Takaisin

Liikenneministeri Merja Kyllönen Rautateiden tulevaisuudesta päätetään nyt – juhlaseminaari Finlandia-talo 6.11.2012

Liikenneministeri Merja Kyllönen Rautateiden tulevaisuudesta päätetään nyt – juhlaseminaari Finlandia-talo 6.11.2012

Liikenneministeri Merja Kyllönen
Rautateiden tulevaisuudesta päätetään nyt - juhlaseminaari
Finlandia-talo 6.11.2012

(muutokset puheeseen mahdollisia)

Uusi liikennepolitiikka ja rautatiet
Hyvät seminaarivieraat, arvon VR:n edustajat,

on kunnia olla mukana juhlistamassa VR:n 150-vuotistaivalta. Rautatieliikenne on kehittynyt melkoisen harppauksen siitä, kun säännölliset matkustajaliikenneyhteydet Hämeenlinnan ja Helsingin välillä alkoivat. Vaikka pohdimme jo kiivaasti rautateiden tulevaisuutta, on hyvä pitää mielessä kuinka tärkeitä rautatiet ovat olleet Suomen modernisoitumisen tai esimerkiksi pääkaupunkiseudun kehityksen kannalta.

Nykyisellä VR:llä on monipuolinen rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Yhtiö on osoittanut uudistumiskykynsä, mistä esimerkkinä mainittakoon vaikka lippujen hinnoittelu-uudistus ja erinomainen kansainvälinen yhteistyö. Yhtiön juna puskee vahvasti eteenpäin. Onnittelut siitä.

Myös liikennepolitiikassa linjataan nyt uudenlaisia menestyksen eväitä. Sotien jälkeistä liikennepolitiikkaamme ovat voimakkaasti muokanneet jälleenrakentaminen, teollistuminen, kaupungistuminen ja autojen määrän kasvu. Ratojen ja teiden rakentaminen on ollut kansakuntamme yhteinen suuri ponnistus. Sen ansiosta meillä on kattava ja laadukas liikenteen infrastruktuuri.

Toimintaympäristö on noista ajoista kovasti muuttunut. Haasteet, vaatimukset ja mahdollisuudet ovat hyvin toisenlaiset kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Yhteiskunnan syke on kiihtynyt. Yritykset kilpailevat globaaleilla markkinoilla, ja muutokset tuotannon rakenteessa voivat tapahtua hyvin nopeasti. Myös käyttäjien tarpeet lisääntyvät, ja vaatimustaso kasvaa. Ilmastonmuutos, liikenteen öljyriippuvuus, väestön nopea ikääntyminen ja talouden kestävyysvaje - vain muutamia mainitakseni - pakottavat uudistamaan liikennepolitiikkaa.

Liikennepolitiikan tavoitteena on varmistaa toimiva liikennejärjestelmä sekä tänään että tulevaisuudessa. Hallituksen viime keväänä eduskunnalle antama liikennepoliittinen selonteko tunnistaa ja tunnustaa rautatieliikenteen merkityksen tärkeänä osana suomalaista liikennejärjestelmää. Rautatieliikenteen valtteja ovat ympäristöystävällisyys sekä mahdollisuus suurten henkilö- ja tavaramäärien turvalliseen kuljettamiseen. Rautatieliikenne on vahvoilla erityisesti suurten kaupunkiseutujen liikenteessä, kaupunkiseutujen välisillä pitkillä matkoilla sekä raskaissa, pitkissä kuljetuksissa.

Tässä selonteossa raideliikenteellä on historiallisen suuri paino - ensimmäistä kertaa raideliikenteeseen satsataan hallituskaudella enemmän rahaa kuin tieliikenteeseen. Haluan samalla painottaa, että mistään vastakkainasettelusta ei ole kyse. Suomi tarvitsee monimuotoisen liikennejärjestelmän, jossa eri liikenne- ja kulkumuodot pelaavat tehokkaasti yhdessä.

