Takaisin

Viestintäministeri Suvi Lindén Viestintäfoorumissa (*)

Viestintäministeri Suvi Lindén Viestintäfoorumissa (*)

Viestintäministeri Suvi Lindén
Viestintäfoorumi
12.2.2008

Hyvät naiset - hyvät miehet

Nykyinen hallitus on istunut lähes vuoden. Kulunutta viestintävuotta voi kuvailla monin tavoin, mutta tylsäksi sitä ei voi sanoa. Siihen on liittynyt monia media- ja telemaailman myllerryksiä. On tapahtunut isoja muutoksia, eikä muutostahti näytä hidastuvan. Tieto- ja viestintäala onkin yksi nopeimmin kehittyvistä ja eniten tulevaisuuttamme muokkaavista toimialoista.

Suomalainen yhteiskunta on tietoyhteiskunta ja siirtymässä ubiikkiaikaan. Tieto- ja viestintäteknologialla on yhä suurempi merkitys ihmisten ja yritysten arkipäivässä. Ubiikissa arjen tietoyhteiskunnassa toimintatavat perustuvat aina ja kaikkialla käytettävissä oleviin tieto- ja viestintäpalveluihin. Tekniikan odotetaan kehittyvän yhä monipuolisemmaksi, edullisemmaksi ja toivottavasti myös helppokäyttöisemmäksi ja turvallisemmaksi.

Jo nyt arjessamme on kaikkialla älytekniikkaa. Huomion on myös kiinnityttävä yhä enemmän palveluiden loppukäyttäjiin, olivatpa ne yksityisiä kansalaisia, yrityksiä, yhteisöjä tai julkishallintoa. Mielestäni on aivan keskeistä, että kansalainen ja kuluttaja voi luottaa palveluihin ja asioida turvallisesti sähköisesti verkossa.

Tietoyhteiskuntapolitiikka on noussut otsikoihin kuluneen viestintävuoden aikana - valitettavasti ei kuitenkaan pelkästään myönteisessä mielessä vaan siksi, että Suomi on pudonnut tietoyhteiskuntakehityksessä useissa kansainvälisissä vertailuissa selvästi alle kärkimaiden tason.

Olen kehityksestä erittäin huolissani. Kriittisimpien arvioiden mukaan olemme jumittuneet "tekstaritasolle" ja elämme tietoyhteiskuntakehityksen kivikautta.
Emme voi hyväksyä tällaista tilannetta ja vain seurata sitä passiivisina. Katsottaessa eteenpäin sähköisillä palveluilla ja niiden toimivuudella on yhä suurempi merkitys ihmisten ja yritysten arkipäivässä, sekä arvioitaessa niitä haasteita, joita suomalainen yhteiskunta ja suomalaiset yritykset kohtaavat.

Kansainvälisissä tutkimuksissa maiden erot näkyvät nimenomaan julkishallinnon sähköistymisessä sekä julkishallinnon sähköisten palveluiden tarjonnassa. YK:n tuoreen vertailun mukaan Suomen valmiudet sähköiseen hallintoon ovat selvästi huonommat kuin muilla Pohjoismailla ja Suomi on pudonnut verkkohallintovalmiuksissa 9. sijalta 15. sijalle. (Vertailun kolmen kärjen muodistivat Ruotsi, Tanska ja Norja.) Suomen sijoitus valtion tarjoamissa verkkopalveluissa on myös heikko, sillä Suomen valtionhallinnon suomi.fi-sivusto rankattiin vasta 23. sijalle. (Sarjan ykkössijan vei Tanska ja kakkoseksi tuli Ruotsi.) Lisäksi Suomi sai erityisen huonot pisteet kansalaisen vaikuttamismahdollisuuksista netissä. Sijaluku oli 45.

Kansalaisen kannalta ero kärkimaihin tarkoittaa sitä, että - toisin kun muissa pohjoismaissa - emme löydä helposti sähköisiä julkisia palveluja yhden portaalin kautta. Emme esimerkiksi voi saada Kelan ratkaisuja sähköisessä muodossa. Emme myöskään voi seurata rakennuslupahakemuksen viranomaiskäsittelyä sähköisesti. Näitä esimerkkejä palveluista, jotka pitäisi saada sähköisesti, voisi luetella kymmeniä. (Puhuttavassa versiossa korvaava kappale).

