Takaisin

Liikenneministeri Anu Vehviläinen liikennepoliittisen selonteon aluetilaisuudessa Oulussa

Liikenneministeri Anu Vehviläinen liikennepoliittisen selonteon aluetilaisuudessa Oulussa

Liikenneministeri Anu Vehviläinen
Liikennepoliittinen selonteko -seminaari
Oulu 15.8.2007


Hyvät pohjoissuomalaiset liikenteen asiantuntijat,

Liikenne on asia, joka puhuttaa suomalaisia paljon. Yleisönosastot täyttyvät kirjoituksista, kun bensan hinta nousee, on sattunut paha onnettomuus tai vaikkapa bussi- tai junavuoro jää ajamatta. Mielenkiinto liikenneasioita kohtaan johtuu siitä, että liikenne on kaikille niin jokapäiväinen asia. Me kulutamme aikaa keskimäärin runsaan tunnin päivässä liikenteessä ja teemme kolmisen matkaa joka päivä liikenteessä. Me tarvitsemme liikennettä jo lapsesta saakka: koulu, työ, palvelut, kauppa, ystävät ja harrastukset edellyttävät lähes poikkeuksetta liikkumista. Näin meistä kasvaa liikenteen suurkuluttajia ja sitä myöten asiantuntijoita ja tietysti haluamme myös vaikuttaa liikenneratkaisuihin.

Hallitusohjelman mukaan hallitus antaa liikennepoliittisen selonteon eduskunnalle. Nyt sen valmistelu on toden teolla käynnissä. Selonteolla haemme vastauksia liikennepolitiikan isoihin kysymyksin ja haasteisiin. Esimerkiksi siihen, miten taataan kaikkien kansalaisten turvallinen arjen liikkuminen, miten Suomen elinkeinoelämän logistista kilpailukykyä voidaan kehittää ja miten liikennesektori vastaa ilmastonmuutoksen edellyttämiin haasteisiin.

Haluan, että selonteon yhteydessä käydään laajaa keskustelua liikennepolitiikasta. Tätä varten työn lähtökohdiksi pyydettiin kaikilta halukkailta tahoilta lausuntoja, joita saatiinkin runsaat 130 kappaletta. Lausuntojen antia referoidaan hetken kuluttua. Tämä tilaisuus muodostaa toisen vaiheen tässä selontekoprosessissa. Tänään liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet ja minä selonteon valmistelua johtavana ministerinä haluamme kuulla suoraan teiltä, mitä ajatellaan keskeisistä liikennepoliittisista kysymyksistä Pohjois-Suomessa.

Selonteko tulee pohjautumaan hallitusohjelman linjauksiin. Selonteon tausta-aineistona toimii Liikenne 2030 -strategiapaperi. Keskeistä on, että liikennejärjestelmää käsitellään kokonaisuutena. Emme saa rajoittua vain isoihin väylähankkeisiin vaan meidän on nähtävä liikenteen vaikutukset esimerkiksi maankäyttöratkaisuihin, liikenteen informaation parantaminen ja pienet tehokkaat kehittämisinvestoinnit. Lopulta harkittavana ovat myös suuremmat infrainvestoinnit. Toivoisin kuitenkin todella, että keskustelu niistä ei valtaisi kaikkea palstatilaa. Lyhyesti sanottuna pelkästään suurten väyläinvestointien toteuttamisohjelmasta pitää päästä koko liikennejärjestelmän kehittämisohjelmaan.

Viime aikoina ja erityisesti nyt budjettiprosessin aikana liikennekeskustelun painopisteenä ovat liikennesektorin rahat valtion talousarviossa. Käydystä keskustelusta saa helposti sen kuvan, että kaikki ongelmat ratkeaisivat, jos vain saataisiin lisää rahaa valtion budjettiin. Toki myös asiantuntijat ovat arvioineet, että perusväylänpito edellyttäisi lisärahoitusta, jotta väylien palvelutaso pysyisi tarvetta vastaavalla tasolla ja uusia tarpeellisia väyliä on jonossa odottamassa vuoroaan. Mutta ongelma ei ole näin yksinkertainen. Ensinnäkin valtion budjettia rakennettaessa on aina otettava huomioon taloudelliset realiteetit ja monia asioita on tasapainotettava. Toisekseen on muistettava, että aina löytyy tarvetta yhä vain parempaan palvelutasoon, etenkin jos sitä ei itse joudu suoraan maksamaan.

Selonteon varmasti yksi vaikeimpia, mutta samalla keskeisimpiä ongelmia tulee olemaan eri asioiden priorisointi. Täytyy osata ja uskaltaa valita monista toimenpiteistä ne toimet, jotka tehokkaimmin vaikuttavat asetettuihin päämääriin ja jättää osa tärkeiksikin koetuista asioista tekemättä. Kaikkea emme voi saada.