Hallituskauden rataverkon kunnossapidolla ja kehittämisinvestoinneilla parannetaan monin tavoin rautatieliikenteen olosuhteita. Liikennepoliittisen selonteon raideliikennehankkeet ovat sellaisia kuin hallitusohjelmassa edellytetään: suuria liikennemääriä palvelevia, talouskasvua tukevia ja maakunnallisesti merkittäviä kehittämistoimia.

Arvoisa juhlaväki,

liikennepoliittinen selonteko edellyttää monella tavoin liikennepolitiikan perinteisten ajattelutapojen uudistamista. Hidastuva talous- ja tuottavuuskasvun sekä väestön ikääntymisen aiheuttamat menopaineet vaativat Suomelta tehokasta julkista sektoria. Tuottavuuden kasvu ja 2000-luvun parhaat ratkaisut eivät enää synny tekemällä enemmän, vaan tekemällä uudella tavalla. Fiksummin kuin ennen. Hallintoon tarvitaan lisää rohkeutta kyseenalaistaa nykyisiä toimintatapoja sekä innostusta etsiä ratkaisuja yhä monimutkaisempiin ja hallinnonalat ylittäviin ongelmiin.

Viimeisen parin vuoden aikana on käynyt selväksi, että liikennehallinnolla on poikkeuksellisen paljon potentiaalia nostaa liikennepolitiikan tehoja. Selonteon laadintaan kytkeytyneiden kokeilujen tulokset vahvistivat uskoa entisestään. Uudistuvilla ajattelu- ja toimintatavoilla liikennepolitiikkaan on mahdollista saada rutkasti lisää tehoa ja samalla liikennerahan tuottavuutta paremmaksi. Lisäteho tulee todella tarpeeseen, jotta pystymme kapenevillakin resursseilla ylläpitämään toimivan liikennejärjestelmän koko Suomen kilpailukyvyn, kasvun ja hyvinvoinnin parhaaksi.

Selonteon mukaisesti olemme nyt asteittain ottamassa käyttöön uutta liikennepolitiikkaa. Mutta mitä tämä tarkoittaa? Millä tavoin se näkyy arjessa? Yritän vastata kolmella pointilla.

Ensinnäkin, liikennepolitiikka on yhteiskuntapolitiikkaa.

Liikennepolitiikan tehtävänä on varmistaa, että liikennejärjestelmä vastaa tarpeisiin nyt ja tulevaisuudessa. Liikenteen ratkaisut ovat entistä tiiviimpi osa yhteiskuntapolitiikkaa. Huomio siirtyy yksittäisistä liikennehankkeista ja liikenteelle koituvista hyödyistä laajempaan liikenteen, maankäytön, palvelujen ja elinkeinojen muodostamaan kokonaisuuteen. Toimenpiteiden yhteiskunnalliset vaikutukset pitää nähdä.

Toiseksi, resurssit hyödynnetään oikeudenmukaisesti ja vastuullisesti.

Liikennepolitiikka tähtää hyvinvoinnin ja arvon tuottamiseen koko yhteiskunnalle. Resursseilla on saatava aikaan enemmän, tai pikemminkin riittävästi. Emme tavoittele köyhän miehen ratkaisuja, mutta meillä ei liioin ole varaa toteuttaa ylilaatua. Kun ratkaisut mitoitetaan harkiten ja toteutetaan oikea-aikaisesti, saadaan samalla rahalla poistettua ongelmat useammista paikoista. Parempaa palvelua nopeammin ja useammille asiakkaille.

Liikennepolitiikka tunnistaa kehittämisen riskit ja mahdollisuudet. Toimintaympäristö muuttuu nopeasti, ja tulevaisuus tuo konteittain uutta teknologiaa, keinoja ja innovaatioita. Pitkällä tulevaisuudessa olevia haasteita ei aina pidä pyrkiä ratkaisemaan nykyisin keinoin. Vastuullista liikennepolitiikkaa on, että me hyödynnämme oman aikamme parhaat keinot ja annamme saman mahdollisuuden jälkipolville.

