Takaisin

Kansliapäällikkö Pursiainen liikenteen ja viestinnän suuntaviivoista

Kansliapäällikkö Pursiainen liikenteen ja viestinnän suuntaviivoista

Uutinen 01.09.2008 14.19 fi

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen liikenne- ja viestintäpolitiikan suuntaviivoista Pirkanmaa-seminaarissa Tampereella 1. syyskuuta.

Arvoisat Pirkanmaan vaikuttajat,

Liikenne ja viestintä koskettavat ihmisen arkea ja hyvinvointia. Myös elinkeinoelämän kilpailukyky on täysin riippuvainen liikenteen ja viestinnän yhteyksistä.

Yhden ainoan päivän aikana media kertoo meille, että liikenne ruuhkautuu kaupungeissa, itärajan liikenne aiheuttaa kaaoksen, laajakaistapalvelun puute haittaa elinkeinotoimintaa maaseudulla, viestinnän yksityisyyden suoja murtuu, ilmastonmuutos vaatii kovia toimia liikennesektorilla, maaseudun joukkoliikennepalvelut ovat vaarassa, tiestö rappeutuu eikä rahaa ole edes kevyen liikenteen väyliin.

Media kajoaa yleensä ongelmiin ja hyvä onkin että se nostaa niitä huomion esineeksi. Mutta välillä on hyvä vilkaista myös saavutuksia ja myönteisiä asioita. Kyllä maa edistyy ja paljon on saatu aikaan. Esimerkiksi Pirkanmaalla kannattaa mainita vaikkapa kolmostie, Tampereen ohikulkutie, pääradan nopeuttaminen ja Pendolinot, lentokenttä ja suorat halpalennot Eurooppaan. Puhumattakaan kaikesta siitä mitä on tapahtunut viestintämaailmassa. Liikkumisen ja yhteydenpidon mahdollisuudet ovat parantaneet ihmisen arkea ja liiketoiminnan edellytyksiä.

Maan hallitus on tarttunut liikennepolitiikkaan pontevasti ja uusin keinoin. Huhtikuussa eduskunnalle annetulla liikennepoliittisella selonteolla tavoitellaan liikennepolitiikkaan pitkäjänteisyyttä. Eduskunta on käsitellyt selontekoa peräti seitsemässä valiokunnassa. Kesäkuussa liikenne- ja viestintävaliokunta antoi siitä mietinnön ja eduskunnan täysistuntoon selonteko tulee ensi viikolla.

Merkittävää on jo se, että yli puolet parlamentin jäsenistä on valiokunnissa kuullut maan parhaita liikenteen asiantuntijoita ja perehtynyt syvällisesti liikennepolitiikan ongelmiin.

Selonteon sisällössä suurin mielenkiinto on kohdistunut suuriin väylähankkeisiin. Isot hankkeet ovat toki näyttäviä, niiden rakentamistyö tuo työpaikkoja ja valmistuttuaan ne lisäävät alueiden kilpailukykyä ja hyvinvointia. Usein on kysymys myös imagosta ja kilpailusta muiden seutujen kanssa. Uudet hankkeet osoittavat, että alue kehittyy. Vastaavasti hankkeiden puute voi leimata alueen taantuvaksi.

Tietyömaa ei kuitenkaan ole parasta mitä liikennepolitiikka voi yhteiskunnalle antaa. Liikennejärjestelmää pitää katsoa paljon laajemmin kuin isojen tie- tai ratahankkeiden kautta. Liikennepolitiikka on yhteiskuntapolitiikan tuiki tärkeä työkalu, jos kykenemme hahmottamaan kokonaisia kuljetus- tai matkustusketjuja ja niissä olevia heikkoja lenkkejä.

Voimavaroja on aina niukasti ja ne on kohdennettava mahdollisimman vaikuttavasti liikennejärjestelmän ongelmien poistamiseksi. Massiivinen väylätyö on kallein ja vasta viimeinen liikennepolitiikan keino. Siksi haluan kiinnittää huomion selonteon toiseen puoleen: koko liikennejärjestelmän kehittämistoimiin sekä pitkän ajan liikennepoliittisiin linjauksiin.

