Kansliapäällikkö Harri Pursiainen Väylät ja Liikenne 2012 –tapahtumassa 29.8.2012

Etunoja tulevaisuuteen

Hyvät liikenteen ammattilaiset ja päätöksentekijät!

Liikennepoliittinen selonteko avaa ikkunan liikennepolitiikan lähivuosikymmeniin. Se lupaa monille mieluisia suuria hankkeita enemmän kuin uskallettiin toivoakaan. Hyvä niin. Tänään en kuitenkaan puhu hankkeista enkä valita rahanpuutteesta, vaikka aivan epäilemättä käyttäisimme yhteiskunnan hyväksi liikennepolitiikkaan paljon enemmänkin resursseja kuin niihin voidaan osoittaa.

Sen sijaan puhun tänään etunojan ottaen lähinnä uudesta liikennepolitiikasta, sillä uskon, että muhkean hankelistan sijasta selontekokin jää historiaan juuri siitä. Selonteko nimittäin liittää liikennepolitiikan monin eri tavoin laajempaan yhteiskunnalliseen yhteyteen. Liikennepolitiikka on yhteiskuntapolitiikkaa.

Vanhan ja uuden liikennepolitiikan eroa valaisee muistelo viime vuosisadalta. Wilbur Smith teki 1960-luvulla Helsingille suuren liikennesuunnitelman. Suunnitelma perustui laajoihin tutkimuksiin ja ennusteisiin.
Jälkikäteen on nähty, että laskelmat olivat hyviä ja useimmat ennusteista, kuten autonomistuksen kehittyminen, toteutuivat.

Hienon suunnitelman johtopäätökset perustuivat siis oikeisiin oletuksiin. Siinä oli kuitenkin yksi fundamentaalinen vika: se oli tehty pelkästään autoliikenteen näkökulmasta. Suunnitelma oli vaivoin liikennepolitiikkaa, mutta ympäröivää yhteiskuntaa se ei ottanut huomioon juuri ollenkaan.

Ennustettujen liikennemäärien mukaan Smith halusi mitoittaa katuverkon niin, että liikenne olisi sujuvaa. Smithin mukaan Kruununhaan pääväylä, Liisankatu, piti muuttaa nelikaistaiseksi moottorikaduksi ja purkaa sen tieltä arvokas talorivi toiselta puolelta katua. Sama kohtalo olisi ollut Eiran Tehtaankadulla. Kaupungin edustalle Kruunuvuorenselälle olisi noussut valtava betoniramppien monumentti moottorikatujen risteykseen.

Kaupunginvaltuusto kaatoi suunnitelman. Se halusi laajentaa näkökulmaa ja miettiä ruuhkaongelmaan muitakin ratkaisuja kuin hulppeita väyliä. Kaupunki päätyi kehittämään joukkoliikennettä, jolla uusien väylien rakentamispaine purkautui.

Hyvät kuulijat! Hallitus on ohjelmassaan kiinnittänyt erityistä huomiota poikkihallinnollisuuteen. Yhteiskunnan ongelmien ratkaisuna nähdään monipuoliset ja laaja-alaiset toimet vain yhden sektorin tavoitteiden saavuttamista optimoivien toimien sijaan.

Liikennejärjestelmäkin on yhteiskunnan renki eikä isäntä, ja sen on hakeuduttava yhteistyöhön muiden hallintojen ja toimijoiden kanssa. Poikkihallinnollisuuden tarpeesta hyvä esimerkki on yhteiskunnan maksamien henkilökuljetusten järjestäminen. Väestön ikääntyminen sekä alue- ja palvelurakenteen muutokset aiheuttavat mittavia henkilökuljetusten menonlisäyspaineita näihin mm. terveyden- ja sairaanhoidossa ja koulutoimessa aiheutuviin, nykyisin lähes miljardin euron kustannuksiin.

Pelkät liikennesektorin keinot eivät riitä järkeistämään kuljetuksia. Siihen tarvitaan valtion hallinnonalojen ja kuntien laajaa yhteistyötä. Mukaan on otettava myös yksityiset toimijat löytämään tehokkaimmat tavat hoitaa kuljetukset. Rationaalisen yhteistyön säästöpotentiaali on valtava. Uusi liikennepolitiikka voi tässä tuottaa yhteiskunnalle satojen miljoonien eurojen säästöt joka vuosi.

