Liikenneministeri Anu Vehviläinen liikennepoliittisen selonteon aluetilaisuudessa Riihimäellä

liikenne- ja viestintäministeriö
Julkaisuajankohta 6.9.2007 0.00
Puhe

Liikenneministeri Anu VehviläinenLiikennepoliittisen selonteon aluetilaisuusRiihimäki 6.9.2007

Hyvät seminaarin osanottajat, liikenteen asiantuntijat,

Liikenne on asia, joka puhuttaa meitä suomalaisia paljon. Yleisönosastot täyttyvät kirjoituksista, kun bensan hinta nousee, on sattunut paha onnettomuus tai vaikkapa bussi- tai junavuoro jää ajamatta.

Suuri kiinnostus liikenneasioihin on luonnollista. Me kulutamme keskimäärin runsaan tunnin aikaa päivässä liikenteessä ja teemme päivittäin noin kolme matkaa. Tarvitsemme liikennettä jo lapsesta saakka: koulu, työ, palvelut, kauppa, ystävät ja harrastukset edellyttävät lähes aina liikkumista. Näin meistä kasvaa liikenteen suurkuluttajia ja asiantuntijoita. Ja tietysti haluamme myös vaikuttaa liikenneratkaisuihin.

Hallitusohjelman mukaan hallitus antaa liikennepoliittisen selonteon eduskunnalle. Nyt sen valmistelu on toden teolla käynnissä. Selonteolla haemme vastauksia liikennepolitiikan isoihin kysymyksiin. Esimerkiksi siihen, miten taataan kansalaisten turvallinen arjen liikkuminen koko maassa; miten elinkeinoelämän logistista kilpailukykyä parannetaan ja miten liikennesektori kykenee vastaamaan ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.

Selonteon tärkein tavoite on saada liikennepolitiikkaan pitkäjänteisyyttä. Selonteossa onkin tavallaan kaksi raidetta. Ensinnäkin selontekoon kirjataan liikenneinvestointien suunnitteluohjelma 10-15 vuoden aikajänteellä. Toiseksi selonteossa otetaan kantaa myös tämän vaalikauden hankkeiden eteenpäin vientiin ja uusien aloittamiseen.

Haluan, että selonteon yhteydessä käydään laajaa keskustelua liikennepolitiikasta. Tätä varten pyydettiin liikenteen sidosryhmiltä mm. maakuntaliitoilta ja elinkeinoelämältä evästyksiä selonteon sisällöksi ja painopisteiksi. Lausuntoja saatiin kesän aikana runsaat 130 kappaletta. Lausuntojen antia referoidaan hetken kuluttua. Tämä Etelä-Suomen aluetilaisuus on osa selontekoprosessin kakkosvaihetta. Tänään liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet ja minä selonteon valmistelua johtavana ministerinä haluamme kuulla suoraan teiltä, mitä ajattelette keskeisistä liikennepoliittisista kysymyksistä Etelä-Suomessa.

Selonteko tulee pohjautumaan hallitusohjelman linjauksiin. Selonteon tausta-aineistona toimii Liikenne 2030 -strategiapaperi. Keskeistä on, että liikennejärjestelmää käsitellään kokonaisuutena. Emme saa rajoittua vain isoihin väylähankkeisiin, vaan meidän on nähtävä esimerkiksi liikenteen vaikutukset maankäyttöratkaisuihin, liikenteen informaation parantaminen ja pienten tehokkaiden kehittämisinvestointien merkitys. Suurten väyläinvestointien toteuttamisohjelmasta pitää päästä koko liikennejärjestelmän pitkäjänteiseen kehittämisohjelmaan.


Hyvät kuulijat,

Niukkuuden oloissakin on kyettävä johdonmukaiseen, pitkäjänteiseen ja tuottavaan toimintaan. Perusväylänpito edellyttää lisärahoitusta, jotta väylien palvelutaso pysyisi tarvetta vastaavalla tasolla. Toisaalta myös uusia tarpeellisia väyliä on jonossa odottamassa vuoroaan. Lisärahalla voitaisiin näitä paineita toki helpottaa. Ongelma ei ole näin yksinkertainen. Ensinnäkin valtion budjettia rakennettaessa on aina otettava huomioon taloudelliset realiteetit ja monia asioita on tasapainotettava. Toisekseen on muistettava, että aina löytyy tarvetta yhä vain parempaan palvelutasoon, etenkin jos sitä ei itse joudu suoraan maksamaan.

Selonteon varmasti yksi vaikeimpia, mutta samalla keskeisimpiä ongelmia tulee olemaan eri asioiden priorisointi: täytyy osata ja uskaltaa valita monista toimenpiteistä ne toimet, jotka tehokkaimmin vaikuttavat asetettuihin päämääriin ja jättää osa tärkeiksikin koetuista asioista tekemättä. Kaikkea ei voi saada.

Toinen vaikea kysymys tulee olemaan vastaaminen ilmastonmuutoksen haasteisiin.

Ilmastonmuutos on kuluneen vuoden aikana noussut aivan uudella tavalla otsikoihin. Keväällä ilmestyi hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n hälyttävä arviointiraportti, jonka mukaan ilmastonmuutos on nopeasti etenemässä. Me olemme kaikki voineet havaita itse ja nähdä televisiosta häkellyttäviä uutisia erilaisista sääilmiöistä. Pitkät hellejaksot, kuivuus ja raivoavat metsäpalot toisaalla, hirmumyrskyt, rankkasateet ja tulvat toisaalla. Ilmastomallintajien tulevaisuuskuvat 10 vuoden takaa ovat käymässä pelottavalla tavalla toteen. Ilmasto on muuttumassa.

IPCC on arvioinut, että ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset korostuvat entisestään, jos maapallon keskilämpötila kohoaa enemmän kuin 2 astetta. Tämän estämiseksi päästöjä pitäisi leikata 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. EU on ottanut tavoitteekseen 50 % päästövähennyksen vuoteen 2050 mennessä ja 20-30 % vähennyksen vuoteen 2020 mennessä. Prosentit ovat todella kovia. Toimenpiteitä tarvitaan yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.

Liikenne tuottaa meillä arviolta noin 14 miljoonaa tonnia kasvihuonekaasupäästöjä vuodessa. Tämä tarkoittaa noin 20 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Toisin kuin monilla muilla sektoreilla, liikennesektorilla päästöt ovat kasvusuunnassa.

Keskusteluissa ja strategioissa usein esitettyjä keinoja liikenteen päästöjen vähentämiseksi ovat muun muassa liikennemääriin ja kulumuotojakaumiin vaikuttaminen, biopolttoaineiden käytön edistäminen sekä kuluttajien autovalintoihin ja kuljettajien ajotapoihin vaikuttaminen. Jokaiseen keinoon liittyy omat haasteensa ja mahdollisuutensa, joita seuraavaksi tarkastelen hieman tarkemmin.

Liikennemäärät ja kulkumuotovalinnat ovat vahvasti kytköksissä kulloinkin vallitseviin elämäntapoihin, elintasoon, yhdyskuntarakenteeseen sekä tarjolla oleviin liikkumisvaihtoehtoihin. Maaseudulla etäisyydet ovat usein pitkiä ja vaihtoehdot henkilöauton käytölle vähissä. Haja-asutusalueilla auto usein onkin välttämätön väline. Kaupungeissa sen sijaan etäisyydet ovat usein sen verran lyhyempiä, että perille pääsee auton lisäksi myös kävellen tai polkupyörällä. Vaihtoehtojen määrää lisää myös toimiva joukkoliikenne: bussit, taksi ja muut joukkoliikennevälineet paikkakunnan tarjonnasta riippuen. Tosin kaupunkiseutujen kasvu ja toteutunut asuntojen hintakehitys ovat johtamassa ilmaston kannalta erittäin epäedulliseen kaupunkirakenteen hajoamiseen. Tämä taas johtaa helposti autosidonnaiseen yhdyskuntarakenteeseen, jossa muita kulkutapavaihtoehtoja ei käytännössä ole.

Liikenne- ja viestintäministeriön mahdollisuudet yhdyskuntarakenteeseen vaikuttamiseksi ovat rajalliset, mutta yhteistyö ympäristöministeriön ja kuntien suuntaan on tiivistymässä. Erityisesti uskon tässä liikennejärjestelmätyöhön ja sen pohjalta tehtäviin aiesopimuksiin. Selonteon yhteydessä tullaan pohtimaan tulisiko tätä menettelyä vielä kehittää niin, ettei LVM:n kautta tuleva rahoitus kohdentuisikaan suoraan tietyille väylille vaan kohdistuisi koko liikennejärjestelmän kehittämiseen. Selvittämisen arvoista voisi olla myös se, voitaisiinko aiesopimuksen sisältöä laajentaa käsittämään myös keskeisimmät maankäyttöratkaisut. Kytkentä liikenteen, asumisen ja maankäytön välillä voisi näin olennaisesti parantua. Toivon myös, että sisäasianministeriön vastikään saamat PARAS-lain mukaiset kaupunkiseutusuunnitelmat vievät tätä asiaa eteenpäin.

Liikkumisvaihtoehtojen tarjontaan liikenne- ja viestintäministeriö vaikuttaa suoraan varsin vahvasti. Valtion talousarviossa osoitetaan määrärahat mm. teiden ja ratojen ylläpitoon ja investointeihin sekä joukkoliikenteen ostoon. Raideliikenteen puolelta hyvänä esimerkkinä on uusi oikorata, jonka matkustajamäärät ovat reippaasti ylittäneet kaikki alun perin tehdyt ennustukset. Saman vaikutuksen saattaisi saada aikaan myös paljon puhuttu lisäraide Riihimäelle. Selonteossa joudumme punnitsemaan tässäkin mielessä liikennepolitiikan suuntaa.

Myös viime viikon hallituksen budjettiriihen linjaukset raideliikenteen osalta tukevat hallituksen ilmastopoliittista tavoitetta. Kehärata on merkittävä raideliikennehanke, jolla on yhteys maankäyttöön ja asuntopolitiikkaan. Hallitus päätti, että kehäradan rakentaminen alkaa 2009. Kyse on merkittävästä joukkoliikenneratkaisusta, jossa voittajia olemme me kaikki ja ennen muuta ympäristö.

Hallitus päätti myös, että Savonlinna-Huutokoski rataosuuden korjausinvestointi tehdään ensi vuonna. Korjausinvestointi on 42 miljoonan suuruinen. Rataosuus on tärkeä yhdysrata ja metsäteollisuuden paljon käyttämä teollisuusrata. Näin turvaamme puuhuoltoamme ja pidämme kuljetuksia raiteilla sen sijaan, että ne olisivat siirtyneet kumipyörille Itä-Suomen entisestään ruuhkaisille teille.

Biopolttoaineet on viimeaikaisessa keskustelussa nostettu erittäin näkyvään asemaan liikenteen päästöjen vähentämismahdollisuutena. Ne vaikuttavat hyvältä keinolta tavoitteisiin pääsemiseksi liikkumistottumuksia mitenkään muuttamatta. Biopolttoaineiden osalta on kuitenkin muistettava, että niiden kehittämistyö on vasta aluillaan. EU:n linjausten mukaan 5,75 prosenttia kaikesta EU:ssa myytävästä liikennepolttoaineesta tulee olla biopolttoainetta vuonna 2010 ja 10 % vuonna 2020. Nykyisellä liikennemäärien kehityksellä nämä tavoitteet vaikuttavat vain hitaasti ja saattavat kokonaan hukkua liikenteen kasvuun.

Nopeampia keinoja liikenteen ilmastotyössä näyttäisivät olevan kuluttajiin ja kuljettajiin vaikuttaminen muun muassa informaatio-ohjauksen kautta. Valistunut kuluttaja voi esimerkiksi autokaupassa asioidessaan valita ajoneuvonsa hiilidioksidipäästöt: lähes kaikkiin kokoluokkiin ja käyttötarkoituksiin löytyy sekä paljon että vähän päästäviä autoja. Vähäpäästöinen auto on paitsi ympäristön, myös kuluttajan etu, sillä päästöthän ovat suoraan verrannolliset auton polttoaineen kulutukseen. Vähäpäästöinen auto on myös polttoainepihi. Se ei ole merkityksetön seikka maailmassa, jossa öljyn hinnan ei voi olettaa ainakaan laskevan.

Ajoneuvovalintojen lisäksi toinen nopea keino liikenteen päästöjen vähentämiseksi on taloudellisen ajotavan koulutus. Koulutetun ja kouluttamattoman kuljettajan väliset erot polttoaineen kulutuksessa ovat suuret: jopa 10 prosentin luokkaa. Taloudellinen ajotapa säästää ympäristön lisäksi myös ajoneuvoa sekä parantaa liikenneturvallisuutta. Varsinainen win-win-keino siis.


Hyvät kuulijat,

Toimia liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tarvitaan. Uhkakuvat Grönlannin jäätikön sulamisesta ja merenpinnan seitsemän metrin noususta ovat todellisia. Ne pakottavat maailman toimimaan yhdessä päästöjen vähentämiseksi. Toimet eivät kaikilta osin ole miellyttäviä, mutta välttämättömiä ne ovat.

Houkuttelevien liikkumisvaihtoehtojen tarjoamisen, uusien polttoaineiden ja muiden "pehmeiden" keinojen rinnalle saatetaan tarvita myös kovempia keinoja: hinnoittelua, verotusta, saavutettujen etujen uudelleen tarkastelua. Liikennepoliittisen selonteon tarkoituksena on hahmottaa keinovalikoima, joka olisi yksilöitä kohtaan mahdollisimman reilu ja tasapuolinen, mutta myös tehokas ja ennen kaikkea riittävän vaikuttava. Tähän hahmotustyöhön myös teillä, kuulijat, on nyt mahdollisuus vaikuttaa.


Hyvät kuulijat,

Olen tuonut tässä avauksessa esille erityisesti ilmastonmuutoksen haasteet, koska uskon, että suurimmilla kaupunkiseuduilla on tässä asiassa eniten mahdollisuuksia. Uskon myös, että hyvällä yhteistyöllä ja liikennejärjestelmän kokonaisajattelulla voidaan saavuttaa niin ilmaston kuin asukkaiden ja elinkeinoelämän liikkumistarpeiden kannalta yhteinen tavoite: kilpailukykyinen, viihtyisä ja liikenteellisesti toimiva kaupunkiseutu.

Tämän päivän tärkein anti on kuitenkin odotettavissa teiltä. Mitkä ylimmällä poliittisella tasolla ratkaistavat liikenneasiat ovat Etelä-Suomen näkökulmasta tärkeimpiä ja kiireisimpiä. Ensin kuulemme ylijohtaja Tervalan esityksen selontekoprosessin kulusta ja yli-insinööri Tantun esityksen annetuista kirjallisista lausunnoista. Sen jälkeen on teidän vuoronne. Lupaan kuunnella tarkalla korvalla viestinne.