Liikenneministeri Merja Kyllönen Vaikuttajien autoiluakatemian seminaarissa 15.10.2013 ”Älykäs ja oikeudenmukainen liikenne”

liikenne- ja viestintäministeriö
Julkaisuajankohta 15.10.2013 9.50
Puhe

Liikenne Suomen tulevaisuuden rakentajana

Arvoisat liikennealan vaikuttajat,

Kaikki tulee muuttumaan.

Ei, en ole käynnistämässä vallankumousta, mutta nämä sanat kuvaavat niitä moninaisia muutosvoimia, jotka vaikuttavat suomalaiseen yhteiskuntaan ja meidän liikkumiseen nyt ja tulevaisuudessa. Meidän jokaisen elämään.

Samoja sanoja käyttivät myös eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle juuri luovutetun uusia radikaaleja teknologioita koskevan raportin tekijät. Raportissa on tuotu esiin ratkaisuja ja keksintöjä, joiden toivotaan siivittävän Suomea eteenpäin tulevina parina vuosikymmenenä. Ja tästä onkin paperinmakuisuus kaukana; robottiautot, 3D-tulostus, biosirut, keinotekoiset lihakset, nanosellu, robottijalat, kaiken näkevä materiaalitutka ja niin edelleen. Näkymät ovat valtavan kiinnostavia, ja parasta on vielä se, että liikenne on aivan näiden uusien kysymysten ja mahdollisuuksien ytimessä.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi tähän päivään. Tulevaisuutta ei ole ilman nykyisyyttä, eikä tulevaisuutta rakenneta pelkillä uusilla keksinnöillä. Monet näistä uusista ajatuksista unohtuisivat Pelle Pelottoman mietintämyssyyn, ellei julkinen hallinto olisi ajan tasalla. Ja meiltä vaaditaankin nyt paljon, sillä aikaamme liittyy monia uusia ilmiöitä ja muutostekijöitä. Talouden rakennemuutos, palveluiden digitalisoituminen, huoltosuhteen muutokset, työnteon uudet muodot, ilmastonmuutos, teknologian huimat kehitysnäkymät sekä arvojen ja käyttäytymisen muutokset - nämä ovat vain pieni osa tekijöistä, jotka on myös liikennepolitiikan suunnittelussa huomioitava.

Ohjaisin nopeasti uppoavaa laivaa, jos näihin haasteisiin pitäisi vastata vanhoilla keinoilla. Kapeista sektorisiiloista kurkistelu ja omien asemien puolustaminen katkeraan loppuun saakka on mielestäni mennyttä aikaa. Taannoinen virastouudistus oli välttämätön ensiaskel uudella tiellä. Hallintorakenteiden kehittäminen on jatkuva prosessi, mutta vielä tärkeämpää on ajattelutavan muutos. Sen osalta tärkeänä askeleena pidän viime vuonna valmistunutta liikennepoliittista selontekoa, jossa tehtyjä, osin varsin rohkeitakin linjauksia on kutsuttu uudeksi liikennepolitiikaksi. Nimitys voisi olla myös vastuullinen, viisas tai nykyaikainen liikennepolitiikka. Keskeistä selonteossa oli ajatus siitä, että uusiin tavoitteisiin ja haasteisiin etsitään ratkaisuja aikaisempaa laajemmalla rintamalla ja ennen kaikkea viisailla ja vastuullisilla ratkaisuilla. Eli mahdollistetaan aidosti uusien innovatiivisten ratkaisujen käyttöönotto ja hyödynnetään teknologisten mahdollisuuksien koko kirjo.

Eduskunta hyväksyi tehdyt linjaukset ja antoi meille vahvan selkänojan valitsemallemme tielle. Liikennepoliittisen selonteon vieminen käytäntöön on tapahtumassa kahdella rintamalla. Välittömät toimenpiteet etenevät valmisteilla tai jo käynnissä olevien hankkeiden ja kokeiluiden kautta, joiden kannalta kevään kehysriihi antoi meille selkeän viestin hallituksen tuesta ja tahtotilasta. Ja toisaalta selonteon pitkän tähtäyksen linjaukset etenevät käynnissä olevien strategiatöiden ja lainsäädäntöhankkeiden muodossa.

