Työryhmä: Barentsin alueen hyödyntämiseksi tarvitaan parempia liikenneyhteyksiä

liikenne- ja viestintäministeriö
Julkaisuajankohta 10.4.2008 12.06
Tiedote
Suomen ja Venäjän välisten rautatieyhteyksien kunnostamistarpeet riippuvat lähialueen kaivos- ja energiainvestoinneista.

Erityisesti Barentsin alueen luonnonvaroja lisääntyvästi hyödynnettäessä ja alueen elinkeinoelämän kehittyessä kuljetukset alueen ja Suomen välillä voisivat lisääntyä niin paljon, että Murmanskin rataan yhteyden muodostava ratayhteys Salla-Alakurtti tulisi kannattavaksi. Jos Venäjällä on tähän investointihalukkuutta, on suomalaisilla oltava valmius yhteiseen lisäselvitykseen ratahankkeen kustannuksista, hyödyistä ja rahoitusjärjestelyistä, toteaa liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä.

Imatran pohjoispuolelta Norjan rajaan ulottuvalla alueella olevien Suomen ja Venäjän välisten rajanylityspaikkojen kehittämistä selvittänyt työryhmä luovutti mietintönsä 10. huhtikuuta liikenneministeri Anu Vehviläiselle. Työryhmän toimeksiantoon eivät kuuluneet eteläiset rajanylityspaikat, kuten Nuijamaa, Vaalimaa ja Vainikkala.

Pohjois-Norjan, Pohjois-Ruotsin, Pohjois-Suomen ja Luoteis-Venäjän välisten lentoreittien kannattavuutta olisi arvioitava uudelleen. Työryhmä esittää, että selvitetään mahdollisuudet avata suorat lentoyhteydet Rovaniemeltä Murmanskiin ja Oulusta Arkangeliin.

Työryhmä kuuli myös Venäjän viranomaisten näkemyksiä. Työryhmän mukaan vain niiden rajanylityspaikkojen toimintaa voidaan kehittää, joihin sekä Suomi että Venäjä sitoutuvat. Siksi Suomen kannattaa keskittyä kehittämään jo olemassa olevien pohjoisten rajanylityspaikkojen toimintaa ja niille johtavia liikenneyhteyksiä. Myös Venäjä pyrkii kohdentamaan resurssejaan niihin.

Työryhmän mukaan rajanylitystä voidaan tehostaa jatkamalla aukioloaikoja ja nopeuttamalla asiakirjojen käsittelyaikoja. Erityisesti sähköisen tullauksen käyttöönottoa olisi kiirehdittävä.

Työryhmä esittää myös, että Suomen ja Venäjän välinen rautatieyhdysliikennesopimus uudistettaisiin kansainvälisen tavaraliikenteen vapauttamiseksi ja muun muassa konttiliikenteen mahdollistamiseksi kaikilla rajanylityspaikoilla.

Tärkeää olisi avata Vartiuksen rajanylityspaikalle johtava Lietmajärvi-Kotshkoma -rataosuus kansainväliselle liikenteelle.

Tilapäisestä Parikkalan rajanylityspaikasta voitaisiin pitkällä aikavälillä kehittää maantieliikenteen kansainvälinen rajanylityspaikka. Myös muiden tilapäisten raja-asemien toimintaa pitäisi parantaa ja säilyttää niiden asema puutavaran tuonti- ja tullauspaikkoina. Suomi pyrkii myös vaikuttamaan siihen, että tiestöä Venäjän puolella parannettaisiin.
Työryhmä näkee mahdollisuuksia myös Joensuun ja Petroskoin väliselle tilausbussiliikenteelle. Kesäisin voitaisiin kokeilla kiskobussiyhteyttä.

Työryhmä selvitti olemassa olevien pohjoisten raja-asemien liikennevirrat ja toiminnassa ilmenevät puutteet. Työryhmässä olivat mukana liikenne- ja viestintäministeriö, Tiehallinto, Ratahallintokeskus ja ulkoasiainministeriö.

Suomen ja Venäjän välisessä tieliikenteessä on nyt kahdeksan kansainvälistä ja 16 tilapäistä rajanylityspaikkaa. Rautatieliikenteen ylityspaikkoja on neljä. Itärajan yli kuljetetaan vuosittain noin 35 miljoonaa tonnia rahtia, jonka rahallinen arvo on noin 35 miljardia euroa.

Suomen ja Venäjän rajaliikenneyhteyksien kehittäminen Itä- ja Pohjois-Suomessa, Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 14/2008. Julkaisu on saatavilla myös liikenne- ja viestintäministeriön verkkosivuilta osoitteesta www.mintc.fi/julkaisujasarja.

Lisätietoja:
Työryhmän puheenjohtaja, liikennejärjestelmäyksikön päällikkö
Mikko Ojajärvi, puh. (09) 160 28574 tai 0400 438 520
Kansainvälisten asioiden neuvos Silja Ruokola, puh. 09) 160 28 367 tai 040 580 0894