Takaisin

Viestintäministeri Suvi Lindén Autokauppiaspäivien juhlaseminaarissa

Viestintäministeri Suvi Lindén Autokauppiaspäivien juhlaseminaarissa

Viestintäministeri Suvi Lindén Autokauppiaspäivien juhlaseminaarissa

Viestintäministeri Suvi Lindén
Autokauppiaspäivien juhlaseminaari, 14.3.2008 Finlandia-talo

Hyvä juhlaseminaariväki!

Liikennepoliittinen selonteko annetaan pääsiäisen jälkeen eduskunnalle. Asiasta olisi paljon helpompi puhua, jos tämä seminaari olisi pari viikkoa myöhemmin. Vaikka selonteon liikenneväyläasiat pitkälti julkistettiinkin jo hallituksen alkuviikosta pidetyn kehysriihen jälkeen ja viimeiset pidemmän aikavälin hanketarkistukset tehtiin eilen ministeriryhmässä, niin muilta osin selonteko on edelleen hallituksen valmistelussa. Nyt joudun pysymään varsin yleisellä tasolla, jotta en tulisi paljastaneeksi mitään ennen aikojaan. Ne näkökohdat, joita puheessani nostan esiin, ovat puhtaasti omia näkemyksiäni.

Liikenneselontekoon on ladattu paljon odotuksia. Sen verran voinen työtä ohjanneen ministerityöryhmän jäsenenä kertoa, että liikennepoliittinen selonteko tulee nähdäkseni erittäin hyvin täyttämään sille asetetut tavoitteet. Se tuo liikennepolitiikan valmisteluun ja liikennepoliittiseen keskusteluun erittäin hyvän työkalun.

Ajatus liikennepoliittisen selonteon laadinnasta saatiin toimitusjohtaja Matti Vuorian johdolla toimineelta työryhmältä, jonka raportti valmistui noin vuosi sitten. Työryhmä tarkasteli liikenneväyläpäätösten pitkäjänteistämistä ja päätyi siihen, että pienten askelten politiikka oli tässä asiassa kuljettu loppuun. Jos todella halutaan päästä käsiksi keskeisiin ongelmiin, oli työryhmän mielestä otettava "isompi harppaus" pitkäjänteistämisen saralla ja muutettava päätöksenteon rakenteita. Ratkaisuksi työryhmä tarjosi liikennepoliittisen selonteon laadintaa ja eduskunnan roolin vahvistamista liikennepolitiikan pitkän aikavälin linjausten määrittelyssä. Käsitykseni on, että pian valmistuva liikennepoliittinen selonteko hyvin vastaa niitä ajatuksia, joita Matti Vuorian työryhmällä oli.

Kokonaan toinen asia on, missä määrin selonteossa määritellyt toimet tyydyttävät liikennesektorin toimijoita. Maakunnat, elinkeinoelämä ja muut eturyhmät haluaisivat kukin toteuttaa omat tavoitteensa ja mieluummin heti. Tältä osin haluaisin laittaa jäitä hattuun. Selonteon laadinnan vaikeimpia tehtäviä on ollut eri asioiden priorisointi. Täytyy osata ja uskaltaa valita monista toimenpiteistä ne, jotka tehokkaimmin vaikuttavat asetettuihin päämääriin. Kaikkea ei voi saada ja osa tärkeiksikin koetuista asioista on jätettävä tekemättä. Valintojen teko on poliittisen päätöksenteon perimmäinen tarkoitus. Selonteko antaa mahdollisuuden tehdä tätä aiempaa pitkäjänteisemmin ja kokonaisvaltaisemmin.

Edellä todetusta huolimatta on vaikea ymmärtää niitä puheita että tämä hallitus ei kykene käynnistämään liikenneverkoston ja maan kilpailukyvyn kannalta tarvittavia väylähankkeita. Kehyskaudella 2009-2012 sinivihreä hallitus tuo eduskunnan päätettäväksi kustannuksiltaan enemmän uusia liikenneinvestointeja kuin koskaan aiemmin. Käynnissä olevien ja päätettyjen hankkeiden menot tällä hallituskaudella ovat noin 400 miljoonaa euroa vuodessa. Vaalikaudella alkaa 12 uutta liikenneverkon kehittämisinvestointia arvoltaan noin 1,2, miljardia. Uusien liikennehankkeiden aloittamiseen panostetaan aiemman kehyksen ylittäviä varoja 80 miljoonalla omaisuuden myyntituloista. Lisäksi E18 Koskenkylä-Kotka-moottoritien rakentaminen ja lisäraiteen rakentaminen Pohjanmaan radalle välille Kokkola-Ylivieska toteutetaan elinkaarihankkeina. Selontekoa laadittaessa olemme perehtyneet perusteellisesti täydentäviin rahoitusmuotoihin. Mielestäni niitä tulee kehittää Suomen oloihin ja käyttää ennakkoluuttomasti silloin kuin niillä saadaan investointien toteutukseen tarvittavaa joustoa.