Hyvät kuulijat,

Olen innoissani kokeiluista, joilla uudistetaan liikennepolitiikan vakiintuneita toimintatapoja. Strategiset kokeilut voivat olla verraton apu muutosprosessien vauhdittamisessa. Kokeilujen luonteeseen kuuluu, että tehdään jotain konkreettista, mutta ajallisesti tai paikallisesti rajattua. Verrattuna pelkkiin asiakirjoihin ja keskusteluihin perustuviin hankkeisiin, kokeilut helpottavat asian hahmottamista, laaja-alaista osallistumista ja mediakeskustelua. Tekemiseen sisältyy mahtava voima, sillä - toisin kuin usein ajatellaan - teot saattavat muuttaa asenteita todella tehokkaasti. Eikä kyse ole vain siitä MITÄ tehdään, vaan myös siitä MITEN tehdään. Kokeiluhankkeita on usein mielekästä toteuttaa verkostoissa ja epätyypillisissäkin kokoonpanoissa. On aivan varmaa, että voimme oppia paljon uutta, jos rohkeasti uskallamme haastaa perinteiset tavat toimia.

Rohkeuden ja ennakkoluulottomuuden kääntöpuolena voi olla epäonnistuminen. Mutta entä sitten? Ellemme aidosti haasta itseämme toiminnan kehittämisessä, epäonnistumme varmasti. Taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät haasteet pakottaisivat meidät ennemmin tai myöhemmin muutoksiin. On kuitenkin paljon parempi olla itse etujoukoissa ja aktiivisesti ohjata kehitystä. Meillä ei ole passiivisen matkustajan etuoikeutta. Sen sijaan julkisella sektorilla on aivan keskeinen tehtävä edistää erilaisia strategisia kokeiluita ja mahdollistaa uusien innovaatioiden käyttöönotto. Esimerkiksi lainsäädäntö on tässä tärkeässä roolissa. Sen olisi oltava riittävän joustavaa, jotta se ei toimisi uusien ratkaisuiden tukkeena. Toisaalta tiedän, että sääntelyltä etenkin monissa ihmisten perusoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä edellytetään tarkkuutta ja yksityiskohtaisuutta. Haasteita tässäkin siis on, mutta päämäärä on selvillä. Ja vaikka kepilläkin voi joskus olla paikkansa, mielestäni uutta luodaan parhaiten tarjoamalla porkkanoita. Tai jopa jotain vielä parempaa - innostunut, avoin ja asiantunteva yhdessä tekemisen meininki!

Haluan tässä nostaa esiin muutamia kokeiluita, joissa mielestäni hyvin yhdistyvät innovatiiviset ajatukset, uusi teknologia ja yhteistyö viranomaisten ja yritysmaailman välillä. Helsinki-Pietari älyliikennekäytävän palvelukokeiluissa kehitetään useita liikkujia avustavia järjestelmiä, kuten automaattinen sääpalvelujärjestelmä ja onnettomuuksien havaitsemis- ja ilmoitusjärjestelmä sekä reaaliaikainen tieoloista, tienvarsipalveluista ja pysäköintipaikoista ilmoittava järjestelmä. Hankkeessa on mukana useita suomalaisia ja venäläisiä yhteistyökumppaneita. Ensi vuonna on myös tarkoitus käynnistää Suomen ja Venäjän rajalla älykkään jonotussysteemin testaaminen, mistä odotetaan merkittävää hyötyä rajaliikenteen sujuvoittamiseen ja tienvarsijonojen purkamiseen. On odotettavissa, että tämmöisillä sinänsä melko yksinkertaisilla ratkaisuilla voidaan myös vähentää liikenneväyliin kohdistuvaa investointitarvetta. Etenemme siis selonteon hengessä; fiksusti toimimalla vähemmällä voi saada enemmän. Kokeilut myös hyvin konkretisoivat uutta liikennepolitiikkaa - emme aio jäädä sanahelinän tasolle!