Valtionhallinto vastaa siitä, että yhteiskunta toimii ta¬loudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristön kannalta kestävästi. Tuottavuus ei enää tyypillisesti kasva tekemällä enemmän työtä, vaan tekemällä asiat entistä fiksummin.

Hallinnossa tarvitaan uskallusta ja intoa kyseenalaistaa vanhoja toimintatapoja. Liikennepolitiikka haluaa olla siinä eturivissä. Neljän ministeriön yhteinen liikennerevoluutiohanke on ollut tämän uskalluksen ja uusien keinojen hakemista. Revoluutio värittää vahvasti uutta liikennepolitiikkaa ja näkyy selonteossakin kautta linjan. Sen mielenkiintoisia kokeiluhankkeita toteutetaan parhaillaan ja tänään täällä on asiasta oma istuntonsa.

Hyvät kuulijat! Uusi liikennepolitiikka ajattelee asiakkaan tarpeita. Sen varsinainen missio ei ole tehdä ja ylläpitää väyliä, vaan ratkaista liikkumisen ja kuljetusten ongelmia. Siis näitä ikuisia ongelmia siitä, että ihmiset ja tavarat eivät ole siellä, missä ne nyt sattuvat olemaan.

Voisi filosofoida, että liikenne on kitkaa, joka on voitettava päästäksemme sinne, missä meidän tulisi olla. Entäpä jos kitka olisikin nolla eikä liikkumisella olisi mitään hintaa? Valuisimmeko kuin vesi kaikki sinne missä tapahtuisi jotakin mielenkiintoista? Vai kävisikö päinvastoin ja sijoittuisimme mahdollisimman kauas toisistamme tasaisesti pitkin planeettaa? Olisiko meissä siis enemmän vetovoimaa kuin luontaista tarvetta pitää reviirimme - sitähän voi jokainen tänäänkin tarkkailla Turun tummuvassa illassa.

Liikennekitkassa on hyvääkin. On hyvä, että liikkumisella ja kuljetuksilla on hintansa. Suurten markkina-alueiden sallimalla massatuotannolla on tietysti omat etunsa, mutta onko todellakin aina viisasta kuljettaa peruslageria maapallon toiselta puolelta tänne siemailtavaksi, kun satoja oluita pannaan paljon lähempänäkin? Markkinatalous on epätäydellinen. Maailma voisi olla parempi nyt, jos joku olisi aina omistanut esimerkiksi ilmaston ja ympäristöarvot, ja sitten laskuttanut omaisuutensa käytöstä markkinahinnan niin kuin aito kapitalisti.

Hyvä liikennejärjestelmä minimoi kokonaiskitkaa. Se etsii tasapainoa ihmisten ja elinkeinoelämän tarpeiden, yhteiskunnan resurssien, turvallisuuden ja ympäristön vaatimusten välille. Tarpeita on tutkittava syvällisesti. Onko kuljetuksen nopeus tärkeämpää kuin perille tulon varmuus? Missä on se matkaketjun lenkki, jota korjaten saadaan paras tulos? Mikä toimenpide parantaa tehokkaimmin turvallisuutta?

Päivien teema on etunoja tulevaisuuteen. Hyvä esimerkki etunojan hakemisesta on valtatien 12 suunnittelu Lahden ja Kouvolan välillä. Meillä oli liikenneteknisesti oiva suunnitelma, jolla yhteysväli olisi pantu kuntoon vuosikymmeniksi. Mutta täydellinen maksaa. Valtatie 12:n tapauksessa niin paljon, 176 miljoonaa euroa, että hankkeelle ei olisi näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa rahaa. Toisin sanoen hienon tieyhteyden sijasta voitaisiin saavuttaa vain paikka toiveiden syvässä tynnyrissä.

Liikennepoliittisen selonteon valmistelussa kokeiltu uusi suunnitteluajatus haki tavoitteiden kannalta vaikuttavimpia toimenpiteitä. Uudella ratkaisulla saavutetaan 75 prosenttia alkuperäisen suunnitelman hyvistä vaikutuksista. Hinta putosi kuitenkin puoleen, ja hankkeesta on tullut realistinen.

