Viestintäministeri Lindén HP Linux Forumissa 8.5.2008

HP Linux Forum 8.5.2008 klo 10.30Viestintäministeri Suvi Lindèn

Hyvä seminaariväki, hyvät naiset ja herrat,

Kuten kaikki hyvin tiedämme, tieto- ja viestintäala on edelleen yksi voimakkaimmin kehittyvistä ja tulevaisuutta muokkaavista toimialoista. Kehityksen vauhti on erittäin nopeaa, eikä sen pysähtymiselle näy merkkejä. Suomi on kulkemassa kohti tietoyhteiskunnan seuraavaa kehitysasetta eli arjen tietoyhteiskuntaa, jossa toimintatavat perustuvat aina ja kaikkialla käytettävissä oleviin tieto- ja viestintäpalveluihin. Tekniikka kehittyy siten, että siitä tulee yhä monipuolisempaa, edullisempaa ja toivottavasti myös helppokäyttöisempää ja turvallisempaa. Aion puhua teille tänään ajankohtaisista viestintään ja tietoyhteiskuntakehitykseen liittyvistä haasteista.

Viime hallituskaudella tietoyhteiskuntapolitiikkaa edistettiin erillisellä politiikkaohjelmalla ja tuolloin myös laadittiin uusi kansallinen tietoyhteiskuntastrategia, jolla Suomesta halutaan luoda "Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen osaamis- ja palveluyhteiskunta". Ohjelman ansiosta meille muodostui hyvä kansallinen kokonaiskuva tietoyhteiskunnan kipupisteistä ja kehitysnäkymistä - voitiin todeta, ettei pelkkä keskustelu vie meitä enää eteenpäin. Tällä hallituskaudella keskitytäänkin käytännön työhön, tavoitteiden toimeenpanoon ja vaikuttavuuden aikaansaamiseen.

Monet teistä varmasti ovat huomanneet, että suomalainen tietoyhteiskuntakehitys on ollut erilaisten barometrien hampaissa alkuvuoden aikana. Olemme pudonneet kärkimaiden joukosta ja joutuneet tilanteeseen, jossa on pakko edetä harppauksin joillakin keskeisillä toimialoilla. Tasainen "taapertaminen" laajassa rivistössä ei nyt auta. Tästä syystä tietoyhteiskuntapolitiikassa on tehtävä valintoja, priorisoitava ja pantava toimeksi sellaisilla alueilla, jotka generoivat käynnistyessään muuta toimintaa.

Valtioneuvosto asetti viime kesäkuussa neuvottelukunnan koordinoimaan tietoyhteiskuntapolitiikkaa. Johtamani neuvottelukunnan ensimmäisenä tehtävänä oli laatia toimintaohjelma. Toimintaohjelma hyväksyttiin tammikuussa ja se pitää sisällään kaikki keskeisimmät tietoyhteiskuntakehitystä edistävät julkishallinnon toimenpiteet ja hankkeet. Tulemme seuraamaan tarkasti hankkeiden etenemistä ja niistä saatavia tuloksia sekä luomaan uusia aloitteita tietoyhteiskunnan kehittämiseksi.

Arvoisat kuulijat,

Suomen heikko menestys kansainvälisissä vertailuissa perustuu ensisijaisesti siihen, ettei meillä ole kattavia, kansalaisten helposti saatavilla olevia julkisen hallinnon sähköisiä palveluja. Eri portaalit ovat hajallaan, kansalaispalvelut ovat vähäisiä ja kansalaisten sähköiset vaikuttamisen muodot ovat lapsenkengissä. Tällä sektorilla on vielä paljon tehtävää ja nyt onkin erityisesti panostettava kansalaisten sähköisten palvelujen luomiseen.

Palveluita on kehitettävä yhä enemmän elinkaariajattelun pohjalta. On pohdittava, mitä palveluita kansalainen eri elämänvaiheissa tai vastaavasti yritys eri elinkaaren vaiheissa tarvitsee. Siten voimme aidosti helpottaa kansalaisten ja yritysten arkea ja vähentää sitä aikaa, jota erilaiseen asiointiin ja tiedonetsintään joudumme käyttämään. (Uskon, että esimerkiksi moni talonrakentaja olisi mielissään, jos rakennusluvat, kaavamuutokset ja muut rakentamiseen liittyvät asiat tulisi hoidettua internetissä. Monen vanhemman arkea puolestaan varmasti helpottaisi, jos asiointi koulun ja päiväkodin kanssa olisi mahdollista myös sähköisesti. Myös palvelut, kuten asiointi KELA:n kanssa, lääkärin ajanvaraus tai yrityksen perustamiseen liittyvät ilmoitukset on nyky-yhteiskunnassa voitava hoitaa sähköisesti. Tämä ei säästä ainoastaan asiakkaan vaan myös julkishallinnon aikaa ja resursseja. Nämä tieto- ja viestintäteknologian mahdollistamat toimintatapojen ja prosessien muutokset synnyttävät tuottavuutta ja tehokkuutta, jotka ovat myös koko yhteiskunnallisen kehityksemme kannalta välttämättömiä.

