Selvitys uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitteen noston vaikutuksista valmistunut

Tiedote 03.12.2021 16.45 fi

Kuljettaja tankkaa autoa (Kuva: Shutterstock)

Jakeluvelvoitelain avulla edistetään uusiutuvien polttoaineiden käyttöä moottoribensiinin, dieselöljyn ja maakaasun korvaamiseksi liikenteessä. Jakeluvelvoite on voimassa olevan lain mukaan tällä hetkellä 18 prosenttia ja nousee asteittain 30 prosenttiin vuoteen 2029 mennessä. Jakeluvelvoite vähentää liikenteen päästöjä arvion mukaan noin kaksi miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalentteina (CO2eq) vuonna 2030 nykytilaan verrattuna.

Jakeluvelvoite on ennustettava, varma ja hallinnollisesti kevyt tapa vähentää tieliikenteen päästöjä. Vuoden 2030 velvoitetason nosto 30 prosentista 34 prosenttiin vähentäisi tieliikenteen päästöjä vielä 0,3–0,4 miljoonaa tonnia CO2eq lisää. Tason nosto 30 prosentista 40 prosenttiin vähentäisi päästöjä vastaavasti 0,8–1,0 miljoonaa tonnia CO2eq.

Uusiutuvien polttoaineiden tarve vaihtelee sen mukaan, millaiseksi liikenteen energiankulutus vuonna 2030 kokonaisuudessaan muodostuu. Perusennusteessa uusiutuvien tarve on yhteensä noin 1000 öljyekvivalenttiatonnia, mutta politiikkaskenaariossa, jossa on mukana noin 750 000 sähköautoa, uusiutuvien tarve on alle 900 öljyekvivalenttitonnia. Jos velvoitetta kasvatettaisiin 34 prosenttiin, uusiutuvien kokonaistarve kasvaisi yhteensä 116–133 öljyekvivalenttitonnia riippuen skenaariosta.

Nämä tiedot ilmenevät 2.12.2021 julkaistusta AFRY Management Consultingin uusiutuvien polttoaineiden jakeluvelvoitetta koskevasta raportista. AFRY teki selvityksen työ- ja elinkeinoministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön ja ympäristöministeriön toimeksiannosta syksyn 2021 aikana. Selvitys on osa fossiilittoman liikenteen tiekartan toimeenpanoa, jolla hallitus tähtää kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen puolittamiseen vuoteen 2030 mennessä.

Selvitys käy läpi myös kestävien uusiutuvien polttoaineiden saatavuutta, kysyntää, raaka-aineiden riittävyyttä ja alkuperää, kansallisia sakkotasoja, polttoaineiden hintoja, kustannuksia loppukäyttäjille sekä eri jakeluvelvoitetasojen (30 %, 34 % ja 40 %) vaikutuksia kansantalouteen ja valtiontalouteen.

Moni asia vaikuttaa polttoaineiden hintakehitykseen – jakeluvelvoitetason vaikutus maltillinen

Jakeluvelvoitteen taso ja Suomen tieliikenteen sähköistyminen vaikuttavat polttoaineiden pumppuhintoihin. Mitä korkeampi jakeluvelvoitteen taso on, ja mitä enemmän uusiutuvia polttoaineita tarvitaan, sitä korkeammaksi nousevat pumppuhinnat. Jakeluvelvoitteen tason lisäksi pumppuhintoihin vaikuttavat myös polttoaineiden maailmanmarkkinahinnat. Nykyisen jakeluvelvoitetason (30 %) arvioidaan nostavan dieselin pumppuhintaa 12–22 senttiä/litra vuoteen 2030 mennessä. Yhteensä dieselin hinnan on mallinnettu nousevan samalla aikavälillä 30–40 senttiä/litra. 

Uusiutuvien polttoaineen hintakehitykseen vaikuttavat muun muassa regulaatiot, raaka-aineiden markkinat, uusiutuvien polttoaineiden kysyntä ja tarjonta sekä sakkotasot. Velvoitetason noston taloudelliset vaikutukset arvioidaan maltillisiksi, sillä polttoaineiden yleinen hintavaihtelu vaikuttaa pumppuhintoihin enemmän kuin jakeluvelvoitteen taso. 

Velvoitetason nosto 30 prosentista 34 prosenttiin nostaisi dieselin pumppuhintaa arviolta vielä noin 5-10 senttiä/litra vuoteen 2030 mennessä verrattuna edellä mainittuun hintakehitykseen. Jos polttoaineen jakelijat tasaisivat kustannusten nousua myös bensiinin puolelle, vaikutus dieselin hintaan olisi pienempi.

Kaasun pumppuhintojen arvioidaan nousevan maltillisemmin kuin dieselin, jolloin erityisesti nesteytetyn biokaasun kilpailukyky raskaassa kalustossa paranisi. Puhtaan biokaasun jakelija voisi saada lisäksi ylitäytön osalta merkittäviä ns. tikettimyyntituloja, joita syntyy, kun jakelija jakelee uusiutuvia polttoaineita yli vaaditun määrän ja myy ylitäytön osuuden toiselle jakeluvelvolliselle.

Ruoka-, kemian- ja energiateollisuus käyttävät osin samoja raaka-aineita kuin uusiutuvien polttoaineiden tuottajat. Polttoaineiden kysynnän kasvaessa raaka-aineiden syrjäytysvaikutuksilta ei selvityksen mukaan voida varmuudella välttyä. Jakeluvelvoitteen nosto lisäisi erityisesti kehittyneiden biopolttoaineiden raaka-aineiden sekä tiettyjen eläinrasvojen ja uusien kasviöljyjen käyttöä, koska ravinto- ja rehukasvien enimmäisosuus on Suomessa rajattu 2,6 prosenttiin tieliikenteen kokonaisenergiankäytöstä.

Maailmassa on riittävästi nykylainsäädännön kestävyyskriteerit täyttäviä uusiutuvia polttoaineita Suomen tarpeisiin, mutta velvoitetason nosto ei ole riskitöntä. Kehittyneiden biopolttoaineiden kapasiteetti ei näyttäisi kasvavan samassa suhteessa kysynnän kanssa, minkä ennustetaan johtavan niukkuuteen vuotta 2030 lähestyttäessä. Raaka-aineisiin liittyvänä syrjäytysriskinä selvityksessä nousee esille se, että kemianteollisuuden raaka-aineet voisivat korvautua kasviöljyjen lisäviljelyllä, jolla voi olla epäsuoria maankäytön muutoksia.

Regulaatiokentän muutokset, epävarmuudet liittyen kehittyvien biopolttoaineiden investointeihin, raaka-aineiden saatavuus ja syrjäytysvaikutukset sekä vaihtoehtoisten käyttövoimien kehittyminen heikentävät toimialan pitkän aikavälin ennustettavuutta.

Lisätiedot:

johtava konsultti Esa Sipilä, AFRY Management Consulting Oy, p. 010 332 2701

erityisasiantuntija Harri Haavisto, TEM, p. 029 504 7059

liikenneneuvos Saara Jääskeläinen, LVM, p. 029 534 2560

neuvotteleva virkamies, Tuomo Kalliokoski, YM, p. 029 525 0053