Viestintäministeri Suvi Lindén Paikallisradio 20 vuotta Pohjois-Karjalassa –juhlassa

Viestintäministeri Suvi Lindén Paikallisradio 20 vuotta Pohjois-Karjalassa -juhlassa

Viestintäministeri Suvi Lindén
Paikallisradio 20 vuotta Pohjois-Karjalassa -juhlassa
11.3.2008

Arvoisat juhlavieraat

Minulla on ilo tänään olla juhlistamassa kaksikymmentävuotista paikallisen radiotoiminnan taivalta täällä Pohjois-Karjalassa. Pohjoiskarjalalaiset ovat olleet uria avaamassa radiotoiminnankin saralla. Erityisen ilahduttavaa on, että paikallinen toimija on aktivoinut vuosien kuluessa muita toimijoita ja opiskelijoita mukaan radion tekemiseen. Radiotoimintaa ei ole nähty vain liiketoimintana, vaan siihen on liittynyt myös muita arvoja.

Paikallinen radiotoiminta on kokenut isoja mullistuksia sitten syntyaikojensa 1980-luvun puolivälissä. Odotukset olivat tuolloin korkealla ja asia nostatti suuria tunteitakin. Tässä esimerkkejä lehtikirjoittelusta: Kansan Uutiset uutisoivat 19.6.1983: Paikallislehtien liitto ei voi olla tosissaan: Kotikulman juorut ääneen luettuna radiosta? Suomen Sosiaalidemokraatti äityi toteamaan 1.9.1983: Paikallisradiokuume villitsee pikkukuntia. Helsingin Sanomat puolestaan liikkui maltillisimmilla linjoilla 26.1.1985: Paikallisradioista odotetaan liikaa. Asian ytimeen nykykatsannossa parhaiten kuitenkin osui uusi Suomi 27.1.1985: Yleisö on tuomari.

Sillä siitähän radiotoiminnassa - kuten mediassa muutoinkin - on kysymys. Mediaa ei ole olemassa ilman yleisöä. Yleisö ottaa eetteriin lähetetyt sisällöt omikseen tai hylkää ne ja siirtyy muualle. Kuunteluluvut kertovat omaa tarinaansa viestinnän menestyksestä kuukausittain. Radiotoimijan haaste ei ole helppo: Miten koostaa sisällön siten, että se puhuttelee mahdollisimman suurta yleisöä erityisryhmiä unohtamatta? Mutta tämäkään ei riitä. Lisäksi kuuntelijaluvut - tämän bisneksen valuutta - pitää pystyä muuntamaan euroiksi, tulovirraksi, jolla varmistetaan toiminnan jatkuvuus ja kehittäminen sekä radioyrittäjän jokapäiväinen leipä.

Radiossa on jo kauan ennen digitaalisuuden esiinmarssia yhdistyneet nykypäivän trendisanat mobiilisuus ja helppokäyttöisyys. Radio kuuluu olennaisena osana ihmisten arkeen - miksei myös juhlaankin - jopa siinä määrin, että aina ei tiedosta sen olemassaoloakaan. Mutta sen puuttumisen huomaisi varmasti. Radiotoiminnan - sekä paikallisen että valtakunnallisen - ehdoton vahvuus on olla lähellä ihmistä.

