Takaisin

Viestintäministeri Suvi Lindén Kansainvälisen Telepäivän seminaarissa

Viestintäministeri Suvi Lindén Kansainvälisen Telepäivän seminaarissa

Viestintäministeri Suvi Lindén
Kansainvälinen Telepäivä
Avauspuhe
15.5.2007


On ilo uutena viestintäministerinä avata tämän vuoden Telepäivä. Päivä on ITU:n - YK:n alaisen maailman teleunionin - vuosittain kaikissa YK:n jäsenmaissa järjestämä perinne. Tänä vuonna päivän teemana on "Connecting the Young - Opportunities of ICT". Sähköinsinööriliitto on tarkentanut Suomessa järjestettävän päivän teemaa alaotsikolla "Mahdollisuudet ja uhat".

Hallituksessa on nyt ensimmäistä kertaa ministeri, joka voi täydellä tarmollaan keskittyä nimenomaan viestinnän ja tietoyhteiskunnan kehittämiseen. Enää se ei ole yhdenkään ministerin "sivubisnes". Tämä avaa suuria mahdollisuuksia. Hallitusohjelman linjaukset viestinnän ja tietoyhteiskuntapolitiikan suhteen ovat kunnianhimoisia, mutta myös toimiala on haasteellinen. Erityisesti viestinnän saralla tämän vuosikymmenen loppu tuo mukanaan suuria muutoksia niin teknisesti kuin toiminnallisestikin. Tietoyhteiskuntapolitiikassa taas on tekojen aika. Suomi on pudonnut kansainvälisissä tietoyhteiskuntavertailuissa reilusti keskikastiin. Toteuttamalla rohkeasti pitkään suunniteltuja hyviä hankkeita, voimme nousta nopeasti takaisin tietoyhteiskuntien kärkijoukkoon.

Meillä on olemassa edellisen hallituksen tekemä tietoyhteiskuntastrategia, jonka viitoittamalla tiellä jatkamme käytännön toteutukseen. Tavoitteena on luoda Suomesta kansainvälisesti vetovoimainen, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen osaamis- ja palveluyhteiskunta. Toteutusta johtamaan asetetaan ministerijohtoinen neuvottelukunta.

Ilokseni voin todeta, että hallitusohjelman toteuttaminen on jo hyvässä vauhdissa. Toimintasuunnitelmaa voidaan ryhtyä laatimaan edellisen hallituksen strategian pohjalta. Tärkeintä on pyrkiä käytännön toimiin. Uuden neuvottelukunnan, jonka puheenjohtajana itse ryhdyn toimimaan, pitää laatia sellainen toimenpidesuunnitelma, jossa on selkeästi priorisoitu tärkeimmät ja kiireellisimmät hankkeet. Pelkkä lista ei vielä riitä. Hankkeiden pitää myös viedä tietoyhteiskuntaa aidosti eteenpäin. Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisen pitää helpottaa kansalaisten arkea. Teknologia ei saa olla itseisarvo - se on vain väline. Tarkoituksena on tuottaa kansalaisten ja yritysten käyttöön kattavat ja helppokäyttöiset, sähköiset arjen toimintoja helpottavat julkiset palvelut. Samanaikaisesti on edistettävä kansalaisten ja yritysten luottamusta tietoyhteiskunnan palveluihin toimintavarmuutta ja yrityssalaisuuksien suojaa kehittämällä.

Yhtenä esimerkkinä uusista toimintatavoista haluaisin mainita tietokoneiden hyödyntämisen kouluopetuksessa. Tulossa onkin laaja kokeiluhanke, jonka tavoitteena on, että jokaisella peruskoululaisella on keskeisenä oppimisen välineenä tietokone. Tietokone ei kuitenkaan ole itseisarvo vaan nimenomaan vain väline. Tärkeintä ovat oikeanlaiset sisällöt oppimisen kannalta. Suomessa ei mielestäni tietokoneavusteisessa opetuksessa ole vielä päästy riittävän pitkälle. Moni muu maa on jo paljon pidemmällä. Suomessa toisaalta lapset ovat varsin edistyksellisiä tietokoneen käyttäjiä vapaa-ajallaan. Tätä vahvuutta pitää hyödyntää myös opetuksessa. Aion selvittää miten asiaa voitaisiin nopeasti edistää.

Tietoyhteiskuntakehitystä jarruttavia kysymyksiä ovat olleet muun muassa tekijänoikeudet. Hallituksella on vahva tahto ratkaista tekijänoikeuskysymykset siten, että sekä tekijöiden että välittäjien vaatimukset tulevat huomioiduksi. Lainsäädäntöä on kehitetty jo vuosia. Myös kansainvälisiä sopimuksia on uudistettu. Tärkeintä on nyt saada itse tekijänoikeusjärjestelmä vastuineen ja sopimuskäytäntöineen vastaamaan teknistä todellisuutta.

Hyvää vauhtia ratkaisujen löytämiselle saatiin viime viikolla kun kaupalliset televisioyhtiöt pääsivät sopuun mobiilitelevisiota jarruttaneessa tekijänoikeuskiistassa. Internet- ja mobiilitelevision käyttöönoton vaikeus on ollut hyvä esimerkki siitä, kuinka ilman toimivaa ja teknologiariippumatonta lainsäädäntöä sisältöjä on vaikea kehittää. Minulla on kuitenkin vahva usko, että tietoyhteiskunnan kehittämiseen liittyvät haasteet ovat mahdollisuus - ne itse asiassa pakottavat meidät pohtimaan yhä parempia ratkaisuvaihtoehtoja.

