Takaisin

Liikenneministeri Merja Kyllönen Tuntemattomasta syystä – itsemurhakuolemat liikenteessä –seminaarissa Helsingissä 9.9.2011

Liikenneministeri Merja Kyllönen Tuntemattomasta syystä – itsemurhakuolemat liikenteessä –seminaarissa Helsingissä 9.9.2011

Hyvä seminaariväki

Kiitän Suomen Mielenterveysseuraa vakavan ja aran aiheen ottamisesta seminaarinsa aiheeksi.

Puhumattomuus olisikin pahinta. Puhumattomuus on nimittäin monen itsemurhan takana. Kun ihminen koteloi tunteensa, kokee syyllisyyttä ja häpeää, hän eristäytyy ja sairastuu henkisesti ja usein myös fyysisesti.

Myös liikenteen itsemurhakuolemista erillisenä kysymyksenä, on tärkeää keskustella asiantuntijoiden voimin.

Hyvät naiset ja herrat

Liikenneministerikauteni yksi tärkeimmistä painopisteistä on liikenteen turvallisuus, joka on osa ihmisten arjessa kokemaa perusturvallisuutta. Se on jokapäiväistä tunnetta siitä, että
voi kävellä tai matkustaa linja-autossa tai ratikassa luottavaisin mielin.

Eniten matkoja kuljetaan tieliikenteessä: henkilöautolla, busseilla, polkupyörillä, jalan. Maanteillä kulkevat myös raskaan liikenteen kuljetukset.

Tieliikenteen liikenneturvallisuustyötä ohjaavana periaatteena on vuodesta 2001 lähtien ollut turvallisuusvisio, jonka mukaan liikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Jokainen liikennekuolema on jollekin suomalaiselle perheelle järkytys, rakastetun puolison menetys tai äidin ja isän suunnaton suru. Siksi yksikin liikennekuolema on liikaa.

Tämän vision mukainen ajattelutapa on ollut ohjenuorana lento-, laiva- ja raideliikenteen sekä myös työturvallisuuden kehittämisessä jo selvästi ennen tieliikennettä.

Turvallisuusvisio nostaa ihmisten hengen ja terveyden ensisijaisiksi arvoiksi. Tienkäyttäjille visio jakaa vastuuta edellyttämällä sääntöjen noudattamista ja omasta turvallisuudesta huolehtimista.

Liikenteessä kaikki eivät tätä noudata, vaan ottavat riskejä ja altistavat kaahaamalla itsensä ja myös muut tienkäyttäjät onnettomuuksille.

Virheitä toki sattuu kaikille, mutta vision mukaisesti virheet eivät saisi johtaa vakaviin seurauksiin.

Liikennekäyttäytymistä pyritään jatkuvasti parantamaan tiedotuksen ja valistuksen keinoin - ja tietysti myös valvonnan ja seuraamusjärjestelmän avulla.

Hyvät naiset ja herrat

Valitettavasti liikenteessä tehdään myös itsemurhia. Osa itsemurhan tekijöistä valitsee kuolintavaksi liikenneonnettomuuden, törmäämisen kallioleikkaukseen tai vastaantulevaan raskaaseen ajoneuvoon. Osa jättäytyy junan tai metron alle.

Liikenteessä tehty itsemurha koskettaa aina myös kanssakulkijoita. Tappamalla itsensä liikenteessä tekijä asettaa muut liikenteessä liikkujat vaaraan.

Eikä se vain se. Itsemurha jättää aina myös pysyvät jäljet törmätyn rekan- tai veturinkuljettajan mieleen - usein vakavat henkiset oireet seuraavat lyijynraskaana taakkana loppuelämän.

Itsemurhan tehneen omainen on myös oman elämänsä vaaravyöhykkeellä; hänen itsemurhariskinsä kasvaa merkittävästi.

Liikenteen itsemurhakuolemia on tärkeä pystyä ehkäisemään. Voidaanko liikenteen itsemurhakuolemia ehkäistä joillakin erityisin keinoin verrattuna muihin itsemurhiin? Voidaanko esimerkiksi liikenneympäristöä tai ajoneuvoja ja niiden turvavarusteita kehittää siten, että liikenteen itsemurhakuolemat voitaisiin estää?

Itsemurhakuolemien ehkäiseminen kokonaan fyysisin ja teknisin toimenpitein on ylivoimainen tehtävä.

Liikenneympäristön parantamiskeinoilla - muun muassa maanteiden keskikaiteilla, kallioleikkausten suojaamisella, juna- tai metroasemien suojaamisella voidaan itsemurhan tekemistä liikenteessä vaikeuttaa ja torjua impulsiiviset yritykset. Sellaiseen maailmaan ei päästä, että näillä toimilla teot voitaisiin estää.