Radion alkuaikoina radion rooli oli ennen kaikkea tiedonvälittäjä. Paikallisradioiden mukanaan tuoma raju muutos radiotoimintaan maassamme viitoitti tietä radion matkalla kohti viihteen - tai pikemminkin viihtymisen - välineenä. Nykyradiossa musiikki on tekijä, joka ohjaa kuulijan kättä kanavalitsimella. Aliarvioimatta musiikin ja viihtymisen merkitystä kansalaisten arjessa katson, että radiolla on edelleen myös tiedonvälitystehtävä. Radio on uutisväline, joka pystyy reagoimaan tilanteisiin nopeasti ja saavuttaa helposti suuren yleisön. Radio pystyy myös välittämään tietoa ja erilaisia näkemyksiä ajankohtaisista asioista ja ilmiöistä helposti omaksuttavalla tavalla. Erityisesti paikallinen radio pystyy tarjoamaan helposti lähestyttävän ja kattavan kanavan arkipäivän asioiden hoitoon ja ajankohtaiselle paikalliselle keskustelulle. Siis todellista arkipäivän tietoyhteiskuntaa.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että paikallisradioihin niiden alkuaikoina ladatut odotukset vaikuttavat nykyisin ylioptimisilta ja epärealistisilta. Kiristynyt kilpailu ja taloudelliset realiteetit ovat pudottaneet monet radioyrittäjät maan tasalla. Uskon kuitenkin, että paikalliselle toiminnalle on edelleen olemassa tilausta. - Itse asiassa tätä olemme tänään tänne joukolla tulleet todistamaan ja juhlistamaan. Radio on notkea väline kertoa paikallisista asioista ja ylläpitää paikallista keskustelua samalla kun se toimii mainosvälineenä. Suomen Paikallisradioliiton perustavassa kokouksessa 19.8.1983 liiton puheenjohtaja, kansliapäällikkö Jaakko Numminen totesi puheenvuorossaan mm. seuraavaa: "Paikallisradioiden menestymisen edellytys onkin, että ne nojaavat suoraan kansaan ja että ne ovat lähellä ihmistä ja hänen todellista elämänpiiriään." Vaikka paikallisen radiotoiminnan toimintatavat ja -mallit ovat alkuaikojen ideaalista rajusti muuttuneet, yhteisöllisyyteen ja läheisyyteen liittyvät ovat edelleen pinnalla.

Valtiovallan roolista radiotoiminnan ohjaajana ja itse toimilupajärjestelmästä on lupakierrosten aikana keskusteltu vilkkaasti. Ja niin pitääkin, sillä tämä asia ei ole koskaan valmis. Lähtökohtana on sananvapaus - oikeus sekä lähettää että vastaanottaa viestejä. Toimilupajärjestelmää tarvitaan, koska kaikki halukkaat eivät mahdu eetteriin. Valtiovalta sitoutuu omasta puolestaan antamaan toimijoiden käyttöön ilman korvausta rajallista luonnonvaraa - taajuuksia. Tämän sitoumuksen vastineeksi valtiovalta edellyttää toimiluvanhaltijoilta luvanmukaista toimintaa. Kaiken tämän tavoitteena on saada aikaan monipuolinen ja moniarvoinen sähköisen viestinnän pelikenttä.

Nykyiset toimiluvat tulivat voimaan vuoden 2007 alussa ja ovat voimassa vuoden 2011 loppuun. Vaikka vuosi 2011 tuntuu vielä olevan kaukana, on tuleva toimilupakierros jo ajatuksissa mukana. Parhaillaan ministeriössä arvioidaan ja pohditaan nykyisen televisio- ja radiotoiminnan toimilupajärjestelmän toimivuutta ja ajantasaisuutta. Maaliskuussa valmistuu mm. raportti sidosryhmien näkemyksistä toimilupajärjestelmästä. Arviointityötä tehdään ensisijaisesti vuoden 2010 elokuun lopussa umpeutuvien televisiotoiminnan toimilupien toimilupakierroksen käynnistämistä varten. Työssä vahvasti mukana on kuitenkin myös radiotoiminnan toimilupakysymykset. Toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi on tärkeää, että uudet toimiluvat myönnetään hyvissä ajoin ennen nykyisen toimilupakauden umpeutumista.

