Viestintäministeri Suvi Lindén Kansalaisen kosketusteknologia -seminaarissa

Viestintäministeri Suvi LindénKansalaisen kosketusteknologia -seminaari13.5.2008, Dipoli

Uusi teknologia ja yhteiskunnallinen muutos

Hyvät kuulijat,

Teknologinen kehitys on nopeaa eikä näköpiirissä ole tahdin hiipumista. Teknologinen ympäristö on jatkuvassa muutostilassa ja nyt olemme kulkemassa kohti ns. ubiikkiyhteiskuntaa. Olemme LVM:ssä alkaneet käyttää tästä tieto- ja viestintäteknologian "jokapaikkaisuudesta" nimitystä "arjen tietoyhteiskunta". Tällä terminologialla olemme halunneet tehdä näkyväksi sitä muutosta, jossa tieto- ja viestintäteknologia on yhä keskeisemmässä roolissa kansalaisten ja yritysten arkipäivässä.

Keskeistä arjen yhteiskunnassa on se, että perinteiset televerkot korvautuvat internet-verkoilla ja eri verkot sulautuvat uudeksi nk. seuraavan sukupolven viestintäverkoksi. Olennaista on myös se, että nykyistä monipuolisempi, helppokäyttöisempi ja älykkäämpi tekniikka on yleisesti käytössä, tietotekniikan käyttäminen halpenee ja koneiden ja esineiden välinen viestintä yleistyy. Sensoriteknologia, RFID- sekä langattomat teknologiat yleistyvät ja niitä voidaan soveltaa yhä monipuolisemmin koko yhteiskunnassa.

Uudet teknologiat ja ennen kaikkea internet -pohjaisen viestinnän merkityksen lisääntyminen nopeuttavat digitaalista konvergenssia. On vain ajan kysymys kun kaikki tieto ja sisällöt ovat saavutettavissa lähes mitä tahansa sähköistä välinettä käyttäen, missä tahansa ja milloin tahansa. Samanaikaisesti virtuaaliset toimintatavat leviävät ja syntyy uusia teknologioita ja palveluita, joista jotkin osoittautuvat todellisiksi " killer applikaatioiksi" eli lyövät itsensä läpi laajoissa kuluttajasegmenteissä. Osa sen sijaan päätyy uudelleen jalostettavaksi tai osoittautuu muutoin vaikeasti sovellettavaksi. Uskon että tämän päivän seminaariteemana olevat kosketusteknologiat kuuluvat ensiksi mainittujen joukkoon.

Nykypäivän teknologiset läpimurrot voivat kuitenkin tapahtua vain jos loppukäyttäjä - olipa se yksittäinen kansalainen, yritys, yhteisö tai julkishallintoa - on otettu kehitystyössä riittävässä määrin huomioon. On myös muistettava, että tietoyhteiskunnassa on viime kädessä kyse ihmisistä ja kansalaisista. Teknisen kehityksen vauhti on paikoitellen niin nopeaa, että osalla väestöstä on vaikeuksia sopeutua uuteen yhä teknisempään toimintaympäristöön.

Isot teknologiset muutokset, joista olemme jo saaneet hyvää kokemusta muun muassa digitaaliseen televisioon siirryttäessä, herättävät aina jonkinasteista muutosvastarintaa. Tämä meidän on hyväksyttävä, mutta tyydyttävä siihen ei ole. Mielestäni tietoyhteiskunnan kehittämistyössä tulisi nykyistä selkeämmin viestiä niistä hyödyistä, joita teknologialla avulla voidaan kansalaisten ja yritysten arkeen tuottaa. Kosketusteknologioiden mahdollisuudet päivittäisen elämän helpottamisessa ovat niin ilmeisiä, että niiden viestiminen loppukäyttäjille tuskin tuottaa vaikeuksia. Viestinnässä - kuten itse palvelunkehityksessäkin - on vain lähdettävä yksittäisen kuluttajan tai loppukäyttäjän tarpeista, ei jonkin uuden teknologian ominaisuuksista tai yksityiskohdista.