Uutta näkökulmaa haetaan muillakin yhteiskuntapolitiikan alueilla. Kanadassa mietittiin, miten kakkostyypin diabetesta voitaisiin parhaiten hoitaa. Ideoita syntyi tehostetusta lääkehoidosta leikkauksiin. Osoittautui, että paras vaikutus käytetyille rahoille saataisiin osoittamalla ne sairaaloiden ja sairaanhoidon sijasta ennaltaehkäisyn edistämiseen: riskiryhmän liikunnan lisäämiseen ja parempaan ruokavalioon. Diabetesraha tuottaisi paremmin, kun sen käyttäisivät liikunnanohjaajat kirurgien sijasta. Olennaisesti paremman hyöty/kustannus -suhteen lisäksi ihmiset olisivat muutenkin terveempiä ja onnellisempia.

Liikennepolitiikassakin tarvitaan vastaavalla tavalla tuoreita näkökulmia. Väylä- ja rakentamiskeskeisessä liikennepolitiikassa ne voivat aluksi oudoksuttaa. Meidän pitää ravistella itsemme hereille. Osaoptimiaan hakevan liikennepolitiikan liittoutuminen muiden hallinnonalojen ja yksityisen sektorin kanssa on vielä lapsen kengissä, mutta ajatukset itävät uuden liikennepolitiikan ryytimaassa. Toivottavasti uusien avausten satoa voidaan tarkastella jo seuraavilla Väylät ja liikenne -päivillä.

Hyvät naiset ja herrat! Fyysinen liikenne ja tietoliikenne ovat kuin kaksi marjaa. Ne tukevat toisiaan. Ne korvaavat toisiaan. Ne kilpailevat keskenään. Toinen ei tule toimeen ilman toista. Nykyajan älykkäät, kaikkialla läsnä olevat, mobiilit, paikantavat ja ajantasaiset tieto- ja viestintäpalvelut auttavat välttämään turhaa liikennettä, kertovat ruuhkat tai muut ongel¬mat yhtä hyvin kuin neuvovat parhaalle reitille tai julkisen liikenteen matkaketjun ja palvelujen äärelle.
Teknisiä mahdollisuuksia piisaa, mutta niitä vasta opetellaan käyttämään hyväksi. Palvelukehitystä kiihdyttäisi, jos olemassa oleva data olisi avointa ja edullista käyttää.

On upeaa, että hallitus ennakkoluulottomasti avaa julkista dataa. Ilmatieteen laitoksen säätietojen vapauttaminen on uutta liikennepolitiikkaa parhaimmillaan. Tulemme näkemään sen seuraukset kirjona uusia palveluita, jotka parantavat liikennejärjestelmän laatua samalla kun ne tekevät liikkumisesta turvallisempaa, luotettavampaa ja ympäristölle ystävällisempää.

Luomme menettelytavat ja prosessit, jolla tuotetaan koko liikenne¬järjestelmän kattava, oppiva ja reaaliaikainen liikenteen tilannekuva. Se pitää sisällään reaaliaikaisen tiedon ja ennusteet mm. häiriöistä, ruuhkista, kelistä, säästä, joukkoliikenteestä ja liikkujan palveluista. Tilannekuva muodostuu eri lähteistä koottavasta tiedosta, myös liikkujan tuottamasta, ja sitä jaetaan avoimesti eri osapuolille.

Älyliikenteelle Suomi on erinomainen laboratorio. Maa on pieni ja sijaitsee maaliikenteen näkökulmasta muusta Euroopasta erillään niin kuin hyvän laboratorion pitääkin. Viestintäinfrastruktuurimme on vahva ja mobiilipalveluiden käyttö yleistä. Tilannetta voi käyttää älytekniikan kehittämisessä hyväksi. Rohkeille edelläkävijöille tarjoutuisi vahva kil¬pailuetu älyliikenteen paisuvilla markkinoilla Euroopassa ja miksei koko maailmassakin.

Älyteknologia johdattaa liikenneturvallisuutta uuteen aikaan. Lähes jokaisessa uudessa automallissa on uusia turvallisuutta lisääviä järjestelmiä. Aikanaan meillä on autoja, joilla kolarin ajaminen voi olla suorastaan vaikeaa. Auto seurustelee lähellä olevien autojen ja tien järjestelmien kanssa ja saa tietoa muiden tiellä liikkujien aikeista, ennakoi kriittisiä tilan¬teita ja varoittaa niistä, tarkkailee kuljettajan vireystilaa ja estää juopuneena tai ajokortitta ajamisen.

