Takaisin

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen SSP Yhtiöt Oy:n 125-vuotisjuhlaseminaarissa 24.4.2012

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen SSP Yhtiöt Oy:n 125-vuotisjuhlaseminaarissa 24.4.2012

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen
SSP Yhtiöt Oy:n 125-vuotisjuhlaseminaari 24.4.2012


Tietoliikenne, sen sääntely ja yhteiskunta

Arvoisat juhlavieraat! Minulla on ilo tuoda liikenne- ja viestintäministeriön tervehdys ja lämpimät onnittelut SSP Yhtiöille, joka tänään juhlii 125 vuoden taivaltaan.

Keksimisensä jälkeen puhelin rantautui hyvin pian Suomeen. Sen jälkeinen vuosikymmen oli Suomessa kiivasta paikallisten puhelinlaitosten perustamisen aikaa ja tässä aallossa syntyi myös Salon Seudun Puhelin. Ilmiö oli vielä tuolloin niin uusi, että telesääntelylle, viestintäpolitiikasta puhumattakaan, ei noihin aikoihin juuri ollut tarvetta. Muutaman pykälän pituinen keisarillisen majesteetin armollinen julistus ehdoista, joilla telefoonijohtoja saadaan maahan asentaa ja käyttää, oli annettu vuonna 1886, ja se riitti hyvin luomaan puitteet telemarkkinoille. Nyt normeja on moninkertainen määrä. Vielä takavuosina telealalla kyseltiin, miten on mahdollista, että telealan niin sanottu liberalisointi on vaatinut niin paljon lisää pykäliä ja viranomaisvaltaa.

Vappuna, viikon kuluttua, teletoimintalain voimaantulosta on 25 vuotta. Laki mullisti suomalaiset telemarkkinat. Alan sääntelijä oli siihen saakka ollut valtion posti- ja telelaitos, joka itse oli toimialan määräävä toimija. Uusi laki perusti kuitenkin vahvan, itsenäisen telehallinnon ja salli telepolitiikan, jota määrätietoisesti harjoittamalla maahan luotiin telemarkkinat 1980-luvun lopulta alkaen.

Viestintäpolitiikan keskeinen tavoite on ollut edistää viestinnän infrastruktuuria ja tietoyhteiskuntapalveluiden tarjontaa ja kysyntää pääsääntöisesti markkinaehtoisesti. On vaikeaa kuvitella, että kymmenkunta telefoonijulis-tuksen pykälää mitenkään enää riittäisivät markkinoiden terveiksi pelisäännöiksi.

Hyvät kuulijat! Ei hyvä lainsäätäjämme ole tosiaankaan pahuuttaan ja yritysten kiusaksi halunnut säännellä viestintää. Viestintäpalveluista on vain tullut sen kaltaisia perushyödykkeitä, että on koettu välttämättömäksi varmistaa niiden saatavuus, laatu ja hinta. Tätä kehitystä on ollut omiaan ruokkimaan se, että valtion ja käyttäjien keskinäisesti omistamien teleyritysten omistusrakenne on muuttunut. Markkinataloudessa palveluiden käyttäjien ja teleyritysten omistajien intressit voivat joskus joutua ristiriitaan.

Vasta viimeisen vuosikymmenen aikana teleyhteyksien yhteiskunnallinen merkitys on kasvattanut ne merkittävän poliittisen mielenkiinnon kohteeksi. Nykypäivänä teletoiminta on vähintään yhtä paljon yhteiskuntapolitiikkaa kuin tekniikkaa. Teleyhteyksien ja palveluiden tarjonta on digitaalisen talouden kivijalka.

Niinpä voi vähän kärjistäen sanoa, ettei pykälien ydintarkoitus ole teleyritysten liiketoiminnan tekeminen mahdollisimman hyväksi bisnekseksi. Kysymys on myös siitä, miten kaikki ihmiset ja elinkeinoelämä saadaan ottamaan käyttöön uusia palveluita ja siten hyötymään uudesta taloudesta. - En tosiaan tarkoita, että pykälien tarkoitus olisi myöskään tehdä teleyritysten toimintaa mahdot-tomaksi.

Viestintäpolitiikka ei ole viestintäalan elinkeinopolitiikkaa. Viestintäpolitiikalle teleyritykset ovat väline, joka palvelee yhteiskuntaa ja sen elinkeinoelämää. Sääntelyllä luodaan kilpailua ja ohjataan viestintämarkkinat toimimaan yhteis-kunnan hyväksi. Viestintäalan elinkeinopolitiikka puolestaan pyrkii viestintäyritysten hyvinvoinnin edistämiseen. On tärkeätä pitää nämä asiat erillään toisistaan, vaikka ne myös tukevat toisiaan: maa tarvitsee hyvinvoivia teleyrityksiä.