Arjen tietoyhteiskunta edellyttää kansalaisilta yhä monipuolisempaa tietoteknistä osaamista ja kykyä oppia uutta. Kaikessa teknologioiden, päätelaitteiden ja palveluiden kehitystoiminnassa tulisikin mielestäni kiinnittää yhä enemmän huomioita niiden esteettömyyteen, helppokäyttöisyyteen ja turvallisuuteen. Kansalaisten luottamus teknologiaa ja niiden päälle rakennettavia palveluita kohtaan on perusedellytys palveluiden omaksumiselle ja pysyvien käyttötottumusten syntymiselle. Käyttäjänäkökulman korostaminen on uusien teknologioiden kohdalla erityisen tärkeää.

Tietoyhteiskunnan kehittyminen ei tapahdu tyhjiössä. Maailmantalouden globalisaatio haastaa päivittäin kansallista innovaatiokykyämme. Tietoyhteiskunnan kehittyminen edellyttää yrityksiltä voimakasta panostusta innovaatio- sekä tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Lisäksi käynnissä oleva teknologinen murros vaikuttaa yritysten toimintamahdollisuuksiin ja edellyttää yrityksiltä uutta osaamista ja investointeja. Julkishallintoon kohdistuvat paineet ovat pitkälti samansuuntaiset.

Teknologisen kehityksen rooli ja merkitys on Suomelle nyt ja jatkossa elintärkeä. Tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen ja sen mahdollistamien uusien toimintatapojen käyttöönotto määrittelee pitkälti - ei vain meidän vaan - kaikkien teollisten valtioiden kilpailukykyä. Kykenemme ylläpitämään taloudellista kilpailukykyä ja tuottavuuden jatkuvaa kasvua ainoastaan, jos pystymme siirtämään panostusta tieto- ja viestintäteknologian tuotannosta myös sen entistä aktiivisempaan ja innovatiivisempaan käyttöön. Keskittyminen yksin teknologiseen kehittämiseen ja teknologisiin innovaatioihin ei riitä. Lisäksi tarvitaan sosiaalisia ja organisatorisia innovaatioita. Ja ennen muuta niitä käyttäjiä.

Julkisen sektorin haasteena on pyrkiä jatkavasti parantamaan yritysten toiminta- ja innovaatioympäristöä sekä liiketoimintaedellytyksiä. Kansallisen kilpailukyvyn säilyttäminen ja kehittäminen edellyttää myös julkishallinnon omaa uudistamista tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäen, ts. julkinen hallinto tekee ostajana ja käyttäjänä valintoja, jotka ohjaavat markkinoiden kehitystä. Julkinen sektori voi näyttää esimerkkiä - ei vain seurata perässä. Yksityisen sektorin tehtävänä on tarjota parasta mahdollista osaamista julkishallinnon käyttöön. Uusilla innovatiivisilla teknologioilla tulee varmasti olemaan merkittävä rooli tässä työssä.

Mutta samalla kun julkishallinnon sisäisiä prosesseja ja toimintatapoja kehitetään ja niitä tukevia infrastruktuuriratkaisuja luodaan, on toimintaa suunnattava jo olemassa olevien tietoyhteiskunnan suomien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Laajempien julkishallinnon sähköisen infrastruktuurin kehittämishankkeiden ohella konkreettisten palvelunkehitystä edistävien pilottien toteuttamista on syytä lisätä. Tämä on nyt erityisen ajankohtaista, sillä Suomi on pudonnut tietoyhteiskunnan edelläkävijöiden joukosta nimenomaisesti julkishallinnon sähköisten palveluiden saralla. Aion seurata tarkoin julkishallinnon sähköisten palveluiden kehittymistä ja puuttua mahdollisiin ongelmakohtiin.

Erityisen keskustelun kohteena on juuri nyt sähköinen tunnistaminen. Hyvä niin, koska näen sähköisen tunnistamisen ja siinä ripeän etenemisen yhtenä keskeisimmistä sähköisten palveluiden toteuttamisen edellytyksistä. Tästä syystä sinivihreän hallituksen tietoyhteiskuntapolitiikan konkreettisia tavoitteita linjattaessa hallituksen periaatepäätökseen otettiin esityksestäni sähköinen tunnistaminen. Teemme parhaillaan poikkihallinnollista työtä sähköistä tunnistamista koskevan sääntelyn tarkistamiseksi ja esityksiä eduskunnalle voi odottaa vielä tämä vuoden aikana. Olen myös viheltämässä pelin poikki siltä osin, että valtionhallinnossa eri puolilla kehitetään omia ratkaisuja toista piittaamatta. Olen viemässä sähköisen tunnistamisen edistämiseen tähtäävät linjaratkaisut hallituksen iltakouluun heti syyskauden alkupuolella.

Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV julkaisi eilen asiasta perinpohjaisen ja tarkkanäköisen tarkastusraporttinsa. Raportissa tuodaan kaunistelematta esille valtionhallinnossa sähköisen tunnistamisen suhteen tehdyt virheet, jotka ovat maksaneet Suomelle paljon niin rahassa mitattuna kuin myös tietoyhteiskuntakehityksen hidastumisena. Erityisen raskauttavaa on se, että valtionhallinnossa ei ole kyetty yhteistyöhön eikä ole haluttu esimerkiksi ottaa käyttöön muualla jo valmiina olleita ratkaisuja, vaan eri tahot ovat kukin pyrkineet puuhastelemaan omiaan.

Kuten todettua, eri tahojen puuhastelu saa nyt loppua. Sähköisten palveluiden nopea lisääntyminen edellyttää yhtä tunnistaminen palvelualustaa, jota sekä julkisen että yksityisen sektorin asiakkaat voivat helposti hyödyntää.

Siihen olen tyytyväinen, että varsin laaja-alaista sekä julkisen että yksityisen sektorin kattavaa yhteistyötä on jo tehty syksystä lähtien johtamani arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunnan alaisessa sähköisen tunnistamisen kehittämisryhmässä. VTV:n raportti antaa varmasti tälle yhteistyölle yhä lisää puhtia. Tunnistamistyöryhmän kuluvana vuoden painopiste on erityisesti mobiilitunnistamisessa. Tavoite on, että asiassa lähdettään nyt Suomessa täysin uusille urille, ja markkinoille syntyy pikaisesti muitakin varmennepalveluiden tarjoajia kuin Väestörekisterikeskus. Tällöin markkinoille saadaan kaivattua kilpailua, joka pitää muun muassa tarkastusviraston yhden päähuolen eli kustannukset aisoissa. Ensi vaiheessa katseeni kohdistuu erityisesti teleoperaattoreihin, joiden toivon vastaavan huutoonsa tunnistamispalveluiden kehittämisen osalta nyt kun peruslähtökohdat saadaan nopeasti kuntoon.

Ministeriöni tulee osaltaan huolehtimaan siitä, että VTV:n raportissa siihen kohdistuneet odotukset alan lainsäädännön kehittämiseksi täytetään. Ministeriössä on parhaillaan käynnissä sähköisistä allekirjoituksista annetun lain uudistamistyö. Hallituksen esitys asiasta valmistellaan syyskauden aikana. Lainsäädännön kehittäminen on jo aloitettu väestötietolaista, jossa sähköisen asiointitunnuksen (SATU) luovuttaminen kaikille varmennepalvelujen tarjoajille aiotaan tehdä mahdolliseksi. Tämä ei siis voimassa olevan lain mukaisesti ole olut mahdollista, mutta tältä osin tämä hallituksen ministerien kesken on nyt saavutettu neuvottelutulos. Ministeri Kiviniemi on tuomassa väestötietolain muutosta hallituksen käsittelyyn lähiaikoina.

Myönteisen tietoyhteiskuntakehityksen vauhdittamiseksi pidän edelleen tärkeänä, että nykyinen hallitus saavuttaa tavoitteensa lisätä julkisen ja yksityisen sektorin tutkimus- ja kehittämisrahoitusta neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta. Lisäksi haluan korostaa julkisen sektorin tärkeää roolia uusimpien teknologioiden innovatiivisena pilotoijana ja testaajana. Erityisesti tieto- ja viestintäteknologian alueella meillä on hyvät mahdollisuudet luoda uusia, kansainvälisesti kilpailukykyisiä innovaatioita, joiden kehittämisessä julkinen sektori on ollut aktiivisesti mukana. Julkisen sektorin osallistuminen konkreettiseen kehitystoimintaan on tärkeää myös julkisen ja yksityisen sektorin osaamisen kehittämisen kannalta. Olenkin ilolla seurannut sitä kehitystä, jossa julkista tutkimus- ja kehittämisrahoitusta on suunnattu yhä enemmän Living Lab- tyyppiseen konkreettiseen palvelukehitykseen. Laaja-alaisempi verkostoituminen, monitieteellisyys sekä käyttäjien aiempaa laajempi osallistuminen uusien innovaatioiden luomiseen ovat avainasemassa innovatiivisen tietoyhteiskunnan kehittämisessä.

