Liikenneministeri Merja Kyllönen MAL-verkoston seminaarissa ”Kuntaliitoskokemuksia maankäytöstä, asumisesta ja liikenteestä” 13.6.2012
LIIKENNE KAUPUNKIPOLITIIKAN KOVAA YDINTÄ
Hyvät seminaarin osanottajat
Minua on pyydetty puhumaan liikenteestä kaupunkipolitiikassa. Kuluneen vuoden aikana olen tullut yhä vakuuttuneemmaksi siitä, että yksi oleellisimpia kysymyksiä tämän päivän liikennepolitiikassa on kaupunkien liikenteen suunnitteluun panostaminen.
Asukastiheys Suomen kaupungeissa on matala ja yhdyskuntarakenne hajautunut, kun verrataan muihin EU-maiden asukasluvultaan vastaavan kokoisiin kaupunkeihin. Väestön hajaantuminen taajamien laidoille jatkuu edelleen. Liikkumisen kannalta tämä johtaa kahdenlaisiin ongelmiin. Toisaalta maaseudun väestöpohjan kaventuminen on merkinnyt lähipalvelujen häviämistä ja itsekannattavan julkisen liikenteen palvelutason heikkenemistä. Suurimpien kaupunkiseutujen kasvu taas aiheuttaa liikenneruuhkia ja ympäristöongelmia, varsinkin jos päivittäisiä matkoja ei saada ohjatuksi muihin kulkumuotoihin kuin henkilöautoliikenteeseen.
Kaupunkiliikenne ruuhkautuu, kun lisääntyvä henkilöautoilu kasvattaa liikennemääriä yli tie- ja katuverkon kapasiteetin. Ruuhkautuminen aiheuttaa merkittäviä taloudellisia menetyksiä, mutta heikentää myös ihmisten hyvinvointia ja aiheuttaa haittaa ympäristölle muun muassa meluna ja kasvihuonekaasupäästöjen kautta. Ruuhkaongelma ei poistu pysyvästi vaikka väyliä rakennettaisiin lisää, koska liikenteen sujuvoituminen usein myös lisää henkilöautoliikennettä. Tilanne on haasteellinen erityisesti kaupunkien kasvavilla ja laajenevilla reunavyöhykkeillä: ei ole helppoa saavuttaa henkilöautoon nähden kilpailukykyinen joukkoliikenteen palvelutaso, ja edistää kävelyä ja pyöräilyä, sillä näillä alueilla maankäytön tehokkuus on liian pieni. Pääkaupunkiseudulla edellä mainitut haasteet ovat ymmärrettävästi omaa kertaluokkaansa.
Ei ole kaupunkia ilman liikennettä. Maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelu ovat oleellinen osa yhteiskuntapolitiikkaamme ja maankäytön ja liikenteen ratkaisut kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa. Liikenneratkaisuilla voidaan edistää alueiden kehittymistä luoden niille kasvua ja hyvinvointia. Maankäytön suunnittelulla tehtävät ratkaisut eri toimintojen sijoittamisessa vaikuttavat merkittävästi liikennejärjestelmän kehittämistarpeisiin ja toimivuuteen. Vastaavasti liikennejärjestelmän kehittäminen eri tavoin vaikuttaa maankäyttöön mm. avaamalla uusia mahdollisuuksia erilaisten toimintojen sijoittumiselle tai rajoittamalla niitä. Erilaisilla ratkaisuilla voidaan joko lisätä tai vähentää liikkumisen tarvetta, ja vaikuttaa yhdyskuntarakenteen henkilöautoriippuvuuteen. Suunnittelussa tavoitteena ei ole ihmisten liikkumisen rajoittaminen, vaan tehtyjen matkojen luonnollinen lyheneminen ja saavutettavuuden paraneminen sekä mahdollisuus eri liikennemuotojen omaehtoiseen valintaan. Henkilöautoon sidonnaisen liikkumistarpeen vähentäminen edellyttää sekä kävelyn ja pyöräilyn että joukkoliikenteen edellytysten parantamista yhtä aikaa maankäyttöpolitiikan ja liikenteen suunnittelun keinoin.
