Takaisin

Viestintäministeri Lindén Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton 100-vuotisjuhlassa

Viestintäministeri Lindén Suomen Sosialidemokraattisen Sanomalehtimiesliiton 100-vuotisjuhlassa

Viestintäministeri Suvi Lindén
Suomen Sosialidemokraattinen Sanomalehtimiesliitto, SSSL, 100-vuotisjuhla
Viestintäpoliittinen seminaari
13.11.2007


Vaikka Suomi on useilla sähköisen viestinnän osa-aluilla yksi maailman kehittyneimpiä maita, olemme kansainvälisten tilastojen valossa edelleen myös vahva sanomalehtimaa: Meillä on runsaasti sanomalehtiä ja lehtien levikit suhteessa väkilukuun ovat kolmanneksi korkeimpia maailmassa.

Suomalaisten lukuinnon säilymisen takana on varmasti pääosin se, että lehtien sisältö on pysynyt kiinnostavana ja että niillä on ollut sanottavaa lukijoillensa. Tästä on kiittäminen suomalaisia lehdentekijöitä. Tällaisena juhlapäivänä on hyvä panna merkille, että kohta yhdeksänkymmentä vuotta täyttävässä valtiossa juhlitaan satavuotiasta sanomalehtiliittoa. Laatujournalismilla voidaankin perustellusti sanoa olevan maassamme jo vahvat perinteet.

Poliittisten lehtien levikit eivät ole maassamme erityisen korkeita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö poliittiset lehdet olisi hyvinkin merkityksellisiä poliittisessa keskustelussa ja muussa yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.

Sananvapauden edistämiseksi ja monipuolisen ja moniarvoisen lehdistön ylläpitämiseksi valtio on viime vuosikymmeninä ojentanut kätensä sekä
sanomalehtien suoran tuen että arvonlisäverohelpotusten kautta. Nykyinen hallitus sopi jo hallitusneuvotteluissa uudistavansa ja korottavansa lehdistötukea

Viestintätekniikan ja etenkin Internetin nopean kehityksen vuoksi viestintämaisema on nopeassa muutoksessa. Viime päivinä on todettu verkkolehtien etenevän erityisesti talousjournalismin osa-alueella. Tässä yhteydessä on puhuttu jopa vallankumouksesta ja perinteisen lehdistön taivaanrantaan on maalattu synkkiä sävyjä. Uuden tekniikan haasteisiin pitää luonnollisesti suhtautua vakavasti, mutta mihinkään synkkyyteen ei mielestäni kuitenkaan ole aihetta, pikemminkin päinvastoin. Sanomalehtien keskeisintä osaamista on sisältötuotanto ja sen merkitys ei ole vähenemässä. Tärkeä kysymys onkin, miten lehdistö vastaa digitaalisuuden haasteeseen ja muuttuviin medioiden käyttötottumuksiin.

Sanomalehdet eivät ole jääneet seuraamaan kehitystä sivusta. Ne ovat lähteneet vahvasti mukaan myös teknologiseen kehitykseen. Pääsääntöisesti lehtien sisältö on saatavissa verkosta muodossa tai toisessa. Tämä oikeansuuntaista kehitystä - on oltava siellä, missä lukijatkin ovat. Mutta lisäarvoa ei tuota se, että paperinen lehti sellaisenaan viedään verkkoon. Tässä tarvitaan innovatiivisuutta: Miten sanomalehtien sisältö käännetään verkkoon sopivaksi, uuteen visuaaliseen ympäristöön ja erilaisiin käyttötottumuksiin. Samalla vaaditaan myös rohkeutta konvergoitua muiden medioiden kanssa. Muutamat lehdet ovat jo ottaneet sivustoilleen audiovisuaalisia, televisiotyyppisiä sisältöjä, kuten uutispätkiä. Tämäntyyppinen kehitys tulee vahvistumaan.

Vaikka Internetin korostetaan olevan maailmanlaajuinen ja kaikki rajat ylittävä viestintäväline niin tulee muistaa että se on samalla äärettömän paikallinen. Internetin uutispalvelujen tuottajat ja käyttäjät ovat havainneet, että palvelujen käyttäjät ovat - kuinka ollakaan - erityisen kiinnostuneita paikallisista ja heidän kokemusmaailmaansa kiinteästi kuuluvista asioista. Vaikka kansainväliset asiat kiinnostavat entistä enemmän, ei mielenkiinto kotimaan asioihin ole laskenut. Suomalaisia kiinnostavat edelleen suomalaiset asiat. Kansainvälisen tarjonnan paineessa pidän kuitenkin erittäin tärkeänä, että kotimaisten sisältöjen tekemistä ja kulttuuria aktiivisesti vaalitaan.

Verkottunut aika vaikuttaa myös toimittajan työhön. Tiedonvälityksen nopeus ja tietolähteiden tulva korostavat tarvetta suodattaa olennainen ja luotettava tieto ympäristön kohinasta lukijalle käyttökelpoiseen muotoon. Median konvergoituminen edellyttää toimittajilta uusia kykyjä ja taitoja, jotta työn tulokset olisivat käytettävissä useissa eri kanavissa. Hyveistä ehkä tärkein on kuitenkin vankka yleissivistys, minkä avulla yksityiskohdat asettuvat kokonaisuuden osiksi. Ehyt, harkittu ja strukturoitu toimitettu sisältö erottuu ympäröivästä informaation ja epäinformaation virrasta.

Uusien medioiden haaste ei ole yksin sisällöntuottajien. Myös lukijoiden, ennen kaikkea nuorten, valmiuksia lukea kriittisesti eri kanavissa tarjolla olevaa tiedon yltäkylläisyyttä tulee kehittää. Tässä työssä sanomalehdet ovat olleet aktiivisia. Jatkossa huomiota tulee kiinnittää etenkin uusiin medioihin.

Eri medioiden täyttyessä mitä moninaisemmasta sisällöstä, yksi asia on yli muiden. Toimitetun sisällön laatua vastaan voi kilpailla vain laadulla. Lukijat tunnistavat laadun ja useimmat ovat siitä valmiita maksamaan.

Suomalaisilla sanomalehdillä on edessään uusi aika. Aika ei ole helppo, mutta uudet tekniikat tarjoavat uusia mahdollisuuksia löytää lukijoita. Uutis- ja muiden sisältöjen uudenlainen yhdistäminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia paitsi lukijoille, myös sisältöjen tekijöille.

Uskon, että pystymme tänään tässä seminaarissa paitsi katsomaan menneeseen myös valottamaan tulevaisuuden mahdollisuuksia.