Merkittäviä linjauksia on tehty neljän otsikon alla: ensimmäinen koskee rahoituksen periaatteita ja pitkäjänteisyyttä, toinen alueiden ja elinkeinojen menestyksen tukemista, kolmas ilmastomuutosta ja joukkoliikennettä ja neljäs liikenneturvallisuutta.

Ensimmäinen teema on pitkäjänteisyys. Selonteon ottamista liikennepolitiikan työkaluksi on kiitelty laajalti ja yksimielisesti. Käytännöstä on syytä tehdä pysyvä. Onnistuessaan parlamentaarinen käsittely sitouttaa koko poliittisen järjestelmän hallituskautta pidempiin linjauksiin ja liikennejärjestelmän rahoitukseen. Selonteko tuo vakautta liikennepolitiikkaan, jonka järkevä aikajänne on aina vaalikautta pidempi.

Käytäntö on usein osoittanut, että eduskunta ymmärtää liikenneväylien kunnon tärkeyden paremmin kuin valtion kirstunvartijat. Pitkäjänteisyyden ydinsanomaa on ilman muuta, että liikenneväylien kunnon säilyttäminen vaatii riittävää rahoitustasoa. Jokainen talonomistaja tietää, mitä pitkäjänteisyys tarkoittaa. Vuotavan katon paikkaaminen on sitä parhaimmillaan. Kun väyläverkkoa pidetään kunnossa jatkuvasti ja suunnitelmallisesti jatkuvasti korjaten vanhenevia rakenteita, ikävät ja kalliit remontit vältetään. Kansallisomaisuudestamme on pidettävä huolta. Väyliin pantu raha ei ole kulu, vaan investointi. Tämä teema puhuttaa päättäjiä aiheellisesti jatkossakin.

Toinen selonteon keskeisen huomion kohde on tehokas logistinen järjestelmä, jota koko maan ja sen alueiden kilpailukyky vaatii. Käytännössä se on vaatimus hyvin toimivasta ja elinkeinoelämän tarpeita vastaavasta väyläverkostosta, mutta myös siitä, että maan logistiikkamarkkinat ovat kilpaillut ja elinkeino toimii tehokkaasti ja osaavasti.

Logistiikan kustannuksista vain pieni osa muodostuu väylän päällä. Tehokkuutta luo vasta sujuva ja ennakoitava logistinen ketju. Väylän välityskykyä isompia asioita ovat täsmälliset kuljetukset, tehokkaat terminaalitoiminnot ja hyvä kuljetusten informaation hallinta. Liikenne- ja viestintäministeriö luo parhaillaan yhdessä alan muiden toimijoiden kanssa logistiikkastrategiaa, jossa eri toimijoiden tehtävät konkretisoidaan, resursoidaan ja aikataulutetaan.

Kolmas liikenteen kohtalonkysymys on ilmastonmuutos. En kuulu niihin, jotka uskovat liikenteen päästöongelman ratkeavan pelkästään tekniikan keinoin, vaikka se meitä pitkälle auttaakin. Tärkeätä on ymmärtää, että liikenne ei ole itsetarkoitus. Se on pelkästään väline sen ikuisen ongelman ratkaisemiseksi, että ihmiset ja tavarat eivät aina ole siellä missä niiden pitäisi olla.

Kestävällä ilmastopolitiikalla vaikutetaan liikenteen tarpeeseen. Se voidaan tehdä kytkemällä maankäytön ja liikenteen suunnittelu paremmin toisiinsa ja kehittämällä joukkoliikenteestä ja kevyestä liikenteestä houkuttelevaa. Myös selonteko korostaa maankäytön ja aluesuunnittelun merkitystä liikenteen ilmastopolitiikassa.

Syksyllä hyväksyttävässä hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa linjataan toimet kasvihuonekaasujen ja energiatarpeen vähentämiseksi. Konkreettisia toimia on odotettavissa myös valmisteilla olevassa joukkoliikenteen kehittämisohjelmassa.