Ajetut kilometrimäärät vaikuttavat suoraan kasvihuonekaasupäästöihin. Eheämpää yhdyskuntarakennetta, liikennetarpeen vähentämistä ja joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytysten parantamista puoltavat ilmastonmuutoksen lisäksi myös yleinen elämänlaadun ja elinympäristön viihtyisyyden parantaminen sekä liikenneväylien vaatiman tilan ja luonnonvarojen kulutuksen vähentäminen.
Toimiva maankäyttö ja liikennejärjestelmä luovat pohjaa elinkeinoelämän kehittymiselle. Osana elinkeinoelämän edellytyksiä on työvoiman saatavuus. Liikennesektorin roolina on varmistaa, että liikenneinfra ja liikennepalvelut on suunniteltu niin, että vaivaton kulku työpaikoille on mahdollista. Etenkin suurilla kaupunkiseuduilla on tavoitteena, että työmatkaliikenne olisi järjestettävissä joukkoliikenteen varaan. Olennaisesti työmatkojen sujuvuuteen ja vaihtoihin vaikuttaa se, millainen yhdyskuntarakenne on ja kuinka hyvin joukkoliikenne on järjestettävissä. Joukkoliikennettä kehittämällä voidaan saada ihmisiä siirtymään oman auton käytöstä junien ja linja-autojen käyttäjiksi, Helsingissä myös metroon ja raitiovaunuihin.
MAL ja MALPE
Suurten kaupunkiseutujen kuntien sekä valtion välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimus on saanut lyhenteen MAL. Maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimusmenettelyn tavoitteena on eheän, toimivan ja kilpailukykyisen kaupunkiseudun luominen. Merkittävä osa maankäytön, asutuksen ja liikenteen muutoksista tapahtuu suurilla kaupunkiseuduilla, joilla on hyvät mahdollisuudet ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. On ensiarvoisen tärkeää, että kestävän yhdyskuntarakenteen edistämistä tukevat toimenpiteet kohdistetaan alueille, joissa muutokset ovat vaikuttavimpia.
MAL-aiesopimusmenettelyssä tärkeintä liikennesektorilla on, että
• kaupunkiseutuja kehitetään kokonaisvaltaisemmin yli kuntarajojen
• liikennejärjestelmän kehittämisessä huomioidaan myös kaupunkiseutujen maankäyttö
• joukkoliikenteen edellytykset paranevat, ja että
• kävelyn ja pyöräilyn olosuhteet paranevat.
Viime vuonna tehdyssä Helsingin seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa (HLJ 2011) on pyritty ottamaan huomioon sekä liikennemäärät että maankäytön kehittyminen ja sen aiheuttamat muutokset kulkumuotojakaumiin. HLJ:tä kattavampi valtion ja Helsingin seudun kuntien välinen maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimus (MAL) on neuvoteltu vuosille 2012-2015. Sopimus on tarkoitus allekirjoittaa ensi viikolla. Aiesopimus pyrkii vahvistamaan Helsingin seudun toimivuutta ja kilpailukykyä, lisäämään seudun asuntotuotantoa ja sen edellytyksiä sekä vahvistamaan metropolipolitiikan kansallisten tavoitteiden toteutumista maankäytön, asumisen ja liikennejärjestelmän kehittämisessä. Aiesopimuksella tuetaan seudun elinkeinopolitiikan toteutumista, seudun kuntien tasapainoista kehittämistä sekä kestävää kehitystä edistäviä suunnitteluratkaisuja ja yhteistyötä. Sopijaosapuolina ovat ympäristöministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA, Liikennevirasto, Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä (HSL) sekä seudun 14 kuntaa.
Tampereen seudulla seudun kuntien ja valtion välinen MAL-aiesopimus on solmittu toistaiseksi vain vuosiksi 2011-2012, joskin sopimusta ollaan parhaillaan uusimassa. Uusi sopimus pyritään saamaan alkamaan vuoden 2013 alusta. Uusia, aikaisempaa sitovampia MAL-aiesopimuksia ollaan valmistelemassa myös Turun ja Oulun seutukunnille.
Liikennepoliittiseen selontekoon on kirjattu, että valtio sitoutuu tällä hallituskaudella näillä neljällä MAL-aiesopimuksen kaupunkiseudulla yhteensä 30 miljoonan euron pieniin kustannustehokkaisiin liikenteen kehittämistoimiin, jos aiesopimuksen piirissä olevat kaupungit sijoittavat yhdessä sovittuihin liikennehankkeisiin saman verran. Toimenpiteet suunnataan niin, että ne parantavat joukkoliikenteen, kävelyn ja pyöräilyn edellytyksiä.