Neuvottelukunnan toimintaohjelmassa on suuri joukko julkishallinnon toimenpiteitä, joilla saamme muutettua tietoyhteiskuntakehityksemme kurssia parempaan suuntaan. Keskeisimmät toimenpiteet suunnataan tietoyhteiskunnan infrastruktuurin, innovaatioympäristön sekä viestintämarkkinoiden kehittämiseen.

Infrastruktuurin osalta sinivihreän hallituksen tietoyhteiskuntapolitiikan tavoitteena on parantaa nopeiden ja edistyksellisten tietoliikenneyhteyksien ja palveluiden tarjontaa koko maassa. Nykyisessä tietoyhteiskunnassa laajakaistan voidaan mielestäni katsoa olevan viestinnän peruspalvelu, jonka tulee olla kaikkien saatavilla siinä missä puhelinpalvelunkin. Laajakaistatarjonnan suurimmat haasteet ovat haja-asutusalueilla, missä etäisyydet ovat pitkiä, palvelut kaukana ja asiakkaita vähän. Olen käynnistänyt tutkimushankeen, jossa selvitetään haja-asutusalueilla tyypillisesti toimivien yritysten ja muun maaseudun elinkeinoelämän tietoliikennetarpeet ja riippuvuudet luotettavista tietoliikenneyhteyksistä. Olen asettanut myös laajakaistan kehitystyöryhmän edistämään nopeiden ja luotettavien tiedonsiirtoyhteyksien tarjontaa koko maassa. Olen pyytänyt Viestintävirastoa laatimaan suunnitelman lisätaajuuksien osoittamiseksi Digitan langattoman laajakaistaverkon nopeuksien nostamiseksi. Edistämme myös muiden langattomien laajakaistateknologioiden nopeuksien kasvattamista nykyiseen nähden. Muun muassa näillä toimilla olen pohjustanut eilen keskiviikkona käynnistetyn uuden kansallisen laajakaistastrategian laadintaa perustaksi valtion, maakuntien ja yritysten konkreettisille toimille kaikille meille tärkeiden viestintäyhteyksien rakentamiseksi.

Laajakaistapalvelut koostuvat monesta eri palasesta. Niistä meidän pitää osata räätälöidä kullekin alueelle ja käyttäjälle sopivimpia ratkaisuja, jotka ovat laadukkaita ja taloudellisia. Valokuituun perustuvien yhteyksien tarjonta kotitalouksille ja yrityksille on jo tätä päivää suuremmilla kaupunkiseuduilla ja ilokseni laajenemassa suurten taajamien ulkopuolelle. Teleyritysten ja muiden infrastruktuurin rakentajien välinen yhteistyö valokuiturakentamisessa on vielä hyvin vaatimatonta, mutta suuria mahdollisuuksia avaavaa. Uudella laajakaistastrategialla on kyettävä luomaan yhteistyöhön ja käytännön toimiin perustuva Suomalainen malli, jolla edistettäisiin nykyistä tehokkaammin valokuituyhteyksien rakentamista taajamien ulkopuolella.

Sähköisten palveluiden kehittyminen ja käyttö edellyttää infrastruktuurin lisäksi turvallisia, helppokäyttöisiä ja eri käyttötarkoituksiin sopivia sähköisen tunnistamisen menetelmiä.
Hallituskautemme isona haasteena tulee olemaan laajamittaisen monikanavaisen yhteispalvelu-uudistuksen sekä asiointitilin toteuttaminen. Yhteispalvelun välityksellä kansalaisilla ja yrityksillä on mahdollisuus käyttää julkishallinnon sähköisiä palveluja keskitetysti yhden portaalin kautta. Asiointitili tulee puolestaan tarjoamaan sähköisen tiedoksisaamisen palvelun, joka antaa asiakkaalle mahdollisuuden seurata asioidensa käsittelyn etenemistä ja saada päätösasiakirjat sähköisessä muodossa.