Ilmaston kannalta tärkeintä olisi kääntää kaupunkiseutujen joukkoliikenne kasvuun. Tampereella on keskusteltu jo vuosia joukkoliikenteen ja kaupunkirakenteen kehittämisestä raideliikenteen varaan. Olisi tärkeää, että Tampereen seutu voisi yhteistyössä löytää yhteisen kestävää kehitystä tukevan kehittämisvision. Tällaiseen yhteistyöhön myös valtio olisi varmasti valmis sopivalla tavalla osallistumaan. Raideliikenne voisi olla hyvä runko seudun liikennejärjestelmälle tulevaisuudessa.

Joukkoliikenteen toimenpiteinä ministeriössä pohditaan lainsäädännön kehittämistä EU:n palvelusopimusasetuksen pohjalta. Joukkoliikenteen seudulliselle järjestämiselle näyttäisi olevan tilausta. Tärkeä keino kasvattaa joukkoliikenteen suosiota on kehittää työsuhdematkalipusta houkuttelevampi sen paremmalla verokohtelulla. Myös kaupunkiseutukohtaisilla joukkoliikenteen kehittämisohjelmilla voidaan kasvattaa matkustajamääriä.

Pitkän päälle on tärkeintä kehittää maankäyttöä siten, että joukkoliikenne voi tarjota hyvän ja henkilöautoon nähden kilpailukykyisen palvelutason taloudellisesti. Se on haasteellista, jos kaupunkirakenne on täysin hajaantunut.

Neljäs selonteon visio koskee liikenneturvallisuutta. Se tavoittelee liikennekuolemien määrän vähentämistä alle sataan vuoteen 2025 mennessä. Siihen pääsemiseksi tieverkkoa parannetaan, erityisesti keskikaiteellisten teiden lisääminen nähdään tehokkaana toimena. Ehkä vielä tärkeämpää on toimia rattijuopumuksen, sääntöjen ja turvalaitteiden käytön laiminlyönnin ja ylinopeuksien vähentämiseksi. Ennen kuin sääntöjen tiukentamiseen mennään, jo annettujen normien noudattaminen tulee varmistaa tehokkaalla valvonnalla.

Selonteon liikenneverkon kunnossapito- ja kehittämisohjelmassa Pirkanmaan kannalta tärkeitä hankkeita ovat tällä hallituskaudella aloitettava Tampereen valtaväylä ja vuonna 2011 aloitettavat valtatie 3:n parantaminen Tampereen ja Vaasan välillä sekä Tampereen seudun lähiliikennejärjestelyt. Myös Pohjanmaan radan perusparannus vaikuttaa Pirkanmaalla. Selonteossa on myös muutama maininta tulevaisuuden hankkeista - tälle listalle ovat päässeet mm. kaukoliikenteen yhteys pääradalta Helsinki-Vantaan lentoasemalle sekä Tampereen seudun raideliikennehankkeet. Olkaa huoleti, kyllä niitä työmaitakin siis maakuntaan saadaan.

Liikenteen viranomaistoiminnot ovat historiallisen muutoksen edessä. Liikennehallinnon kuusi viranomaista yhdistetään vuoden 2010 alusta lukien kahdeksi uudeksi virastoksi, väylävirastoksi ja liikenteen turvallisuusvirastoksi.

Väyläviraston muodostaisivat Tiehallinnon, Ratahallintokeskuksen ja Merenkulkulaitoksen nykyiset väylätoiminnot. Liikenteen turvallisuusvirasto taas syntyisi Ajoneuvohallintokeskuksesta, Ilmailuhallinnosta, Rautatievirastosta sekä Merenkulkulaitoksen meriturvallisuustoiminnosta. Muutos koskee yli kahtatuhatta virkamiestä ja toimintojen vuotuinen volyymi on yhteensä noin 1,5 miljardia euroa.

Ajatus virastouudistuksesta ei ole uusi. Asiaa on pohdittu vuosikausia ja useita selvityksiä ja muistioita on tehty. Nyt on siirrytty pohdinnoista tositoimiin. Hankkeella terästetään liikennepolitiikan toteutusta ja parannetaan tuottavuutta. Uudistus tukee pitkäjänteistä liikennepolitiikkaa. Hanke tuottaa myös synergiaetuja ja suoria säästöjä.