Myös joukkoliikenteen suurten kaupunkien tuki kytketään aiesopimuksissa sovittaviin joukkoliikennettä edistäviin toimiin.
Tämän vuoden aikana keskustellaan vielä siitä, laajennetaanko MAL-aiesopimuskäytäntöä myös muille kasvaville 100 000 asukkaan kokoluokan kaupunkiseuduille.
Hyvät kuulijat
Joukkoliikenteen kehittämisen painopiste on siellä missä on joukkoja, eli suurilla kaupunkiseuduilla. Siksi liikennepoliittisessa selonteossa on tehty kirjauksia kaupunkiratojen ja suurten kaupunkien joukkoliikenteen tukemisesta. Valtio on valmis myös osallistumaan suurten kaupunkiseutujen raideliikenneinvestointien rahoittamiseen. Jatkossa valtion joukkoliikenteen rahoituksen ehtona on joukkoliikenteen yhteisten maksu- ja informaatiojärjestelmien kehittäminen. Yhteentoimivat ja helppokäyttöiset järjestelmät parantavat joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja asiakkaille tarjottavia palveluja.
Suomessa taloudellista ohjausta on liikennesektorilla perinteisesti käytetty varsin vähän, ja liikenteen verojen ja maksujen keskeinen tavoite on ollut tulojen kerääminen valtiolle, eikä niinkään ohjausvaikutus. Taloudellinen ohjaus olisi kuitenkin tehokas liikennepoliittinen työkalu. Sen avulla voidaan vähentää ympäristöhaittoja, tehostaa liikennejärjestelmän käyttöä, parantaa turvallisuutta sekä rahoittaa liikennejärjestelmän ylläpitoa ja kehittämistä. Liikenteen hinnoittelu ja taloudellinen ohjaaminen liikennepolitiikan välineinä ovat nyt työn alla Jorma Ollilan vetämässä työryhmässä.
Isoja asioita liikennejärjestelmästä jätettiin selonteossa vielä auki. Esimerkiksi lento- ja meriliikenteessä tulevat linjanvedot tehdään erillisen strategiavalmistelun yhteydessä, jota parhaillaan käynnistellään.
Hallitus on jättänyt selonteon eduskunnan käsittelyyn ja ensi viikolla kuulemme eduskunnan kannan liikennepoliittisesta selonteosta.
Hyvät yhdyskuntasuunnittelun asiantuntijat ja luottamushenkilöt
Kuten hyvin tiedätte, liikennejärjestelmä kilpailee resursseista muiden yhteiskunnallisten tarpeiden kanssa. Päätöksiä liikenneinvestoinneista on vuosikymmenien saatossa tehty liikenne-, alue- tai työllisyyspoliittisin perustein. Alueiden ja maakuntien kesken on perinteisesti kova kilpailu investoinneista. Liikennehallinnon tehtävänä ei kuitenkaan voi olla pelkkä liikenneväylien rakentamis- ja kunnossapitobisnes. Kuten sanottu, maankäytön ja liikenteen ratkaisut kytkeytyvät kiinteästi toisiinsa ja liikennepolitiikka on tänään osa yhteiskuntapolitiikkaa. Liikenneratkaisujen tulee lähteä käyttäjien tarpeista ja yhdistyä yhteiskunnan muihin toimintoihin, niin että kokonaisuus on arvokas käyttäjille, asukkaille, yrityksille, kunnille ja alueille - siis koko Suomelle. Eri hallinnonalojen ja hallinnon tasojen näkökulmat tulisi yhdistää yhteiseksi suunnitelmaksi, jolloin osaoptimointi vähenisi, lopputulos paranisi ja suunnitteluprosessi kokonaisuutena nopeutuisi. Liikennepolitiikassa edetään määrätietoisesti kohti uutta yhteistyökulttuuria; haluamme panostaa asioiden yhteiseen ennakoivaan tekemiseen. Siihen tarvitsemme teitä kaikkia!
Näillä sanoilla kannustan teitä keskustelemaan ja toivotan antoisaa seminaaripäivää!