Pelisäännöt annetaan normeilla, sääntelyllä. Mutta normejakin on monenlaisia. Pykäliä ei saa turhaan tehdä eikä pitää voimassa. Jokainen sääntö on voitava perustella, ja perusteettomat on kumottava. Se on ollut Suomen viestintäpolitiikan kulmakivi, jota olemme Eurooppaa myöten saarnanneet. On aina oikea aika tarkastella, onko viestintälainsäädännössämme rämettyneitä kohtia ja miten tilannetta voidaan korjata. Euroopan unionin jäsenvaltiona noudatamme tietysti yhteisölainsäädäntöä, vaikka se ei aina vain omalta kannaltamme katsoen olisikaan välttämätöntä.

Laki on julkisen vallan tärkein keino vaikuttaa tietoyhteiskunnan kehittymiseen. Erityisesti viestintälainsäädännön kehittäminen yhä teknisemmässä ja nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa on valtava haaste. Lain tulisi kyetä ottamaan huomioon kehittyvä tekniikka, muuttuva markkinatilanne, uudet liiketoimintamuodot ja toimijoiden uudet roolit. Kuluttajan edut on kaikissa oloissa varmistettava. Peruspalveluiden tarjonta kaikkialla ja kaikille kohtuulliseen hintaan on yhä useammin lainsäätäjän kiinnostuksen kohteena. Lisäksi lainsäädännön vaikutuksia tulisi kyetä arvioimaan riittävän kauas tulevaisuuteen.

Merkittäviä lainsäädäntöön vaikuttavia trendejä ovat peruspalvelutarjonnan varmistamisen ohella sähköisen liiketoiminnan nopea eteneminen sekä tietotekniikan, teletoiminnan ja median lähentyminen - niin infrastruktuurin kuin toiminnankin tasolla. Lainsäätäjän tehtävä on haasteellinen, koska tieto- ja viestintätekniikka kietoutuu osaksi kaikkea hallintoa. Hyvä viestintälainsäädäntö on välttämätön, mutta käytännössä viestintäpalveluiden tarjontaa sääntelevät monet muutkin normit, joita luodaan useissa eri ministeriöissä. Siksi kaikilla hallinnonaloilla tarvitaan alan osaajia ja ymmärtäjiä. Se on välttämätöntä, jotta uusista mahdollisuuksista saadaan kaikki irti.

Osaamista tarvitaan, kun hallitusohjelma velvoittaa jokaisen ministeriön laatimaan oman toimialansa älystrategian Esimerkiksi pelkästään terveydenhuollossa tietotekniikan hyväksikäytölle on paljon hyviä tilaisuuksia, joilla tuottavuutta ja palveluita voidaan parantaa samaan aikaan. Meillä pitäisi olla myös ohjelmat, joilla vaikkapa älymaatalous ja älykoulu saadaan kukoistamaan. Älyliikennestrategia meillä jo on.

Suomen tietoyhteiskuntapolitiikan painopiste on viime vuosikymmenet ollut sellaisen hyvän säädösympäristön luominen, jossa yritysten on hyvä tarjota tietoyhteiskunnan palveluita ja käyttäjän on hyvä niitä käyttää. Siihen kuuluu kilpailun avaaminen ja ylläpitäminen, mutta pelkästään se ei riitä. Kilpailun avulla itseään sääntelevät markkinavoimat pitävät viestintämarkkinatkin liikkeessä, mutta julkisen vallan toimia tarvitaan takaamaan kansalaisten ja kuluttajien oikeuksia. Hyvä kuluttajansuoja on hyvinvointiyhteiskunnan tunnusmerkki. Se ei toimi yrityksiäkään vastaan, hyvä kuluttajansuoja on oikeastaan vain riskien taakanjakoa kuluttajien kesken. Hyvä kuluttajansuoja saakin nostaa palvelun keskimääräistä hintaa. Myös yksityisyyden suoja ja tietoturva kuuluvat viestintäpalvelun peruselementteihin, ja niiden toteutuminen lainsäätäjän tulee varmistaa.

Hyvät naiset ja herrat! Aion käsitellä kahta suurta viestintäpolitiikan teemaa, jotka ovat ajankohtaisia tällä hallituskaudella. Ensimmäinen niistä on valokuitu, toinen televisio ja internet.