Kolmanneksi, liikennepolitiikka on asiakaslähtöistä.

Tämä tarkoittaa kansalaisten ja yritysten todellisten tarpeiden ymmärtämistä ja ratkaisujen hakemista yhdessä heidän kanssaan. Työkalupakista pitää löytyä monipuolinen valikoima erityyppisiä, eri toimijoiden keinoja - perinteisten lisäksi erityisesti uudenlaisia palvelukonsepteja, uutta teknologiaa ja innovaatioita.

Liikennepolitiikka näkee liikennejärjestelmän kansalaisten matkoja ja yritysten kuljetuksia palvelevana kokonaisuutena. Matkat ja kuljetukset ovat ketjuja, joissa tarvitaan useampia liikenne- ja kulkumuotoja. Matka voi alkaa kävellen, pyörällä, omalla autolla tai linja-autolla ja jatkua sitten junalla. On ymmärrettävä koko ketjun tarpeet ja ongelmat lähdöstä maaliin saakka. Vasta sitten on mahdollista päätellä, mihin ongelmiin on tärkeintä puuttua ja millaiset toimet ovat asiakkaille arvokkaimpia. Tarvitaan uudenlaista, eri toimijoiden välistä yhteistyötä.

Asiakaslähtöisyys on ujutettava sisään arkeen. Rautatiemaailmassa onkin jo itsestään selvää, että junille ja niiden asiakkaille ratatöistä aiheutuvat häiriöt pitää saada mahdollisimman vähäisiksi. On ollut välttämätöntä suunnitella innovatiivisia, entistä nopeampia tapoja ratojen korjaamiseen ja uusimiseen.

Ratasiltojen uusimisesta soisi otettavan oppia laajemminkin: kun tieliikenne kärvistelee kuukausitolkulla siltatyön kurimuksessa, siirtyy ratasilta paikalleen alle kymmenessä tunnissa. Näillä tavoilla ratamaailma on jo edistyksellisesti uuden liikennepolitiikan tiellä ja toimii hyvänä edelläkävijänä koko alalla. Jonkun on avattava latua, tai tässä tapauksessa raidetta.

Hyvät kuulijat,

Istuvalla hallituksella on raideliikenteestä selkeä näkemys - raideliikenteen mahdollisuuksiin uskotaan.

Vantaalle parhaillaan rakennettava Kehärata yhdistää Vantaankosken radan päärataan jatkamalla Vantaankosken rataa Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta Hiekkaharjuun. Kehärata on oleellinen osa pääkaupunkiseudun rataverkkoa, mutta se ei missään nimessä ole ainoastaan etelän hanke. Pohjoisen suunnan lentomatkustajille parannus nykyiseen verrattuna on valtava. He pääsevät vaihtamaan kaukojunista Kehäradan juniin Tikkurilassa, josta matka-aika lentoasemalle on alle kymmenen minuuttia. Matkustusketju toimii entistä sutjakammin.

Vähintään yhtä tärkeä on Helsingin ratapihan toimivuuden parantaminen, joka parantaa koko maan junaliikenteen täsmällisyyttä sekä helpottaa junien lisäämistä pääkaupunkiseudun lähiliikenteessä ja kaukoliikenteessä. Yksi myöhästynyt juna sotkee pahimmillaan lähes koko Etelä-Suomen junaliikenteen aikataulut. Pienen ongelman kerrannaisvaikutukset saattavat olla laajat. Onko tuleva, 750 miljoonan euron Pisara-rata ratkaisu rautatieverkkomme suurimpaan sumppuun? Uskon vakaasti siihen.