Hyvät kuulijat,

Täällä Oulussa on hyvä nostaa esille uudempi, innovatiivinen toimenpideryhmä liikennejärjestelmän kehittämisessä, nimittäin liikenteen telematiikka. Oulu on tunnettu teknologiakaupunki. Täällä on jo vuosia tehty päämäärätietoista kehittämistoimintaa liikenteen alueella. Oululla on erinomaiset edellytykset toimia uudentyyppisen älykkään liikenteen suunnannäyttäjänä, yhdistää jo kehittämiään liikenteen ja muiden sektoreiden tietoyhteiskuntapalveluita ja hyödyntää mobiiliosaamistaan ja laajakaistapanostustaan siten, että siitä syntyvät tuotteet ovat monistettavissa muuallekin Suomeen ja jopa vientituotteiksi asti.

Liikenteen tietopalvelut ovat arkipäivän tietoyhteiskuntapalveluja parhaasta päästä, sillä niitä jo moni meistä käyttää päivittäin. Hallitus onkin ohjelmassaan sitoutunut edistämään informaatioteknologiaa hyödyntävien palvelujen käyttöönottoa liikenteessä.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä liikenteen osalta voidaan käyttää telemaattisia ratkaisuja hyödyksi. Hiilidioksidipäästöthän riippuvat energian kulutuksesta, ja tähän voidaan liikenteessä vaikuttaa ohjaustoimintaa tehostamalla. Esimerkiksi sään, kelin ja liikennemäärän mukaan vaihtuvat nopeusrajoitukset säästävät tutkimusten mukaan energiaa. Jos liikenteen sujuvuutta heikentämättä voidaan säädellä nopeustasoja joustavasti ja samalla säästää energiaa sekä hillitä päästöjä, niin sehän juuri on älykästä liikennettä.

Edistykselliset ja asiakaslähtöiset liikenteen palvelut tehostavat liikenteen toimintaa. Parantamalla palveluita ja tehostamalla teknologisten älykkäiden ratkaisujen käyttämistä saamme enemmän hyötyä jo rakennetusta liikenneverkosta. Voimme myös ohjata kysyntää ja suunnata sitä jossain määrin sinne tai siihen ajankohtaan, missä vapaata tarjontaa löytyy.

Liikenne- ja viestintäministeriössä on tehty virkamiestyönä taustaselvitys tienkäyttömaksujen perusteista ja vaikutuksista. Esiselvityksen taustalla on eduskunnan hyväksymä lausuma, jossa edellytettiin, että hallitus ryhtyy pikaisesti luomaan raskaalle liikenteelle tiekohtaista tiemaksujärjestelmää. Myös hallitusohjelmassa on kirjaus, että "käyttöperusteisten liikenteen hinnoittelumallien käyttöönottoa ja älykkäiden tiemaksujärjestelmien kokeilua selvitetään".

Suomessa tulee kuitenkin edetä tienkäyttömaksuissa harkitusti ja vaiheittain. Tienkäyttömaksuista ei saa tulla elinkeinoelämälle ja kuljetustoiminnalle lisärasitetta, joka haittaisi elinkeinoelämän ja kuljetusalan kilpailuedellytyksiä. Ministeriön on tarkoitus asettaa työryhmä selvittämään tienkäyttömaksujen kokeilua. Työryhmän tehtävänä on laatia esitys tiemaksukokeilusta raskaalle liikenteelle.

Uuden tekniikan soveltamisella on myös suuri merkitys liikenneturvallisuuden parantamisessa, sillä monet perinteiset tavat parantaa liikenneturvallisuutta on jo hyödynnetty. Muutosta kuvaa mm. se, että uudessa hallituksen periaatepäätöksessä liikenneturvallisuuden parantamiseksi jo n. 1/3 esitetyistä toimenpiteistä pitää sisällään jonkinasteista uuden teknologian soveltamista. Esimerkkeinä mm. alkolukko, autojen elektroniset ajovakausjärjestelmät, automaattinen hätäpuhelu (eCall) ja liikenteen automaattivalvonnan lisääminen. Uusi teknologia säästää kustannuksia sekä luo aivan uusia innovatiivisia mahdollisuuksia liikenneturvallisuuden parantamiseen ja näistä syistä uuden teknologian mahdollisuudet tulisi hyödyntää täysimääräisesti.