Tässä tilanteessa arjen tietoyhteiskunnan kehittäminen isoin harppauksin ja nopeasti on viestintäpolitiikkamme keskeisin päämäärä. Pelkän viestintäpolitiikan terävöittäminen ei kuitenkaan yksin riitä, koska tulosten kannalta keskeistä on sähköisten palveluiden ja sisältöjen kehittäminen, sekä kaikkien toimijoiden nykyistä tiiviimpi sitoutuminen.

Edellisellä hallituskaudella tietoyhteiskuntapolitiikkaa edistettiin politiikkaohjelmalla. Strategiana oli luoda Suomesta "Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen osaamis- ja palveluyhteiskunta". Tällä hallituskaudella haluamme varmistaa tämän linjauksen tavoitteiden toteutumisen käytännössä. Tämän vuoksi johdollani toimiva Suomen tietoyhteiskuntapolitiikkaa koordinoiva neuvottelukunta laati ensi töikseen konkreettisen toimintaohjelman.

Yksityinen sektori on vahvasti mukana joukkueessamme. Tämä on ehdottoman tärkeää, koska monella julkisen sektorin vetovastuulla olevalla hankkeella kehitetään toimintaedellytyksiä ja ympäristöä kaikille toimijoille, ei vain hallinnolle. Sekä työssä mukana olevien ministerien että yksityisen sektorin ja muiden tahojen edustajien sitoutuminen on kunnianhimoista. Uskon, että tuloksia voidaan sinivihreän hallituksen toimikaudella odottaa. Seuraamme tarkasti hankkeiden etenemistä ja niistä saatavia tuloksia. Ennen kaikkea pidämme huolta siitä, että yhteisesti asetetut tavoitteet saavutetaan.

Haluamme juhlapuheiden sijaan konkreettisia tuloksia. Meidän on osattava yksinkertaistaa asioita arjen ratkaisujen tasolle ja toimeenpanna hankkeita, jotka vauhdittavat ja saavat liikkeelle muun muassa uusien sähköisten palvelujen kehittämistä. Tällaisia tietoyhteiskuntakehityksen katalysaattoreita ovat muun muassa sähköinen tunnistaminen, kansalaisten kipeästi tarvitsemat helposti saatavilla olevat sähköiset asiointipisteet, sähköiset laskut, korkealuokkainen ja kaikkialle ulottuva infrastruktuuri, sekä kansalaisten luottamus ja riittävä osaaminen palveluiden käyttämiseen.

Olen aivan varma, että meille Suomessa ei ole mikään ongelma luoda arjen tietoyhteiskunnan sisältöjä ja palveluita, joita nyt ennen kaikkea tarvitsemme. Entistä paremman viestintäinfrastruktuurin rakentaminen onnistuu, jos vain yhdessä päätämme sen tehdä ja jokainen hoitaa oman tonttinsa.

****
Tietoyhteiskunnan rakentamisen suuri haaste on teknisen kehityksen nopeus ja vaikeus ennakoida muutoksen sisällöllistä suuntaan. Erityisesti internet tuottaa uusia ilmiöitä vauhdilla. Yksi merkittävimmistä viime vuosien uusista ilmiöistä on ollut niin kutsuttu "sosiaalinen web". Siinä joukkoviestinnän ja kohdeviestinnän raja hämärtyy ja valtamedia saa uuden haastajan.

Ensimmäisenä uudet yhteisölliset viestintämuodot haastavat perinteisen television. Olemme juuri digitalisoineet analogisen television ja siirtyneet kehityksessä seuraavaan vaiheeseen. On kuitenkin selvää, ettei analogisten järjestelmien sulkeminen ole mikään päätepiste, vaan ainoastaan yksi tärkeä välietappi suuressa digitaalisessa murroksessa.