Olen vakuuttunut, että kykenemme palvelemaan asiakkaitamme ja koko yhteiskuntaa paremmin, kun koko matka- ja logistiikkaketjua käsitellään hallinnossa yhtenä kokonaisuutena.

Lujaa menee viestinnässäkin. Viestintätekniikka kehittyy ja perinteisten palvelujen rinnalle syntyy ja vakiintuu uusia. Erityisesti internetyhteys on kasvanut muutamissa vuosissa ylellisyydestä välttämättömyydeksi.

Internetyhteys on lain mukaan viestinnän peruspalvelu puhelimen tavoin. Nyt laki pitää riittävänä internetliittymää, joka tekee mahdolliseksi tiedonsiirron analogista modeemiyhteyttä vastaavasti. Käytännössä se tarkoittaa muutaman kymmenen kilobitin sekuntinopeutta. Laajakaista ei siis ole kuluttajan perusoikeus, vaikka kotiliittymistä noin kolmannes on siirtonopeudeltaan jo 2 megabittiä sekunnissa tai sitä nopeampia.

Nykyinen yleispalvelutaso ei riitä tietoyhteiskunnan vaatimuksiin. Sitä osoittaa jo se tosiasia, että runsaasti yli 90 prosentissa internetkodeista on laajakaista. Sähköiset asiointipalvelut ja isojen kuva- ja musiikkitiedostojen siirtäminen vaativat paljon nykyistä yleispalvelua suurempia nopeuksia. Kohtuullinen yleispalvelun taso olisi vähintään 1 megabittiä sekunnissa. Ei voida ajatella, että osa kansasta jäisi verkon ulkopuolelle, kun koko muu yhteiskunta siirtyy sinne. Yleispalveluvaatimuksen nostaminen olisi merkittävä edistysaskel, koska se toisi kaikki kotitaloudet laajakaistan piiriin. Se ei tarkoita, etteikö monessa kodissa olisi tarvetta vielä paljon nopeammillekin yhteyksille.

Teleyritykset voivat tarjota yleispalvelua haluamallaan tekniikalla. Langattomat ja mobiilit yhteydet tarjoavat mahdollisuuksia aikaisempaa tasa-arvoisemmalle tietoverkkojen käytölle.

Harvaan asutuilla alueilla vanhan puhelinverkon tilaajayhteyksiä korvataan langattomalla tekniikalla. Kansa on jo teleteknologiaansa äänestänyt ja kiinteät puhelimet ovat hävinneet kodeista. Suomen kansanpuhelin on kännykkä. Myös laajakaistaa saa langattomana: ensimmäinen valtakunnallinen langaton laajakaistaverkko kattaa ensi vuoden lopussa koko maan.

Helmikuussa TeliaSonera Finland Oyj ilmoitti 53 000 asiakkaalleen korvaavansa näiden kiinteät teleyhteydet muilla tekniikoilla. Selvityksen jälkeen liikenne- ja viestintäministeriö päätti toimista, joilla telepalveluiden taso ja kohtuulliset hinnat varmistetaan.

Tekniikat muuttuvat, eikä kuluttajaa juuri kiinnosta, miten hänen palvelunsa teknisesti toteutetaan. Palvelun laatu ja hinta ovat tärkeitä. Ministeriön linjauksen mukaan kenellekään ei saa vakinaisessa asuin- tai toimipaikassaan aiheutua oikeudenmenetyksiä siirryttäessä lankaverkosta langattomaan tekniikkaan. Asiakkaalle on ennen lankapuhelinpalvelun lopettamista tarjottava palvelutasoltaan vähintään yhtä hyviä matkapuhelin- ja laajakaistapalveluja. TeliaSonera on ministeriölle ilmoittanut sitoutuvansa siihen, että sen kaikilla nykyisillä asiakkailla säilyvät käytössä olevat puhepalvelut ja laajakaistayhteydet siihen saakka, kunnes korvaava, ministeriön vaatimukset täyttävä langaton ratkaisu on saatavilla.

Toki langattoman laajakaistan peitto laajentuu, mutta haja-asutusalueilla ja syrjäseuduilla on yhä suuria laajakaistahaasteita. Yrityksillä on taipumus tarjota palveluitaan vain siellä, missä se on erittäin kannattavaa ja vetäytyä sieltä, missä kannattavuus on heikompaa. Tämä uhkaa jo kansalaisten tasa-arvoa.