Oulun oma Pro Telio -hanke vuosina 2002-2004 oli edelläkävijä tietoyhteiskunnan liikenteen ja logistiikan palveluiden kehittäjänä. Hankkeen tavoitteena oli nostaa Oulun seutu älykkäiden liikenteen ja logistiikan palveluiden osaamiskeskittymäksi. Nyt tästä alusta kehittynyt OLLI-palvelu toimii sekä internetissä että mobiilipäätteillä ja myös paikallisradiot ovat kiinteässä yhteistyössä OLLI-palveluun välittäen tuoretta tietoa radiolla liikkujille. OLLI-palvelu on edelläkävijä Suomessa ja maailmallakin monipuolisella tarjonnallaan, palvelussa tarjotaan tietoa niin autoilijoille kuin joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kulkijoille. OLLI-palvelu syntyi uudella tavalla: kaupungin, valtion ja yksityisten palveluntuottajien yhteistyöllä. Yhteistyö onkin avainsana liikenteen palveluissa. Kulkijat eivät tunne virastojen hallinnon vastuualueita, tieto halutaan yhdestä paikasta. Oulussa tässä on hyvin onnistuttu. Tämä sopii malliksi muuallekin.


Hyvät kuulijat,

Pohjois-Suomen osalta tiestöllä ja kulkuyhteyksillä on suuri merkitys. Etäisyydet pohjoisessa ovat pitkiä ja tiestön merkitys on suuri.

Tiedän pohjoiskarjalaisena, miten tärkeä asia haja-asutusalueilla asuville on tiestön kunto. Tiet ovat olennainen osa jokapäiväistä arkeamme. Sujuva arki vaatii toimivat yhteydet ja kunnossa olevat tiet. Elinkeinoelämän toimivuus ja kilpailukyky ovat myös suurelta osaltaan kiinni liikenneyhteyksistä ja toimivasta logistiikasta. Tiestö ja hyvät liikenneyhteydet vaikuttavat merkittävästi kuntien toimintamahdollisuuksiin ja elinvoimaisuuteen.

Tässä yhteydessä haluan nostaa tienpidon maailmasta esille budjettitermin "perustienpito". Tienpidon rahoituksesta puhuttaessa puhutaan perustienpidosta ja investoinneista. Termit saattavat joskus sekoittua.

Perustienpito on jokapäiväistä tienpitoa, jolla sekä pääteillä että vähäliikenteisemmillä teillä turvataan ympärivuorokautinen liikkuminen. Perustienpidon avulla tiet pidetään kunnossa myös pitkällä tähtäyksellä. Liikennepolitiikan tulee nojata siihen, että nämä perusasiat turvataan ensin ja sen jälkeen tulevat ne uudet suuret investointihankkeet.

Suomalaisen hyvinvointimallin tulee olla perusrakenteista huolehtimista ja järkevää uudistamista. Olipa kysymyksessä sitten perusturva tai perusopetus. Minä hahmotan myös perustienpidon tähän sarjaan. Perustienpito on liikennepolitiikan perusturvaa. Se tulee priorisointilistallani kärjessä.

Perustienpidon rajatut määrärahat pitää pystyä hyödyntämään tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti koko maan eri osien hyväksi. Nykyisellä rahoitustasolla vähäliikenteisen tiestön kunto on vaarassa yhä heiketä. Perustienpidon rahoitusta tulee pystyä nostamaan tällä vaalikaudella.


Hyvät seminaarin osallistujat,

Rahanpuutteen lisäksi tänä kesänä otsikoissa ovat olleet valitettavasti lukuisat vakavat liikenneonnettomuudet. Liikenneonnettomuuksissa kuolleiden määrä on todella kääntynyt kasvuun aikaisemman alenevan, jos kohta liian hitaan kehityksen sijaan. Liikenteessä kuoli alkuvuodesta (tammi- kesäkuu 2007) koko maassa yhteensä 178 ihmistä, kun edellisenä vuonna vastaavana aikana kuolleiden määrä oli 122. Valtioneuvoston liikenneturvallisuuden periaatepäätöksen (2007) tavoitteena koko vuoden luvun pitäisi olla kolmen vuoden kuluttua korkeintaan 250. Myös loukkaantuneiden määrä on alkuvuodesta kasvanut merkittävästi.

Alkuvuoden huonon kehityksen taustalla ovat erityisesti huonontunut sääntöjen noudattaminen, ylinopeudet ja turvalaitteiden käytön laiminlyöminen. Onnettomuuksien taustalla ovat päihteet ja erityisesti rattijuoppojen määrän kasvu, nuorten kuljettajien riskikäyttäytyminen ja mm. moottoripyörien ja mopojen kuljettajien kasvava onnettomuusmäärä.