Hyvät kuulijat! Suomi on kaupungistunut eurooppalaisittain hitaasti. Silti kasvavat kaupunkiseudut ruuhkautuvat ja tuottavat päästöjä. Kasvulle haetaan helposti tilaa kaupunkialu¬een laidalta, jossa maa on halpaa.
Kaupunkirakenteen hajautuessa on vaikeata järjestää houkuttelevaa joukkoliiken¬nettä. Päivittäiset palvelut sijoittuvat niin kauas, että niitä ei voi saavuttaa jalan tai pyörällä. Vaihtoehdot liikkumiseen rajoittuvat henkilöautoon, joita sitten tarvitaan perheessä kaksi tai kolmekin. '

Energiaa haaskataan ja syntyy mittavia päästöjä. Metropolialueen autoriippuvimpien alueiden asukkaat kulkevat henkilöautolla keskimäärin lähes 10 kertaa enemmän kuin esimerkiksi Keravan keskustassa asuvat. Ympäristöongelmien lisäksi se aiheuttaa pahenevia ruuhkia ja painetta rakentaa yhä leveämpiä väyliä.
Ratkaisuna tähän ongelmaan on kaupunkiseutujen liikennesuunnittelua yhdistetty maankäytön suunnitteluun. Suunnitelmien toteutusta varmistetaan aiesopimuksilla. Niissä seudun kunnat ja valtion toimijat sopivat kaupunkirakenteen eheyttämisestä ja liikennejärjestelmän kehittämisestä niin, että joukkoliikenteestä, kävelystä ja pyöräilystä tulee entistä houkuttelevampia liikkumisen vaihtoehtoja.

Hyvät naiset ja herrat! Suomen asema tärkeimmän markkina-alueensa reunalla vaatii tehokasta logistiikkaa. Sijoituksemme tuoreessa Maailmanpankin logistiikkatutkimuksessa on erinomainen. Vielä muutama vuosi sitten olimme kahdestoista, kuitenkin jäljessä tärkeimmästä kilpailijastamme Ruotsista. Nyt olemme Euroopan ykkösiä ja maailmansarjassa pronssilla.

Globaalissa kilpailussa on kuitenkin juostava kovaa pelkästään paikallaan pysyäkseen. Moneen paikkaan on revettävä. On pidettävä huolta hyvästä infrastruktuurista. On mietittävä miten satamatoiminnot ja jäänmurto voidaan tehokkaimmin järjestää. Olisiko esimerkiksi syytä tavalla tai toisella luokitella satamia ja suunnata vaikuttavimpia kehittämistoimia sinne missä niistä olisi suurin hyöty? On myös vaikutettava kansainväliseen päätöksentekoon siten, että erityiset olomme otettaisiin huomioon esimerkiksi ympäristöasioiden säätelyssä.

Lentoliikenteessä meillä on vahdittavana Helsinki-Vantaan lentoaseman erityisen hyvä asema lännen ja Kaukoidän välisenä keskeisenä liityntäterminaalina. Suomen oma kysyntä ei riitä ylläpitämään erinomaisia lentoyhteyksiämme Eurooppaan. Maan sisäinen liikennejärjestelmä on niin ikään merkittävä kilpailukykytekijä. Kaivosteollisuuden raskaiden tavaravirtojen vaatimiin uusiin yhteyksiin on varauduttava.

Hyvät kuulijat! Väestö keskittyy yhä pienemmälle alueelle, kuntarakenne muuttuu, yksityiset ja julkiset palvelut keskittyvät, väki ikääntyy, alkutuotannon ja metsäteollisuuden työpaikat vähenevät, uutta teollisuutta syntyy. Tietoliikenne ja älyteknologia, palvelujen sähköistäminen, verkkokauppa ja etätyö ovat vahvoja, nousevia trendejä.

Näihinkin rakennemuutoksiin liikennejärjestelmä vastaa asiakaslähtöisyydellä ja laaja-alaisilla, monipuolisilla toimenpiteillä yli hallintorajojen. Esimerkiksi terveyspalvelujen tarjoaminen tyhjenevällä maaseudulla voi nykytavalla järjestettynä käydä ylivoimaiseksi. Tietoliikenteen, liikkuvien palvelujen ja koordinoidun liikenteen avulla voitaisiin taata hyvät terveyspalvelut koko maahan. Terveysneuvonta ja yksinkertaiset kokeet kuten verenpaineen, sykkeen ja veren sokerin mittaukset voitaisiin hoitaa laajakaistaisilla etäyhteyksillä.