Kokeilujen avulla uudistamme sekä ajatteluamme että tekemisen tapaa sellaisen suuntaan, joka mahdollistaa laskelmoitujen riskien ottamisen ja toimimisen epävarmoissakin olosuhteissa. Kokeileminen, yrittäminen - ja erehtyminen - on toivottu tapa edetä asioissa. Mahdollisista virheistä otetaan opiksi ja jatketaan eteenpäin. Ja monestihan epäonnistumiset opettavat meille enemmän kuin onnistumiset. Kokeilukulttuurin edistämisessä on viime kädessä kyse inhimillisten voimavarojen tehokkaammasta hyödyntämisestä muutostyöhön. Siis systeemin muuttamisesta ja yhdessä tekemisen johtamisesta. Haluan liikennealan vaikuttajien ymmärtävän tämän, koska johdon tuki on erittäin tärkeä tekijä kokeilukulttuurin kehittämisessä.

Edellä mainittujen lisäksi pohdinta uusien kokeiluiden aihioista jatkuu. Muun muassa uuden liikennepolitiikan klubissa kokeiluja arvioidaan ja jatkotyöstetään niin, että saamme toteutettaviksi seuraavia konkreettisia kokeiluhankkeita. Näihin talkoisiin kaikki ovat enemmän kuin tervetulleita.

Arvoisat kuulijat,

Liikenteellä on meille kaikille tärkeä merkitys jokapäiväisessä elämässämme - vaikka sitä ei aina tulekaan ajatelleeksi. Samoin liikenteellä on aivan keskeinen asema suomalaiselle elinkeinoelämälle. Tehokkaan kansantalouden edellytyksenä on logistisesti toimintavarma liikennejärjestelmä, jonka rahoituksellinen kuorma on mahdollisimman kevyt. Liikennejärjestelmän olisi myös tuettava kilpailukykyä sekä arjen turvallista liikkumista kestävällä tavalla. Suurilla kaupan alan yrityksillä keskimäärin 43 % ja teollisuusyrityksillä 35 % kilpailukyvystä tulee logistiikasta.
Yritykset voivat omilla toimillaan vaikuttaa noin puoleen logistisesta kilpailukyvystään. Julkisen sektorin tulisi vastata toisesta puoliskosta. Kokonaisuudessaan logistiikan kustannuksiksi on Suomessa arvioitu noin 30 miljardia euroa, joten aivan pienestä asiasta emme nyt puhu.

Suomen yksi logistinen vahvuus on ollut laaja ja toimiva väyläverkosto, mikä on mahdollistanut raaka-aineiden hyvän saatavuuden ja tuotannon optimaalisen sijoittamisen. Perusväylänpidon määrärahojen ostovoima on kuitenkin laskenut koko 2000-luvun ajan, mikä jatkuessaan väistämättä horjuttaisi liikenteen päivittäistä sujuvuutta. Erityisen huolissani olen alemman asteen tieverkosta, jonka liikennöitävyys on monelle teollisuusalalle elinehto. Kun otetaan huomioon lähivuosina jatkuva haasteellinen taloustilanne, olen kuitenkin varsin tyytyväinen tehtyyn linjaukseen perusväylänpidon rahoituksen korotuksesta vuodesta 2016 lukien. Lisäksi käynnissä olevat ja liikennepoliittisessa selonteossa nimetyt investoinnit toteutetaan. Ja kuten hyvin tiedämme, elinkeinoelämän logistiikkakustannusten alentamiseen tähtäävä raskaiden ajoneuvojen mittoja ja massoja koskeva uudistus tuli juuri voimaan.

Paljon myönteistä on siis saavutettu, mutta haasteita edelleen riittää. Vuosien 2008-2009 finanssikriisi oli merkittävä käännekohta maailmantaloudessa. Läntisissä teollisuusmaissa ei ole kyetty palaamaan kriisiä edeltäneelle kasvu-uralle, ja kehittyneet taloudet
ovat ajautuneet Euroopan johdolla suuriin talousvaikeuksiin. Suomi on vasta toipumassa suhdannetaantumasta ja keskeiset vientialat potevat voimakasta murrosta. Tämä koskee erityisesti metsä- ja elektroniikkateollisuutta, joiden koko toimialojen luonne on muuttumassa. Teollisten työpaikkojen määrä onkin vähentynyt rajusti viime vuosina. Talouden muutos on hidastanut myös tuottavuuden kasvua. Uusi yritystoiminta ja uudet tuotteet eivät ole vielä pystyneet korvaamaan poistuvien toimintojen jättämää aukkoa Suomessa. Tässä yhteydessä haluankin nostaa esiin liikennesektorin huomattavan potentiaalin.