Turvallisuudessa ja sen kehityksessä on suurehkoja alueellisia eroja. Maakunnittain tarkasteluna Oulun alueen turvallisuus on viime vuosina yleisesti kehittynyt hyvään suuntaan ja alue kuuluu turvallisuuden kannalta parhaimpiin maakuntiin. Tilastojen mukaan vakavien liikenneonnettomuuksien määrä on kuitenkin myös Oulun suunnalla valitettavasti kasvussa. Huomiota kiinnittää koko maassa ja Oulunkin alueella erityisesti rattijuoppojen vakavat onnettomuudet, nuorten korostuneet ongelmat ja muutenkin eri liikennesääntöjen vastainen toiminta liikenteessä.

Liikenneturvallisuuden tehokas parantaminen edellyttää tavoitteellista toimintaa. Keskeisten ongelmien poistamiseen tulee kohdistaa samanaikaisesti monia eri toimenpiteitä, kuten tiestön parantamista, liikennevalvontaa, sääntömuutoksia ja tietoihin sekä asenteisiin vaikuttamista.

Pitemmällä aikavälillä tarvitaan laajempia liikennejärjestelmään liittyviä muutoksia kuten maankäytön ja liikenteen parempaa yhteensovittamista, joukkoliikenteen käytön edistämistä, elinikäistä liikennekoulutusta ja jatkuvaa kampanjointia.

Valtioneuvoston vuoden 2006 periaatepäätös tieliikenteen turvallisuuden parantamisesta käsittää vuosien 2007-2010 toimenpiteet. Suunnitellut toimenpiteet koskettavat kaikkia turvallisuuden kannalta ongelmallisia alueita. Tavoitteena on erityisesti torjua pääteiden kohtaamisonnettomuuksia, vähentää jalankulku- ja polkupyöräilyonnettomuuksia asutuskeskuksissa, kehittää nopeuksien hallintaa, vähentää rattijuoppoutta ja päihdeonnettomuuksia, kehittää kuljettajakoulutusta sekä hyödyntää uuden teknologian keinoja nopeasti.

Laadittavana olevassa liikennepolitiikan selonteossa on tarkasti arvioitava liikenneturvallisuutta lisäävien toimenpiteiden tarvetta ja merkitystä. Monia uusia haasteita on käsillä, kun toimintaympäristö muuttuu niin koko maan kuin alueellisellakin tasolla. Liikenneturvallisuus koskettaa kuitenkin meitä jokaista. Liikenneonnettomuuksissa menetetään vuosittain aivan liian monta ihmistä ja tuhannet loukkaantumiset aiheuttavat liian paljon kärsimystä ja lisäksi myös taloudellisia menetyksiä. On löydettävä uusia keinoja, joilla tilannetta pystytään parantamaan.

Liikennevalvonta on turvallisuuden kannalta tärkeällä sijalla. Turvallisuuden takaamiseksi tarvitaan automaattista, siirrettävää ja näkyvää valvontaa. Valvonta parantaa sääntöjen noudattamista ja sitä suunnataan mm. nopeuksiin, rattijuopumuksen torjuntaan ja raskaaseen liikenteeseen. Talousarvioesityksessä 2008 automaattista kameravalvontaa tullaan lisäämään 300 kilometrin matkalle.

Rattijuopumuksen osalta tarvitaan perustaksi laajempia alkoholipoliittisia toimenpiteitä, mm. kulutukseen puuttumista. Alkolukon käytön laajentaminen on tarpeellista ammattiliikenteessä myös vapaaehtoisin toimin, joita koskeva kokeilu on jo käynnistynyt. Julkisella sektorilla alkolukon pitäisi olla liikenteen palveluhankintojen vaatimuksena.

Promillerajan alentamisesta on käyty laajaa keskustelua. Liikenteessä pitää pyrkiä täysraittiuteen. Promillerajan alentaminen lisää kuitenkin liikennevalvonnan tarvetta ja vähentää mahdollisuuksia kohdentaa niukkoja valvontaresursseja törkeän rattijuopumuksen torjumiseen. Nuorten osalta seurataan mitä kokemuksia saadaan niistä maista, joilla tähän ryhmään kohdistetaan erityisiä toimenpiteitä.

Oulun seudulla ovat tasoristeykset olleet usein esillä turvallisuuskysymyksenä. Tasoristeysten turvaamista varten tehdään oma koko maata koskeva viisivuotinen ohjelma. Oulun seudulla tilanne parantuu, kun Oulu-Seinäjoki yhteys valmistuu.