Suomalaiset teleyritykset investoivat kuituverkkoihin satoja miljoonia euroja vuodessa. Verkot laajenevat nopeasti. Jo yli 30 prosenttia suomalaisista kotitalouksista saisi kuituliittymän niin halutessaan. Niitä on kuitenkin vasta vajaassa 30.000 kodissa.

SSP Yhtiöt on merkittävä kuiturakentamisen edelläkävijä. Yhtiön panostukset kuituverkkoon ovat olleet niin mittavia ja markkinatilanteeseen nähden etupainoisia, että salolaisilla on tällä hetkellä huomattava osa kaikista suo-malaisista kuituliittymistä. Seudulla on perusteltu syy olla ylpeä teleyhtiöstään. Investointi tulevaisuuden verkkoihin kertoo teleyritysten uskosta tulevaisuuteen. Kunnioittavat onnittelut hienosta saavutuksesta yhtiölle ja koko Salon seudulle!

Viestintäpolitiikan näkökulmasta on pohdittava, millaista sääntelyä kuitu-verkkoihin tulisi soveltaa, jotta edistetään investointeja ja säilytetään toimivat markkinat. Kuituinvestoinnit eivät ole monopoliajan historiallisia investointeja, eikä kilpailun avaaminen välttämättä vaadi samoja työkaluja kuin luonnollisen monopolin mieleen tuova vanha kupariverkko. Nykyisin ei enää lailla tai toimiluvilla rajoiteta kenenkään elinkeinonvapautta rakentaa kiinteää televerkkoa. Toisaalta teletoimiala vaatii suuria pääomia, jolloin luonnollisen monopolin uhka helposti väijyy nurkan takana, vaikka teoriassa markkina olisikin kaikille avoin.

Sääntelyn tarpeita miettiessä on ministeriössäkin pantu merkille, että SSP Yhtiö on ollut edelläkävijöitä tarjotessaan kuituverkkonsa avoimesti eri sisältöjen ja palvelujen tarjoajien käyttöön. Tällainen toimintatapa lisää käyttäjien valinnanmahdollisuuksia ja on sellaisenaan merkittävä etu käyttäjille. Jos avoimuuden kulttuuri olisi maan tapa, se varmasti vaikuttaisi sääntelyn tarpeeseenkin.

Kilpailua tarvitaan viestintäpalvelujen käyttäjien edun vuoksi. Kilpailun puute nostaa hintoja eikä rohkaise uusien palvelujen kehittämiseen. Siksi on välttämätöntä varmistaa, että sääntelijällä on riittävät keinot puuttua markkinoilla havaittuihin ongelmiin silloin kun tarve vaatii. Sääntely ei koskaan saa olla niin ankaraa, että se tappaa halun investoida verkkotoimintaan. Sääntelyssä on otettava huomioon investointien riskit ja sallittava kohtuullinen tuotto pääo-malle. Hintojen sääntely on järein keino eikä tule kysymykseen kuin joissakin rajoitetuissa tapauksissa.

Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan laajaa viestintälainsäädännön uudistusta. Laki on nimetty tietoyhteiskuntakaareksi. Valmistelussa sääntelyn taso arvioidaan myös kuitumarkkinoilla. Jos sääntelyä on liikaa, siihen puututaan. Toisaalta samassa yhteydessä on arvioitava, tarvitseeko Viestintävirasto nykyistä tehokkaampia työkaluja, jotta reilun pelin säännöt varmistetaan kuitumarkkinoillakin. On vielä varhaista sanoa, mihin tarkastelu päätyy. Keskustelu on nyt avoin ja näkemykset tervetulleita.

Hyvät kuulijat! Vielä haluaisin palauttaa mieliin, miksi kuituliittymää tai yleensä huippunopeata laajakaistaa sitten tarvitaan. Moni on kysynyt, eikö vaatimattomampikin tavoite riittäisi.