Päätin viime syksynä teettää tutkimuksen tulevaisuuden televisiosta. Tutkimuksen tulokset esitellään tässä tilaisuudessa. Tutkimus osoittaa selkeästi, että maanpäällinen koko maan peittävä television jakelujärjestelmä on myös tulevaisuudessa markkinoiden kannalta keskeinen strateginen voimavara. Näin siitä huolimatta, että muutkin jakeluverkot kehittyvät voimakkaasti. Tämän järjestelmän käytöstä päätetään Suomessa. Näköpiirissä ei ole, että Suomen televisiomarkkinat olisivat uusien jakeluväylien kautta niin sanotusti kaapattavissa. Toinen kansallisen viestintäpolitiikan tärkeä instrumentti ja sisällöntuottaja on tietysti Yleisradio, jonka resurssointi ja tehtävien painotus on pitkälti omissa käsissämme. Internet on televisiotoiminnalle suuri mahdollisuus, vaikkakin sen rooli on alussa täydentävä. Tämä edellyttää laadukasta ja kattavaa laajakaistaverkkoa. Laajakaistan rakentamiseen pitääkin tästä syystä kiinnittää tällä hallituskaudella aivan erityistä huomiota.

Historia muistaa viime vuoden televisioverkkojen digitalisoinnista. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että virallisesti vuonna 2001 alkanut projekti saatiin päätökseen antenniverkoissa elokuun lopussa. Lopullisesti hanke päättyy tämän kuun lopussa, kun analogiset lähetykset kaapelitelevisiossakin päättyvät. Haluan kiittää kaikkia osapuolia siitä sitoutumisesta, jolla olette prosessiin osallistuneet. Se osoittaa mielestäni pienessä maassa yhteistyön voiman.

Monia vaiheita ja yllätyksiäkin sisältänyt television digitalisointi oli kaikille osapuolille haasteellinen. Sen tuloksena meillä on nyt koko maassa moderni, erilaisiin palveluihin taipuva jakeluverkko. Televisiokuvan laatu on useilla alueilla selvästi parempi kuin aikaisemmin ja myös antennitalouksille on tarjolla lukuisa määrä kanavia. Nyt kaikkien tv-toimijoiden tulee kuitenkin vielä huolehtia siitä, että ne tekniset ongelmat, joita digitalisointi kotitalouksille edelleen aiheuttaa, hoidetaan mahdollisimman ripeästi kuntoon. Sen olemme luvanneet ja siihen sitoutuneet. Televisiomaailman tulevaisuuden ratkaisuja pohdittaessa lähden siitä, että Suomen on hyvä olla niiden maiden joukossa, jotka suuntaavat eteenpäin - ei niiden joukossa jotka nojaavat taaksepäin. Paikalleen jääminen ei mielestäni ole vaihtoehtojen joukossa.

Tämän hallituksen televisiopolitiikan tahtotila kulminoituu seuraavaan toimilupakierrokseen. Huomattava osa televisiotoimiluvista päättyy vuonna 2010. Uuden toimilupakierroksen valmistelu on jo käynnistetty. Valmistelussa on selvää, että täysin puhtaalta pöydältä ei voida lähteä. Alan yrityksillä pitää olla näköala tulevaisuuteen ja politiikan on tästä syystä oltava riittävän pitkäjänteistä. Kierrosta varten ministeriö on selvittänyt paitsi jo mainittuja television tulevaisuuden näkymiä myös kokemuksia nykyisestä toimilupakäytännöstä. Selvitysten pohjalta on tarkoitus luoda viestintäpoliittista tahtotilaa ja käydä kevään kuluessa keskustelua alan kanssa toimilupapolitiikan suuntaviivoista.

****
Yleisradio on viime aikoina ollut monista syistä runsaasti julkisuudessa. Sanomalehtien pääkirjoitusten laatijat ovat antaneet Yleisradion johdolle runsaasti neuvoja siitä, kuinka taloa tulisi johtaa ja mihin yhtiön tulisi toiminnassaan keskittyä. Voisi luulla, että Yleisradion ohjaaminen on näiden neuvojen jälkeen helppo tehtävä, mutta sitä se ei ole.