On erittäin tärkeää, että liikennejärjestelmää käsitellään kokonaisuutena. Liikennepoliittinen keskustelu pyörii nykyisin aivan liiaksi liikenneinvestointien ympärillä. Liikennepolitiikan keskeisimmät haasteet liittyvät ilmastonmuutokseen, elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja arjen matkojen sujuvuuden turvaamiseen sekä kaupunkiseutujen liikenteellisten ongelmien ratkaisuihin. Selonteon avulla liikennepolitiikka on mahdollista kytkeä muun muassa elinkeino-, ilmasto- ja kaupunkipolitiikkaan. Toivon todella, että keskustelu liikennehankkeista ei valtaisi kaikkea palstatilaa.

Liikennepolitiikka on onnistunutta, jos se pystyy edistämään suomalaista elinkeinoelämää. Elinkeinoelämän tarpeet pitää pystyä näkemään pitkälle tulevaisuuteen. Tilanne voi toisaalta muuttua nopeastikin ja uusiin haasteisiin on tarvittaessa tartuttava ripeästi. Juuri nyt esimerkiksi metsäteollisuuden nopeasti muuttuvat tarpeet ja uudestaan henkiin heräävä kaivostoiminta vaativat liikennepolitiikalta uusia arvioita. Puuntuonti Venäjältä saattaa ehtyä ja leudot talvet vaikeuttavat puunkorjuuta myös meillä. Näiden tosiasioiden pitää näkyä liikennepolitiikassa ja tämän vuoksi sinivihreä hallitus lisää puunsaannin edistämiseen tarkoitettujen perusväylien parannustöihin 50 miljoonaa euroa lisäbudjetista. Yhteensä neljän vuoden aikana suoraan tähän tarkoitukseen varataan uutta rahaa 105 miljoonaa euroa ja kokonaisuudessaan puunsaantia edistetään 225 miljoonalla eurolla, kun mukaan luetaan erilliskohdennukset perustienpidon uusista lisämäärärahoista ja puuhuollolle tärkeiden rata- ja vesiväyläosuuksien perusparantaminen.

Liikenneverkko on ennen kaikkea kehityksen mahdollistava tekijä. Riittämättömät liikenneyhteydet ja -palvelut voivat estää alueen kehittymisen, vaikka sillä olisi muutoin tarvittavat tuotantoedellytykset. Yrityksille infrastruktuurin palvelutasolla on suuri merkitys. Yhteyksien laatu vaikuttaa mm. asiakkaiden tavoittamiseen, markkinoille pääsyyn ja ulkoiseen kuvaan. Hyvät kuljetusyhteydet ovat tavallisesti teollisuusyrityksille tärkeitä, kun taas palveluyrityksille kaupunkiympäristön ja palvelutarjonnan hyvä taso ja saavutettavuus voi olla ratkaiseva sijaintietu.

Elinkeinoelämä tarvitsee kustannustehokkaat, häiriöttömät ja täsmälliset kuljetusyhteydet kotimaassa ja ulkomaille. Kuljetusjärjestelmän tehokkuutta voidaan parantaa luomalla hyvin toimivat kuljetusmarkkinat, varmistamalla kotimaisen kuljetusalan kilpailukyky ja turvaamalla liikenneväylien sujuvuus ja kunto.

Sujuvat runkoyhteydet ovat tärkeitä. Suuri osa kuljetuksista käyttää niitä. Kuitenkin myös alemmalla tieverkolla on monia elinkeinoelämän ja yhteiskunnan peruspalvelujen kannalta tärkeitä tehtäviä. Nämä liittyvät erityisesti maa- ja metsätalouden kuljetuksiin, palvelujen saatavuuden turvaamiseen, lasten koulukuljetuksiin, erilaisiin huolto- ja hoitokuljetuksiin sekä palo- ja pelastustoiminnan edellyttämiin kuljetuksiin. Hallitus päättikin kehysriihessä huomattavista lisäsatsauksista perusväylänpitoon. Tähän tarkoitukseen osoitetaan kokonaan uutta rahaa 165 miljoonaa euroa tällä hallituskaudella, joista perustienpitoon käytetään 72 miljoonaa euroa ja yksityisteihin 30 miljoonaa euroa. Lisäksi niin sanottujen teemahankkeiden puitteissa tehtävään teiden liikenneturvallisuuden parantamiseen on varattu rahoitusta. Pääväylien osalta tämä tarkoittaa muun muassa keskikaideohjelman toteuttamista.

