Takaisin

Liikenneministeri Anu Vehviläinen liikennepoliittisen selonteon aluetilaisuudessa Joensuussa

Liikenneministeri Anu Vehviläinen liikennepoliittisen selonteon aluetilaisuudessa Joensuussa

Liikenneministeri Anu Vehviläinen
Liikennepoliittinen selonteko -seminaari Joensuu 20.8.2007


Hyvät itäsuomalaiset liikenteen asiantuntijat,

Liikenne on asia, joka puhuttaa suomalaisia paljon. Yleisönosastot täyttyvät kirjoituksista, kun bensan hinta nousee, on sattunut paha onnettomuus tai vaikkapa bussi- tai junavuoro jää ajamatta. Mielenkiinto liikenneasioita kohtaan johtuu siitä, että liikenne on kaikille niin jokapäiväinen asia. Me kulutamme aikaa keskimäärin runsaan tunnin päivässä liikenteessä ja teemme kolmisen matkaa joka päivä liikenteessä. Me tarvitsemme liikennettä jo lapsesta saakka: koulu, työ, palvelut, kauppa, ystävät ja harrastukset edellyttävät lähes poikkeuksetta liikkumista. Näin meistä kasvaa liikenteen suurkuluttajia ja sitä myöten asiantuntijoita ja tietysti haluamme myös vaikuttaa liikenneratkaisuihin.

Hallitusohjelman mukaan hallitus antaa liikennepoliittisen selonteon eduskunnalle. Nyt sen valmistelu on toden teolla käynnissä. Selonteolla haemme vastauksia liikennepolitiikan isoihin kysymyksin ja haasteisiin. Esimerkiksi siihen, miten taataan kaikkien kansalaisten turvallinen arjen liikkuminen, miten Suomen elinkeinoelämän logistista kilpailukykyä voidaan kehittää ja miten liikennesektori vastaa ilmastonmuutoksen edellyttämiin haasteisiin.

Haluan, että selonteon yhteydessä käydään laajaa keskustelua liikennepolitiikasta. Tätä varten työn lähtökohdiksi pyydettiin kaikilta halukkailta tahoilta lausuntoja, joita saatiinkin runsaat 130 kappaletta. Lausuntojen antia referoidaan hetken kuluttua. Tämä tilaisuus muodostaa toisen vaiheen tässä selontekoprosessissa. Tänään liikenne- ja viestintäministeriön virkamiehet ja minä selonteon valmistelua johtavana ministerinä haluamme kuulla suoraan teiltä, mitä ajatellaan keskeisistä liikennepoliittisista kysymyksistä Itä-Suomessa.

Selonteko tulee pohjautumaan hallitusohjelman linjauksiin. Selonteon tausta-aineistona toimii Liikenne 2030 -strategiapaperi. Keskeistä on, että liikennejärjestelmää käsitellään kokonaisuutena. Emme saa rajoittua vain isoihin väylähankkeisiin vaan meidän on esimerkiksi nähtävä liikenteen vaikutukset maankäyttöratkaisuihin, liikenteen informaation parantaminen ja pienet tehokkaat kehittämisinvestoinnit. Lopulta harkittavana ovat myös suuremmat infrainvestoinnit. Toivoisin kuitenkin todella, että keskustelu niistä ei valtaisi kaikkea palstatilaa. Lyhyesti sanottuna pelkästään suurten väyläinvestointien toteuttamisohjelmasta pitää päästä koko liikennejärjestelmän pitkäjänteiseen kehittämisohjelmaan.