Sinivihreän hallituksen ohjelman mukaisesti liikenne- ja viestintäministeriön tulee arvioida ja tehdä esityksiä Yleisradion rahoituksen ja julkisen palvelun turvaamiseksi. Yleisradion rahoituksen oikeutus tulee julkisen palvelun tehtävän kautta; laista Yleisradion tehtävistä. Rahoitusmallin pitää olla oikeudenmukainen, vapaamatkustus ei voi olla kenenkään etuoikeus. Tarpeellista on arvioida kaikki keinot, joilla rahoitus saatetaan pitkäjänteiselle ja vakaalle pohjalle.
Julkinen palvelu tukee kansanvaltaa ja sananvapautta, kehittää kotimaista kulttuuria sekä painottaa erityisesti sivistystä ja tasa-arvoa. Se myös tarjoaa lasten- ja hartausohjelmia sekä tuottaa palvelua vähemmistökielillä ja vähemmistö- ja erityisryhmille.

Digisiirtymän mukanaan tuomat tyytymättömät katselijat ovat mielestäni osoittaneet, että nykyisessä televisiomaksujärjestelmässä on omat heikkoutensa, vaikka sitä on pidetty kohtuullisen vakaana. Nyt on oikea aika katsoa eteenpäin ja arvioida tulevaisuutta - niin haasteellista kuin se onkin - ja tehdä tarvittavat muutokset Yleisradion rahoitusmalliin.

Olen tänään asettanut parlamentaarisen työryhmän selvittämään Yleisradion rahoitusta. Puheenjohtajaksi olen kutsunut kansanedustaja Mika Lintilän ja varapuheenjohtajina toimivat kansanedustaja Jari Koskinen ja kansanedustaja Tarja Filatov. Ryhmän tehtävä on selkeä ja yksinkertainen. Odotan ehdotusta siitä, mitä Yleisradion julkisen palvelun tehtävään kuuluu, mitä sen tuottaminen maksaa ja miten se rahoitetaan. Mallia on mielestäni haettava ennakkoluulottomasti puhtaalta pöydältä, ei pelkästään vanhaa järjestelmää parsimalla. Kaikki palaset ovat siis pöydällä, televisiomaksu mukaan lukien. Yhden palasen työryhmä voi mielestäni kuitenkin sivuuttaa ja se on mainosrahoitteisuus. EU:ssa on pyrkimys pois yleisradioyhtiöiden rahoituksen sekamalleista. Suomessa tv-toimijoiden rahoituksen pelikenttä on ollut tässä suhteessa reilu.

Toivon ryhmän pohtivan myös miten eduskunta nykyistä paremmin voisi ilmaista näkemyksensä Yleisradion toimintastrategiaan ja julkisen palvelun tehtävän hoitamiseen. Nykyisessä järjestelmässä hallintoneuvoston toimintakertomuksen käsittelyn kautta eräällä tavalla katsotaan menneisyyteen tulevaisuuden sijasta. Tänään asetetun työryhmän tehtävä ei ole helppo. Toivotan ryhmälle menestystä isojen ja ristiriitaistenkin vaatimusten äärellä.

****
Televisiotoiminnan lisäksi myllerryksessä on audiovisuaalisen alan sääntely. Eurooppalainen sääntely muuttui viime vuoden lopulla kun EU:n televisiodirektiivi hyväksyttiin. Se laajentaa eurooppalaisen sääntelyn soveltamisalan kattamaan myös perinteisen television kanssa kilpailevat verkossa tarjottavat av-palvelut.

Uusiin markkinoihin kohdistuva sääntely on periaatteellisesti merkittävä avaus ja direktiivin toimeenpano on nyt ministeriössä käynnistetty. Lainsäädäntö on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 2010 alusta. Mielestäni direktiivi vastaa hyvin käynnissä olevaa sisältöjen välityksen muutosta. Uudet lähetystavat tarjoavat mahdollisuuksia uusille toimijoille.