Hyvät kuulijat!

Ilmastonmuutos on liikennepolitiikan tämän päivän haasteista merkittävin. Jos tänään ilmastonmuutoksesta puhutaan paljon, niin voin vakuuttaa teille että huomenna siitä puhutaan vielä paljon enemmän. Ilmastonmuutoksen haasteet on otettava vakavasti kaikilla elämän osa-alueilla. Liikennepolitiikan tärkeä onnistumisen mittari on, että löydämme mahdollisimman vähän elinkeinoelämää ja ihmisten arkea haittaavat keinot leikata liikenteen päästöjä. Kestävä liikennepolitiikka sovittaa yhteen ilmastonmuutoksen hillitsemisen vaatimukset ja elinkeinoelämän toiminnan ja kuljetusten logistiset tarpeet. Liikennejärjestelmän kehittämisen tulee tukea talouskasvun ja tuottavuuden lisääntymistä kestävällä tavalla. Liikenteen ilmastopolitiikan tulee olla pitkäjänteistä ja määrätietoista ja innovatiivista. Eri toimijoiden yhteistyö on aivan välttämätöntä.

Euroopan komission tuore päätösehdotus merkitsisi sellaisenaan liikennealalla toteutettuna 16 prosentin vähennysvaatimusta liikenteen kasvihuonepäästöihin vuoteen 2020 mennessä. Tämänsuuruinen päästöjen vähentämistavoite on erittäin haasteellinen. Valtion teknillinen tutkimuskeskus on selvittänyt eri keinojen tehokkuutta hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä. Pitemmällä aikajänteellä voidaan esimerkiksi raideliikennettä suosimalla, yhdyskuntarakennetta eheyttämällä ja ajoneuvoteknologiaa kehittämällä saada aikaan merkittäviä päästövähennyksiä. Nämä keinot eivät kuitenkaan ehdi merkittävästi vaikuttaa vielä vuoteen 2020 mennessä.

Nopeasti, muutaman vuoden aikajänteellä vaikuttavia, tehokkaita ja helposti toteutettavia toimia on sen sijaan niukasti tarjolla. Jos päästöjä ei muuten saada karsittua, saatamme olla sellaisessa tilanteessa, että liikennettä ja erityisesti henkilöautoilua on pakko alkaa rajoittamaan. Pidän tätä äärimmäisenä keinona. Ennen sen käyttöönottoa kaikki muut keinot on ensin käytettävä hyväksi. Näiden keinojen löytämiseksi tarvitaan laaja-alaista keskustelua ja myös teidän ideoitanne - arvoisat autokauppiaat.

Ajoneuvo- ja polttoaineteknologisilla keinoilla on asiantuntijoiden mukaan suuri vaikutuspotentiaali, mutta ne vaikuttavat hitaasti. Erään arvion mukaan teknologian keinoin voitaisiin vuoteen 2050 mennessä saada aikaan noin kahden miljoonan tonnin vuotuinen vähennys. Jos näin on, kyse on todella merkittävästä määrästä. Nyt liikenteen vuotuiset hiilidioksidipäästöt ovat yhteensä noin 13 miljoonaa tonnia ja niiden arvioidaan ilman uusia toimia kasvavan vuoteen 2020 mennessä lähes 14 miljoonaan tonniin. Ongelmana on, että ilmastonmuutosten hillitseminen ja EU:sta tulevat tavoitteet edellyttäisivät merkittäviä päästövähennyksiä jo vuoteen 2020 mennessä. Uusi teknologia vaikuttaa vain niin nopeasti kuin sitä autokannan uusiutuessa otetaan käyttöön. Tätä uusiutumista on mahdollista nopeuttaa esimerkiksi veropolitiikan keinoin.

Sinivihreän hallituksen arvoihin kuuluvat vastuu ympäristöstä ja kannustavuus ympäristöystävällisiin valintoihin. Autoilun verotusta uudistettiin vuoden alusta näiden periaatteiden mukaisesti. Voimaan tulleet ajoneuvoverolain ja autoverolain muutokset mahdollistavat kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen verotuksen keinoin. Auton hankintaverossa suositaan nyt niitä autoja, joiden kulutus ja sitä kautta hiilidioksidipäästöt ovat pieniä. Yleisesti verouudistusta on pidetty oikeansuuntaisena.