Ministeriön linjaukset tehtiin ajankohtaiseksi tullutta tapausta varten, mutta niistä voi tehdä yleisemmänkin johtopäätöksen. Tekniikkamurroksia ei saa käyttää palvelutason heikentämiseen. Ministeriö seuraa jatkossakin teleyritysten toimintaa. Viestintämarkkinat toimivat luonnollisesti markkinatalouden lakien varassa, mutta jos markkinat eivät palvelutarjonnasta suoriudu, sääntelyä ja julkisen vallan roolia joudutaan lisäämään.

Hallitusohjelman mukaan viestinnän infrastruktuuria kehitetään ensisijaisesti kaupallisin ehdoin. Hallitusohjelma toteaa kuitenkin, että korkealaatuisten viestintäpalveluiden saatavuus varmistetaan koko maassa edistäen verkkojen kehitystä myös julkisin varoin alueilla, jonne ei synny kaupallista tarjontaa.

Suomi on ollut esimerkiksi Ruotsiin verraten pidättyväinen teleinfrastruktuurin julkiseen tukeen. Markkinoilla tapahtuneet tosiasiat ja yhteystarpeiden jatkuva kasvu pakottavat arvioimaan tilannetta uudelleen. Toukokuussa viestintäministeri Suvi Lindén määräsi minut selvitysmiehenä selvittämään, miten voidaan turvata koko maan kattava laajakaistan tarjonta ja järjestää sen rahoitus erityisesti haja-asutusalueilla. Selvitystyö valmistuu lähiviikkoina.

Laajakaistamarkkinat elävät muullakin tavoin. Valokaapeleihin perustuvia, jopa 100 megabitin sekuntinopeuksia on alettu tarjota kohtuuhintaan myös kotitalouksille, tietenkin vain kaupungeissa. Valokuituyhteydet ovat tulevaisuudessa yhä tärkeämpiä myös suurten taajamien ulkopuolella nopeaa siirtoa edellyttävien palvelujen lisääntyessä. Ongelmaksi syrjäseudulla tulee se, että välimatka kotitaloudesta nopeaan runkoverkkoon on pitkä, mikä nostaa yhteyskustannuksia.

Pirkanmaalaiset ovat keskimäärin ottaen onnellisessa asemassa, koska täällä ei juurikaan kerätä pois lankaverkkoa ja karsita palveluita. Alueellanne on kasvukuntia ja operaattoreiden tavoite on pikemminkin vetää valokuitu kaikkiin koteihin.

Valokuituverkkoja rakennetaan lähinnä suuriin kaupunkeihin. Liikenne- ja viestintäministeriö on organisoinut työn, jossa keskeiset ministeriöt yhdessä maakuntien kanssa edistävät nopeiden tiedonsiirtoyhteyksien tarjontaa myös suurten taajamien ulkopuolella. Erityisen kiinnostavaa on valokuidun vetämisen yhteensovittaminen maaseudun vesi- ja viemärirakenteeseen. Suomessa tehdään lähivuosina parannuksia maaseudun vesijohtoverkkoihin ja viemäreihin. Siinä yhteydessä on mahdollisuus myös valokuituyhteyksien rakentamiseen.

Edellisen hallituksen vuonna 2004 hyväksymä kansallinen laajakaistastrategia onnistui nostamaan Suomen verkkomaana keskikastista kärkisijoille. Strategiaa on nyt tullut aika päivittää tekniikan, palveluiden ja kaupallisen kehityksen vuoksi.

Parhaimmillaan liikenne ja viestintä tekevät ihmisten arjesta parempaa, parantavat työn tuottavuutta ja luovat edellytyksiä elinkeinoelämälle. Markkinataloudessa yritykset kantavat päävastuun palvelutuotannosta, mutta yhteiskunnalle jää vahva rooli niin viestintä- kuin liikennepolitiikassakin erityisesti kansalaisten ja alueiden tasa-arvon varmistamisessa.

Toivotan menestystä Pirkanmaalle ja antoisaa seminaaria maakunnan vaikuttajille!