Hyvät kuulijat, naiset ja miehet,

Lopuksi palaan vielä nykyisen liikenneverkon ylläpitoon. Laajan maamme eri osien toimeentulo on perustunut suurelta osaltaan riittävään koko liikennejärjestelmän palvelutasoon. On huolehdittu laivojen pääsystä myös ankarien talvien aikana Perämeren satamiin, lentoliikenteelle ja rautatieliikenteelle on kohtuulliset toimintaedellytykset myös Suomen pohjoisiin osiin ja laaja maantieverkko on pidetty liikennöitävässä kunnossa joka päivä.

Väyläverkon kunnossapitoon liittyy paljon asioita. Tieverkon lumenaurauksen ja päällysteiden uudistamisen lisäksi tärkeitä palvelutasoon vaikuttavia asioita ovat esimerkiksi liikenteen ohjauksen toimivuus niin teillä kuin vesiväylillä tai rautateillä ja vaurioituneiden ja vanhentuneiden rakenteiden korjaus. Perusväylänpidon pitkäjänteisyys on tärkeä viesti paitsi kansalaisille, myös elinkeinoelämälle sijoittumispäätöksiä miettiessään. Vaikka tieverkkomme onkin nyt kohtuullisen hyvässä kunnossa, on pidettävä huoli siitä, että sen palvelutaso säilyy riittävänä myös tulevaisuudessa.

Rataverkkomme kunnon tilanne ei ole niin hyvä. Rataverkon päällysrakenne kestää kuormituksesta riippuen 30-40 vuotta, minkä jälkeen kiskot, pölkyt ja sepeli on korvattava uusilla ajanmukaisilla materiaaleilla. Tätä työtä on tehtävä edelleen vilkkaillakin radoilla vaikka suurimmat puutteet ovat muulla rataverkolla. Noin viidennes rataverkosta odottaa uusia pölkkyjä ja kiskoja. Jos uusimista ei tehdä oikeaan aikaan alkaa radan rakenteen heikkeneminen heijastua radan liikennöitävyyteen, jolloin nopeuksia joudutaan alentamaan. Samalla tämä vaikuttaa rataosan kapasiteettiin, joka useilla rataosilla on jo nyt täysin käytössä. Myös monet ratapihat ovat 1960-luvulta eivätkä niiden raiteet ole riittävän pitkiä nykyisille junille eivätkä niiden rakenteet kestä käytössä olevia akselipainoja. Niiden liikenteen ohjaukseen käytettävät asetinlaitteet ovat myös ikääntyneet.

Kunto heijastuu suoraan tavaraliikenteen kustannuksiin ja teollisuuden odotuksiin rautatieliikenteen tulevaisuudesta. On kovin epätoivottavaa, jos tämä johtaa kuljetusten siirtämiseen pois rataverkolta. Tällainen kehitys lisäksi johtaisi suurempaan kunnossapito- ja investointitarpeeseen tiepuolella.

Kun Oulussa ollaan, ei sovi unohtaa vesiliikenteen perusväylänpitoa. Selonteossa meidän tulee löytää ratkaisut, joilla tärkeiden meriväylien palvelutaso ennen muuta kulkusyvyyden ja turvalaitteiden toimivuuden osalta on riittävä.

Hallitusohjelmassa todetaan mm. että "hallituksen tavoitteena on osoittaa vaalikauden aikana liikenneväylien hoitoon ja ylläpitoon rahoitus, jolla turvataan väyläverkoston palvelutaso ja liikenneturvallisuus. Hallitus kiinnittää huomiota perusväylänpidon rahoituksen jälkeenjääneisyyteen, alemmanasteisen tieverkon yleiskuntoon ja ylläpitoon, kevyen liikenteen väyliin sekä yksityisteiden merkitykseen osana toimivaa väyläverkostoa".

Selonteossa ratkaistava kysymys kuluu, kuinka paljon pitäisi perusväylänpitoa priorisoida vaikkapa suhteessa isoihin väyläinvestointeihin. Myös peruspalvelutason oikeudenmukainen määrittely tulee varmasti olemaan asialistalla.

Hyvät kuulijat,

Olen tuonut puheessani eräitä näkökohtia liikennepolitiikan leveältä rintamalta. Tämän päivän tärkein anti on odotettavissa teiltä. Mitkä ylimmällä poliittisella tasolla ratkaistavat liikenneasiat ovat Pohjois-Suomen näkökulmasta tärkeimpiä ja kiireisimpiä. Kun ensin kuulemme ylijohtaja Tervalan esityksen selontekoprosessin kulusta ja yli-insinööri Tantun esityksen annetuista kirjallisista lausunnoista, on teidän vuoronne. Lupaan kuunnella tarkalla korvalla viestinne.