Kävelyn ja pyöräilyn osuus liikkumistapana vähenee huolestuttavasti. Se lyö korville kaikkia liikennepoliittisia tavoitteita. Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallisessa strategiassa visioidaan, että tulevaisuuden Suomessa jalan ja pyörällä liikkuminen on yleistä ja arvostettua, ja että kävely ja pyöräily lisääntyvät kaikissa liikkujaryhmissä niin kaupungeissa kuin maaseudullakin.

Kävelystä ja pyöräilystä puhuminen ei tosiaankaan ole kukkaispiiperrystä, vaan raakaa aikamiesten liikennepolitiikkaa. Jos osa nykyisistä automatkoista tehtäisiin jalan tai pyöräillen, jäisi lopulle liikenteelle enemmän tilaa. Liikenne sujuisi, aikaa säästyisi ja kalliiden investointien tarve vähenisi. Jalankulun ja pyöräilyn ehdoilla rakennettu yhdyskunta on tiivis ja edullinen rakentaa. Kaupunkikeskus¬tat elävöityisivät ja lähipalvelut kukoistaisivat.

Se on enemmänkin kuin liikennepolitiikkaa. Riittämätön liikunta lisää terveydenhoidon menoja 100-200 miljoonaa euroa vuodessa. Työstä poissa olo ja työn tuottavuuden lasku tuovat välillisiä kustannuksia noin 400 miljoonaa euroa vuodessa.

Säännöllisen kävelyn ja pyöräilyn terveysvaikutukset ovat huomattavat. Jo puolen tunnin päivittäinen liikunta riittää fyysisen kunnon ylläpitoon. Hyvä kunto saa jaksamaan niin työssä kuin kotonakin, virkistää mielen ja pitää terveenä. Etenkin ikääntyvän väestön sairaudet, kuten sydän- ja verisuonitaudit, diabetes sekä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ovat usein yhteydessä vähäiseen liikuntaan. Iäkkäiden toimintakyvyn ylläpitäminen arkiliikunnan avulla vähentää myös verovaroilla kustannettujen kuljetusten ja hoivapalveluiden tarvetta. Uuden liikennepolitiikan pitää hakeutua kulkemaan terveyspolitiikankin kanssa käsi kädessä.

Hyvät naiset ja herrat! Myös kansainvälinen tilanne muuttuu. Venäjän kehitys näkyy itärajallamme ja vaatii miettimään asioita etunojassa. Asiantuntijat arvioivat, että venäläisten ostovoiman kasvu, kaupan ja teollisuuden kehitys ja WTO:n jäsenyys kaksinkertaistavat rajaliikenteen. Mahdollinen viisumivapaus kasvattaisi liikennettä siitä vielä olennaisesti enemmän.

Suomeen tuleva, rajan ylittävä ihminen on Suomelle ennen muuta maksava asiakas eikä potentiaalinen rikollinen ja yhteiskunnan uhka. Mahdollisuuksiin on välttämätöntä varautua etunojassa liikennepolitiikassakin.

Ilmaston lämmetessä pohjoinen meritie Aasian pohjoispuolitse Atlantilta Tyynellemerelle muuttuu potentiaaliseksi kuljetusreitiksi. Koillisväylää pitkin merimatka Euroopasta Aasiaan on 18 vuorokautta lyhyempi kuin Suezin kanavan kautta, puhumattakaan Afrikan ympäri kiertämisestä. Koillisväylällä voi olla merkitystä myös Suomelle joko kuljetusreittinä tai siinä, että se antaa suomalaiselle teollisuudelle mahdollisuuden toimittaa alueelle esim. jäänmurtajia, off-shoreteollisuuden tarvitsemia tuotteita ja vaikkapa sääpalveluita. Mahdollisuuksia kannattaa hyödyntää.

Hyvä seminaariväki! Näiden päivien teema on "Etunoja tulevaisuuteen". Se on hyvä ja elintärkeä teema. Mutta muistakaamme, että etunojan ottaja tuiskahtaa helposti nenälleen, jos ei samalla liikuta jalkojaan. Nyt tarvitaan rohkeutta lähteä liikkeelle ja ottaa ihan konkreettisia askeleita. Toivon ja uskon että tässä salissa on paljon rohkeita, jotka haluavat lähteä kanssamme sanoista tekoihin.

Tekojen odotuksessa toivotan kaikille oikein antoisia Väylät ja liikenne -päiviä!