Sisältöjen välityksen pirstoutuminen on otettu huomioon myös hallituksen tekijänoikeuspolitiikassa. Tekijänoikeusasioita pohtimaan on asetettu oma ministeriryhmä. Selvitettävissä ovat muun muassa tekijänoikeudet työsuhteessa sekä sisältöjen monikanavajakeluun liittyvät kysymykset. Uskon, että niin ministeriryhmässä kuin tekijänoikeustoimikunnassa pystytään edistämään kaikkia osapuolia tyydyttävien toimivien sopimusratkaisujen syntyä, jotta laadukkaat ja kiinnostavat sisällöt saadaan yleisön saataviin entistä joustavammin. Kaiken kaikkiaan tekijänoikeuspolitiikka on tämän hallituksen aikana muuttunut avoimemmaksi ja yhteistyö ministeriöiden ja toimijoiden välillä on laajaa.

****
Tämän vuoksi mittavin viestintäpoliittinen haaste on parhaillaan vireillä oleva EU:n sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmän uudistaminen. Komissio antoi marraskuussa ehdotuksen nykyisten viestintädirektiivien muuttamiseksi sekä asetusehdotuksen, jolla perustettaisiin uusi Euroopan sähköisen viestinnän viranomainen.

Yleisellä tasolla uudistuksen tavoitteet ovat pitkälti oikeita ja vastaavat sitä, mitä oma hallitusohjelmammekin tavoittelee. Lainsäädäntöä tulee päivittää siten, että se mahdollistaa teknologioiden ja markkinoiden suotuisan kehityksen. Langatonta taloutta täytyy edistää. Sektorikohtaista sääntelyä on syytä purkaa siellä, missä sitä ei enää tarvita. Kuluttajien oikeuksien ja tietoturvan vahvistamistakin useimmat kannattavat.

EU:n säädösuudistukseen liittyy kuitenkin huomattavan suuria haasteita - jopa uhkakuvia - siitä, millainen on kansallisen viestintäpolitiikan liikkumavara tulevaisuudessa. Suomi on tunnetusti toiminut Euroopan unionissa pääsääntöisesti hyvin sisämarkkinamyönteisellä tavalla. Sisämarkkinoista on kiistatta ollut hyötyjä kansantaloudellemme ja onnistuneesta sisämarkkinalainsäädännöstä on esimerkkejä myös sähköisessä viestinnässä.

Sähköisen viestinnän markkinat ovat kuitenkin olennaisilta osiltaan kansallisia. Tämän vuoksi on tärkeää, että direktiiveissä otetaan riittävässä määrin huomioon kansallisten markkinoiden erilaiset etenemisnopeudet ja sääntelytarpeet. Dynaamisilla sähköisen viestinnän markkinoilla liian pitkälle viedystä harmonisoinnista voisi tulla kehityksen jarru. Tämä ei edesauttaisi Lissabonin tavoitteiden saavuttamisesta: talouskasvua ja uusien työpaikkojen luomista. Oma kantani ja maan hallituksen kanta on, että direktiiveissä tulee löytää sellainen tasapaino, joka turvaa myös jatkossa kansallisen viestintäpolitiikan toimintaedellytykset.

****
Sähköiset palvelut tarvitsevat toimivan infrastruktuurin. Kiinteiden laajakaistaliittymien määrää pitää lisätä ja nopeuksia kasvattaa. Samanaikaisesti tulevaisuuden infra on kuitenkin yhä enenevässä määrin langaton.

Langattoman viestinnän ja erilaisten älykkäiden päätelaitteiden nopea lisääntyminen on johtanut siihen, että radiotaajuuksien kysyntä on kasvanut ja kasvaa entisestään. Tämän myötä taajuuksien taloudellinen ja samalla myös yhteiskunnallinen painoarvo on kasvanut merkittävästi. Lisääntynyt yhteiskunnallinen merkitys edellyttää sitä, että hallitus ja ministeriö ottavat entistä vahvemman roolin, kun tehdään sellaisia taajuuspoliittisia päätöksiä, joilla on laajaa yhteiskunnallista merkitystä.