Mielestäni rima on pidettävä korkealla. Se ei ole mitään tekniikan valtavirtojen haistelua, vaan yhteiskuntapolitiikkaa. Näkemykseni on, että vain korkealaatuisen viestintäverkon tuella voimme pidemmän päälle säilyttää nykytasoisen hyvinvoinnin maassamme. Väestön ikääntyminen on Suomessa nopeampaa kuin useimmissa muissa maissa. Eliniän pidentyminen ja alhainen syntyvyys muuttavat väestön ikärakennetta pysyvästi. Lasten ja nuorten määrä vähenee, työikäinen väestö supistuu ja ikääntyneiden määrä kasvaa. Lisäksi koko väkiluku kääntynee laskuun 2020-luvulla. Väestön ikärakenteen muutos on suuri haaste ennen kaikkea julkisen talouden kestävyydelle, sillä tulevaisuudessa nykyistä pienemmän työikäisen väestön on kannettava vastuu työelämän ulkopuolella olevien kasvavasta joukosta. Toimintaa on sen vuoksi tehostettava yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.

Historian valossa on aivan luontevaa puhua teleyrityksen vuosipäivänä yhteiskunnan yleisistä haasteista. Tutkimus on osoittanut, miten tuottavuuden paraneminen on ollut tieto- ja viestintäteknologian varassa. Sen vaikutus työn tuottavuuden kasvuun on ollut viime vuosikymmeninä noin prosenttiyksikkö vuodessa eli puolet työn tuottavuuden koko kasvusta. Jatkossa tuottavuus kasvaa entistä enemmän toimintatapojen muutosten kautta.

Seuraavan sukupolven nopeilla tietoliikenneyhteyksillä on siinä ratkaiseva rooli. Ne tarjoavat monia täysin uusia sovelluksia ja palveluja, joita on vaikea vielä edes kuvitella. Esimerkiksi kotien, oppilaitosten, työpaikkojen ja sairaaloiden kytkeminen toisiinsa nopeilla tietoliikenneyhteyksillä tarjoaa aivan uusia mahdollisuuksia. Älyliikenne on puolestaan liikennealan vahvin megatrendi lähivuosikymmeninä.

Hyvät kuulijat! Toinen puheeni teema koskee televisiota ja internetiä. Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan sähköisen median viestintäpoliittista ohjelmaa, joka pyritään saamaan lausunnolle vielä tänä keväänä.

Ohjelman keskeisimpiä tavoitteita on katsojan ja kuuntelijan aseman tur-vaaminen nopeasti kehittyvien markkinoiden ja tekniikoiden myllerryksessä. Television digitalisointi opetti meille - hyvässä ja pahassa -, miten teknologiasiirtymä voidaan toteuttaa hallitusti.

Toiseksi ohjelmalla pyritään takaamaan televisiotoiminnan laatu, monipuolisuus ja kotimaisen sisältötuotannon taso. Yleisradion julkisen palvelun rahoitus oli merkittävä viestintäpoliittinen saavutus, mutta suomalainen televisio tarvitsee myös kaupallisia toimijoita. Sääntelyn tavoite on luoda puitteet televisiomarkkinoille, joilla kaupallinenkin toiminta voi kukoistaa.

Kolmas tavoite on edellytysten luominen maanpäällisen television kehitykselle edistäen samalla myös uusia jakeluteitä. Antennin kautta seurattava televisio on vielä pitkään hyvin monien suomalaisten perushyödyke, jonka saatavuus on varmistettava hyvällä viestintäpolitiikalla.

Muita tavoitteita ovat mm. hallinnon keventäminen sekä taajuuksien käytön tehostaminen. Kahta televisiomarkkinoiden keskeistä teemaa ohjelmassa ei käsitellä. Ne ovat tekijänoikeudet, jotka kuuluvat opetus- ja kulttuuriministeriön vastuulle, ja Yleisradion rahoitus ja tehtävät, jotka on jo ratkaistu erikseen.

Leijonanosan huomiosta ohjelmassa saanee perinteinen, maanpäällinen televisio. Tähän on syynä ensinnäkin se, että nimenomaan maanpäällinen televisio on yhä se verkko, joka tavoittaa jokaisen suomalaisen siellä, missä kaapelitelevisiota tai kuitua ei ole. Maanpäällinen televisio on myös voimakkaimmin säännelty senkin vuoksi, että niukkana resurssina taajuuksien käyttö vaatii erityisratkaisuja.

Uusilla jakeluteillä on kuitenkin jatkossa suurempi rooli jakelussa. Mobiiliverkkojen kapasiteetin tarve kasvaa lähes räjähdysmäisesti ennen muuta entistä pidempien videoiden lataamisesta ja katselemisesta taulutietokoneilla ja muilla kannettavilla laitteilla. Myös mainonnan siirtyminen internetiin muuttaa perinteisen television ansaintamalleja. Nopeiden kiinteiden laajakaistayhteyksien kysyntää puolestaan edistää eniten IP-televisio.

