Takaisin

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen Energianeuvonnan vuosipäivässä Helsingissä 13.11.2012

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen Energianeuvonnan vuosipäivässä Helsingissä 13.11.2012

Ajankohtaista liikenne- ja viestintäministeriöstä

Hyvät energianeuvonnan osaajat! On ensimmäinen asumisen, korjaamisen ja liikkumisen energianeuvonnan yhteinen vuosipäivä. Se on pieni, mutta kuitenkin tärkeä askel kohti energiatehokkaampaa yhteiskuntaa. Energiatehokkuutta taas tarvitaan, jotta saisimme niskalenkin aikamme suurimmasta ympäristöongelmasta, ilmastonmuutoksesta.

Suomi on kansainvälisesti ja Euroopan unionin jäsenenä sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Suomen tulee vähentää mm. liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä 16 prosentilla vuoteen 2020 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Haastavaan tavoitteeseen pääseminen vaatii paitsi siirtymistä uusiutuviin polttoaineisiin ja entistä vähäpäästöisempään teknologiaan, myös muutoksia ihmisten liikkumistottumuksissa.

Tottumuksiin vaikuttaminen on varsin uusi näkökulma suomalaisessa liikennepolitiikassa. Liikennepolitiikka ei meillä vanhastaan ole yrittänyt puuttua liikenteen kysyntään, vaan kysyntään on yritetty vastata sellaisena kuin sitä on ollut. Uusi tai leveämpi väylä on liian usein ollut patenttivastaus kaikkiin liikenneongelmiin. Ilmastonmuutos yhdessä niukkenevien resurssien ja tuontienergiaan liittyvien haasteiden kanssa on kuitenkin siirtämässä liikennepolitiikan painopistettä suoraviivaisesta kysyntään vastaamisesta siihen, että kysyntää koetetaan suunnata ja hillitä.

Uusi liikennepolitiikka pyrkii vähentämään yksin omalla autolla ajamista sekä lisäämään kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen suosiota erityisesti kaupunkiseuduilla. Se edistää paitsi liikenteen energiatehokkuutta, myös liikenteen sujuvuutta, turvallisuutta ja liikenteen muiden ympäristöhaittojen vähentämistä - kaikki kärpäset yhdellä iskulla.

Uuden liikennepolitiikan suuntaviivat on kirjattu eduskunnan hyväksymään vuoden 2012 liikennepoliittiseen selontekoon. Selonteko liittää liikennepolitiikan laajempaan yhteiskunnalliseen yhteyteen. Liikennepolitiikka on tärkeä osa yhteiskuntapolitiikkaa - ei pelkästään väylänrakentamista ennustetun tarpeen mukaisesti. 2010-luvun liikennepolitiikalla on saatava aikaan koko yhteiskunnan toimintaa tukevia ratkaisuja entisellä tai jopa entistä vähemmällä rahalla.

Valaiseva esimerkki vanhan ja uuden liikennepolitiikan eroista löytyy pääkaupunkiseudulta. Suunnittelutoimisto Smith & Polvinen teki 1960-luvulla Helsingille laajoihin tutkimuksiin ja ennusteisiin perustuvan liikennesuunnitelman. Jälkikäteen on nähty, että laskelmat olivat hyviä ja monet ennusteista, esimerkiksi auton-omistuksen kehittyminen, toteutuivat. Suunnitelmassa oli kuitenkin yksi perustavanlaatuinen vika: se oli tehty lähes yksinomaan autoliikenteen sujuvuuden näkökulmasta. Suunnitelma ei ottanut huomioon ympäröivää yhteiskuntaa.

Liikenne-ennusteiden pohjalta mukaan Smith halusi mitoittaa katuverkon niin, että liikenne olisi sujuvaa. Smithin mukaan Kruununhaan pääväylä, Liisankatu, piti muuttaa nelikaistaiseksi moottorikaduksi ja purkaa sen tieltä arvokas talorivi toiselta puolelta katua. Sama kohtalo olisi ollut Eiran Tehtaankadulla. Kaupungin edustalle Kruunuvuorenselälle olisi noussut valtava betoniramppien monumentti moottorikatujen risteykseen.

Laajalla sydämellä ymmärtäen se oli ehkä liikennepolitiikkaa, mutta yhteiskuntapolitiikkaa se ei ollut. Kaupunginvaltuusto onneksi kaatoi suunnitelman. Se halusi laajentaa näkökulmaa ja miettiä ruuhkaongelmaan muitakin ratkaisuja kuin hulppeita väyliä. Kaupunki päätyi kehittämään joukkoliikennettä, jolla uusien väylien rakentamispaine purkautui.

