ja parin vuoden sisällä meillä on edessämme televisiomarkkinoiden kokonaisuuden arviointi.

Television siirtyminen internetiin pienentää jollakin aikavälillä jakelukustannuksia ja antaa mahdollisuuden entistä tehokkaampaan taajuuksien käyttöön. Laajakaistatelevisio avaa uusia mahdollisuuksia vuorovaikutteisuuteen ja tarjoaa kuluttajalle riippumattomuuden ajasta ja paikasta. Palvelun internet-pohjaisuus mahdollistaa myös samojen sisältöjen käytön erilaisissa päätelaitteissa, kuten televisiossa, matkaviestinnässä tai kannettavassa tietokoneessa. IPTV mahdollistaa monipuolisten televisiopalveluiden ulottamisen aiempaa laajemmalle yleisölle sekä näin edistää kilpailua televisiopalveluissa ja niiden jakelussa.

Internet muuttaa televisiotoiminnan pelikenttää ja pelin sääntöjä samalla tavalla kuin se on tehnyt ja tekee monilla muilla toimialoilla. Kehitys näyttää tapahtuvan nopeammin kuin on odotettu.

Olen perustanut äskettäin laaja-alaisen IPTV:n lähitulevaisuutta pohtivan työryhmän. Sen tehtävänä on luoda näkyvyyttä jo käynnistetyille IPTV-palveluille ja selvittää mahdolliset esteet IPTV:n yleistymiselle. Lisäksi haetaan konkreettisia ratkaisuja internet-tv:n laajentumisen esteiden poistamiseksi sekä pohditaan edellytyksiä yhteisen ja helposti saavutettavan tarjonnan avaamiselle. Kaapelitelevision alueelliset monopolit ovat olleet yksi keskeinen este internettelevision leviämiselle. Haluan muun ohessa varmistua, etteivät alueelliset kaapelitelevisiot muodostu IPTV:n yleistymisen esteeksi. Jos markkinat eivät kehity, toimenpiteisiin on ryhdyttävä.

Miksi erityisesti näemme vaivaa vauhdittaaksemme yhtä jakelukanavaa IPTV:tä? Tarvitsemme kansalaisille lisäarvoa tuovia sisältöjä verkkoihimme. Ensin ne syntyvät viihde- ja elämyspuolelle. Vain siten saamme kansalaiset hankkimaan nopeita laajakaistoja. Jos tyydymme sähköiseen asiointiin; laskujen maksamiseen verkossa ja sähköpostin lähettämiseen, niin oletettavaa on, että nopeat yhteydet eivät yleisty. Hyvä infra mahdollistaa levitessään monenlaiset vaativatkin julkisen sektorin palvelut. Nyt kehotan vilkuilemaan niin Viroon kuin Ruotsiin, jossa kansalaiset saavat monipuoliset palvelut laajakaistatelevisiosta. Suomi jää kansainvälisissä vertailuissa auttamattomasti jälkeen nopeiden laajakaistayhteyksien käytössä ja mielestäni tämä johtuu heikosta palvelu- ja sisältötarjonnasta. Tähän pitää ennen muuta kiinnittää huomiota.

On selvää, että mediakentän mullistukset vaikuttavat syvällisesti toimilupapolitiikkaan ja sen pohjana olevaan poliittiseen sisältöohjaukseen. Vapaa ja rajoittamaton pääsy kaikkiin verkkoihin on sananvapauden näkökulmasta toivottavaa. Niin kauan kun niukkuus taajuuksista vallitsee, toimilupaohjauksesta luopuminen on vaikeaa. On kuitenkin selvää, että maksutelevision yleistyessä ja yleisöjen pirstoutuessa, sisältöihin perustuva toimilupaohjaus tulee ennemmin tai myöhemmin tiensä päähän.