Hallitusohjelman mukaisesti radiotaajuuksien käyttöä uudistetaan maltillisesti joustavampaan ja tehokkaampaan suuntaan. Tätä pohtii työryhmä, jonka tehtävänä on suunnitella mahdollinen taajuuksien kaupallistamismalli. Sen keskeisiä periaatteita olisivat kilpailun ja investointien edistäminen, käyttöoikeuksien edelleenluovutusoikeus sekä teknologia- ja palveluriippumattomuus. Väliraportissaan työryhmä esittää, että malli suunniteltaisiin ns. 2,5 gigahertsin alueelle, joka on nyt muusta käytöstä vapaana. Näin mallin mahdollinen käyttöönotto ei vaikuttaisi nykyisten taajuuksien käyttäjien asemaan. Taajuuksien kaupallistaminen rajoitetustikin edellyttäisi tietenkin poliittista päätöstä. Työryhmä luovuttaa raporttinsa vappuun mennessä. Mahdollisia jatkotoimia harkitaan sen jälkeen.

Yksi merkittävä taajuuspoliittinen kysymys, johon lähiaikoina täytyy ottaa kantaa, koskee analogiselta televisiolta vapautuneiden taajuuksien tulevaa käyttöä. Näitä taajuusalueita tarvittaisiin sekä teräväpiirtotelevision että matkaviestinnän edistämiseen. Alan suurin kiinnostus kohdistuu UHF-alueeseen, jonka käyttö toistaiseksi on kansainvälisin sopimuksin rajattu televisiopalveluille. Tilanne kuitenkin muuttuu ensi vuosikymmenellä, jolloin taajuusalueen yläkaistaa voitaisiin ryhtyä käyttämään myös mobiiliviestintään. Perusteita vapautuneen taajuusalueen käytölle niin maanpäälliseen teräväpiirtotelevisioon kuin mobiiliviestintäänkin on, ja niitä on tuotu esiin. Olemmekin pyytäneet Viestintävirastolta selvitystä, mihin tarkoituksiin ja millä teknisillä reunaehdoilla analogiselta televisiolta vapautuneita taajuuksia voitaisiin käyttää. On aiheellista selvittää, miten käyttökelpoinen VHF-alue olisi teräväpiirtolähetysten kannalta ja missä vaiheessa UHF-yläkaista olisi otettavissa matkaviestinnän käyttöön.

*********
Suomen viestintämarkkinat ovat pienet mutta edistykselliset. Keskeinen kysymys on, miten viestintäelinkeino maassamme pidetään elinkelpoisena. Kuluneina kuukausina olemme seuranneet myrskyjä Suomen viestintämarkkinoilla, eräänä esimerkkinä islantilaisen sijoitusyhtiön vaatimuksia Elisan suhteen.

Markkinoiden toimintaan viestintäministeriö ei voi suoraan vaikuttaa. Aseettomia emme silti ole. Viestintäpolitiikan tärkeä työkalu on toimilupa ja siihen liittyvät ehdot. Ministeriön tehtävänä on luoda sekä kansalaisille että yrityksille hyvät toimintaedellytykset viestintämarkkinoilla. On varmistettava, että käyttäjät saavat edelleen käyttöönsä laadukkaat, kohtuuhintaiset ja kattavat yhteydet. Tämä voidaan tarpeen vaatiessa kirjata toimilupiin. Toisaalta palvelun laatuvaatimukset kirittävät myös yrityksiä parantamaan palveluitaan.

Hallitusohjelman mukaisesti viestinnän elinkeinopolitikan pitää kiinnittää huomiota siten, että viestintäala säilyy kilpailukykyisenä ja elinvoimaisena. Ministeriö ryhtyy laatimaan viestinnän elinkeinopoliittista ohjelmaa yhdessä keskeisten toimijoiden kanssa työryhmässä, jonka äskettäin asetin. Työryhmä keskittyy kilpailun edistämiseen ja suotuisten toimintaedellytysten luomiseen viestintäalan yrityksille. Tavoitteena on avoimen markkinan luominen, ennustettava toimilupapolitiikka ja mahdollisuuksien avaaminen uusille toimijoille. Maailman kenties kehittyneimmässä tietoyhteiskunnassa Etelä-Koreassa innovaatiotoiminnan veturina ovat olleet kansalaisten tarpeet. Uskon, että meilläkin olisi opittavaa siinä, miten kysyntä ja asiakkaiden tarpeet saataisiin paremmin ohjaamaan viestintäalan innovaatioita ja investointeja.