Hyvät kuulijat,

Liikennejärjestelmä tulee jatkossa perustumaan aivan uudenlaiseen palveluajatteluun. Palveluekosysteemi perustuu toimiviin ja liiketaloudellisesti kannattaviin markkinoihin. Markkinoiden tarjonta kehittyy asiakastarpeiden mukaisesti. Palveluekosysteemissä loppukäyttäjien, palveluntarjoajien ja julkishallinnon organisaatioiden vuorovaikutus on tiivistä.

Vapaus ja vastuu ideoida, innovoida ja kehittää on toimijoilla. Hallinnon tehtävänä on toimia kehityksen mahdollistaja. Omaa toimintaa on molemmin puolin uskallettava tarkastella kriittisestikin ja edistettävä laaja-alaista yhteistyötä ja avoimempaa toimintakulttuuria. Hyvänä esimerkkinä on hallitusohjelman kärkihankkeeksikin nostettu julkisten tietovarantojen avaaminen yleiseen käyttöön, millä myös liikennesektorilla voidaan huomattavasti edistää yritysten mahdollisuuksia kehittää uusia palveluita. Juuri viime viikolla annoimmekin hallituksen esityksen, jolla tie- ja katuverkon tietojärjestelmän (Digiroad) käyttö muutettaisiin maksuttomaksi ensi vuoden alusta. Samaan aikana järjestelmiä myös kehitetään niin, että niiden yleinen käytettävyys helpottuu. Tätä tärkeää työtä jatketaan valtioneuvostossa ja virastoissa.

Ylipäänsä tiedon ja tiedonhallinnan merkitys on kasvanut ja tulee edelleen kasvamaan. Tieto pitää ymmärtää fyysisen infrastruktuurin ohella liikenteen ja liikennejärjestelmän perusalustana ja äärimmäisen tärkeänä elementtinä. Liikennesektorin ohjaus, liikennejärjestelmän hallinta, resurssien tehokas käyttö, uudet palvelut ja uudet palvelumarkkinat rakentuvat kaikki tiedon varaan.

Palaan vielä alussa mainitsemaani radikaaleja uusia teknologioita koskevaan selvitykseen, koska se on erityisen kiinnostavaa luettavaa myös uudistuvan liikennepolitiikan ja liikenteen palveluekosysteemin näkökulmasta. Selvityksen alussa kuvataan kaksikymmentä tärkeintä maailmanlaajuista yhteiskunnallisen ja teknologisen muutoksen osa-aluetta. Ensimmäiseksi nostetaan henkilöautoliikenteen automatisointi, jota seuraa toisena tavaraliikenteen automatisointi. Näiden jälkeen tulee lähivalmistus ja teollisen rakenteen murros, kaupan ja palveluiden virtualisoituminen, lähiruoka ja funktionaalinen ravinto sekä etäläsnäolo ja työkalujen kauko-ohjaus. On aivan selvää, että näillä kaikilla on todella merkittävät vaikutukset liikennejärjestelmään, logistiikkaan ja liikkumisen tarpeeseen. Jos aloitukseni kuulosti hieman dramaattiselta, niin ehkeipä se ollut edes riittävä ilmaus edessämme oleville muutoksille.

Noh, joku voi todeta, että onhan näitä höyrypäisten insinöörien selvityksiä ennenkin nähty, eikä maailma nyt niin kummalliseksi ole muuttunut. Nyt kyse on kuitenkin teknologioista, jotka ovat käytössä vuonna 2020, ja joilla arvioidaan olevan laajamittaisia vaikutuksia vuonna 2030. Kyse ei siis ole tieteisnovellista, vaan lähitulevaisuuden arkipäivistä asioista. Tämä on saattanut suurelta yleisöltä mennä ohitse, koska vuosituhannen vaihteen teknohuuman jälkeen median painopiste on ollut muissa asioissa. Kehitys ei kuitenkaan ole pysähtynyt, päinvastoin. Liikenteen näkökulmasta keskeistä on esimerkiksi paikannukseen ja liikenteen automatisaatioon liittyvän teknologian kehitys, mutta väheksyä ei sovi myöskään arvoissa ja asenteissa tapahtuvia muutoksia. Erityisesti nuorten keskuudessa auton omistamista ei enää pidetä välttämättömyytenä, vaan liikkuminen voi perustua aivan uudenlaisiin joustaviin ratkaisuihin. Olisiko meillä pian kännykkäliittymän tavoin liikenteen "palvelupaketteja", johon kuuluisi haluttu määrä monipuolisia liikenteen palveluita?