Viime aikoina ja erityisesti nyt budjettiprosessin aikana liikennekeskustelun painopisteenä ovat liikennesektorin rahat valtion talousarviossa. Käydystä keskustelusta saa helposti sen kuvan, että kaikki ongelmat ratkeaisivat, jos vain saataisiin lisää rahaa valtion budjettiin. Toki myös asiantuntijat ovat arvioineet, että perusväylänpito edellyttäisi lisärahoitusta, jotta väylien palvelutaso pysyisi tarvetta vastaavalla tasolla ja uusia tarpeellisia väyliä on jonossa odottamassa vuoroaan. Mutta ongelma ei ole näin yksinkertainen. Ensinnäkin valtion budjettia rakennettaessa on aina otettava huomioon taloudelliset realiteetit ja monia asioita on tasapainotettava. Toisekseen on muistettava, että aina löytyy tarvetta yhä vain parempaan palvelutasoon, etenkin jos sitä ei itse joudu suoraan maksamaan.

Selonteon varmasti yksi vaikeimpia, mutta samalla keskeisimpiä ongelmia tulee olemaan eri asioiden priorisointi. Täytyy osata ja uskaltaa valita monista toimenpiteistä ne toimet, jotka tehokkaimmin vaikuttavat asetettuihin päämääriin ja jättää osa tärkeiksikin koetuista asioista tekemättä. Kaikkea emme voi saada.


Hyvät seminaarin osanottajat,

Joudun tässä yhteydessä tuomaan esille viime aikoina esiin nousseen kielteisen ilmiön infrarakentamisen alalta. Olemme saaneet viime aikoina hyvin huolestuttavia tietoja liikennehankkeiden kustannusten kohoamisesta. Jo päätettyjen liikenneinfrahankkeiden kustannusarviot ovat nousseet jopa useita kymmeniä prosentteja. Kustannusten voimakas nousuvauhti antaa aiheen arvioida infra-alan olevan vahvasti ylikuumenemassa, johon on puututtava tiukasti.

Alan markkinat eivät toimi oikein ja terveellä tavalla, jos urakoihin ei tule riittävästi tarjouksia ja kustannukset ylittyvät arvioiduista useita kymmeniä prosentteja. Myös tarjouspyyntö- ja laskentamenetelmissä taitaa olla korjaamista, kuin myös urakoiden hallintamenetelmissä.

Kävimme tätä huolestuttavaa kehitystä yhdessä läpi valtiovarainministeri Jyrki Kataisen kanssa kahdenvälisissä budjettineuvotteluissa viime viikolla. Sovimme, että hallituksen budjettiriiheen tuodaan liikenne- ja viestintäministeriön ja valtiovarainministeriön yhteinen selvitys liikennehankkeiden kustannusylityksistä.

Itse asetin kaksi viikkoa sitten infra-alan hankkeiden selvitysmieheksi diplomi-insinööri Jorma Haapamäen. Haapamäen selvitystyön on määrä valmistua marraskuun loppuun mennessä. Näyttää, että Haapamäen selvitystyöstä tulee hyvin haastava ja vaikeakin.

On suomalaisten veronmaksajien etu, että tällaiseen hulvattomaan kustannuskehitykseen tartutaan heti ja kovalla kädellä. Jokainen ymmärtää, että tässä tilanteessa minun on liikenneministerinä erittäin vaikeaa esittää uusien hankkeiden rahoittamista, kun jo aiemmin päätetyt hankkeet ylittävät roimasti kustannusarvionsa. En myöskään voi välttyä ajatukselta, että edellisen hallituksen loppupuoliskolla laitettiin liikkeelle liian monta suurta hanketta puutteellisen valmistelun pohjalta. Vaalit taisivat painaa päälle ohittaen vastuullisen ja viisaan päätöksenteon.


Hyvät kuulijat,

Tiedän pohjoiskarjalaisena miten tärkeä asia haja-asutusalueilla asuville on tiestön kunto. Tiet ovat olennainen osa jokapäiväistä arkeamme. Sujuva arki vaatii toimivat yhteydet ja kunnossa olevat tiet. Elinkeinoelämän toimivuus ja kilpailukyky ovat myös suurelta osaltaan kiinni liikenneyhteyksistä ja toimivasta logistiikasta. Tiestö ja hyvät liikenneyhteydet vaikuttavat merkittävästi kuntien toimintamahdollisuuksiin ja elinvoimaisuuteen.