Julkisuudessa on tosin keskusteltu ympäristöperusteisen autoveroesityksen jättämisen jälkeen, lisääntyykö nyt autojen ja ajokilometrien määrä sekä vähentyykö siten saavutettujen päästövähenemien hyödyt?

Vastaan tässä nyt asiaan kolmen näkökulman kautta: Autokannan uusiutumisen, auton hankinnan ja käytön kustannuksien sekä ajosuoritetta hillitsevien toimenpiteiden näkökulmasta.

Ensinnäkin autokannan uusiutuminen: Teillämme ajaa edelleen yli puoli miljoonaa yli viisitoista vuotta vanhaa, katalysaattoritonta henkilöautoa. Tämä viidesosa henkilöautoista tuottaa todella suuren osan henkilöautokannan kokonaispäästöistä. Autoveron alennus ja voimakas painotus vähäpäästöisiin autoihin nopeuttaa uusien, vähäpäästöisten autojen myyntiä. Autokannan nopealla uudistumisella nykyisestä saamme parhaat ympäristövaikutukset. Ajoneuvohallintokeskuksen tilastojen mukaan ainakin dieselautojen ensirekisteröinnit ovat olleet voimakkaassa nousussa. Ensirekisteröitävistä henkilöautoista jo puolet on dieselautoja.

On myös kritisoitu, että verotus alenee kaikilla alle 220 CO2 g/km päästävillä autoilla. Verotasoa piti kokonaisuudessaan hieman alentaa. Näin halusimme vauhdittaa autokannan nopeaa uusiutumista. Enää vertailla autoa hankittaessa hintoja siihen, mitä autot aiemmin maksoivat. Nyt verrataan eri autojen hintoja toisiinsa. Voimakas veroporrastus päästöjen mukaan ohjaa valintoja voimakkaasti kaikkein pienipäästöisimpiin malleihin uutta autoa hankittaessa. Teidän kanssanne eri yhteyksissä käydyissä keskusteluissa olen tätä käsitystä tukevaa palautetta.

Toiseksi: Ei ihminen voi useammalla autolla yhtä aikaa ajaa. Suomessa on jo nyt liikenteessä 2,5 miljoonaa henkilöautoa. Vähävaraisten, vaikkapa nuorten, kynnys hankkia oma auto tai monien perheiden ensisijainen kynnys hankkia kakkosauto ei ole ollut hankintahinta aiemminkaan. Nykyäänkin saa käyttökuntoisen auton lähes ilmaiseksi verrattuna sen käyttökustannuksiin. Käyttökustannukset koostuvat jatkossakin liikennevakuutuksesta, vuotuisesta ajoneuvoverosta, polttoaineesta ja huollosta. Nämä kustannukset ovat olleet ja ovat jatkossakin kynnys hankkia auto.

Kolmanneksi: Kokonaispäästöihin vaikuttavat kaikilla autoilla ajetut kokonaiskilometrit ja autokannan keskipäästöt. Keskipäästöihin vaikutamme hankinnan ja käyttömaksun kautta verotuksella ohjaamalla.

Ajettuihin kokonaiskilometreihin vaikutamme parhaiten polttoaineiden verotuksella sekä joukkoliikenteen houkuttelevuudella. Siksi polttoaineiden veron korottaminen on nähty välttämättömäksi. Joukkoliikenteen tukea nostamme vuoden 2009 alusta. Käytämme siten kaikkia toimenpiteitä ympäristöystävällisemmän liikenteen edistämiseksi.

Autoveron ja ajoneuvoveron voimakkaat porrastamiset päästöperusteiseksi ovat osa kokoomuksen ja sinivihreän hallituksen visiota ympäristölle kestävämmästä Suomesta. Tehtyjen ratkaisujen vaikutuksia arvioidaan suhteessa tavoitteisiin tulevina vuosina. Valmius ilmastotoimien jatkamiseksi on pidettävä yllä kaikilla osa-alueilla mukaan lukien verotus
Tiedän että autoverotukseen liittyen teitä kiinnostaa myös Suomen hallituksen näkemykset elv-vero kysymykseen. Tässä yhteydessä hallituksen linjauksia tähän kysymykseen ei ole mahdollista tarkemmin käsitellä, mutta hallituksella on valmiudet jatkaa pika puolin keskustelua EU:n komission kanssa positiivisen ratkaisun löytämiseksi.