Tietoyhteiskuntapolitiikan on myös kyettävä vastaamaan teknologisen kehityksen mukaan tuomiin haasteisiin. Maailmassa jossa kansalaisista ja heidän virtuaalimaailman liikkeistään kerääntyy yhä enemmän henkilö- ja tunnistetietoja on kansalaisten yksityisyyden suojan säilyminen kyettävä turvaamaan. Lisäksi yhä ammattimaistuviin tietoturvauhkiin on varauduttava ja niiltä on kyettävä suojautumaan. Lisäksi on huolehdittavan siitä, että kaikki kansalaiset ja yritykset pääsevät osallisiksi tietoyhteiskuntakehityksen mukanaan tuomista hyödyistä.

Tietoyhteiskuntapolitiikan haasteena on myös ratkaista kuinka teknologiaa hyödyntäen pystymme paremmin vastaamaan ympäröivän yhteiskunnan ja globalisaation asettamiin haasteisiin. Teknologia voi tuoda merkittävää helpotusta lukuisiin ongelmiin kuten ilmasto- ja ympäristökysymyksiin, väestön ikääntymisen aiheuttamiin haasteisiin, vain muutaman esimerkin mainitakseni. Lisäksi meidän on pidettävä kiinni suomalaisten korkeasta osaamisen tasosta ja laadukkaaseen koulutukseen on edelleen panostettava. Suomalaiset voivat pärjätä globaalissa kilpailussa ainoastaan korkealla osaamisellaan.

Tietoyhteiskunnan rakentamisen suuri haaste on teknisen kehityksen nopeus ja vaikeus ennakoida ympäröivän sisältö - ja palvelutuotannon muutoksia. Erityisesti internet tuottaa uusia ilmiöitä vauhdilla, joissa voi olla vaikea pysyä perässä. Yksi merkittävimmistä viime vuosien uusista ilmiöistä on ollut nk. "sosiaalinen media". Sosiaalisen median kehittymisellä voi olla merkittäviä vaikutuksia kansalaisten arkeen, yritysten liiketoimintaan ja koko yhteiskuntaan. On tärkeää, että kykenemme ymmärtämään tämänkaltaisia uusia ilmiöitä ja jo käytössä olevan teknologian uusia sovellutuksia sekä kehittämään niiden pohjalle menestyksekästä liiketoimintaa.

Hyvät kuulijat,

En voi peitellä ylpeyttäni kotikaupungistani Oulusta, joka on kehittänyt innovatiivisesti palveluprosessejaan ja hyödyntänyt uusinta teknologiaa testaamalla ja pilotoimalla uusia ratkaisuja aidoissa käyttäjäympäristöissä useiden vuosien ajan ja samalla tarjonnut elinkeinopoliittisesti merkittävän testausympäristön tieto- ja viestintäalan toimijoille. Testilaboratorion tarjoaminen kosketusteknologioiden kehittäjille on tästä yksi esimerkki. Oulun esimerkin kaltainen - ja myös monissa muissa Suomen kaupungeissa toteutettu - konkreettinen aktiivinen yhteistyö yritysten, julkishallinnon ja tutkimuslaitosten kanssa onkin maailmalla herättänyt suurta arvostusta.

Kosketusteknologia tulee monien arvioiden mukaan käyttöön puhelimiin jo lähivuosina. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää että kaikki tieto- ja viestintäalan toimijat ymmärtävät varhaisessa vaiheessa niin tämän kuin muidenkin teknologioiden tarjoamat mahdollisuudet ja kehittävät ensimmäisten joukossa maailmassa niihin pohjautuvia uusia liiketoiminta- ja palvelumalleja. Tietoyhteiskunnan kehittymisen ja kansallisen kilpailukyvyn kannalta on kriittistä, kuinka kykenemme hyötymään teknologisesta kehityksen suomista mahdollisuuksista.

Toivotan parhainta menestystä, rohkeutta ja intoa uusien innovaatioiden aikaansaamiseksi ja suomalaisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi.