Liikenneministeri Anu Vehviläinen liikenneturvallisuusalan ansiomitalien jakotilaisuudessa

Arvoisat ansiomitalien saajat,

Hallitus antoi kaksi kuukautta sitten eduskunnalle valtakunnan ensimmäisen liikennepoliittisen selonteon. Selonteko linjaa koko liikennepolitiikkaa aina vuoteen 2020 saakka.

Tavoitteena on päästä irti hanke vastaan hanke -ajattelusta tai liikenteen osa-alue vastaan toinen osa-alue -ajattelusta. Meidän pitää pystyä katsomaan koko liikennejärjestelmää ja riittävän pitkällä aikavälillä. Nyt tässä historiallisessa selonteossa painopistealueina ovat kansalaisten liikkumistarpeiden ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten vahvistaminen koko maassa, ilmastonmuutos ja joukkoliikenne, liikenneturvallisuus ja rahoitusjärjestelmän vahvistaminen.

Liikenneturvallisuus-työssä on jo pitkään käytetty apuvälineinä valtakunnallisia liikenneturvallisuussuunnitelmia, joiden pohjalta valtioneuvosto on antanut omat periaatepäätöksensä. Kokonaisvaltaisiin ohjelmiin tarvitaankin aina monien tahojen yhteistyötä sekä tietoa ja taitoa eri aloilta.

Laajat ohjelmat eivät yksin riitä. Tavoitteiden toteuttamiseksi tarvitsemme konkreettisia toimenpideohjelmia. Tiedän myös, että liikenneturvallisuusalalla esitetyt toimet perustuvat huolelliseen analyysiin, jonka taustalla on korkeatasoista kansallista ja usein myös kansainvälistä tutkimustietoa. Tästä teille toimijoille lämmin kiitos.

Suuret toimenpidekokonaisuudet on aina muodostettu osista ja osiin ne on taas jaettava, kun ohjelmia viedään eteenpäin. Te, arvoisat mitalistit, olette kukin omalla asiantuntemuksellanne olleet mukana tässä konkreettisessa työssä.

Tänä keväänä turvalaitteiden käyttö on ollut paljon esillä niin julkisessa keskustelussa kuin myös poliisivalvonnan yhteydessä. Turvavyökeskustelu vauhdittui huhtikuisen surullisen Espanjan linja-autoturman vuoksi.

Pyysin onnettomuuden jälkeen ministeriöltä selvitystä linja-autojen turvallisuudesta. Selvitys on juuri valmistunut. Selvityksessä käsitellään lyhyesti linja-autojen paloturvallisuutta, ajonvakautta, nopeuksia ja turvavyöasiaa sekä laajemmin koko liikennöintikulttuuria. Vaikka linja-autolla matkustaminen on erittäin turvallista, myös tämän kulkumuodon turvallisuustekijöihin on kiinnitettävä huomiota.

Kun olemme tässä ja nyt juuri Liikenneturvan tilaisuudesta, haluan nostaa esiin turvallisuuden erityisesti liikennekulttuurin näkökulmasta. Miten voimme parantaa liikennekulttuuria? Linja-autoalaa arvioitaessa, tarvetta näyttäisi olevan sekä linja-autoyritysten toimintatapojen kehittämisessä että linja-autolla matkustavien asenteissa.

Turvavyölainsäädäntö on nykyisin jo hyvin kattava. Uusiin linja-autoihin tuli turvavöiden asennuspakko kaikille istumapaikoille jo yhdeksän vuotta sitten. Turvavöiden käyttöpakko linja-autoissa taas tuli voimaan vappuna 2006. Kaikissa linja-autoissa on siis käytettävä turvavyötä tai muuta turvalaitetta, jos sellainen on istuinpaikalle asennettu.

Lainsäädännöstä on tiedotettu monen toimijan voimin, joten asian ei pitäisi olla enää vieras bussimatkustajille. Lisäksi linja-auton matkustajien on matkansa alkaessa saatava tieto turvavyön käyttövelvollisuudesta. Tieto voidaan antaa vaihtoehtoisilla tavoilla niin, että asiasta ilmoittaa kuljettaja, matkaopas tai muu matkustavasta ryhmästä vastaava henkilö. Informaatiokeinoksi sopii myös esimerkiksi ääni- tai videonauhalta tuleva viesti. Voidaan käyttää myös kuvamerkkejä, jotka näkyvät kaikille paikoille.

Linja-autossa matkustaville on siis tietoa tarjolla, mutta miten on turvavöiden käytön laita? Uskon, että vanha tottumus on vielä vahvasti vallalla, eikä linja-autossa osata arvostaa turvavyön tarpeellisuutta. Viime viikolla uutisoitiin poliisin turvavyövalvonnasta, mikä vain vahvistaa tämän oletuksen. Turvavöiden käyttöaste jäi valitettavan alhaiseksi. Myöskään koululaisten kevätretkillä ei ollut huolehdittu turvavöiden käytöstä.

Yksi liikennepoliittisista tavoitteistamme on edistää kevyttä liikennettä. Turvallisuudella on luonnollisestikin suuri merkitys jalankulun ja pyöräilyn houkuttelevuuteen. Kevyen liikenteen väyläverkkoa on kehitettävä jatkuvasti ja asuinalueiden liikennettä rauhoitettava eri keinoilla. Viime vuosina saavutettuun kevyen liikenteen turvallisuuden parantumiseen ovat selvästi vaikuttaneet jo taajamissa käyttöön otetut entistä alhaisemmat nopeusrajoitukset.

Pyöräilyn turvallisuustekijänä on suuri merkitys myös pyöräilykypärällä. Kypäränkäyttö onkin ollut kevään aikana esillä lehtikirjoituksissa, valitettavasti osin kiistanalaisena aiheena. Kypärä ei tietenkään estä onnettomuutta, mutta suojaa erittäin tehokkaasti pyöräilijää päävammoilta. Lakiin kirjoitettu kypärän käyttösäännös on perusteltu ja tarkoitettu noudatettavaksi, vaikka käytön laiminlyönti ei johdakaan rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

Näen linja-autossa matkustavien turvavyön käyttämättömyydessä ja pyöräilykypärän käyttämättömyydessä samoja syitä. Turvalaitteiden käyttöön suhtaudutaan vähättelevästi ja liian kevyesti. Selvistä faktoista huolimatta kuvitellaan, että ei tässä nyt voi mitään sattua. Iät ja ajat on ajettu pyörällä ilman kypärää, ja kyllä bussissa voi istua vapaasti ilman turvavöitä. Monen mielestä on turhaa holhoamista velvoittaa ihmiset vöihin ja kypäriin.

Kuluvan vuoden liikenneturvallisuusluvut eivät kovinkaan paljoa poikkea viime vuoden tilanteesta, joten kukaan meistä ei voi irrottautua suunnitelluista turvallisuushankkeista. Pikemminkin tarvitaan uutta intoa ja tehoa tekemisiin. Erityisesti Liikenneturvalta ja Liikenneturvan jäseniltä toivon ideoita hyvien ja turvallisten asenteiden vahvistamiseen.

Lähdetään kohti kesää muuttamalla pienet asiat isoiksi. Turvalaitteiden käyttö ei vaadi paljoa, mutta voi pelastaa paljon.

Haluan vielä kiittää ja onnitella liikenneturvallisuusalan ansiomitalin saajia pitkään jatkuneesta arvokkaasta työstä tieliikenteen turvallisuuden hyväksi. Toivon teille kaikille menestystä tulevissa tehtävissänne, virkistävää kesää ja turvallisia matkoja!