IP-television kehittymisen kannalta keskeiseksi täydentäväksi palveluksi on muodostunut verkossa toimiva televisio-ohjelmien tallennuspalvelu. Kätevät palvelut vastaavat hyvin kuluttajien tarpeita ja kuluttajat ovat ottaneet ne omikseen.

Nyt tarjotut palvelut on toteutettu tekijänoikeuslain yksityisen kopioinnin säännöksen puitteissa. C-kasetti ja videonauhureita varten luotu säännöstö ei erityisen hyvin vastaa digitaalisen maailman tarpeita.

On murheellista, jos tekijänoikeudet estävät kehittämästä televisioon kiinnostavia palveluita kuluttajille. Vaikea on kuvitella, että tästä asiasta voisi saada kenenkään kanssa riitaa aikaan. Nyt meillä on kuitenkin käsillä tilanne, jossa palveluilla olisi tarjoajia ja kysyntää. Mielestäni opetus- ja kulttuuriministeriön, jolle tekijänoikeusasiat kuuluvat, tulisi ryhtyä selvittämään keinoja, joilla luotaisiin edellytykset palveluiden kehittämiselle. Kyllä tekijät ovat korvauksen työstään ansainneet, enkä tarkoita heidän oikeuksiensa polkemista. Kaikkien kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että laillisten liiketoimintamallien syntymisestä hyötyvät kaikki. Vaikeassa neuvottelutilanteessa viisautta voi olla se, jos pystyy katsomaan kokonaisuutta lyhytnäköisen oman edun tavoittelun sijaan.

Arvoisa juhlayleisö! Tietoliikennetoimialalle Salon tekee mielenkiintoiseksi kaupungin teollinen historia. Elekroniikkateollisuudella ja langattoman viestinnän osaamisella on pitkä historia Salon elinkeinoelämässä. Kaupungissa on tuotettu 1920-luvulta lähtien erilaista elektroniikkaa, aluksi radioita, mutta myöhemmin myös televisioita, stereoita, radiopuhelimia, tietokoneiden näyttöjä ja myöhemmin tietenkin kännyköitä.

Viime aikoina Salo on kuitenkin paininut rakennemuutoksen kourissa. Tuotannon supistaminen Nokian Salon tehtailla vaikuttaa monen salolaisen elämään. Salon seutu onkin ollut valtioneuvoston nimeämä äkillisen raken-nemuutoksen alue. Salolle ohjatuilla määrärahoilla on pystytty lieventämään rakennemuutosten vaikutuksia. Salolaiset yritykset ovatkin viimeisen kahden vuoden aikana investoineet merkittävästi uusiin koneisiin ja laitteisiin sekä toimintansa kehittämiseen.

Yritystoiminta tarvitsee nykyaikana myös hyviä tietoliikenneyhteyksiä. Tässä SSP Yhtiöillä riittää työsarkaa ja uskoakseni myös markkinanäkymiä. Hyötyjänä ei ole vain SSP Yhtiöt, vaan koko seutukunta. Internetin avulla tapahtuvat toiminnot ja palvelut yleistyvät hyvin nopeasti ja ovat merkittävä kehittymisalue. Talouskasvun, hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn kannalta on pystyttävä muuttamaan hyvä viestintäinfrastruktuuri- ja palveluosaaminen vahvuuksiksi. Huomion on kohdistuttava niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla älyteknologian ja digitaalisten palveluiden potentiaaliin.

Arvoisa juhlaväki!

SSP Yhtiöiden ja teletoimintalain lisäksi viestintäalalla on tänä vuonna kolmaskin merkkipäivä. Liikenne- ja viestintäministeriö sai alkunsa, kun Suomen Suuriruhtinaskunnan talousosastoon perustettiin kulkulaitostoimituskunta syksyllä 1892. Ministeriö on siis nuori SSP Yhtiöihin nähden, joka juhli edellisenä keväänä jo viisivuotispäiväänsä.

Tämän päivän päivänsankarin ja liikenne- ja viestintäministeriön vuorovaikutuksella on pitkälti yli vuosisatainen perinne. Se on arvokasta pääomaa muuttuvassa maailmassa. Tunnemme toisemme ja olemme aina olleet sel-keästi samassa veneessä rakentamassa suomalaista hyvinvointia.

Onnittelen SSP Yhtiöitä menestyksekkäästä taipaleesta tähän saakka ja toivotan pitkää ikää ja menestystä myös seuraavien vuosikymmenten melskeisiin!