Selvityksessä kehitettiin myös malli, jolla tulevaisuuden merkittävät teknologiat jaettiin tärkeysjärjestykseen arvioidun merkityksensä perusteella. Tärkeimpään luokkaan arvioitiin muun muassa avoimen datan kehittäminen ja robottiautot. Molemmat ovat tärkeitä teemoja liikenne- ja viestintäministeriössä, sillä julkisten tietokantojen avaamisen lisäksi pohdinnassa ovat automatisoinnin mahdollisuudet joukkoliikenteessä.

Selvityksessä tutkijat haastavat päätöksentekijät ja kaikki suomalaiset mukaan kehittämään näistä teknologioista uusia vahvuuksia Suomelle. Selvityksen viesti onkin tärkeä: edelläkävijyys riippuu poliittisten päätöksentekijöiden ja yritysten hyvästä yhteistyöstä, julkisen vallan rohkeudesta uusien teknologioiden käyttöönotossa ja lainsäädännön väljentämisestä uusien teknologioiden parhaille käytännöille. Minä lupaan ottaa haasteen vastaan!

Arvoisat kuulijat,

Uudessakin liikennepolitiikassa on kuitenkin nähtävä metsä puilta. Kyse ei ole pelkistä kokeiluista tai hankkeista, vaan kokonaisuudesta on muokattava fiksu järjestelmä, joka tarjoaa riittävän tasoisen liikenteen palvelun kaikille liikkujille. Selonteon pidemmälle tulevaisuuteen vaikuttavat linjaukset ovatkin jo hyvässä vauhdissa.

Viimeisen vuosikymmenen ajan on keskusteluissa korostunut tarve tehdä liikennepolitiikastamme yhä pitkäjänteisempää, liikennepoliittisia ratkaisuja kun ei tehdä vain tätä päivää, vaan myös huomista varten. Pitkäjänteisyydellä ei kuitenkaan tulisi tarkoittaa ainoastaan rahoituksen pitkäjänteisyyttä; myös pitkäjänteisellä rahoituksella voidaan tehdä lyhytjänteistä liikennepolitiikkaa. Pitkäjänteisyys liikennepolitiikassa tarkoittaa ennen kaikkea vastuullisuutta sekä edellytyksien rakentamista ihmisten hyvinvoinnin ja yritysten kilpailukyvyn kehittymiselle luomalla ja ylläpitämällä järjestelmää, joka toimii koko ajan kaikille riittävän hyvin.

Kaivattua pitkäjänteisyyttä tuomaan olemme selonteon jälkeen käynnistäneet lukuisia strategisia selvityksiä ja lainsäädäntöhankkeita. Tällaisia mittavia kokonaisuuksia ovat muun muassa julkisesti tuetun henkilöliikenteen sekä joukkoliikenteen uudistaminen, liikenteen hinnoittelun tarkastelut, meri- ja lentoliikenteen strategiat ja liikenteen älystrategia. Näissä strategiatöissä varaudumme tulevaisuuteen ja peilaamme vaihtoehtoisia ratkaisuja ja etenemispolkuja toimintaympäristön ja yhteiskunnan muutostekijöihin. On selvää, että strategioita ja tulevaisuustyötä tehdään uuden liikennepolitiikan hengessä - uusia ajattelu- ja toimintatapoja esiin nostaen ja etsien vaikuttavia, kustannustehokkaita ratkaisuja. Sidosryhmät ja käyttäjät halutaan entistä tiiviimmin mukaan valmisteluun, sillä teillehän liikennepolitiikkaa tehdään.