Liikenneväyliä ei pystytä suojaamaan ja eristämään täydellisesti. Teknisiä älyliikenne- ja turvaratkaisuja voidaan kehittää, mutta itsemurhien ehkäiseminen edellyttäisi liikenteen täyttä automatiikkaa. Tekniikalla ei voida kuitenkaan sytyttää kenenkään ihmisen sammunutta elämänhalua.

Liikenteen itsemurhien taustalla lienee samat tekijät kuin itsemurhilla yleensä: mielenterveyden häiriöt, alkoholiongelmat, työhön, perheeseen tai taloudelliseen tilaan liittyvät ongelmat - lohduttomuus, toivottomuus ja osattomuuden tunne. Tärkeää olisi, että tällainen henkilö saisi mahdollisimman nopeasti ammatti-ihmisen apua, tai vähintään kaikkien meidän läheisten tukea.

Mielenterveyshäiriöiden tunnistaminen, nopea puuttuminen ja hoidon saanti ovat keskeisiä tekijöitä itsemurhien ehkäisyssä. Liikennepolitiikka ei ole kaikkivoipaista, mutta hyvinvointivaltion toimivat sosiaali- ja terveyspalvelut auttavat pitkälle. Palveluiden järjestämisessä kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli. Teidän järjestönne on yksi tärkeimmistä, myös arvostetuimmista.

Liikennesektorilla poikkihallinnollinen yhteistyö liittyy erityisesti ajokunnon ja ajoterveyden kysymyksiin. Liikenneturvallisuusasiain neuvottelukunnan johdolla on valmisteltu uutta Tieliikenteen turvallisuussuunnitelmaa 2011-2014. Suunnitelmaluonnos on ollut lausunnolla ja se on tarkoitus julkaista syksyllä. Luonnoksessa on nostettu keskeisesti esille ajokuntoon ja ajoterveyteen liittyvät asiat.

Itsemurhakuolemien ehkäisemisessä on tärkeää panostaa rattijuopumuksen vähentämiseen. Alkolukon käyttöä voidaan laajentaa. Rattijuopumuksesta kiinnijääneiden hoito- ja tukitoimiin on panostettava sekä valvontaa kehitettävä. Kampanjoinnit raittiin liikenteen puolesta ovat tärkeitä.

Samoin ajoterveyden arvioinnin ja liikennelääketieteen opetuksen kehittämiseen liittyvät toimet voidaan nähdä myös liikenteen itsemurhakuolemia ennalta ehkäisevinä toimina. Liikenneministerinä lupaan oman ministeriöni tuen näiden tärkeiden asioiden eteenpäin viemiselle.

Hyvät kuulijat

Elämän ja kuoleman kysymysten äärellä totuudet ovat yksinkertaisia ja ikuisia.
Mikä on se kantavin voima, tehokkain itsemurhia ennaltaehkäisevä toimi?

Se on välittäminen.

Toivoisin, että ihmiset ottaisivat läheistensä kanssa puheeksi tunteet, niin hyvässä kuin pahassakin. Että me rohjettaisiin kysyä toisiltamme miten sulla menee? Että me uskallettaisiin sanoa toisillemme ääneen jos on paha olla ja tuska jäytää sisuksissa. Että me opittaisiin, ettei yksin ole pakko pärjätä, apua pitää ja saa pyytää. Liian moni on murheidensa kanssa yksin, kantaa taakkaansa kallella kypärin ja yhtenä päivänä kaikki on vaan liikaa, muurit murtuvat ja käynnistyy peruuttamattomien tapahtumien kulku.

Kunpa me uskallettaisiin sanoa rakastan, kun on rakkauden aika, kunpa me ymmärrettäisiin, että elämän pettymyksiäkin seuraa uusi ilo. Voi jospa osaisimme pyytää apua silloin, kun maljamme tulvii ylitse ja vielä olisi joku joka ottaisi hätämme vakavasti ja sulkisi siipiensä suojaan väsyneen lentäjän. Niin paljon on jossia, ehkiä ja kumpia tällä polulla, että paljon pitää osua kohdalleen, ettei suurinta surua tiellemme tulisi. Ehkä kuitenkin se tärkein, olla ihmisiä toinen toisillemme, oppia elämän olevan vastamäkiä täynnä muistaen, että vastaisen jälkeen tulee vielä myötäinen taival, vaikkei sitä elämän murheissa aina uskoisikaan.

Usein toivonkin, että kantaisin välittämisen virusta, jolla voisin sairastuttaa jokaisen välittämisen ja lähimmäisenrakkauden tautiin. Sillä vaikka paljon voit tehdä tekniikalla, niin ihmisyyttä ja välittämisen taitoa ei älyliikennekään tunne.

Olkaamme ihmisiä toinen toisillemme niin liikenteessä, kuin kaikkialla elämässä. Antoisaa ja vuorovaikutuksellista seminaaripäivää teille kaikille!