Hyvät kuulijat! Uuden liikennepolitiikan keskeisiä ajatuksia on siis liikenteen kysynnän ohjaaminen ja hillitseminen. Vahvasti pitää korostaa, että kysynnän hillitsemisellä ei tarkoiteta liikkumisen vapauden rajoittamista. Kysymys on liikkumisen pakon vähentämisestä.

Liikkumisen pakko syntyy hajautuneesta yhdyskuntarakenteesta ja lähipalveluiden puuttumisesta. Kun asunnot, työpaikat ja palvelut sijaitsevat kaukana toisistaan, auto ja sillä liikkuminen muuttuvat ihmisille välttämättömyydeksi. Jos kansalaiselta itseltään kysyttäisiin, hän todennäköisesti kuitenkin hankkisi tarvitsemansa palvelut mieluummin läheltä kuin kaukaa - olettaen, että palveluiden laatu myös lähellä olisi hyvä. Sama pätee myös työpaikkoihin: jos maailma olisi täydellinen, töihin ei tarvitsisi päivittäin pendelöidä kymmenien kilometrien takaa. Moni sietää hyvin pitkiäkin työmatkoja, mutta ani harva niitä taitaa rakastaa.

Eheässä yhdyskunnassa palvelut, työpaikan ja asunnon voi saavuttaa helposti ja kaupunkilaisen arki sujuu. Maankäyttöä, asumista ja liikennettä on etenkin suurissa kaupungeissa suunniteltava rinta rinnan. Eheässä yhdyskunnassa voi myös kävellä ja pyöräillä päivittäin, koska välimatkat ovat niitä ajatellen sopivia. Jouk-koliikennekin kannattaa paremmin, kun asiakaspohja on riittävän tiheä.

Ihmisten valintoihin voidaan vaikuttaa mm. liikkumisen ohjauksella, jos vaihtoehtoja on tarjolla. Näkyvin osa liikkumisen ohjausta ovat erilaiset netissä, kännykässä tai joukkoliikennepysäkkien infotauluissa toimivat reitti-, aikataulu- tai häiriötietoihin liittyvät neuvontapalvelut. Liikkumisen ohjaus on kuitenkin myös muuta: aktiivista tiedon tarjontaa vaikkapa uudelle asuinalueelle muuttaville tai tietyn työpaikan väelle, räätälöityjen liikkumissuunnitelmien tekemistä ja kampanjointia. Liikkumisen ohjaus vie tiedon henkilöauton vaihtoehdoista kuluttajalle jopa silloin, kun kuluttaja ei tätä tietoa tule itse kaivanneeksi. Liikkumisen ohjauksen ote on aktiivinen, mutta keinot pehmeitä.

Liikkumisen ohjaus myös yhdistää tietoa eri liikennemuotojen aikatauluista, hinnoista ja reiteistä. Aiemmin kestävän liikkumisen osa-alueita on edistetty erikseen, vaikka kestävä liikkuminen tarjoaa vaihtoehtoja henkilöautolle nimenomaan kokonaisuuksina. Arjen matkat ovat usein ketjuja, joissa tarvitaan useampia liikennemuotoja. Matka voi alkaa kävellen, pyörällä, omalla autolla tai lin-ja-autolla ja jatkua sitten vaikkapa junalla. Olennaista on, että tietoa kestävästä liikkumisesta on saatavilla kootusti ja helposti ja että ihmisillä on motivaatiota niiden käyttämiseksi. Tällaisen tiedon kokoaminen ja vieminen kuluttajalle vaatii uudenlaista toimijoiden yhteistyötä.

Hyvät kuulijat! Hallitus on ohjelmassaan kiinnittänyt erityistä huomiota poikkihallinnollisuuteen. Yhteiskunnan ongelmien ratkaisuna nähdään monipuoliset ja laaja-alaiset toimet vain yhden sektorin tavoitteita optimoivien toimien sijasta. Paitsi liikennesektorin sisällä, yhteistyötä tarvitaan lisää myös muiden hallinnonalojen ja toimijoiden kanssa.

Energianeuvontaakin tehdään yhteistyössä hallinnonalojen kesken. Sen ansiosta kuluttajalla on mahdollisuus saada kulloiseenkin tilanteeseen ja tarpeeseen oikeaa ja ajantasaista tietoa - liittyypä aihe rakentamiseen tai peruskorjaukseen, erilaisiin asumisratkaisuihin ja sen vaikutukseen energiankäyttöön tai liikkumiseen. Toivotan siis energianeuvonnalle ja energianeuvojille antoisaa ja idearikasta seminaaria - hyvän synergian ja yhteistyön merkeissä!