Tulemme lisäksi edistämään painokkaasti sähköisen laskutuksen käytön lisääntymistä, sillä sähköinen laskutus ei ole Suomessa edistynyt riittävällä nopeudella. Valtaosa kansalaisista olisi jo valmis ja halukas vastaanottamaan laskunsa sähköisessä muodossa. Yritysten kannalta sähköisestä laskutuksesta saatavat tehokkuus ja tuottavuushyödyt olisivat nekin ilmeisiä.
Neuvottelukuntamme tulee kohdistamaan toimenpiteitä myös muun muassa tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävien, uusien oppimisympäristöjen sekä kansallisen digitaalisen kirjaston kehittymiseen, tekijänoikeusratkaisujen aikaansaamiseen sekä kansalaisten ja erityisesti lasten ja nuorten osaamisen ja medialukutaidon vahvistamiseen.

Yhteiskunnan ja sen palvelujen teknistyessä tulemme myös kiinnittämään yhä enemmän huomiota tietoyhteiskunnan tuotteiden, palvelujen- ja järjestelmien turvallisuuteen, helppokäyttöisyyteen ja yhteentoimivuuteen.

Hyvät kuulijat,

Tietoyhteiskunnan kehittämisessä on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki keskeiset toimijat ovat sitoutuneita yhteisiin tavoitteisiin, ja että kaikki yhteiskunnan eri sektorit ja toimialat ovat aktiivisesti mukana kehitystyössä. Olenkin erittäin tyytyväinen siihen, että sekä julkinen että yksityinen sektori ovat täysin tietoyhteiskunnan kehittämistavoitteiden takana.

Yksityisen sektorin toimijat luovat omalta osaltaan edellytyksiä sille, että Suomi on paras mahdollinen toimintaympäristö sisältö- ja palvelukehitykselle sekä innovaatiotoiminnalle. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Linuxin kaltaiset innovaatiot, joiden merkitys tietoyhteiskuntakehityksessä on mittaamattoman arvokas. Linux on vapaana ja suomessa syntyneenä käyttöjärjestelmänä näkyvä osoitus suomalaisesta osaamisesta ja kehityksestä. (Se sai alkunsa Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella ja kehitystä tehdään paljon vapaaehtoisvoimin, mutta sen ympärillä on myös vilkasta yritystoimintaa. Avoin koodi ja yritystoiminta eivät ole toistensa kanssa ristiriidassa, kunhan vain pelisäännöt pidetään selkeinä.)

Toinen hyvä esimerkki on MySQL - suomalainen tuote myös, vaikka ruotsalaiset pari vuotta sitten yrittivät omia sen itselleen palkitsemalla sen ruotsalaisena tekona. Siinäkin on yhdistetty liiketoiminnan ja avoimen koodin mahdollisuudet. Tämä myös osoittaa, että avoimen koodin osalta yritysten kautta tehtävä yhteistyö avaa näille tuotteille ovet isoihin organisaatioihin.

Myös julkishallinto toimii näiden mahdollisuuksien hyödyntäjänä omien tietojärjestelmiensä kehittämisessä ja yhteensovittamisessa siellä, missä se parhaiten valtionhallinnon erityispiirteet huomioon ottaen soveltuu. Valtionhallinnon erityispiirteistä johtuen sille räätälöityjen järjestelmien kehitystä ei yleensä kuitenkaan voida tehdä avoimen koodin hankkeissa, esimerkiksi työasemissa avoimella lähdekoodilla on valtionhallinnossa vaatimaton asema. Tästä kuitenkin poikkeuksena oikeusministeriö, jolla on käytössään OpenOffice. (Toinen ongelma on se, että esimerkiksi Verohallinnon järjestelmät tuskin kiinnostaisivat yhteisöä. Pelkästään säästösyistä avoimen koodin käyttöön ei myöskään ole lähdetty, sillä valmisohjelmistojen kustannukset koko valtion tietohallintomenoista ovat n. 6 %.)

Järjestelmähankinnoissa pitää tarkastella koko elinkaarta. Valtionhallinnossa joudutaankin usein tasapainottelemaan suljetun koodin ja avoimen koodin välillä. Esimerkkinä voisin mainita sähköpostin tilanteen valtionhallinnossa. Valmistumassa olevan selvityksen mukaan verkosta vastaanotetaan sähköpostia avoimen koodin tuotteilla ja virkamiehille se puolestaan levitetään suljetun koodin tuotteilla.