Arvoisat Viestintäfoorumin osanottajat,

Kaikesta päätellen lähivuosista tulee viestintä- ja tietoyhteiskuntapolitiikan kannalta haastavat ja mielenkiintoiset. Puheessani - vaikka näinkin pitkässä - en pysty raapaisemaan kuin ilmiöiden pintaa.

Pidän kuitenkin tärkeänä, että viestintäalan toimijat ovat mukana vuoropuhelussa kun Suomen hallituksen kantoja valmistellaan. On aiheellista, että toimijat ovat tietoisia mitkä hallituksen tai ministeriön kannat kulloinkin ovat ja mihin ne perustuvat. Liikenne- ja viestintäministeriö on perinteisesti kuullut alaa ratkaisuja haettaessa ja kantoja muodostettaessa. Näin on saatu yhtenä joukkueena vietyä suotuisasti eteenpäin kansallisesti tärkeitä asioita.

Ministeriön ja alan vuoropuhelulla on myös toinen ulottuvuus. Esimerkiksi tänä keväänä olemme varsin yksituumaisesti päättäneet haastaa komission EU:n viestintälainsäädännön uudistamisen edellä esitetyin perustein. Meidän on kuitenkin myös käytännössä vastattava huutoomme ja osoitettava, että ajamamme näkemykset nopeasti muuttuvassa viestintäpoliittisessa ympäristössä on rakennettu kovalle ja uskottavalle pohjalle. Tämä tarkoittaa, että myös viestintäalan yritystemme pitää voida osoittaa markkinoilla kykyä ja tahtoa viedä tietoyhteiskuntakehitystä eteenpäin, tuoda markkinoille uusia palveluita ja lisätä investointeja.

Hyvät kuulijat,

Kuten alussa totesin, tieto- ja viestintäala on yksi nopeimmin kehittyvistä ja tulevaisuuttamme ja arkeamme muokkaavista toimialoista. Tietoyhteiskuntapolitiikasta käytävää keskustelua voi verrata keskusteluun ilmastopolitiikasta. Samoin kuin ilmastokysymykset, sähköinen maailma tulee olemaan tällä hallituskaudella enemmän esillä kuin viime hallituskaudella, mutta aivan varmasti vähemmän kuin seuraavalla hallituskaudella.

Vääjäämätön kehitys pakottaa arvioimaan digitaalisen maailman erityiskysymyksiä hyvinkin syvällisesti - myös perustuslain ja perusoikeuksien näkökulmasta. Olemme jo törmänneet näihin kysymyksiin muun muassa usean kansalaisten ja yritysten tietoturvaa ja -suojaa koskevan lainsäädäntöhankkeen yhteydessä. Voikin oikeutetusti kysyä, pitäisikö tietoyhteiskuntakehityksen tulevaisuuden haasteet ottaa huomioon perustuslaissa, kun tällä hallituskaudella arvioidaan tarpeita uudistaa perustuslakia.


Arvoisa yleisö,

Tietoyhteiskuntamme kehittämisessä kaivataan nyt uudisraivaajan asennetta ja rohkeutta. Vaikka kuinka yrittää ennakoida, emme ole selvillä siitä, mitä seuraava vuosi tuo eteen ja mitä haasteita kohtaamme. Sen kuitenkin tiedämme, että ainakin vastassa on jotakin uutta, innostavaa ja mielenkiintoista. Annetaan itsellemme mahdollisuus innostua kaikista edessä olevista haasteista. Toivoa nimittäin on, että suomalaiset saavat tulevaisuudessa hyötyä maailman kärjessä kulkevan tietoyhteiskuntamaan palveluista.

Tietoyhteiskuntaa rakennettaessa teot ovat parasta puhetta.