Myös asennemuutoksin voidaan vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä. Tavoitteena kun on, että ihmiset itse valitsevat pienempiä autoja ja vähemmän kuluttavia malleja, vähentävät henkilöauton käyttöä lyhyillä matkoilla ja noudattavat taloudellista ajotapaa. Asenteet eivät muutu hetkessä. Tarvitaan pitkäjänteistä valistustyötä ja kampanjointia.

Samanaikaisesti kun etsitään keinoja päästöjen vähentämiseksi jo vuoteen 2020 mennessä, on huolehdittava siitä, että luodaan edellytykset ympäristön kannalta kestävän yhdyskuntarakenteen kehittämiselle tulevina vuosikymmeninä. Avainasemassa tässä on liikenteen ja maankäytön suunnittelun yhteensovittaminen. Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenteen hajautuminen on saatava pysähtymään. Joukkoliikenne on tehtävä houkuttelevaksi. Joukkoliikenteen ja seutulinjaston palvelutasoa ja palvelutarjontaa tulee parantaa etenkin kaupunkiseutujen työmatkaliikenteessä, missä potentiaalinen käyttäjäkunta on suuri. Joukkoliikenteen markkinointia on kehitettävä kohderyhmänä erityisesti sen potentiaaliset käyttäjät.

Raideliikennejärjestelmää on kehitettävä aktiivisesti ja määrätietoisesti yhdessä maan-käytön suunnittelun kanssa. Raideinvestointeja tulee pystyä ennakoimaan riittävällä aikavälillä tehokkaan maankäytön varmistamiseksi kaavoituksella ja muulla maankäytön ohjauksella. Raideinvestoinnin vaikutuspiiriin tulevilla alueilla kuntien on harjoitettava kaavoitusta ennakoivaa, aktiivista maapolitiikkaa.

Etenkin Helsingin seudulla monien lähiliikenteen asemien ympäristöt on rakennettu liikennejärjestelmän kannalta tehottomasti. Näkemykseni on, että Helsingin seudulle tarvitaan uusia raideliikenneyhteyksiä ja niiden varaan rakentuvia uusia, tehokkaan rakentamisen alueita. Alkuviikosta kehysriihessä tehdyt ratkaisut antavat mielestäni tähän hyvät lähtökohdat.

Hyvät naiset ja herrat,

Toimivat lentoyhteydet kotimaassa ja ulkomaille ovat elinehto Suomen kaltaiselle pinta-alaltaan isolle ja EU:n keskeisistä markkinoista syrjässä olevalle maalle. Ilmailulaitoksen ylläpitämä koko maan kattavaa 25 lentoaseman verkosto on oleellinen osa Suomen koko liikennejärjestelmää ja Suomen kansainvälistä kilpailukykyä.

Lentoasemaverkosto muodostaa infrastruktuuri- ja palvelukokonaisuuden, jota Ilmailulaitos ylläpitää ja kehittää yhtenä kokonaisuutena niin sanotun verkostoperiaatteen mukaan. Lentoasemaverkoston taloudellisesti kannattavin osa on Helsinki-Vantaa, lisäksi kuusi muuta lentoasemaa tuottaa positiivista tulosta. Lentoasemista merkittävä osa on vuotuisilta matkustajamääriltään pieniä, eivätkä sellaisenaan ole taloudellisesti kannattavia. Syöttäessään matkustajia Helsinki-Vantaa lentoasemalle ne kuitenkin tukevat sen toimintaa, maan tasapainoista kehitystä ja koko maan kansainvälistä kilpailukykyä.

Verkostoperiaate lentoasemien ylläpidossa tukee Suomen alueellista kehitystä. Monet talousalueet ovat riippuvaisia tärkeimmästä kansainvälisestä yhteydestään, lentoliikenteestä. Hyvin toimiva lentoliikenne on alueellisen elinkeinoelämän ja koko maan kilpailukyvyn kannalta keskeinen palvelutekijä ja Suomen tasapainoisen kehityksen edellytys. Toimivat kansainväliset lentoyhteydet ovat kriittisiä muun muassa vientiin panostaville yrityksille ja matkailulle.

Ilmailulaitos on asiakasrahoitteinen valtion liikelaitos, jota ohjataan omistajaohjauksen periaatteilla. Valtion on omistajaohjauksessaan annettava riittävä paino myös yhteiskunnallisille tavoitteille. Lentoasemaverkostoa mitoitettaessa on otettava huomioon tasapuolisesti maan eri osien yhteystarpeet. Hyvät lentoyhteydet ovat esimerkiksi matkailuelinkeinolle välttämättömiä.

Hyvät juhlaseminaarin osanottajat!

Päätän alustukseni tähän ja toivotan teille oikein antoisaa seminaaripäivää!