Valtionhallinnon hankinnoissa on yleisesti pyritty siihen, että niiden kehittämismahdollisuudet turvataan lähdekoodin hallintaan oikeuttavien lisensointisopimuksien kautta. Tämä ei ole aina helppoa alihankinnasta ja valmiista komponenteista johtuen, mutta lukkiutumista yhteen toimittajaan tulee välttää. Toimittajasidonnaisuuden välttämisellä saadaan avattua uuden tyyppinen markkina, joka parhaimmillaan ohjaa paremman osaamisen julkishallinnon käyttöön.

Valtionhallinnon tietojärjestelmien kehittämisessä julkishallinnon ja yksityisen sektorin välisellä yhteistyöllä ja sen toimivuudella on merkittävä rooli. Julkishallinnon sisällä eri hallinnonalojen ja toimijoiden välinen yhteistyön puute on hankaloittanut tätä kehitystä. Julkisessa hallinnossa onkin hyödynnettävä tehokkaammin eri hallinnonaloilla havaittuja parhaita käytäntöjä ja kehitystyötä yksinkertaisesti vauhditettava, jotta yksityisen sektorin tarjoama arvokas apu koituu tietoyhteiskunnan hyödyksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Avoimen lähdekoodin tarjoamat mahdollisuudet soveltuvat valtionhallinnon käyttöön erityisesti silloin, kuin on kyse useiden hallinnon organisaatioiden tarvitsemista palveluista tai järjestelmän läpinäkyvyydellä on kansalaisille erityistä merkitystä. Tämä tulee esiin erityisesti kuntakentässä, jossa samoja toiminnallisuuksia käytetään sadoissa toimintayksiköissä. Tässä kohdin avoimelle lähdekoodille ominaisella yhteisöllisellä kehittämistyöllä voikin olla suuri merkitys. Tästä esimerkkinä KuntaIT:n ja ValtIT:n yhteistyö, missä luodaan avoimeen yhteistyöhön kehittämisyhteistyöympäristöä, joka mahdollistaisi avoimen kehittämistyön tulosten yhteisöllisen jatkokehittämisen, tuotteistamisen ja levittämisen koko julkishallinnon hyödynnettäväksi.

Avoimeen koodiin liittyy runsaasti, puolesta ja vastaan, väitteitä, joita on vaikea osoittaa todeksi. Väite, että avoimen koodin tuotteet noudattavat paremmin standardeja lienee kuitenkin kiistaton. Standardit ja avoimet rajapinnat ovat koko julkiselle sektorille tärkeitä ja niiden soveltamiseen pyritään. Tilanne on vuosi vuodelta parempi, kun alan kilpailu ei enää perustu asiakkaan sitomiseen suljetuilla standardeilla yhden toimittajan tuotteisiin.

Standardit ja avoimet rajapinnat eivät ole vain Suomen tavoite. Sama tavoite on kirjattu useimpien jäsenmaiden ohjelmiin ja komissiokin sitä tukee. Komission roolista voisin mainita, että näyttävien aihetta sivuavien oikeustaisteluiden varjossa komissio on hyväksynyt omat avoimen koodin lisenssiehtonsa (European Union Public Licence, EUPL) ja julkaisee sillä joukon komission rahoituksella kehitettyjä tuotteita. Nämä ovat siis EU:n jäsenmaiden lisäksi kaikkien muidenkin käytössä ja yhteisön kehitettävissä. Tätä on syytä vakavasti harkita myös Suomen julkisen sektorin vakioehdoiksi vastaavissa hankkeissa.

Hyvät ystävät,

Edessämme olevista haasteista huolimatta meillä on Suomessa hyvät edellytykset saada tietoyhteiskuntakehityksessä tarvittavia harppauksia aikaan. Tavoitteeksi on kunnianhimoisesti asetettava, että Suomi nousee sähköisen hallinnon sekä julkishallinnon tarjoamien verkkopalveluiden vertailuissa maailman kärkimaiden joukkoon. Meillä on olemassa tähän hyvät tekniset ja infrastruktuurin suomat mahdollisuudet. Nyt tarvitaan vain tahtoa ja laaja-alaista yhteistyötä. Alaisuudessani toimivan arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta tulee omalta osaltaan seuraaman julkishallinnon tietoyhteiskuntakehitystä ja tekemään kaikkensa suomalaisen tietoyhteiskunnan ripeäksi kehittämiseksi.