Takaisin

Ministeri Luhtanen: Toimiva liikenneverkosto on parasta aluepolitiikkaa

Ministeri Luhtanen: Toimiva liikenneverkosto on parasta aluepolitiikkaa

Tiedote 23.07.2004 19.00 fi

- Viiden ministerin työryhmä on laatinut liikenneinfrastruktuurihankkeiden tärkeysjärjestyksen ja talouspoliittinen ministerivaliokunta on sen hyväksynyt. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomessa on hallitustasolla hyväksytty pitkäjänteinen suunnitelma liikenneverkon kehittämisestä, totesi liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen Lieksassa 23. heinäkuuta.

- Ministeriryhmän esittämä investointiohjelma perustuu huolelliseen tarveharkintaan ja siihen, että maamme väylästöjen on sallittu rapautua viimeisten 10-15 vuoden aikana tavalla, joka uhkaa yritysten kilpailukykyä ja on jo heikentänut logistisia palveluitamme ja tehnyt niistä osin jopa vaarallisia, painotti Luhtanen.
- Ohjelman tavoitteena on maamme kilpailukyvyn parantaminen toteuttamalla kannattavia liikenneinvestointeja. Ohjelman toteuttaminen olisi myös siinä mielessä harvinainen nykyhallituksen toimi, että se liikenteellisten vaikutusten ohella lisäisi suoraan työllisyyttä maan eri osissa.

Luhtanen totesi myös, että rahaa hankkeiden toteuttamiseen on, jos hallitusohjelmaan kirjattua poliittista tahtoa myös käytännössä löytyy. - Asioiden tärkeysjärjestys tullaan ratkaisemaan hallituksessa syksyn budjetin valmistelujen yhteydessä kuitenkin siten, että lopullinen budjetti- ja muukin valta on luonnollisesti eduskunnalla.

Viimeisimpien viestien mukaan myös valtiovarainministeriö olisi valmis hyväksymään väylästötyöryhmän esitykset. Kun ministeriön mielestä maanrakennusalan koko kapasiteetti on jo käytössä ja myös ylikuumenemassa, hankkeita ei voida kuitenkaan toteuttaa ennen kuin kapasiteettia niihin vapautuu. Tämä saattaisi Luhtasen mukaan tarkoittaa sitä, että uudet liikennehankkeet siirtyisivät lähes kokonaisuudessaan seuraaville vaalikausille.

Tämän ajattelutavan johdosta Luhtanen vaatii järkeviä vastauksia eräisiin kysymyksiin. Milloin yksimielisesti hyväksytyt, eduskunnan ja elinkeinoelämän tukemat ja hallitusohjelman mukaiset hankkeet voidaan toteuttaa? Kuka ratkaisee ylikuumenemisen tunnusmerkit ja sen, millainen tuotantokapasiteetti on sallittua? Mihin perustuu käsitys, että työllistää ei saa muuta kuin olemassa olevalla kapasiteetilla? Miksi nimenomaan maa- ja vesirakennusala ei saa kasvattaa kapasiteettiaan, jos tarvetta ja tahtoa on riittämiin? Voiko suunniteltua investointiohjelmaa pitää lyhytjänteisenä, kun sen sisältämät investoinnit ulottuvat yli kymmenen vuoden ajalle, ja senkin jälkeen pitkässä jonossa useiksi vuosiksi on täysin perusteltuja liikenneinvestointitarpeita?

Luhtanen kysyi myös, millaista vahinkoa maamme logistiselle kilpailukyvylle annetaan aiheutua tilanteessa, jossa kaikilla lähialueilla, Ruotsissa, Baltian maissa ja Venäjällä, koko muussa Euroopassa ja myös globaalisti panostetaan voimakkaasti parempaan logistiikkaan.

Luhtanen katsoo, että olemme nyt tilanteessa, jossa emme voi enää odottaa. Tarvitsemme välttämättä uusia väylästöinvestointeja, moneksi vuodeksi ja eri puolille maata. Jos niiden toteuttaminen edellyttää, että valtio ja myös kunnat lisäävät panostustaan ja ala kasvattaa tarpeen mukaan kapasiteettiaan, investoi koneisiin ja laitteisiin ja työllistää entistä enemmän, millainen ekonomisti nykyisessä työllisyystilanteessa sanoo, ettei näin saa tehdä.

- Suomeksi sanottuna katson, että kokonaisvaltainen toteutuspäätös esitetystä väylästöohjelmasta aikatauluineen tulee tehdä pikaisesti, Luhtanen painottaa.