Tässä yhteydessä haluan nostaa tienpidon maailmasta esille budjettitermin "perustienpito". Tienpidon rahoituksesta puhuttaessa puhutaan perustienpidosta ja investoinneista. Termit saattavat joskus sekoittua.

Perustienpito on jokapäiväistä tienpitoa, jolla sekä pääteillä että vähäliikenteisemmillä teillä turvataan ympärivuorokautinen liikkuminen. Perustienpidon avulla tiet pidetään kunnossa myös pitkällä tähtäyksellä. Liikennepolitiikan tulee nojata siihen, että nämä perusasiat turvataan ensin ja sen jälkeen tulevat ne uudet suuret investointihankkeet.

Suomalaisen hyvinvointimallin tulee olla perusrakenteista huolehtimista ja järkevää uudistamista. Olipa kysymyksessä sitten perusturva tai perusopetus. Minä hahmotan myös perustienpidon tähän sarjaan. Perustienpito on liikennepolitiikan perusturvaa. Se tulee priorisointilistallani kärjessä.

Perustienpidon rajatut määrärahat pitää pystyä hyödyntämään tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti koko maan eri osien hyväksi. Nykyisellä rahoitustasolla vähäliikenteisen tiestön kunto on vaarassa yhä heiketä. Perustienpidon rahoitusta tulee pystyä nostamaan tällä vaalikaudella.

Selonteossa eräs ratkaistava kysymys kuluu, kuinka paljon pitäisi perusväylänpitoa priorisoida vaikkapa suhteessa isoihin väyläinvestointeihin. Myös peruspalvelutason oikeudenmukainen määrittely tulee varmasti olemaan asialistalla.


Arvoisat kuulijat,

Venäjän puutullipäätökset ovat keskusteluttaneet viime kuukausina suomalaisia ja etenkin metsäteollisuutta runsaasti. Kuljetussektorille puutulleilla on huomattava merkitys. Puunhankintaa siirtyy tuonnista kotimaan hakkuisiin. Puun tuontikuljetukset siis vähenevät ja kotimaan kuljetusmäärät kasvavat.

Metsäteollisuus ry. on todennut, että uusimpien metsävaraselvitysten mukaan kotimaisen puun hakkuita on mahdollista lisätä kestävästi 10-15 miljoonalla kuutiometrillä vuodessa. Metsäteollisuus ry. on yhdessä mm. liikenne- ja viestintäministeriön, Ratahallintokeskuksen ja Tiehallinnon kanssa tehnyt arvioita, mitä puun hankinnan lisäämistavoite samanaikaisesti Venäjän puutullien kanssa merkitsisi kuljetuksille. Selvityksessä todetaan, että hankintamäärän lisääminen edellyttää rautatiekuljetusten osuuden merkittävää kasvattamista. Tähän ovat syinä kuljetustalous, kuljetusetäisyyksien kasvu ja ennen muuta työvoiman riittävyys, joka ilmenee jo nyt kasvavana autonkuljettajien pulana. Lisäyksestä voitaisiin arvion mukaan kuljettaa rautateitse 40-50 %. Myös maantie-kuljetuksien määrät kasvavat sekä alkukuljetuksina metsistä rautatieasemille että pitkämatkaisina suorina kuljetuksina tuotantolaitoksille. Tavoitteena on lisätä myös vesikuljetuksia.

Alempiasteisella tieverkolla puukuljetusten suurimmat ongelmat ovat tien kantavuus ja painorajoitukset, tien ja liittymien huono geometria eli tien leveyteen, kaarteisuuteen ja mäkisyyteen liittyvät tekijät, talvikunnossapitoon liittyvät puutteet sekä kelirikko. Sorateiden kelirikko-ongelmat keskittyvät Suomen keskiosaan Vaasan tiepiiristä Savo-Karjalaan kulkevalle vyöhykkeelle, jolle on inventoitu noin kaksi kolmannesta runkokelirikosta. Ajo-olosuhteisiin vaikuttaa myös sorateiden pintakunto, jossa eniten puutteita on ollut Savo-Karjalan alueella.

