Uusi maantielaki estää tärkeiden hankkeiden kohtuuttoman viivyttämisen

Yleisiä teitä koskeva lainsäädäntö uudistuu. Uusi maantielaki on yleisiä teitä koskevaa lainsäädäntöä tiiviimpi ja kattaa tien koko elinkaaren: suunnittelun, rakentamisen, kunnossapidon ja lakkauttamisen.

Laki velvoittaa ottamaan huomioon kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet, mutta lailla halutaan myös estää tärkeiden hankkeiden tarpeeton viivyttäminen: valitukset on käsiteltävä kiireellisinä.

Hallitus esitti lain vahvistamista 22. kesäkuuta. Maantielaki tulee voimaan vuoden 2006 alussa.

Laissa yleisistä teistä tulee maanteitä, joiden tienpitäjänä on aina valtio ja joiden käyttö on edelleen maksutonta. Ylläpidosta vastaa valtion viranomaisena Tiehallinto. Maantiet jaetaan liikenteellisen merkityksensä perusteella valtateihin, kantateihin, seututeihin ja yhdysteihin.

Osa maanteistä määrätään valtakunnallisesti merkittäviksi runkoteiksi. Runkoteistä on hiljattain valmistunut liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän esitys. Ehdotuksen mukaisesta ydinväylästöstä tehdään laaja vaikutusarviointi. Liikenne- ja viestintäministeriö päättää runkoverkoista vuoden 2006 alkupuolella.

Uusi maantielaki edellyttää, että teiden suunnittelu on avointa ja suunnitteluratkaisut helppotajuisia. Maanomistajilla ja muilla asianosaisilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa tiesuunnitelmiin jo varhaisessa vaiheessa, mutta suunnitteluun käytetty aika ei saa venyä kohtuuttoman pitkäksi. Kansalaisjärjestöjen oikeutta valittaa suunnitelmista lisätään.

Lailla halutaan estää tärkeiden hankkeiden tarpeeton viivästyminen. Jos tiesuunnitelmaa pidetään yhteiskunnallisesti merkittävänä, siitä tehdyt valitukset tulee käsitellä hallinto-oikeuksissa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa kiireellisinä. Tällaisiksi hankkeiksi katsotaan ainakin liikenne- ja viestintäministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa ehdotetut kehittämisinvestoinnit, jotka nimetään erikseen valtion budjetissa tai jotka mainitaan muuten erikseen talousarviossa.

Maantielain lähtökohtana on olemassa olevien teiden kunnostus ja korjaus. Uusi maantie tehdään, jos liikenteen tai maankäytön vaatimuksiin ei pystytä vastaamaan parantamalla olemassa olevaa tietä tai kehittämällä muulla tavalla liikennejärjestelmää.

Maantieverkko pysyy nykyisen laajuisena. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei valtion ylläpitämiä teitä siirretä yksityisten ylläpidettäväksi eikä yksityisiltä valtiolle enempää kuin nykyisin vuosittain tapahtuu.

Maantien rakentamisessa on muistettava erityisesti kevyen liikenteen liikenneturvallisuus. Joukkoliikenteen toimintaedellytyksiä tulee myös parantaa.

Ympäristönäkökohdat otetaan tienpidossa ja teiden rakentamisessa entistä enemmän huomioon. Uuden tien vaikutukset on selvitettävä. Uusiutumattomia luonnonvaroja kuten luonnonsoraa käytetään säästeliäästi ja sille etsitään korvaavia materiaaleja. Suolan käyttöä vähennetään silloin, kun se on liikenneturvallisuuden kannalta mahdollista.

Tien lakkauttamisesta laissa on uusia säännöksiä. Lakkauttamisesta tulee laatia tiesuunnitelma, joka asetetaan yleisesti nähtäville ja jota vastaan voi tehdä muistutuksia.

Tienpitäjälle tulee nykyisen tieoikeuden tilalle omistusoikeus tiealueisiin asemakaavan ulkopuolisilla alueilla. Tämä selkeyttää kiinteistöjärjestelmää. Maanomistajan kannalta tieoikeudella ja tienpitäjän omistusoikeudella ei ole käytännössä eroa.



Lisätietoja

hallitusneuvos Kaisa Leena Välipirtti, puh. (09) 160 28483 tai 040 763 1479