Myös pääradalle on tulossa parannusta. Pääradan välityskykyä ollaan lähivuosina parantamassa Pasilasta Riihimäen suuntaan. Osa pääradan ongelmien ratkaisua on myös tuleva Riihimäen kolmioraiteen rakentaminen. 10 miljoonan euron hankkeen vaikutukset ovat suuret. Nykyisin Kouvolan ja Tampereen suuntien välinen tavaraliikenne joutuu vaihtamaan Riihimäellä kulkusuuntaa, mistä aiheutuu sekä ajanhukkaa että kustannuksia.

Rautateillä on kunniakas ja merkityksellinen historia osana Suomen kehittämistä. Edessä on paljon mahdollisuuksia, mutta epäilemättä myös haasteita.

Kaupungistuminen luo mahdollisuuksia suurten keskusten välisten joukkoliikenneyhteyksien kehittämiseen. Venäjän talouden kasvu, jo toteutunut WTO -jäsenyys sekä mahdollinen EU:n ja Venäjän välinen viisumivapaus tulevat lisäämään Suomen ja Venäjän välistä matkailu- ja tavaraliikennettä merkittävästi. Kaivosteollisuuden lisääntyminen Pohjois- ja Itä-Suomessa, Barentsin alueen merkityksen voimistuminen sekä biotalouden kasvu merkitsevät rautatieliikenteen kysynnän lisääntymistä aivan uudella tavalla.

Tasapainon hakeminen ympäristö- ja ilmastotavoitteiden ja toisaalta yritysten ja Suomen kilpailukyvyn välillä on rajallisilla resursseilla erittäin haastavaa. Maantieteellinen sijaintimme Koillis-Euroopassa ja maan pitkät sisäiset etäisyydet eivät helpota asiaa. Ympäristötekijöiden merkityksen korostuminen niin globaalisti kuin kansallisestikin on rautatieliikenteelle merkittävä mahdollisuus.

Tulevaisuuden merkittävin kysymys lienee henkilöliikenteen vapauttaminen kilpailulle.
Kilpailu matkustajista ei ole tähänkään saakka ollut erityisen helppoa henkilöliikenteessä - henkilöautoilun valta-asemaa on vaikea horjuttaa. Tulossa olevan EU:n neljännen rautatiepaketin keskeisin poliittinen esitys tulee liittymään juuri kotimaan henkilöliikenteen avaamiseen kilpailulle. EU:n 27 jäsenvaltiosta jo 22 valtion markkinoilla toimii useampi kuin yksi rautatieyritys.

Suhtaudun itse toistaiseksi varauksellisesti henkilöliikenteen avaamiseen kilpailulle. On monta vaativaa edellytystä, joista tulisi kyetä ehdottomasti huolehtimaan; esimerkiksi matkustajien palvelutaso tulee säilyttää koko maassa sekä huolehtia rataverkon kapasiteetin riittävyydestä ja rautatiealan henkilöstön oikeuksista.

Nyt on kuitenkin odotettava selvitysmies Juha Honkatukian ja hänen ohjausryhmänsä raporttia, jonka on määrä valmistua marraskuun loppuun mennessä. Suomen kanta kilpailuun tullaan muodostamaan vasta tämän raportin, komission lopullisen esityksen ja kunnon keskustelun jälkeen.

Hyvä juhlaväki,

Rautatieliikenteen kilpailukyvyn lisääminen ja liikenteen kasvu on mahdollista, kun se tehdään mahdolliseksi. Liikennepoliittinen selonteko luo erinomaisen perustan kehittää rautatieliikenteestä 2000-luvun menestyspalvelu. Ovatko innovaatiot, informaatioteknologian mahdollisuudet ja uudenlaiset palvelukonseptit jo hyödynnetty täysimääräisesti? Voisiko junamatkoista tehdä uudenlaisia elämyksiä? Millaisia voisivat olla uudenlaiset palvelukonseptit?

Näiden kysymysten myötä tahtoisin omasta puolestani sekä valtioneuvoston puolesta onnitella lämpimästi juhlavuottaan viettävää VR:ää!