Alkukesästä valmistui myös mielenkiintoinen selvitys liikenteen tulevaisuuden käyttövoimista. Vaihtoehtoiset polttoaineet tulevat mullistamaan liikenteen ja ajoneuvot aivan samalla tavalla kuin öljy aikoinaan korvasi tuulen, koksin ja hevoset. Ne luovat pohjaa yhteiskunnan kestävälle kasvulle, hyvinvoinnille ja päästöjen vähentämiselle. Kotimainen polttoainetuotanto tukee vihreää taloutta myös aluetasolla. Uskon lisäksi siihen, että puhtaan teknologian (cleantech) maailmanlaajuisen merkityksen kasvu tarjoaa Suomelle jatkossa huomattavia vientimahdollisuuksia. Osaamista meillä tällä alueella on, oli kyse sitten erilaisista liikenteen ratkaisuista, energia- ja materiaalitehokkuudesta tai bioenergiasta. Eikä kyse ole nappikaupasta tälläkään hetkellä; työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan puhtaan teknologian maailmanmarkkinat ovat 6 % globaalista bruttokansantuotteesta ja peräti 20 %, eli 12 miljardia euroa, maamme viennistä. Ja kasvusuunta vaikuttaa selvältä. Lähiviikkoina julkaistavassa liikenne- ja viestintäministeriön ympäristöstrategiassa yhdeksi keskeisistä painopisteistä onkin valittu puhtaan teknologian edistäminen. Tämäkin uuden liikennepolitiikan hengessä - rohkeasti yhteistyön ja kokeiluiden kautta!

Paljon on siis tekeillä ja ilmassa on mukavaa innostusta. Ja se on kyllä tarttunut minuunkin. Voin tunnustaa, että aloittaessani liikenneministerinä en olisi voinut kuvitella kuinka mielenkiintoisten ja yhteiskunnallisesti tärkeiden asioiden kanssa saan toimia!

Hyvät liikennealan toimijat,

Vastuullisuus muodostaa fiksun ja kauaskantoisen liikennepolitiikan kovan ytimen. Meidän toimijoiden tulee toimia vastuullisesti, sekä itsemme, että tulevien sukupolvien näkökulmasta. Julkinen keskustelu uuden liikennepolitiikan ympärillä tuntuu valitettavasti kulminoituneen siihen, että uusi liikennepolitiikka karsii investointeja ja jättää tärkeät hankkeet toteuttamatta.

Minulle uusi liikennepolitiikka tarkoittaa ennen kaikkea totutun kyseenalaistamista ja rohkeata mahdollisuuksiin tarttumista. Meidän on muistettava, että väyläinfrastruktuuri on vain alusta liikkumisen ja kuljettamisen palveluille ja niiden käyttämiselle. Uskoisin, että tulevaisuudessa korostuu aiempaa enemmän tarve ymmärtää liikenteen infrastruktuuri ja liikennepalvelut edellytysten luojana alueiden kehittymiselle ja yritystoiminnan kasvulle. Elinvoiman luomisen täytyy jatkossa olla yksi liikennepoliittisten päätösten keskeisimmistä - ellei keskeisin - tavoite. Meidän onkin tehtävä aktiivista työtä tulevaisuuden eteen, luotava kasvua ja uutta liiketoimintaa. Alalla on vastuu tuottaa innovaatioita ja uusia vientituotteita - hallinnon ja meidän päättäjien tehtävänä on mahdollistaa ne. Tulevaisuudessa tiedon ja teknologian varaan syntyvät palvelut sulautuvat olennaiseksi osaksi liikennejärjestelmäämme, palvellen ihmisiä ja luoden koko systeemistä toimintavarmemman ja tehokkaamman.

Kaikille Tekniikan Maailman tiedepalstan lukijoille ovat edesmenneen professorin Osmo A. Wiion tieteen ja teknologian kehitystä koskeneet ennusteet tuttuja. Wiion tulevaisuuden ennustamista koskeva lakihan menee suunnilleen näin: lähitulevaisuus yliarvioidaan ja kaukaisempi tulevaisuus aliarvioidaan. Jotta tekisimme nyt oikeita ratkaisuja, onkin vähintään toisen silmän tähystettävä 2030-luvulle ja pidemmällekin. Myönnän, että tehtävä on haastava, onhan maailman historia täynnä sittemmin hupaisan vääriksi osoittautuneita lausahduksia. Onneksi tehtävä ei olekaan yksin minun, vaan meidän kaikkien. Huolehditaan yhdessä siitä, ettei meitä muisteta kehityksen jarruna. Ja vaikka jossain asiassa epäonnistuisimme, niin ainakin olimme rohkeita ja ennakkoluulottomia! Ja tahdoimme tehdä työtä tulevaisuuden Suomen puolesta.

Kiitos!

Merja Kyllönen