Kuten jo totesin uusi tv-operaattori, DNA, on aloittamassa teräväpiirtolähetykset maanpäällisessä verkossa vielä tämän vuoden aikana. Ohjelmistotoimiluvat DNA:n verkkoon myönnetään lähiaikoina. Ratkaisua harkittaessa lähtökohtana pidetään viestinnän monipuolisuutta sekä toiseksi sisältöjen aitoa teräväpiirtoisuutta, joka houkuttelee asiakkaita uusiin verkkoihin. Televisioverkkokilpailun kannalta on tärkeää, että uusi toimija saa hyvän lähdön liiketoiminnalleen.

Ohjelmistotoimilupien kannalta tuleva kevät on kaiken kaikkiaan kiireinen. Sisältöjä tarvitaan kaikkiin uusiin kanavanippuihin. Töitä teettää myös B- ja C-kanavanippujen kanavien toimilupien jatkaminen, kunhan asian mahdollistava laki hyväksytään eduskunnassa. Tällä hetkellä teräväpiirto- ja standarditelevisio muodostavat vielä erilliset markkinat. Erityisesti uuden F-kanavanipun toimiluparatkaisua harkittaessa pohditaan mahdollisuutta sijoittaa teräväpiirto- ja standarditelevisio-ohjelmistoja samaan kanavanippuun, jolloin terävä- ja standarditelevisio-ohjelmavirran lähettäminen ”lomittain” tulisi mahdolliseksi.

Nykyisten kaupallisten radioiden viisivuotiset toimiluvat päättyvät vuoden 2011 lopussa. Kaupallisten radioiden toimiluvat tulevat haettaviksi ennen kesää. Kartoitamme parhaillaan taajuuksia ja haemme verkkoratkaisuja. Taajuuksien tehokkaammalla niputtamisella voidaan saada uutta jaettavaa. Lähivuosina nähdään myös, miten uudet jakelukanavat vaikuttavat radioon. Tästä syystä kovin pitkiä kaupallisten radioiden toimilupakausia ei tällä kierroksella ole odotettavissa.

Hyvät kuulijat,

toisena kokonaisuutena haluan puheessani nostaa esiin televisiolähetysten siirtovelvoitteen eli ns. must carryn, jota koskeva lainsäädäntö päättyy tämän vuoden elokuussa muiden kanavien paitsi Yleisradion osalta.

Ministeriössä on valmisteltu esitys uudeksi lainsäädännöksi siirtovelvoitteen osalta. Lähtökohtana on päivittää siirtovelvoite vastaamaan EU:n uudistunutta yleispalveludirektiiviä. Sen mukaan siirtovelvoitteen edellytyksenä on ohjelmistojen yleisen edun mukaisuuden lisäksi vammaisille katsojille tarjottavat lisäpalvelut, kuten ohjelmien tekstitys ja äänitekstitys.

Uuden lain mukaan siirtovelvoite koskisi Yleisradion lisäksi niitä valtakunnallisia televisiokanavia, joilla on erityinen valtakunnallinen peittovelvoite ja, joilla on velvoite tarjota ääni- ja tekstityspalvelua. EU edellyttää 40 % peittoa yleisömäärissä, joka rajaa siirtovelvoitteen vain kaapelitelevisioverkkoihin. Siirtovelvoitteen piiristä poistuvien kanavien jakelu kaapeliverkossa perustuu jatkossa sopimuksin. Tästä huolimatta toivon, että ohjelmistotarjotin ei supistu vaan nopean laajakaistaverkon leviäminen ja uusien kaapelitoimijoiden mukanaan tuoma kilpailu jakeluteistä takaa sen, että suosikkiohjelmat ovat katsojiensa ulottuvilla. On kuitenkin varauduttava siihen, että tämä ratkaisu muuttaa televisiokenttää ja voi aiheuttaa joidenkin kanavien maksullisuuden kaapeliverkossa.

