Verkot

  1. Viestintäverkot
  2. Liikenneverkot
  3. Energia ja ympäristö

Ministeriön tavoitteena on

  • turvata kansalaisille ja yrityksille toimivat ja turvalliset liikenne- ja viestintäverkot
  • varmistaa liikenne- ja viestintäverkkojen toiminta myös ääritilanteissa

Ministeriön tehtävät

Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa Suomen liikenne- ja viestintäverkkojen ja väylien sekä verkkomarkkinoiden toimivuudesta.

Ministeriö vastaa verkkojen käytön ohjauksesta ja hallinnasta, taajuuspolitiikasta ja toimiluvista. Myös liikenteen ja viestinnän ympäristöasiat ja energiakysymykset kuuluvat ministeriön tehtäväkenttään.

Toimivat liikenne- ja viestintäverkot valtakunnallisesti

Ministeriön tehtävänä on varmistaa, että Suomessa on tarjolla toimintavarmat ja turvalliset liikenne- ja viestintäverkot ja riittävästi kapasiteettia yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kasvun tarpeisiin.

Tavoitteena on, että liikenne- ja viestintäverkkoja rakennetaan ja ylläpidetään uusinta teknologiaa ja osaamista käyttäen. Rakentamisen ja ylläpidon on oltava kustannustehokasta, energiatehokasta ja ottaa huomioon ympäristönäkökohdat.

Verkkojen toimivuudessa on varauduttava myös erilaisiin ääritilanteisiin, joita syntyy esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä.

Virastot ohjaavat verkkojen rakentamista

Ministeriön ohjaama Liikennevirasto vastaa maanteiden, ratojen sekä vesiväylien rakentamisesta ja ylläpidosta. Liikennevirasto tilaa rakentamis- ja ylläpitotyöt yrityksiltä kilpailuttamalla.

Viestintäverkkoja rakennetaan Suomessa markkinaehtoisesti. Viestintävirasto ohjaa verkkojen rakentamista ja huolehtii, että verkot toimivat häiriöttä ja tehokkaasti.

1. Viestintäverkot

Radiotaajuudet ovat luonnonvara, joka ei kulu eikä vähene käytössä. Taajuuksia viestintäpalvelujen tarjoamiseen tarvitsevat esimerkiksi matkaviestintä, langaton laajakaistaviestintä, satelliittiviestintä, televisiotoiminta antenniverkossa sekä radiolähetystoiminta.

Taajuuksien käyttöä säännellään. Kansainvälinen ja kansallinen sääntely kattaa 9 kHz:n ja 3 000 GHz:n välisen radiotaajuusalueen. Taloudellisista ja teknisistä syistä radiotaajuuksien käyttö on kuitenkin mahdollista nykyisin vain noin 80 GHz:iin asti. Arviolta yli 99 prosenttia kaikista radiolaitteista toimii alle 10 GHz:n taajuuksilla.

Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa markkinoiden toimivuudesta ja kriittisten viestintäverkkojen toiminnan turvaamisesta. Taajuuksien käyttöä ohjaa Viestintävirasto.

2. Liikenneverkot

Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan liikenneväyliin liittyviä lakeja. Niillä annetaan perussäännöt väylien suunnitteluun, rakentamiseen, ylläpitoon ja lakkauttamiseen.

Suomen tieverkko käsittää maantiet, kunnalliset katuverkot ja yksityistiet. Koko tieverkon pituus on noin 454 000 kilometriä. Tästä yksityis- ja metsäautoteiden osuus on noin 350 000 kilometriä ja kuntien katuverkkojen 26 000 kilometriä.

Valtion maanteitä on yhteensä 78 000 km. Valtion tieverkon ylläpidosta ja kehittämisestä huolehtii Liikennevirasto yhdessä alueellisten ELY-keskusten kanssa.

Kunnat ja kaupungit vastaavat oman alueensa katuverkosta ja sen kunnosta. Yksityisten teiden pidosta vastaavat yleensä tiekunnat, yksityiset maanomistajat, yhteisöt tai yritykset.

Suomen liikennöidyn rataverkon pituus on hieman alle 6 000 km, josta lähes 3 300 km on sähköistetty. Rataverkon ylläpidosta, kehittämisestä ja kunnossapidosta vastaa Liikennevirasto.

Liikenneviraston ylläpitämiä vesiväyliä on yhteensä noin 16 300 km, joista kauppamerenkulun väyliä on lähes 4 000 km. Vesiväylistä on rannikkoväyliä hieman alle 8 300 kilometriä ja sisävesiväyliä 8 000 km. Suomessa satamat ovat pääosin kuntien omistamia.

3. Energia ja ympäristö

Liikenteen ympäristöpolitiikan keskeisimmät haasteet ovat ilmastonmuutoksen hillintä, elinympäristön parantaminen ja liikenteen aiheuttamien terveyshaittojen vähentäminen sekä Itämeren suojelu. 

Liikenteen ympäristötoimenpiteet kohdistetaan erityisesti tieliikenteeseen, sillä sen osalta tavoitteisiin pääseminen on suurimmaksi osaksi kotimaisissa käsissä. Lento- ja meriliikenteen osalta kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteet ja -keinot linjataan pääosin kansainvälisissä neuvotteluissa. 

Lisäksi tavoitteena on kehittää kotimaista ICT-infrastruktuuria energiatehokkaammaksi. Huomiota kiinnitetään esimerkiksi palvelinkeskusten energiankulutukseen.

Vuonna 2013 Suomen energian loppukäytöstä liikenteen osuus oli 16,5 prosenttia. Öljyllä tuotetusta energiasta liikenteen osuus on 40 prosentin luokkaa. 

Hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu se, että liikenteen uusiutuvien polttoaineiden osuus nousee vuoteen 2030 mennessä 40 prosenttiin. Myös vaihtoehtoisilla käyttövoimilla kulkevien autojen (hybridi, sähkö, flexifuel, biokaasu) määrää pyritään lisäämään.

Kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2013 noin viidenneksen Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 40 prosenttia ei-päästökauppasektorin päästöistä.