Keskeistä hallituksen viestintäpolitiikalle on vastata ajan haasteisiin. Viestintäala on teknisesti suurten mullistusten edessä. Tekninen myllerrys tuo mukanaan myös viestintäpolitiikan uudelleen arviointia ja uutta sääntelyä. Hallitusohjelman mukaisesti hallitus pyrkii edistämään viestintäalan investointeja ja innovaatioita. Viestintäalan kilpailukyky on viime vuosina parantunut ja teleyritysten viime vuosien tulokset ovat positiivisia, mutta kehitykseen liittyy myös epävarmuustekijöitä. Erityisesti investointeja aristellaan, sillä elämme aikaa, jolloin yritykset joutuvat tekemään valintoja usean eri teknologian välillä ja tulevaisuuden tuottojen ennustaminen on vaikeaa. Meidän on onnistuttava viestintäpolitiikalla luomaan olosuhteet, jotka lisäävät uskoa viestintäalan investointien kannattavuuteen.

Jo edellisen hallituksen laajakaistastrategia osoitti, että sekoittamalla sopivasti markkinataloutta ja julkista rahaa voidaan varmistaa viestintäpalveluiden saatavuus koko maassa. Nykyhallituksen tavoitteena on jatkaa pääosin hyväksi koetulla linjalla, mikä tarkoittaa sitä, että verkkojen kehitystä edistetään myös jatkossa julkisin varoin alueilla, jonne ei synny kaupallista tarjontaa. Tieto- ja viestintätekniikkaa tarvitaan erityisesti julkisten palveluiden entistä tehokkaampaan tuottamiseen. Suurimmat haasteet tässä ovat haja-asutusalueilla ja syrjäseuduilla, missä etäisyydet ovat pitkiä ja palvelut kaukana.

Yleisradiopolitiikka, digitaaliseen televisioon siirtyminen sekä televisiotoiminnan kehittäminen ovat varmaan ministerikauteni suurimpia haasteita. Yleisradio Oy:n vuoden 2010 jälkeistä rahoitusta selvittämään asetetaan hallitusohjelman mukaan parlamentaarinen työryhmä. Digitaaliseen televisioon siirrytään maanpäällisessä verkossa 1.9.2007. Koska televisiotoiminnan tulevaisuuden arviointi ei ole aivan yksinkertaista, aion paneutua erityisen syvällisesti alan tulevaisuuden kehityspolkuihin. Televisiotoiminta tulee olemaan vahvasti mukana myös viestintäpolitiikan investointi- ja kilpailukykykeskustelussa. Esimerkiksi toimilupapolitiikka ja vapautuvien analogisten radiotaajuuksien tulevan käytön arviointi ovat työlistalla aivan kärjessä.

Haavoittuvaisimpia tietoyhteiskuntaan osallistujia ovat lapset ja nuoret. Lapset käyttävät yhä enemmän aikaa median parissa. Tämä asettaa haasteen, miten voimme taata kaikille turvallisen digitaalisen ympäristön. Lasten ja nuorten hyvinvointi onkin hallitusohjelmassa keskeisessä asemassa. Tähän liittyy lasten ja nuorten asema tietoyhteiskunnan kansalaisina yleisemminkin. Lapset käyttävät yhä enemmän aikaa median parissa. Tässä on omat riskinsä. Yhtenä pahimpana on varmasti lasten hyväksikäyttö internetissä. Tämän takia on aivan ensiarvoisen tärkeää huomioida, miten haavoittuvainen lapsi on uudessa digitaalisessa maailmassa, ja miten vaikeaa asiaan on puuttua.

ITU on valinnut viisaasti tämän vuoden teemaksi nuorison. Nuoriso kehitysmaissa ja uusilla kehittyvillä markkinoilla - etenkin Kiinassa ja Intiassa - on omaksumassa tietotekniikan osaksi arkeaan nopeammin kuin kuvittelemmekaan. Meidänkin tulisi ymmärtää millainen vahvuus nuorisossamme tietoyhteiskunnan rakentajina piilee.

Tietoyhteiskunta on valtava mahdollisuus. Suomalaisten nuorten vahvuus on siinä, että he ovat kansainvälisiä ja halukkaita sopeutumaan globaaliin ympäristöön. He ovat koulutettuja ja avoimia ottamaan vastaan tietoyhteiskunnan antamat mahdollisuudet. Tietoyhteiskuntakehitys on valjastettava uudistamaan yhteiskuntaamme niin, että sopeudumme helpommin rakenteellisiin ongelmiin, kansainväliseen kilpailuun ja työelämän uusiin vaatimuksiin. Tietoyhteiskunnan uhkakuva on digitaalisen kuilun syveneminen, lisääntyvä epätasa-arvo ja etenkin kouluttamattoman nuorison putoaminen kelkasta.

Tästä syystä tietoyhteiskuntapolitiikan tekemiseen on saatava mukaan uusia nuoria voimia. Sisällöllisesti on painotettava erityisesti opetusta ja koulutusta, joustavien työelämän käytäntöjen luomista, uudenlaisten hyvinvointipalvelujen kehittämistä ja uusien osallistumismuotojen luomista. Tähän tarvitaan ennakkoluulotonta asennetta. Toivonkin, että nuoret innostuvat tuomaan oman kokemuksensa ja osaamisensa tietoyhteiskunnan kehittämiseen. Ilman nuoruuden hulluutta ei olisi vanhuuden viisautta!

Toivotan kaikille oikein antoisaa Telepäivää.