Puukuljetuksen lähtöpaikkana on maakunnittain tarkastellen useimmiten Etelä-Karjala, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala tai Pohjois-Savo.

Valtioneuvoston kehyspäätöksessä osoitettiin 20 miljoonaa euroa puukuljetusten turvaamiseen tieverkolla. Painorajoitusten ja kelirikko-ongelmien poistaminen on päällimmäisenä tämän rahan käyttöä mietittäessä. Tarkemmasta kohdennuksesta tiepiirit tulevat neuvottelemaan metsäsektorin yhteistyökumppaniensa kanssa, jotta kaikkein kiireisimmin korjausta vaativat puutavaran kuljetusten ongelmat pystyttäisiin poistamaan.

Merkittävä osa (n. 15 %, yhteensä yli 2 miljoonaa kuutiometriä) raakapuun rautatie-kuljetuksista alkaa vähäliikenteisiksi luokitelluilta rataosilta. Kuljetusten lisäystarve tulee kohdistumaan näille rataosille vähintään samassa suhteessa.

Vähäliikenteiset radat on pidetty liikennöityinä palvelutasoa (nopeuksia ja akselipainoja) alentamalla. Jatkossa liikenne näillä radoilla joudutaan kieltämään turvallisuussyistä, jos korvausinvestoinneille ei löydy rahoitusta. Hallituskauden aikana liikenteeltä sulkeminen uhkaa rataosia Savonlinna-Huutokoski (2008), Porokylä-Vuokatti (2009) ja Joensuu-Ilomantsi (2010). Puutavarakuljetusten turvaaminen edellyttäisi näiden rataosien peruskunnostuksia. Myös ratapihojen/lastauspaikkojen (sivuraiteet) käytettävyys olisi varmistettava. Vähäliikenteisten ratojen tulevaisuus on yksi niistä asioista, joista selonteon yhteydessä varmasti tullaan perusteellisesti keskustelemaan ja arvioimaan Suomen liikennejärjestelmän osana.

Vastikään julkaistun tiehallinnon teettämän tutkimuksen mukaan Suomen tieverkoston tarjoama palvelutaso on tällä hetkellä kokonaisuutena vähintäänkin tyydyttävä. Tämä on saatu aikaan priorisoimalla perustienpidon määrärahojen käytössä niitä toimia, joilla pidetään tieverkkoa joka päivä liikennöitävässä kunnossa. Samalla tämä on merkinnyt sitä, että perustienpidon momentilta rahoitettavat pienet investoinnit, kuten kevyen liikenteen väylät, maankäytön muutoksien edellyttämät risteysjärjestelyt tai liikenneturvallisuutta parantavat investoinnit ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Olisi mielenkiintoista kuulla teidän ajatuksianne siitä, tulisiko yleisesti ottaen panostaa enemmän koko tieverkon peruspalvelutasoon, pieniin kehittämisinvestointeihin vai suurempiin, turvallisuutta, nopeutta ja kapasiteettia lisääviin uudisrakennushankkeisiin.


Hyvät kuulijat, naiset ja miehet,

Olen tuonut muutaman mielestäni merkittävän asian esille tässä avauksessa keskustelun pohjaksi. Liikennesektori on tavattoman laaja kokonaisuus ja tässä yhteydessä kävin läpi muutaman keskeisen asian. Tämän päivän tärkein anti on odotettavissa teiltä. Mitkä ylimmällä poliittisella tasolla ratkaistavat liikenneasiat ovat Itä-Suomen näkökulmasta tärkeimpiä ja kiireisimpiä. Ensin kuulemme ylijohtaja Tervalan esityksen selontekoprosessin kulusta ja yli-insinööri Tantun esityksen annetuista kirjallisista lausunnoista, sitten on teidän vuoronne. Lupaan kuunnella hyvin tarkalla korvalla viestinne.