Viime aikoina ei keneltäkään ole voinut jäädä huomaamatta, että televisiotoiminnassa on siirrytty kokonaan digitaaliseen lähetystekniikkaan. Entäpä sitten digitaalisuus ja radiotoiminta? Digitaalisuus ei lyhyellä tähtäyksellä näytä tarjoavan radiolle samanlaisia teknistaloudellisia etuja kuin televisiolle. Tästä huolimatta digitaalisuus on päivä päivältä ajankohtaisempi kysymys myös radiotoiminnassa. Toisin kuin televisiossa radion siirtyminen järjestelmästä toiseen voidaan toteuttaa huomattavasti pehmeämmin ja enemmän kuluttajan ehdoilla.

Radiotoimialalla ei toistaiseksi ole löydetty yhteistä näkemystä siitä, mikä olisi soveliain analogisen jakelujärjestelmän korvaava digitaalinen järjestelmä tai standardi. Hyvällä syyllä voidaan myös kysyä, tarvitaanko radiota varten ylipäätänsä erillistä digitaalista jakeluverkkoa, koska tarjolla on myös muita vaihtoehtoja. Pelkästään radiota varten suunniteltujen jakeluverkkojen lisäksi digitaalinen radio voidaan saattaa kuuntelijan korvaan useilla eri tavoilla; television lähetysverkot, 3G-matkaviestinverkot ja Internet ovat relevantteja vaihtoehtoja. Mahdollisuuksia on monia ja todennäköistä on, että useat eri jakelutavat tulevat elämään rinnan.

Digitaalisessa maailmassa radiokin joutuu uuteen tilanteeseen. Kyse ei ole pelkästä tekniikasta. Jakelukanavien konvergenssissa radiotoimijatkin ovat haasteellisessa tilanteessa pohtiessaan oman alan tulevaisuuden näkymiä. Miten sähköisen viestinnän monimuotoistuminen ja tarjonnan kasvu merkitsevät radiolle? Miten kuuntelutottumukset muuttuvat? Mitkä ovat radiotoiminnan ansaintamallit? Miten radio jatkossa puhuttelee yleisöjään, joilla kaikki on saatavilla koko ajan kaikissa verkoissa?

Pitkällä tähtäyksellä voidaan ennustaa, että radio ei jää analogiseksi saareksi digitaalisten sisältöjen meressä. Muutokset eivät kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä. On varsin todennäköistä, että seuraava lupakierros käydään vielä analogisen radion merkeissä. Helppokäyttöinen analoginen radio säilyy varmasti vielä useita vuosia suuren yleisön tärkeänä viihteen ja tiedon lähteenä. Tulevaisuuteen valmistautuminen on tärkeää, mutta toimintaa ei voi lykätä tulevaisuuteen, vaan radiota on kehitettävä tässä ja nyt. Kuuntelijoiden tunteminen, sisältöjen kehittäminen ja myyntiosaamisen vahvistaminen ovat toiminnan kulmakiviä. Näiden lisäksi haluaisin korostaa innovaatioiden merkitystä. Toiminnan aktiivinen kehittyminen näkyy nyt internetin kasvavassa hyödyntämisessä radiotoiminnassakin. Olen tyytyväinen, että tekijänoikeuskysymyksissä on päädytty ratkaisuihin, jotka mahdollistavat radioiden toiminnan internetissä meilläkin. Kaikkia kysymyksiä ei kuitenkaan ole ratkaistu, joten tältä osin työtä on syytä jatkaa. Haluan kuitenkin korostaa, että radioiden ei pidä tyytyä vain edelleenlähettämään eetterilähetystä verkossa. Verkko on vahvasti muodostumassa omaksi sosiaaliseksi mediakseen, jossa on sijaa uusille toimintatavoille ja oivalluksille.

Lopuksi haluan lämpimästi toivottaa onnea aikuiseen ikään ehtineelle paikalliselle radiotoiminnalle täällä Pohjois-Karjalassa. Olette pystyneet kääntämään haasteet voitoksi ja löytämään menestymisen eväät yhä kovenevassa mediakilpailussa. Tähän on tarvittu paljon työtä, sitoutumista ja radiotoiminnalle sykkivää sydäntä. Uskon, että niitä täältä löytyy jatkossakin.