Vammaisyleisöjen palveluja on yritetty pitkään edistää vapaaehtoisin toimin ilman merkittävää edistystä. Tästä syystä nyt ehdotetaan velvoittavaa sääntelyä ääni- ja tekstityspalveluista. Yleisradion tulee tekstittää kuulovammaisille kaikki suomen- ja ruotsinkieliset ohjelmansa ja katsotuimpien kaupallisten kanavien, MTV3:n ja Nelosen puolet ohjelmistaan vuoteen 2016 mennessä. Lisäksi kanavien tulee tarjota vastaaviin osuuksiin vieraskielisistä ohjelmista kuvailutulkkaus tai tekstiaineistoon perustuva äänitekstitys.

Televisiotoimijoille aiheutuvat kustannukset on esityksessä rajattu yhteen prosenttiin niiden liikevaihdosta. Mielestäni ehdotettu ratkaisu on kohtuullisen tasapainoinen ja oikeasuhtainen niin palveluiden käyttäjien, kuin televisiotoimijoidenkin kannalta.

Televisio- ja radio-ohjelmiston vaihtoehtoisten jakeluverkkojen kehitys ja jakelukanavien lähentyminen edellyttää mielestäni tekijänoikeuslainsäädännön tarkastelua. Vanha analogiseen maailmaan rakennettu tekijänoikeuslainsäädäntö ja sopimuskäytäntö törmäävät jatkuvasti muuttuneeseen monikanavaiseen ympäristöön. Lähes kaikki sisällöt jaellaan monikanavaisesti, sen pitäisi näkyä sopimusperiaatteiden muutoksena.

Näin linjasi myös opetusministeriön asettama monikanavatyöryhmä, kun se esitti harkittavaksi sopimuslisenssiin perustuvan lisensioinnin ohjaamista teknologianeutraaliin suuntaan. Toisin sanoen tekijänoikeusjärjestöjä kannustettaisiin sopimaan asioista niin, että esimerkiksi internettelevisiosta muodostuisi kuluttajalle muiden jakelukanavien rinnalla varteenotettava vaihtoehto. Tämä tukisi kansallista laajakaistahanketta ja lisäisi nopeiden yhteyksien houkuttelevuutta.

Arvoisa viestintäfoorumi,

kuten puheeni alussa mainitsin, kolmanneksi kokonaisuudeksi nostan haja-asutusalueiden laajakaistahankkeen joka on käynnistynyt maakunnissa.

Jo nyt voidaan sanoa, että tämä hallituksen vuosi sitten tekemä linjaus on tullut todelliseen tarpeeseen. Maakunnat ja kunnat ovat ottaneet konseptin innostuneesti vastaan. Ne ovat ehdottaneet yhteensä noin 800 hanketta, jotka kilpailutetaan ja toteutetaan tulevina vuosina. Laajakaistahankkeen valmistelu on ollut niin maakunnille kuin valtionhallinnollekin iso ponnistus, koska julkista tukea käytetään tässä mittakaavassa ensimmäisen kerran laajakaistayhteyksien rakentamiseen. Uusien menettelyjen kehittäminen on työlästä.

Olen harvoin nähnyt hallituksessa mistään asiasta niin suurta yksimielisyyttä kuin laajakaistayhteyksien kehittämisestä. Hallitus on sitoutunut vahvasti periaatepäätöksen täytäntöönpanoon. Toivon, että teleyritystenkin hoitavan oman osuutensa osallistumalla aktiivisesti muun muassa kilpailutuksiin.

Teleyritysten velvoitteet ovat lisääntymässä mm. laajakaistan yleispalveluvelvoitteen myötä. Laajakaistan yleispalvelun konsepti on dynaaminen ja yleispalvelun tasossa otetaan huomioon markkinoiden kehitys ja teknis-taloudellinen toteutettavuus. Olemme päättäneet yleispalvelun tasoksi vuonna 2010 1 Mbit sekunnissa.

Itse olen valmis arvioimaan jopa yleispalvelun korottamista. En pidä lainkaan mahdottomana, että yleispalvelunopeus vuoteen 2012 mennessä olisi jo 2 Mbit sekunnissa.

Päätös yhden megabitin yleispalvelusta oli historiallinen ja maailmanlaajuisestikin ensimmäinen laatuaan. Yleispalvelun käytännön toteutus edellyttää nyt kaikilta yhteen hiileen puhaltamista. Jokainen tässä projektissa mukana oleva hyötyy ja korostan, että eivät vähiten operaattorit. Hyvä infrastruktuuri luo edellytykset vaativillekin nopeita yhteyksiä tarvitseville palveluille. Teleoperaattorit, joiden palveluiden käyttöaste nousee näkevät kasvun kysynnässä.

Suomalaisella viestintäpolitiikalla on luotu operaattoreille suotuisat toimintaedellytykset. Taajuudet on annettu vastikkeetta käyttöön eikä alaa ole rasitettu erityisillä veroilla. Myös huutokaupat suunniteltiin siten, että hinnat jäivät maltillisiksi. Ei liene kohtuutonta toivoa, että operaattorit omalta osaltaan puolestaan sitoutuvat kansallisen viestintäpolitiikan keskeisiin tavoitteisiin. Olen erittäin pettynyt, että Telia Sonera ja Digita ovat valittaneet yleispalvelupäätöksestä ja näin vaarantaneet viestintäpolitiikkamme tällä hetkellä tärkeimmän tavoitteen toteutumisen. Kovin valitettavaa on, että vuosia hyvässä hengessä jatkunut yhteistyö saa pahan lommon. Korostan, että tavoitteista vallitsee harvinaisen suuri kansallinen yhteisymmärrys eikä niistä tulla tinkimään.

Lopuksi vielä muutama sana tietoyhteiskuntatyön etenemisestä.

Viestintäministerinä olen tällä hallituskaudella koordinoinut tietoyhteiskuntapolitiikkaa. Kokemus kertoo, että koordinointivalta ei ole toimivaltaa. Oman toimivaltani puitteissa, viestintäverkkojen kehittämisessä, on edistytty maailmaennätysvauhtia. Moni tietoyhteiskuntaa eteenpäin vievä päätös ei kuitenkaan ole viestintäministerin käsissä. Valitettavaa on, että eri ministeriöt kehittävät omia toimialojaan itsenäisesti eivätkä tietoyhteiskuntanäkökulma ja hallinnon kehittämisen näkökulma aina kohtaa.

Käytännön työssä olemme kuitenkin jo pitkällä. Laajakaistat, mobiilitunnistaminen ja hallinnon sähköinen asiointi etenevät. Olemme luvanneet ja luoneet teleoperaattoreille lainsäädännölliset puitteet sähköiselle tunnistamiselle ja nyt odottelenkin mobiilivarmenteen lanseerausta. Ministeri Brax on luvannut tuoda sähköisen asioinnin lain eduskuntaan keväällä. Tämä laki mahdollistaa sähköiset viranomaispäätökset kuluttajan valitsemaan, vahvan tunnistamisen kriteerit täyttävään sähköpostiin. Sähköisen asioinnin palvelukokonaisuuksia käsitellään helmikuun talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

Johdollani laaditaan parhaillaan uutta tietoyhteiskuntastrategiaa. Sen keskeisin tavoite on löytää lääkkeet Suomen tietoyhteiskuntakehityksen vauhdittamiseen ja antaa raamit seuraavan hallituksen tietoyhteiskuntatyölle. Strategian keskeisiä teemoja tulevat olemaan mm. yhteiskunnan tuottavuuden lisääminen tieto- ja viestintäteknologian avulla, laadukkaiden yhteyksien saattaminen jokaisen kansalaisen ulottuville, aito käyttäjätarpeisiin vastaaminen sekä tiedon saatavuus ja avoimuus. Strategiassa korostuu myös tarve uudistaa valtionhallinnon roolia, siten että hallinto toimisi vahvana ohjaajana ja uuden palvelukehityksen mahdollistajana. Siilomaisesta toimintatavasta on päästävä vahvaan konserniohjaukseen niin kunta- kuin valtiotasollakin.